Jeesus, maailman valo

Onko mieleesi tullut joulukuusen kahdeksansakaraista latvatähteä paikoilleen asetellessasi tai pois ottaessasi, että pitelet kädessäsi Betlehemin tähteä? Tähteä, joka ohjasi idän tietäjät Jeesuslapsen luo. Tietäjät, maagit, aikansa astronomit, tunsivat tähtitaivaan. He tiesivät, että heidän näkemänsä tähti merkitsi kuninkaan syntymää. He arvelivat, että lapsi syntyisi pääkaupungin loisteliaissa oloissa, kuten ainakin mahtimiehen poika, ja niinpä he pyrkivät tervehtimään vastasyntynyttä kuningasta lahjoineen.

Herodeksen luo tultuaan he eivät edes kysyneet, oliko syntynyt kuningas, vaan missä kuningas oli syntynyt. Martti Luther kirjoittaa, että jos hän olisi ollut siellä, hän olisi jäänyt Jerusalemin temppeliin ja sanonut: ”Jumala asuu täällä, ja jos Lapsi on löydettävä jostakin maailman kolkasta, se on varmasti
täällä, missä kaikki papit ovat koolla ja Jumalaa palvellaan.” Luther kuitenkin jatkaa: ”Meidän kannattaa ottaa oppia näiden pakanoiden esimerkistä.

Heitä ei loukannut se, että heidät opastettiin Jerusalemin suurkaupungista vähäiseen Betlehemiin.” Huomionarvoista on se, ettei kukaan lähtenyt Jerusalemista tietäjien mukaan kohti Betlehemiä. Ylipapit ja lainopettajat kyllä tiesivät kirjoitukset, mutta eivät toimineet niiden mukaan. He tunsivat Bileamin näyn, jonka mukaan ”tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (4. Moos. 24:17). He myös tunsivat profeetta Miikan ennustuksen, jossa sanotaan, että ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!

Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana” (Mii-ka 5:1).Tämän uuden kuninkaan suku oli siis paljon vanhempi kuin Herodeksen suku. Ei ihme, että Herodesta kilpaileva kuningas pelotti. Herodes ymmärsi, että Messiaan saapuminen toisi hänelle Jumalan tuomion, ja hänen kuningaskuntansa olisi pian mennyttä. Hän halusi raivata kilpailijan tieltään jopa niin että tapatti kaksi poikaansa.

Hänen neuvonantajansa olivat auliit kertomaan, missä lapsi oli kirjoitusten mukaan syntynyt. Tieto
Messiaasta sai koko Jerusalemin pelon valtaan, sillä tuohon aikaan messiasta toisaalta odotettiin, toisaalta hänet haluttiin torjua. Siksipä juutalaiset hengelliset johtajat antoivat vierasmaalaisten muukalaisten lähteä ottamaan selvää, missä lapsi oli, mutta he itse suhtautuivat häneen välinpitämättömästi. Lieneekö syynä ollut pelon lisäksi se, että juutalaisuudessa kaikki taivaankappaleiden palvontaan liittyvä oli ehdottomasti kielletty.

Tietäjät sen sijaan tulivat tervehtimään vastasyntynyttä juutalaisten kuninkaana ja Messiaana. Tämä havainnollistaa hyvin sen, miten pakanat tulivat ottamaan vastaan pelastuksen, kun Israelin kansa torjui Jeesuksen. Suhtaudummeko me Jeesukseen niin kuin Herodes ja hänen oppineensa vai niin kuin tietäjät? Saako Betlehemin tähti ohjata sinut ja minut Jeesuksen luo, vai jäämmekö seuraamaan sivusta, kun muut menevät?

Tietäjät uskoivat luottavaisina ja muitta mutkitta sellaiseen, mitä eivät olleet nähneet. Sen vuoksi Jumala toi heidät omasta maastaan sinne, missä he saivat kuulla Sanan, mutta antoi heidän kuitenkin ensin kulkea harhaan ja hätääntyä kun tähti katosi, eikä kukaan kaupungissa edes tiennyt, että kuninkaan syntymistä odotettiin. Mutta tietäjät noudattivat Sanaa, ja Jumala rohkaisi heitä asettamalla tähden takaisin paikoilleen. Se johdatti heidät nyt Betlehemin kuninkaalliseen kaupunkiin ja juuri sinne, missä vastasyntynyt lepäsi.

Tietäjät vahvassa uskossaan torjuivat kaikki terveen järjen epäilykset. Profeetan sanaa ja tähden todistusta seuraten he hyväksyivät alhaisissa oloissa syntyneen Jeesuslapsen – ihmiseksi tulleen Jumalan – kuninkaakseen. Lutherin mukaan maailma ei olisi tehnyt niin, vaan olisi omien vaatimustensa mukaisesti kaivannut samettityynyä ja palvelusväen joukkoa: ”Maailma antaa lahjojaan niille, joilla on ennestään tarpeeksi, ja sieppaa niiden hankkimiseen leivän nälkäisten suusta, vaikka näillä ei ole muuta kuin se minkä he ansaitsevat raatamalla selkänsä verille.”

”Jos me kristityt haluamme liittyä tietäjiin”, Luther sanoo, ”meidän täytyy sulkea silmämme kaikelta, mikä kimaltelee maailman silmissä ja katsoa sen sijasta sitä mikä on halveksittua ja typerää, auttaa köyhiä, lohduttaa syrjittyjä, tukea lähimmäistä hänen ahdingossaan”.

Matteuksen evankeliumi, jossa kerrotaan idän tietäjistä, päättyy Jeesuksen lähetyskäskyyn: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19–20).Loppiainen on lähetyspyhä. Päivä saa meidät muistamaan paitsi lähetyskäskyn, myös sen, että Jumalan oma kansa Israel hylkäsi Messiaan, mutta sana levisi pakanakansojen keskuuteen.

Idän tietäjät olivat tästä esimerkkinä. Raamattu ei kerro, montako heitä oli. Heidän seurueensa lienee ollut paljon suurempi kuin kolme viisasta miestä. Yhtä kaikki, sana Jeesuksesta lähti liikkeelle.Omana aikanamme olemme saaneet nähdä, kuinka köyhät, kurjat ja syntiset ihmiset löytävät Jeesuksen ja uskovat hänet Herrakseen ja Vapahtajakseen Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Amerikoissa. Olemme nähneet ja kuulleet kuinka Kristuksen kirkko kasvaa ennätysmäistä vauhtia Etiopiassa, Etelä-Koreassa, Kiinassa, Intiassa...

Sielläkin, missä lähetysyötä ei ole perinteisin keinoin saatu tehdä, median välityksellä on voitu julistaa evankeliumia ja juurruttaa kuulijoita Jumalan sanaan. Paavali vakuutti Roomalaiskirjeessään, että paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä” (Room. 11:25–26).

Lähetystehtävämme jatkuu. Vielä on miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet Jumalan sanaa eivätkä löytäneet elämänsä johtotähteä, Jeesusta. Pidetäänhän Betlehemin tähteä juuri Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen vertauskuvana. Loppiaisen virressäkin (47) laulamme: ”Jeesus, kirkas tähteni,
aamunkoitto Jaakobista...”

Filippiläiskirjeen toisessa luvussa Paavali kuvaa lähetystehtäväämme tähden avulla. Tekstin mukaan kristityt loistavat kuin tähdet taivaalla, pitäessään esillä Jumalan sanaa (Fil. 2:14–16). Betlehemin tähden tavoin meitä kutsutaan olemaan merkkejä ja op-paita. Jeesus Kristus, Vapahtajamme ja paras oppaamme, loistaa aina ja ikuisesti. Hän on Kuningas, joka hallitsee ikuisesti. Hänen sanansa pysyy. Me muut olemme vain apupoikia ja -tyttöjä, kuin tähdenlentoja, jotka sytymme, palamme hetken ja sammumme.

Mutta annammeko Kristuksen valon loistaa kirkkaana kaut-tamme? Kun avaamme sydämemme hä-nen valolleen, hänen kirkkautensa valai-see tietämme. Usko on lujaa luottamusta siihen, että valo loistaa, vaikkemme si-tä aina näkisikään, sillä Herramme on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20).