Voiko kristityssä olla paha henki?

Kysymys: ”Jos ihminen on saanut Pyhän Hengen lahjan kasteessa, sekä uskoo Kristuksessa Jeesuksessa saaneensa syntinsä anteeksi, voiko hänellä siitä huolimatta olla piikkinä lihassaan jokin riivaajahenki tms. niin kuin Paavalilla oli saatanan enkeli kurittamassa, jottei hän ylpistyisi”.

Vastaus: Kysymystä kristityistä ja riivaajista on katsottu eri tavoin. Paavalin opetuksen mukaan uskovan ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Jumala on antanut tämän Hengen asumaan omissaan. Ihminen ei silloin enää omista itseään (1. Kor. 3:16, 6:19). Siksi itse katson, että silloin on mahdotonta myöskään, että Saatana tai pahat henget voisivat omistaa ihmistä tai asua hänen kehossaan.

Apostoli Pietarin mukaan kun ihminen on kääntynyt ja saanut kasteen, hänen syntinsä on annettu anteeksi ja hän on saanut lahjaksi Pyhän Hengen (Ap. t. 2:38). Kastettu ja synnin syyllisyydestä puhdistettu ihminen on siis Pyhän Hengen temppeli. Jumala Henki ei salli kristityn ruumiiseen rinnalleen pahoja henkiä. Tämä on ehdoton lähtökohta.

Kuningas Saulin kohtalo puhuu myös sen puolesta, ettei ihmisessä voi samanaikaisesti olla sekä Pyhää että pahaa henkeä. Raamattu kertoo, että ”Herran Henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä” (1. Sam. 16:14).

Vaikka tämä tapahtui vanhan liiton aikaan, voidaan Saulin tapauksesta vetää yleispäteviä johtopäätöksiä: (1) Ihmisen on mahdollista menettää Pyhä Henki ja hän voi joutua pahan hengen valtaan. (2) Syynä Pyhän Hengen menettämiseen olivat ihmisen tietoiset synnit ja paatuminen. Niihin liittyi Saulin tapauksessa myös kääntyminen noidan eli pahojen voimien puoleen. (3) Jumala salli pahan hengen ahdistaa ihmistä, joka kääntyi pois Jumalasta.

Myös kertomus Ananiaasta ja Safirasta paljastaa Pyhän Hengen menettämisen syyn. Pietari sanoi Ananiaalle: ”Miksi on Saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä…?” (Ap. t. 5:3). Olivatko Ananias ja Safira uskossa, kun he pettivät Pyhän Hengen? Ei, vaan he olivat luopuneet Kristuksesta, kuten uusi raamatunkäännös (1991) osoittaa: ”Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan haltuun?” (Ap. t. 5:3). Ensin tapahtui uskosta luopuminen ja sen jälkeen tietoinen kääntyminen Saatanan puoleen.

Riivaus edellyttää jonkin kanavan pahojen henkien tunkeutumiselle elämään. Kaikki yhteys okkultismiin, noituuteen, ennustajiin, meedioihin, henkiparantajiin ja vastaaviin voi toimia väylänä pahoille hengille. Jos elävä yhteys Kristukseen ja seurakuntaan puuttuu, on ihminen altis pahan voimille. Siksi tähän seikkaan onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Itse katson, ettei paha henki voi asua ihmisessä, joka elää uskossa Kristukseen ja syntien anteeksiantamuksessa seurakunnan yhteydessä. Pahat henget voivat kuitenkin piirittää ihmistä, kiusata tai ahdistella häntä. Riivaustila (possessio) on siis mahdoton uskovan kohdalla, muttei pahojen henkien ahdistelu (oppressio). Pahat voimat pyrkivät houkuttelemaan meitä syntiin ja eroon Kristuksesta.

Nähdäkseni tulisi siis erottaa toisistaan ”pahojen henkien piirittämäksi joutuminen” ja varsinainen riivaus. Ihminen saattaa olla suurestikin demonien vaivaama, muttei hänessä silti asu demoneja. Tähän kuuluu ilmeisesti nk. veksaatio, jossa henget kiusaavat ihmisen ruumista.

Katson, että tämä erottelu pahojen henkien kiusaamisen ja varsinaisen riivaamisen välillä on tärkeä ja todellisuutta. On kuitenkin todettava, että meidän määritelmämme ovat vain likiarvoja, eikä asia usein ole kovin selkeä. Tätä kautta on myös ymmärrettävää, että asiaa on katsottu erilaisin tavoin. (Ks. esimerkiksi mitä Luther kirjoittaa asiasta.) Kyseessä on yliluonnollinen asia, jota on mahdotonta täysin kuvata. Pääasia on, että pahan vaikutus saataisiin lakkaamaan.

Jo varhaiskirkossa törmäämme asiaa koskeviin ohjeistuksiin esimerkiksi apostolisissa konstituutioissa. Niissä kuvataan, kuinka henkien vaivaamia voi olla seurakunnassa, mutta he eivät saa osallistua normaalitilanteessa esimerkiksi ehtoolliselle. 200-luvulta lähtien tunnetaan kehittyneitä kastetta edeltäviä eksorkismeja. Kaste taas ymmärrettiin sinetiksi, suojaavaksi muuriksi riivaajia vastaan. Varhaisessa kirkossa riivaajat sijoitettiin pakanuuteen. Siellä missä Kristus hallitsee, demonit pakenevat. Kaste liittää uskovan Kristuksen valtakuntaan: se on sinetti, suojaava muuri riivaajia vastaan. Muuri suojelisi, elleivät kristityt itse toistuvasti aktiivisesti avaisi teitä pahan vaikutukselle.
Paavalin esimerkki?

Paavalilla oli ruumiissaan pistävä piikki, jota hän kutsuu Saatanan enkelin kurittamiseksi. Ilmeisesti siinä oli kysymys jostakin fyysisestä vaivasta, jonka on arveltu olleen kihti, hermosärky, epilepsia, hysteria, depressio, silmätauti, reuma, puhevika, iskias, hermosairaus, kuumetauti tai hortonin syndrooma. Tarkka syy ei ole tiedossa.

Paavali kertoo tämän kroonisen vaivan olleen pahan hengen aiheuttama, sillä sitä Saatanan enkeli juuri tarkoittaa. On kuitenkin tärkeä huomata, että demoni toimi täysin Jumalan hallinnassa. Paavalin mukaan Jumala voi sallia pahan hengen kiusaamisen tai estää sen.

Jumalalla oli selvä tarkoitus sille, että hän salli pahan hengen työn Paavalin elämässä. Sen oli määrä pitää Paavali nöyränä niin etteivät hänen saamansa valtavat ilmestykset ylpistäisi häntä. Demonin toiminta opetti Paavalille myös elämän arvojärjestystä: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Armo on ihmiselle riittävä asia, vaikkei vapautuisi sairauksista eikä pahojen henkien kiusaamiselta.

Saatanakin on vain Jumalan kahlekoira (Luther). Se räksyttää, jotta ihminen juoksisi Kristuksen turviin. Se puree vain siinä määrin kuin on tarpeellista ihmisen hengellisen elämän kannalta. On Jumalan vasemman käden työtä, että Hän joskus ohjaa omiaan myös pahojen voimien kautta. Oikealla kädellään Hän sitten armahtaa ja kantaa perille saakka.

Aika-ajoin tulee kysymyksiä juuri ylläolevasta aiheesta;
voiko kristityissä ole riivaajia/pahoja henkiä.

Kyselijät ovat kohdanneet hengellisissä kokouksissa riivaajien ulosajamisia ja ovat ihmeissään.
Tai ovat ovat mukanas saaneet "hyviä neuvoja" joiltakin, jotka ovat käyneet ajattamassa
riivaajiaan puoskareitten käsien alla.

Puoskaroimista esiintyy paljon ja oletettuja riivaajia ajetaan kristityistä, vaikka ei niitä olekaan.

Sielullista epätasapainoa puoskaroidaan ajamalla lapsista ja aikuisista
paholaisia, joka on yksi eksytyksen muoto, Raamatun totuudesta poikenneitten käytössä.

Lasten uhmaikä ja kiukuttelu ei ole mikään riivaaja.
Se häviää itsestän kun ikää karttuu.

Teini-ikäisten oikuttelu ja vastaan sanomiset ei ole riivaaja,
vaan kuuluu ko. ikään.

Alkää uskoko kaikkea mitä kuulette ja näette, ottakaa asioista selvää.
Puoskaroiminen aiheuttaa loppuikäisiä vammoja ihmisissä, jopa niin pitkälle,
että ihmisestä tulee invalidisoitunut.

Lukekaa Raamattuanne, Rakkaat kanssamatkaajat, ettei teitä eksytetä.