Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Niilo Rantala // Unelma nimeltään Isratine Muammar Gaddafin näkemys IsraelPalestiinasta
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyTänään kello 1:06 pm kirjoittaja jarrut

» Jukka Kekkonen & Matti Taneli // Ikuisen rauhan mahdollisuus
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyTänään kello 12:34 pm kirjoittaja jarrut

» Hannu Lehdeskoski // Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyTänään kello 12:24 pm kirjoittaja jarrut

» Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyTänään kello 9:02 am kirjoittaja Hellevi

» William Branham
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyEilen kello 3:13 pm kirjoittaja Rea Aalto

» PYHÄ HENKI EI OLE ANTIKRISTUKSEN ELI LAITTOMAN PIDÄTTÄJÄ PAAVALIN TESSALONIKALAISKIRJEESSÄ (2 Tess. 2:6-7), VAAN MAALLINEN VALTA JOKA SISÄLTÄÄ LAILLISUUDEN
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyEilen kello 11:15 am kirjoittaja jarrut

» Bibelfocus // William Branham ja Latter Rain
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyEilen kello 9:31 am kirjoittaja Hellevi

» Nätti kuva tai + ajatus
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyEilen kello 9:12 am kirjoittaja Hellevi

» Sara Saarela / Hyvää Ystävänpåivää
Jumalan houkka ei ole hullu EmptyEilen kello 8:18 am kirjoittaja Hellevi

Helmikuu 2024
MaTiKeToPeLaSu
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
26272829   

Kalenteri Kalenteri


Jumalan houkka ei ole hullu

2 posters

Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Elo 24, 2022 7:54 am

Jumalan houkka ei ole hullu





Oikein esitetty evankeliumi luo henkistä hyvinvointia. Kristillisellä seurakunnalla on merkittävä rooli mielenterveysongelmaisten tukemisessa.

Uskon ja mielenterveyden suhde on monisäikeisyydessään ajattoman ajankohtainen.

Moderniin kertomukseen uskonnosta kuuluvat järkyttävät tarinat lahkojen uhreista ja narsististen johtajien aiheuttamista vuosien painajaisista.

Kuoleman voittava ylösnousemussanoma toimii vastalääkkeenä elämän tarkoituksettomuuden tunnetta ja kaiken katoavaisuuden tuomaa ahdistusta vastaan.

Paavalin esittämä Hengen hedelmien luettelo kuvaa tasapainoista ja henkisesti hyvinvoivaa ihmistä.

Toiset kertovat pedonmerkkipelkojen aiheuttamista paniikkihäiriöistä, selittämättömistä syyllisyyden ja ahdistuksen tunteista ja viiltävistä häpeämuistoista. Yhtä totta ovat kuitenkin myös muistot riemukkaista lastenleireistä, turvallisesta Jumalasta ja vahvan yhteisöllisyyden tuomasta yhteenkuuluvuuden tunteesta.

”Rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”

Aihe on tärkeä myös raamattuteologisesti. Pyhään kirjaan tutustuva huomaa nopeasti, että hyvä mielenterveys esitetään yhtenä ihmiselämän tavoitteena läpi koko Raamatun.

Apostoli Paavali kuvaa Jumalan valtakuntaa ja kristillistä tavoite-elämää vahvoilla mielenterveysmyönteisillä ilmauksilla. Hänen mukaansa tämä valtakunta on ”rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”,[i] ja apostolin esittämä Hengen hedelmien luettelo kuvaa tasapainoista ja henkisesti hyvinvoivaa ihmistä.[ii]

Yhtä lailla henkiseen hyvinvointiin liittyy Jeesuksen opetus siitä, kuinka vanhurskaus punnitaan suhteessa toisiin ihmisiin, ja hänen kehotuksensa seurata uskonnonharjoittamisen hedelmiä.[iii]

Uskon pääasiallisen vaikutuksen tulisi siis olla mielenterveyttä tukeva ja eheyttävä, mikäli yhteisö kulkee Jeesuksen ja Paavalin viitoittamalla tiellä.

Seurakunnissa kuuluukin olla mielenterveysongelmaisia

Samalla on todettava, että eräässä mielessä seurakunnissa kuuluukin olla paljon mielenterveysongelmaisia. On nimittäin luonnollista, että ”kaikki saavat tulla”-periaatetta noudattavat seurakunnat joutuvat kohtaamaan suuren joukon ahdistuneita ja monenlaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä.

Erityisen totta tämä on niin sanotusti alempien yhteiskuntaluokkien parissa toimivissa liikkeissä, kuten helluntailiikkeessä, jossa toimintaa jopa usein kohdistetaan nimenomaan näille ihmisille.

Eräs mielenterveyskuntoutujien kanssa toimiva henkilö totesi tämän artikkelin kirjoittajalle, että seurakunta on ainoa normaali-ihmisten paikka, jossa hänen ryhmäläisensä hyväksytään ja toivotetaan tervetulleeksi. Tiedossa on myös lastenpsykiatreja, jotka suosittelevat helluntailaisten lastenleirejä. Myös liikkeen alkoholisti- ja narkomaanityön, KAN-kotitoiminnan, kuntoutumisprosentit ovat moniin muihin hoitoihin verrattuna varsin suuret.

Vaikka etenkään yksittäisistä kommenteista ei voi tehdä kovin laajoja yleistyksiä, nämä havainnot kuvaavat osaltaan helluntaiseurakunnan ja mielenterveysongelmaisten välistä suhdetta.

Vaikka jotkut seurakuntien käytännöt ovat saattaneet pahentaa ihmisten ongelmia, laajasti katsottuna kristilliset seurakunnat tarjoavat muun muassa yhteisöllisyyden muodossa paljon tukea mielenterveysongelmaisille. Tämä näkyy myös tieteellisissä tutkimuksissa.

Kanadalaisen tutkijan Harold G. Koenigin tekemän tutkimuskatsauksen mukaan uskonnollisuus on yhteydessä vähäisempään depressioon, itsemurha-alttiuteen, ahdistukseen, psykoottisiin häiriöihin ja päihteiden väärinkäyttöön.

Koenig kävi läpi 724 määrällistä tutkimusta uskonnon ja mielenterveyden välisestä suhteesta. Hänen mukaansa 66 prosenttia tutkimuksista osoitti myönteisen suhteen olemassaolon, ja lopuissa tutkimuksissa yhteys oli suurimmalta osin neutraali. Vain harvoissa tutkimuksissa uskonnollisuudella oli kielteinen suhde mielenterveyteen. (Koenigin artikkeli on luettavissa julkaisussa Canadian Journal of Psychiatry 54, 2009.)

Psykoottisuutta ei saa hengellistää

Samalla kun monista moniongelmaisista on tullut seurakunnissa kunnon kansalaisia, on seurakunnissa syytä kiinnittää huomiota tiettyihin mielenterveyden kannalta tuhoisiin käytäntöihin. Seuraavassa on käsitelty joitakin lukuisien sielunhoitokokemusten pohjalta esille nousseita ongelma-alueita.

Jo hyvin varhain helluntaiherätyksen historiassa käsite ”sielullinen” havaittiin käyttökelpoiseksi. Tällä tarkoitettiin henkisesti epätasapainoista käyttäytymistä, joka omaksuu karismaattisten ilmiöiden ja lahjojen käytön ulkoisen muodon. Yhtenä vakavana haasteena karismaattisessa kristillisyydessä onkin esimerkiksi se, että psykoosiin sairastuneiden kristittyjen mielen häiriötilaa voidaan pahentaa ruokkimalla sitä hengellisellä retoriikalla.

Samantapainen ongelma on se, jos käytännöillä tai opetuksella rohkaistaan harhaisen maagisten rinnakkaistodellisuuksien luomista ”profeetallisuuden” tai ”hengellisen sodankäynnin” nimissä.

Ympäri vuorokauden ylistävä veli tai demoneja sieltä täältä karkottava sisar eivät siis välttämättä ole voitelussa tai ”ihanan antautuneita” vaan akuutin mielenterveyshoidon tarpeessa.

Raamatullisempaa ja pitkässä juoksussa Jumalan valtakunnan sanomaa paremmin vaalivaa on arvioida ihmisiä ja toimintoja latteasti maalaisjärjellä – ”voitelujen” ja mystisten tuntemusten sijaan.

Uudessa testamentissa tällainen lähestymistapa näkyy esimerkiksi ensimmäisessä Timoteuskirjeessä, jossa Paavali luettelee suuren joukon psykologisia piirteitä, joiden pohjalta seurakunnassa tulisi tehdä muun muassa johtajuusvalintoja.[iv]

”Ei” parantumisen pakolle

Eräs uskon ja mielenterveyden väliseen suhteeseen liittyvä ongelma voi olla myös parantumisen edellyttäminen. Samalla kun kuntoutumista ja eheytymistä on tuettava, pitää hyväksyä myös monien mielen sairauksien parantumattomuus.

Hiljainen ja empaattisen hyväksyvä rinnalla eläminen on monelle parantumattomasti sairaalle ensiarvoisen tärkeää, jotta ahdistusta voidaan edes hieman lieventää. Sairauden runnoma itsetunto ei välttämättä kestä tunnetta siitä, että sairas jollakin tavalla pettää yhteisön olemalla parantumatta.

Jumala ei tässä ajassa paranna kaikkia. Getsemanessa Jeesus kaipasi rinnalleen ainoastaan toista ihmistä – hetkeksi valvomaan[v] – kuvaten näin ihmisen syvää perustarvetta saada toinen ihminen rinnalleen vaikealla hetkellä.

Vierellä valvovien opetuslasten ei ollut tarkoitus ehkäistä ristiinnaulitsemista tai miekkailla väkevästi pimeyden voimia vastaan vaan ainoastaan olla paikalla.

Älkää sammuttako toivoa

Yksi kaikkein laajimmin eri koulukuntien arvostusta nauttivista psykoterapeuttisista teoreetikoista lienee Auschwitzin keskitysleirin kauhut läpikäynyt juutalainen psykiatri Viktor Frankl. Hänen logoterapiana tunnettu suuntauksensa korostaa toivon ja päämäärän merkitystä ihmisen henkiselle hyvinvoinnille.

Kristillisessä sovitussanomassa on paljon tähän istuvia aineksia. Kokonaisvaltainen hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen piirtyy Jumalan antaman uhrin järkyttävyyttä ja konkreettisuutta vasten. Kuoleman voittava ylösnousemussanoma toimii vastalääkkeenä Saarnaajan kirjan osuvasti kuvaamaa elämän tarkoituksettomuuden tunnetta ja kaiken katoavaisuuden tuomaa ahdistusta vastaan.

Liturgien – olivat he sitten herätyssaarnaajia tai ylistyksen johtajia – tulisi varoa, etteivät he horjuta kuulijoiden pelastusvarmuutta omien päämääriensä, kuten näyttävien alttarihetkien, aikaansaamiseksi. Epämääräisen ahdistuksen ja kohdistamattoman syyllisyyden tunteen viljeleminen on monien julistajien helmasynti, jolla murskataan itsetunto-ongelmien syövereissä kärsivien ihmisten toivo.

Paavalin mukaan profetoiva eli suoraan Hengen vaikutuksen alaisena viestivä ihminen toimii rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi.[vi] Termit ovat varsin myönteisiä ja antavat ymmärtää, että Jumalan pääasiallinen sanoma seurakunnassa olevalle on lohduttavan myönteinen. Myös Hengen hedelmät sekä rauha ja ilo Pyhässä Hengessä syntyvät sovituksen ja armon sisäistäneessä mielessä eivätkä ahdistussuggestiossa singahtelevien ihmisten pakokauhuisissa päätöksissä.

Epämääräisten ahdistusten langettaminen ei siis näytä täyttävän raamatullista mallia Hengen vaikuttamalle toiminnalle. Ahdistuneen vierelle tulevan Jeesuksen sanat mitä todennäköisimmin olisivat ”tule minun tyköni, sinä raatava ja raskautettu, niin minä annan sinulle levon” eivätkä ”mene pois, sinä laittomuuden tekijä, minä en ole sinua koskaan tuntenut”.

Samalla kun seurakunnat suunnittelevat kasvustrategioita ja keinoja ihmisten tavoittamiseksi, niiden on hyvä pysähtyä ihmisten henkisen hyvinvoinnin äärelle. Toteutuvatko Jumalan valtakunnan ilo ja rauha niiden elämässä, jotka ”on jo tavoitettu” ja joita kohtaan jouluevankeliumin enkelien mukaan Jumalalla on hyvä tahto?[vii]

Viitteet:

1) Room. 14:17. 2) Gal. 5:22. 3) Matt. 7:15–20. 4) 1. Tim. 3:1–6. 5) Mark. 14:32–42. 6) 1. Kor. 14:3. 7) Luuk. 2:14.

Matti Kankaanniemi
Kirjoittaja teologian tohtori ja toimii tutkijana ja Iso Kirja -opiston opettajana.


Ristin Voitto -lehden artikkeli.

http://www.uskonet.fi/artikkelit/259/jumalan_houkka_ei_ole_hullu
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Tämä lause pysäytti

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Elo 24, 2022 9:40 am


Seurakunnissa kuuluukin olla mielenterveysongelmaisia

Tuo lause pysäytti.

Olisi ollut paremmin sanottu, jos se olisi kuulunut että Seurakunnassa saa olla mielenterveysongelmaisia.

Koska heitä on uskoon tulleitten joukossa jo siinäkin vaiheessa, kun he seurakuntaan tulevat, siis heillä on ollut mielenterveysongelmia jo ennen uskoontuloa. Ihmetystä kyllä aiheuttaa, jos mielenterveysongelmaiset lisääntyvät vuosi vuodelta.

Silloin olisi puututtava siihen mitä sellaisessa yhteisössä opetetaan ja kuinka toimitaan. Opetetaanko siellä sitä, mikä ei ole Evankeliumin Sanaa, vaan aiheuttaa masennusta joka voitaisiin 95% saada loppumaan, kun mielenmaailman kiihotus ja seremonia meiningit  ja kokemusten ja tunnetilojen metsästäminen ja kaikenlainen huuhaapeli lopetettaisiin ja palattaisiin raittiille ja terveille Raamatun Sanan linjoille, joka sisällyttää  myös asianomaisen hoidon; koskien sielunmaailaman vammoja ja sairauksia,  eikä vain pelkän rukouksen: kaatuilun tavoittelua ainoana hoitona.

Masennusta saa aikaan seurakuntien väärät opetukset. SE, MIKÄ ei ole evankeliumin sanaa, masentaa. Uskovat hakevat apua masennuksiinsa oman seurakuntansa  veljiltä; voidellaan öljyllä ja veljet rukoilevat. Jos apua ei tule silloin, niin mennään  rukousjonoon kun ulkopuolinen puhuja ilmestyy kuvioihin.

Harvoin on vierailevalla puhujalla mielenkiintoa kuunnella masentuneen stooria; mutta jotakin on kuitenkin tarjolla, ja se riittääkin monille: se kaatuminen/kaataminen; joka on se yleislääke kaikkiin vaivoihin. Se on tullut evankeliunin sijalle tänä päivänä, niin virallisesti, että ihmiset LUULEVAT, että ilman sitä ei olla uskossakaan. Monet kristitytkin jotka ovat olleet uskossa ennen kaatumisten alkamista, ovat menneet tähän luuloon mukaan.

Uudelleen ja uudelleen etsitään apua eri saarnaajilta ja puhujilta. Masennusriivaajiakin jotkut ajavat ulos, eivät ne silti lähde. Viimeinen apu on sitten lääkärin pilleriapu. Syödään pillereitä ja käydään siunattavana, niinhän on opetettu? Eikä siltikään tule apua.

Kuinka voi tulla apua, kun ei ole Evankeliumin parantavaa voimaa tarjolla? Kaatuminen ei ole evankeliumi, eikä Jumalan Voima. Jos syntiä on eikä sitä hylätä eikä edes tuoda julki syntinä, vaan vaaditaan rakkaudellista ymmärrysyä ja lässytystä esim. itsesäälissä tai kapinamielessä kiemurteleville ihmisille.


Jumalan Voima on Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta,
Jumalan Lihaksi tullesta Pojasta, ja Messiaasta!

Masennus VOI olla hälytyskello, että jotakin on pielessä. Jumala sen on sallinut, että pysähdyttäisiin tutkimaan sitä missä mennään. On masennuksia, jotka ovat hyvästä. Silloin kuljetan hitaammin ja hiljaa. Sinne alkulähteelle pitäisi palata, ja oikein pysähtyä Elämän Herran Jeesuksen Kristuksen eteen tarkastelemaan tilannetta, ja omaa uskoaan Raamatun Sanan valossa.

Tarkastelemista sietää myös se, mitä julistuksessa on tarjolla. Ei ole tarkoitus,että suu auki ja silmät kiinni vain nielaistaan kaikki, mitä pastorit ja papit syöttävät.

Monet täysin harhautuneet julistajat osaavat ovelasti Jumalan sanaan vedoten varoittaa harhaopeista ja saavat kuulijat vakuuttuneiksi että ovat oikealla asialla, vaikka ovat eksyttäjiä.

On surullista kohdata ihmisiä ja varsinkin nuoria, jotaka ovat syvissä masennustiloissa, eivätkä pääse sieltä nousemaan, kun seurakunnassa ei saarnata Kristuksen Evankeliumia, vaan sellaista oppia joka sairastuttaa herkkäsieluiset ihmiset.

Pyhän Hengen toiminnan nimellä kulkevia ilmiöitä ja kokemuksia etsimällä etsitään.' Luullaan ja opetetaan, että Pyhä Henki tuntuu ja kuuluu ja näkyy ja sitä pitää etsiä ja lietsoa esiin. Pitkät ylistyslauluseremoniat saavat kristityt jonkinlaiseen huumaantuneeseen tilaan ja sitä kutsutaan Pyhän Hengen läsnäoloksi.

Kun pappi huutaa metelöi ja heiluttaa Raamattua ja huutaa aamenta ja hallelujaa, niin kansa kuuntelee huumattuma, ja luulee että Jumala on asialla. Vaikka todellisuudessa ei sitten olekaan muuta kuin vain sitä ihmisen omaa huutoa, josta todellinen Evankeliumi on kaukana.

Missä on se rauha, joka on ymmärystä ylempi? On vain melunpitoa ja vaatimuksia, joka lyö ihmiset pelolla ja kauhulla, niin että viimeisetkin itsesuojelun rippeet katoavat ja ihminen romahtaa sisäisesti ja masentuu, ja heistä mainitaan, että heillä on varmasti jotakin salaista syntiä kun eivät kestä "pyhien" seurakunnassa jossa syntejäkään ei enää tunnusteta, vaan ne ajetaan ulos riivaajina. Kun ajetaan riivaajia sieltä missä niitä ei ole, ihmisestä tulee lopulta hermoraunio, ja viimeinenkin toivo katoaa.


Pitäisikö sitten vaan nöyrästi ja kiltisti ottaa kaikki vastaan, Jumalalta tulleena? Sekö olisi sitten sitä oikeata nöyryyttä ja sitä kristillistä, Jumalan mielistä asennoitumista, että kaikki, mitä tarjolla on Jumalan nimissä, otetaan Jumalan sanana?

Onko se Raamatun Sanan vastaista, sanoa että väärennös on väärennöstä, eikä kelpaa evankeliumiksi?

Pitääkö hyväksyä väärennetty Evankeliumi? En edes haluaisi mainita evankeliumi sanaakaan nykyisten väärennöksien yhteydessä, sillä niin kaukana se on Jumalan antamasta Evankeliumista. Jeesus Kristus on vieläkin Jumalan Evankeliumi. Jeesus Kristus kärsi kuoleman ihmisten syntien takia, niin että Jumalan viha syntisiä kohtaan ei kohtaa enää meitä, vaan JEESUS SOVITTI SYNNIT GOLGATALLA KOKO IHMISKUNNAN TAKIA.

Jokainen, joka katuu syntejään ja ne hylkää, saa ne Jeesuksen työn takia anteeksi, ja siirtyy kuolemasta elämään, ja saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Sillä voimalla tarkoitetaan sitä, että ihminen ei omalla yrittämisellään jaksaisi taistella uskon jaloa taistelua synnin houkutuksia vastaan. Mutta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä kaikkein surkeinkin tyyppi pysyyJumalan lapsena ja kasvaa uskossa Kristukseen.

Tätä ei uskonnollinen melunpito saa aikaan. Uskonnolliset melunpitäjät eivät edes tiedä mistä todellisuudessa on kysymys, sitä, että Jumalan Sana, on Elävää Sanaa! Ja elää Jumalan omissa. Ja puhdistaa ja kasvattaa. Rakentaa lohduttaa ja kehottaa!

USKONNOLLINEN MELUNPITO ON KILPAILUA KUNINKUUDESTA IHMISTEN MARKKINATALOUDESSA, ETUJA JOSSA MÄÄRÄ ON SUUREMPI TEKIJÄ KUIN LAATU. Materialismi ja fanatismi ovat tyydyttämättömiä himoja, jotka eivät sammu helvetissäkään.

Jumala ei katso´siihen mitä suuret kansanjoukot hurraavat, vaan mitä ne maan hiljaiset ajattelevat asioista, ja kuinka he voivat tänään.

Jumala ei valmista suuria herätyksiä ja suuria yhteiskunnallisia valloituksia ja maailman laajuisia saavutuksia uskonnollisuuden rivistöihin ja alttarille, eikä rakenna uskonnollisten kuninkaitten valtakuntia.

Jumalalla on oma valtakuntansa. Se on heikoimmissakin armahdetuissa syntisissä sisäisesti, ei uskonnollisen maailman suuruudessa ja kuninkuudessa, eikä heidän jeesuksensa ole Golgatan Jeesus, onko silloin ihme jos pettyy ja masentuu?






Psalmi 33

Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat.
Oikeamielisten on
soveliasta häntä kiittää. Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa
hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa hänelle uusi virsi,
helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti. Sillä Herran sana on
oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä
Herran armoa. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki
niiden joukot hänen suunsa hengellä.
Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet
säiliöihin. Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä
vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.
Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.
Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä
aivoitukset suvusta sukuun.

Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa,
jonka hän on perinnöksensä valinnut! Herra katsoo
alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;
asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia
maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä,
joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.
Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu
suurella voimallansa.

Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja
panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän
sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme
ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme,
me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme,
niinkuin me panemme toivomme sinuun.


1 Samuelin kirja 2

Herra antaa kuoleman ja antaa elämän,
hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa
ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan,
hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa
heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa
heidän periä kunniasijat.

Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Admin, Stiina and Morosus like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vs: Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Elo 24, 2022 9:41 am

Ps.
Kysymykseseksi jää, olikohan Tohtori
Matti Kankaanniemi tietoinen harhaoppien osuudesta
yhteisöjen melenterveysongelmien lisääntymisiiin!

Sanon tähän Edesmenneen Evankelista Mauri Vikstenin
sanat: "Hullut ovat pilanneet Helluntain!"

Nämä hullut Evankeliumin vääristäjäthän
synnyttävät mielenterveysongelmaisia yhä enenevissä määrin.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Admin and Morosus like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi : Keskipiste Jeesus - anarkisti, ikoni vai kiiltokuva.

Viesti kirjoittaja Hellevi Ma Elo 29, 2022 10:41 am


Keskipiste Jeesus - anarkisti, ikoni vai kiiltokuva. Puhujana Matti Kankaanniemi 5.3.2014
YouTube · 1 000+ visningar · 2014-03-06 · av Turun Helluntaiseurakunta


https://www.bing.com/videos/search?q=matti+kankaanniemi&qpvt=matti+kankaanniemi&view=detail&mid=16B42129E0500D3F476916B42129E0500D3F4769&&FORM=VRDGAR&ru=%2Fvideos%2Fsearch%3Fq%3Dmatti%2Bkankaanniemi%26qpvt%3Dmatti%2Bkankaanniemi%26FORM%3DVDRE
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Keskipiste Jeesus - anarkisti, ikoni vai kiiltokuva. Puhujana Matti Kankaanniemi 5.3.2014

Viesti kirjoittaja Hellevi Ma Elo 29, 2022 11:02 am

Suuri ihmettely, mikä mies on Matti Kankaanniemi?

Mietin.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi: Jeesuksen ylösnousemus

Viesti kirjoittaja Hellevi Ma Elo 29, 2022 3:13 pm



 Jeesus-tutkija Matti Kankaanniemen luento Kristinusko ja Ihmeet -
tapahtumassa Jurvassa 28.3.2015. Luennon aiheena Jeesuksen ylösnousemus.


Viimeinen muokkaaja, Hellevi pvm Ma Elo 29, 2022 3:18 pm, muokattu 1 kertaa
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi: Jeesuksen ylösnousemus

Viesti kirjoittaja Hellevi Ma Elo 29, 2022 3:16 pm

Mitähän te lukijat videosta sanotte?
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vs: Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Rea Aalto Ma Elo 29, 2022 4:00 pm

Hellevi kirjoitti:Suuri ihmettely, mikä mies on Matti Kankaanniemi?

Mietin.


Kuuntelin puheen ja vastaan Hellevin kysymykseen:

Kankaanniemi on vain harhaoppinen helluntailainen pelle ja Jumalan pilkkaaja!

Rea Aalto

Viestien lukumäärä : 564
Join date : 23.10.2013
Ikä : 73
Paikkakunta : Ruotsi

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vs: Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Rea Aalto Ti Elo 30, 2022 12:13 pm

Rea Aalto kirjoitti:
Hellevi kirjoitti:Suuri ihmettely, mikä mies on Matti Kankaanniemi?

Mietin.


Kuuntelin puheen ja vastaan Hellevin kysymykseen:

Kankaanniemi on vain harhaoppinen helluntailainen pelle ja Jumalan pilkkaaja!


Lisään vielä omaan arviooni, kuulemani perusteella: Matti Kankaanniemi kuuluu kategoriaan:

"Helluntailainen viihdetaiteilija"

Rea Aalto

Viestien lukumäärä : 564
Join date : 23.10.2013
Ikä : 73
Paikkakunta : Ruotsi

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Elo 31, 2022 10:55 am



Matti Kankaanniemi
Kirjoittaja teologian tohtori ja toimii tutkijana ja Iso Kirja -opiston opettajana.


Onkohan asiat jo niin, että tämän suuren karismaattisen harhaoppisuuden aikakautena on synnytetty uusiuskonnollinen sukupolvi, joka vaatii omanlaisensa opettajankin, että he ymmärtäisivät mitä puhutaan ja missä mennään? Pitää olla oma edustaja, joka osaa heidän kieltään ja tapojaan, että opetukset menevät perille ja tekevät tehtävänsä, enemmistössä, joka vaatii sitä jotakin, mikä näkyy ja kuuluu ja hurmaa?

Nyt on syntynyt näitä uskonnollisen - maailman - teho - teologit miehiä ja naisia, jotka ovat perkeleen asiamiehiä, heille, jotka niitä kannattavat, sillä Krstuksen Jeesuksen Evankeliumia he eivät tunne.


1 Korinttolaiskirje

Älköön kukaan pettäkö itseään.
Jos joku teidän joukossanne
luulee olevansa viisas tässä maailmassa,
tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.

3:19 Sillä tämän maailman viisaus on
hullutus Jumalan silmissä.
Sillä kirjoitettu on:
"Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
3:20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset,
hän tietää ne turhiksi."

3:21 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä;
sillä kaikki on teidän,
3:22 teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas,
teidän on maailma ja elämä ja kuolema,
nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

3:23 Mutta te olette Kristuksen,
ja Kristus on Jumalan.


Sillä jos te nyt olette Kristuksen omaisuutta ja Kristushan on äärettömän paljon suuremassa merkityksessä Jumalan, kuten Jumalan ikuisesti ainutsyntyinen Poika, ja että Hän ja Isä ovat Yksi, niin te olette Jumalalan omaisuutta, ja samalla kertaa te olette Kristuksen omaisuutta, niin siitä seuraa, ettei teidän pidä tehdä itseänne ihmisistä riippuvaisiksi, vaan ainoastaan siitä Herrasta, kenelle te kuulutte, ja Hänessä teille kuuluu Hänen autuutensa täyteys.

Rukous on, Jeesus Kristus auta meitä pysymään Sinussa loppuun asti,
varjele vihollisen juonilta jokainen omasi, aamen.



Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Admin, Rea Aalto, Stiina and Morosus like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi // ”MITÄÄN JEESUSTA…” – JEESUS-DENIALISMI JA TIETEELLINEN JEESUS-TUTKIMUS

Viesti kirjoittaja Vierailija Ti Marras 01, 2022 8:39 am



UUSIN PERUSTA LEHTI:



”MITÄÄN JEESUSTA…” – JEESUS-DENIALISMI JA TIETEELLINEN JEESUS-TUTKIMUS
Matti Kankaanniemi

Kirjoittaja on teologian tohtori, hän toimii Åbo Akademin Historical Jesus Workshop -tutkimusryhmän tutkijana


Johdanto



Vaihtoehtoiset historiat kiehtovat. Salaliittoteorioiksi kutsutuilla ajatuskokonaisuuksilla on usein taipumus kertoa vaihtoehtoisia näkemyksiä yleisesti totena pidetyistä historiakertomuksista. Yksi vaikutusvaltaisimpia lienee tällä hetkellä holokaustin kieltävä denialistinen teoria, joka yhdistetään säännöllisesti teoriaan juutalaisen eliitin maailmanhallintapyrkimyksistä. Toinen sitkeä ja ehkä yllättävänkin paljon huomiota saanut vaihtoehtohistoria on Kristus myytti -teoria eli Jeesus-denialistinen ajatusrakennelma, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollut olemassa. Teoria ei lymyile vain internetin esoterioissa, vaan jopa vertaisarvioidussa Theology and Science-aikakauslehdessä oli hiljattain suomalaisen teologiryhmän kirjoittama artikkeli, jossa nostettiin Jeesus-denialismi osaksi historian Jeesus-tutkimusta (Nieminen ym. 2020).

Salaliittoteorioiden tutkimuksen filosofiassa on käyty keskustelua erityisesti kahden lähestymistavan välillä. Generalistien mielestä salaliittoteoriat tulisi sensuroida etukäteen eikä antaa niille tilaa tieteellisillä foorumeilla. Partikularistit taas haluavat reilun pelin hengessä avata kaikille teorioille mahdollisuuden tulla kuulluksi ja käsitellyksi (ks. Dentith 2018). Tutkijoiden konsensushan voi luonnollisesti olla väärässä. Alalla on voinut kertyä uutta, käsityksiä muuttavaa tietoa tai tieteen itsekorjaamisjärjestelmä saattaa olla epäkunnossa.

On myös selvää, että tieteellinen tutkimus on raadollisen inhimillistä toimintaa, jossa ideologiset, poliittiset ja henkilökohtaiset juonimiset joskus vinouttavat tuloksia. Pelkkä tukeutuminen tieteelliseen, joskus enemmän oletettuun kuin osoitettavaan, konsensukseen voi jopa pysäyttää tieteenalan kehittymisen. Käsittelenkin tässä artikkelissa Jeesus-denialismin argumentointia ja sen suhdetta tieteelliseen Jeesus-tutkimukseen nimenomaan partikularistisesta näkökulmasta (ks. Bermejo Rubio 2018, 66–67). Kysymys Jeesuksen historiallisuudesta ja tämän perustelemisesta on ehdottoman oikeutettu. On myös kohtuullista vaatia, että Jeesus-tutkijat pystyvät kertomaan, miksi he käytännössä yksimielisesti pitävät ristiinnaulittua Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä.


Jeesus-tutkimus tieteenä


Tieteellisen Jeesus-tutkimuksen perusajatuksena on tutkia Jeesus Nasaretilaista metodeilla, joilla historian hahmoja ylipäätään tutkitaan. Tutkijat tulevat erilaisista uskonnollisista, ideologisista ja poliittisista taustoista edustaen nykyään yhä laajenevaa maantieteellistä ja etnistä kirjoa. Vaikka tieteelliseen historiantutkimukseen perustuvan Jeesus-tutkimuksen tuottamien rekonstruktioiden kirjoa usein kutsutaan toivottaman sekavaksi, on Jeesus Nasaretilaisen elämän päälinjoista tutkimuksessa varsin vahva konsensus. Kanadalaisen tutkijan E. P. Sandersin (1985, 11) luettelemat ”lähes kiistattomat faktat Jeesuksesta” kuvaavat osuvasti enemmistönäkemystä.

Hänen mukaansa Johannes kastoi galilealaisen Jeesuksen, joka sittemmin kiersi saarnaamassa ja parantamassa. Jeesus kutsui opetuslapsia ja puhui kahdestatoista opetuslapsesta. Jeesus rajoitti toimintansa Israeliin, sekaantui kiistaan temppelistä ja roomalaiset vallanpitäjät ristiinnaulitsivat hänet Jerusalemin ulkopuolella. Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen seuraajansa jatkoivat tunnistettavana liikkeenä, josta vähintäänkin osaa ainakin jotkut juutalaiset vainosivat.

On syytä erottaa nämä tapahtumat tai ilmiöt niiden tulkinnoista. Esimerkiksi valtaosa tutkijoista pitää historiallisesti erittäin todennäköisenä, että Jeesus järjesti temppelissä merkittävän välikohtauksen ja tämä on luonut pohjan evankeliumien vastaavalle kertomukselle. Tulkinnat siitä, mitä Jeesus tarkalleen ottaen ajoi takaa toiminnallaan, vaihtelevatkin sitten melko paljon. Varsinaiselle Jeesuksen historiallisuuden osoittamiselle ei tavallisesti juuri anneta tilaa historian Jeesusta käsittelevissä teoksissa. Esimerkiksi Gerd Theissen ja Annette Merz (2011, 123–124) käsittelevät alan perusteoksiin kuuluvassa Die Historische Jesus: Ein Lehrbuch ainoastaan pari sivun verran Jeesus-denialismia.



Jeesus-denialismin historiaa


Hajanaisia, Jeesuksen historiallisuutta epäileviä ääniä alkoi kuulua jo 1700-luvun lopulla mutta varsinaisesti ensimmäinen asianmukaisen koulutuksen saanut denialisti oli Hegelin oppilas, professori Bruno Bauer. 1800-luvulla denialistinen Jeesus-myyttiteoria nojautui vahvasti antiikin mysteeriuskontojen, mytologioiden ja tarujen analogioihin. Lähestymistavat aiheeseen olivat monelta osin verrattain villejä. Esimerkiksi Hollannissa vaikutti radikaalikoulukunta, joka väitti kaikkia Paavalin nimellä kulkevia kirjeitäkin väärennöksiksi.

Amerikkalaisdenialisti J. M. Roberts puolestaan kertoi Filostratoksen ilmestyneen hänelle spiritualistisessa istunnossa ja kertoneen, että Apollonious Nasaretilainen oli todellisuudessa Jeesuksesta ja Paavalista kertovien väärien kristillisten kertomusten taustalla (Casey 2014, 154). Ylipäätään spiritismi ja okkultistiset harrastukset näyttävät korreloivan 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun Jeesus-denialismin kanssa. Esimerkiksi spiritualisti Kersey Graves julkaisi vuonna 1875 sittemmin mainetta keränneen teoksen The World’s Sixteen Crucified Saviours, joka on vaikuttanut monien myöhempien denialistien ajatteluun.

Akateemisesti vakavammin otettava ja dialogiin pyrkivä denialismi huipentui saksalaisen Arthur Drewsin (1909) kirjaan Die Christusmythe ja sen tiimoilta käytyihin julkisiin debatteihin (ks. erit. Williamson 2016). Drewsin teoria herätti siinä määrin huomiota, että itse Albert Schweitzer (1913) käsitteli teoksensa uudessa painoksessa kokonaisen luvun verran Drewsin teoriaa.

Vaikka Schweitzerin kritiikki oli monella tapaa musertavaa, sai Drews vahvan kannatuksen hieman yllättävällä suunnalla. Vaikka varhaisemmat marxilaiset uskontokriitikot omaksuivat liberaalisen saksalaistutkijoiden näkemyksiä Jeesuksesta, tuli vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa vallitsevaksi uskontokriitikkojen näkemykseksi, pitkälti Arthur Drewsin vaikutuksesta, denialistinen Jeesus-myyttiteoria.

Lenin itse totesi, että ”tarvitsemme tavalla tai toisella Drewsin teoriaa” (Andrejev 2015). Tämä teoria säilyi johtavana neuvostoselityksenä vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeen, kunnes marxilaistutkijat palasivat Jeesuksen historiallisuuden myöntävään mutta varhaiskristillisyyden syntyä luokkateoreettisesti tulkitsevaan selitysmalliin (Thrower 1983, 426).

Saksan kielen professori George A. Wells nosti denialistisen teorian uuteen nousuun 1970-luvulla erityisesti vuonna 1975 ilmestyneellä teoksellaan Did Jesus Exist?. Argumentointi pohjautui paljolti uskontohistoriallisen koulukunnan (Religionsgeschichtliche Schule) teeseihin vastaavuuksista Kristus-hahmon ja antiikin myyttien välillä. Wells kuitenkin omaksui 1990-luvulla ajatuksen Q-yhteisön taustalla olleen viisausopettajan historiallisuudesta ja katsoi tämän sinänsä historiallisen hahmon sekoittuneen myöhemmin Paavalin myyttiseen Kristukseen.

Wells ei edelleenkään uskonut esimerkiksi Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemiseen. Kanadalainen Earl Doherty nousi myös denialistisen agendan johtavien asiamiesten joukkoon. Doherty (2005, 143–145).  innostui Wellsin tavoin kerroksittaisesta Q-lähdeteoriasta mutta katsoi ”Q-Jeesuksenkin” olleen fiktiivinen hahmo.

Jeesus-denialistien mielenkiintoisimpia vaikuttajia on professori Robert M. Price, joka kääntyi fundamentalistikristitystä pastorista denialistiksi. Price eroaa useimmista muista Jeesus-denialisteista sikäli, että hän on väitellyt tohtoriksi Uuden testamentin tutkimuksesta. Price oli myös mukana Robert Funkin perustamassa, maineikkaassa Jeesus-seminaarissa, joka niitti kuuluisuutta äänestämällä aidoista ja epäaidoista Jeesus-materiaalista evankeliumeissa.

Ehkä merkittävimmäksi ääneksi denialistileirissä on kuitenkin noussut Richard Carrier, joka on kiteyttänyt näkemyksensä pitkälti kahteen teokseen. Kirjassaan Proving History (2008) hän esittelee Bayesin teoreeman soveltamista historiantutkimukseen ja nimenomaan kysymykseen Jeesuksesta. Tämän itsenäisessä jatko-osassa On the Historicity of Jesus: Why We Might Have Reason for Doubt (2018) Carrier käy läpi yksityiskohtaisesti kokonaisteoriansa myyttisen Jeesuksen puolesta. Tuoreessa kirjassaan Jesus from the Outer Space (2020) hän puolestaan kiteyttää vielä teoriaansa hieman kansanomaisemmin.


Jeesus-denialismin perusajatus ja argumentointi


Jeesus-denialismin perusajatuksen mukaan Kristus-myytti oli alun alkaen niin sanotusti kosmisissa ulottuvuuksissa, henkimaailmassa tapahtunut kokonaisuus, jolla ei ollut mitään yhtymäkohtaa maanpäälliseen todellisuuteen. Paavalin katsotaan uskoneen nimenomaan tällaiseen toisulotteiseen Kristus-kokonaisuuteen. Carrier edustaa näkemystä, jonka mukaan Markuksen evankeliumin tuntematon kirjoittaja keksi täysin fiktiivisen, Vanhan testamentin profetioita ”toteuttavan” maanpäällisen Jeesuksen ja tästä juontui myöhempi usko historialliseen Jeesus Nasaretilaiseen.

Doherty puolestaan katsoo Q-yhteisön vaaliman viisauskäsitteen saaneen personifioidun muodon ja tämä sulautui Kristus-myyttiin muodostaen historian Jeesuksen fiktiivisen prototyypin. Kun denialismin argumentointia tarkastellaan laaja-alaisesti, voidaan siinä havaita erityisesti kaksi pääasiallista argumenttityyppiä. Argumentum ex analogia eli rinnakkaisuuksiin perustuva päättely oli varsinkin Jeesus-denialismin alkuvaiheessa ratkaisevan tärkeää.

Perusajatuksen mukaan tarkkoja yhtäläisyyksiä Kristus-tarinan kanssa voidaan nähdä antiikin mytologiassa ja mysteeriuskonnoissa niin paljon, että riippuvuussuhde on mitä ilmeisin. Toinen ja viimeaikaisessa argumentoinnissa paljon sijaa saanut argumenttityyppi on hiljaisuudesta argumentointi, argumentum ex silencio. Huomiota on kiinnitetty siihen, että Jeesuksesta ei mainita sellaisissa aikalaisteoksissa, joissa olisi voinut odottaa olevan jokin maininta galilealaisesta ihmeiden tekijästä ja kansankiihottajasta, jos tällainen todella olisi elänyt.

Eräänlainen avaintodistaja denialisteille on apostoli Paavali, jonka kirjoituksissa denialistit eivät näe viitteitä hiljattain eläneeseen Jeesus-ihmiseen vaan ainoastaan hellenistismyyttiseen, kosmiseen pelastajahahmoon, myyttiseen Kristukseen. Paavali on siis samaan aikaan hiljaa Jeesus Nasaretilaisesta ja toisaalta tarjoaa esimerkkejä myyttisistä Kristus-käsitteistä.

Tämän lisäksi argumenteissa toistuu erityisesti kaksi toissijaista argumenttityyppiä. Ensiksi ihmekertomuksiin viitataan lähtökohtaisen mahdottomina ja epäämättöminä todisteina siitä, että evankeliumeissa on kiistatta myyttisiä, ei-historiallisia kertomuksia. Miksi siis koko tarina ei voisi olla fiktiivinen? Toiseksi viitataan esimerkkeihin siitä, miten täysin fiktiivismyyttisistä ideoista on nopeasti, muutamassa vuosikymmenessä syntynyt vakiintunut käsitys idean historiallisesta pohjasta. Näin osoitetaan, että myytin nopea muutos konkretiaa sisältäväksi narratiiviksi ei olisi mitenkään mahdoton tai välttämättä erityisen poikkeuksellinen.

Jeesus-denialistit ovat pyrkineet sitomaan teoriansa osaksi tieteellistä keskustelua. Seuraavaksi nostan esille joitakin keskeisiä yhtymäkohtia denialistien ja valtavirtatutkimuksen välillä.

Denialistit tukeutuvat erittäin skeptiseen muotokritiikkiin ja redaktiokritiikkiin esittäen kysymyksen: ”Jos kerran suurin osa on myöhemmin keksittyä ainesta, miksi ei saman tien voida päätellä, että itse asiassa kaikki on?” Erityisesti saksalaisten (Schmidt, Dibelius, Bultmann) muotohistoriallinen paradigma lähti suorastaan yltiöpäisesti keksimään erilaisia sosiaalipsykologisia tilanteita (Sitzen im Leben) evankeliumikatkelmien luomisen taustalle. Muotokritiikin osakseen saamaa rankkaa kritiikkiä ei denialistien teoksissa kuitenkin juuri käsitellä.

Denialistit valitsevat säännönmukaisesti tutkimuskirjallisuudesta mahdollisimman myöhäisen ajoitusvaihtoehdon evankeliumeille ja Apostolien teoille. Erityisesti suhde Apostolien tekojen johdanto-opillisiin asemointeihin on varsin keskeistä historian Jeesuksen ja varhaiskristillisen historian tutkimuksessa. Tämä johtuu useastakin tekijästä, joista päällimmäisenä voidaan mainita peruskäsityksen muodostaminen varhaiskristillisestä historiasta.

Onkin ymmärrettävää, että denialistit yhtyvät innokkaasti niihin tutkijoihin, jotka ajoittavat Apostolien teot toisen vuosisadan jälkipuoliskolle. Näin raivataan ensimmäinen vuosisata ”tyhjäksi” ja siihen voidaan sijoitella vapaammin omia teorioita. Varsinaisiin ajoitusta käsittelevää tutkimusta ja problematiikkaa ei denialistien teoksissa pintaa syvemmältä kaiveta.

Juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen kuuluisia Jeesus-mainintoja käsittelevästä tieteellisestä keskustelusta poimitaan ne tutkijat, joiden mielestä kyse on kokonaan myöhemmistä lisäyksistä. Samoin muut Uuden testamentin ulkopuoliset viittaukset historialliseen Jeesukseen selitetään systemaattisesti ”pois” toteamalla, ettei niillä tarkasti ottaen ole silminnäkijätodistuksen luonnetta ja arvoa. Vaikka monelta osin kritiikki on osuvaa, on esimerkiksi Josefuksen maininta Jaakobista, Jeesuksen veljestä, mitä todennäköisimmin aito ja vaikeasti poisselitettävissä.

Markuksen kärsimyskertomusta pidetään Vanhan testamentin profetioiden perustalle rakennettuna täysin fiktiivisenä tarinana. Suurelta osin denialistit pystyvät tukeutumaan esimerkiksi nimekkään Jeesus-tutkija John Dominic Crossanin (1995, 1) esittämään teoriaan. Crossanin mukaan 80 % kärsimyskertomuksesta voidaan pitää fiktiona ja 20 % historiallisena. Historiallista tapahtumaa voidaan kuitenkin jäsentää profetioista nousevin ilmauksin ja kielikuvin, ilman tapahtuman perushistoriallisuuden horjumista. Aiheesta on kirjoitettu perusteellisesti tutkimuskirjallisuudessa, mitä denialistinen tuotanto ei oikein kuitenkaan ota huomioon.

Denialisteille hyvin keskeinen teesi on se, ettei Paavali viittaa lainkaan historialliseen Jeesukseen, joka olisi elänyt hänen kanssaan samanaikaisesti. Vaikka viime vuosikymmeninä tutkijat ovat nähneet melko vahvojakin viittauksia historian Jeesukseen Paavalin kirjeissä, denialistit voivat nojautua esimeriksi Bultmanniin, jonka mukaan 2. Kor 5:16 osoittaa, että Kristus ”lihan mukaan” ei ollut kiinnostava eikä häntä näin varhaiskristittyjen keskuudessa tunnettu. Viimeisen 50 vuoden aikana tutkimus on kuitenkin laajalti hylännyt tämän tulkinnan ja todennut Paavalin sekä tunteneen että epäsuorasti viitanneen melko paljonkin Jeesus Nasaretilaiseen kirjoituksissaan.

jatkuu alla...

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Matti Kankaanniemi // ”MITÄÄN JEESUSTA…” – JEESUS-DENIALISMI JA TIETEELLINEN JEESUS-TUTKIMUS

Viesti kirjoittaja Vierailija Ti Marras 01, 2022 8:53 am

Jeesus-denialismin ongelmia



Nostan tässä esille neljä seikkaa, joita pidän erityisen ongelmallisena parhaimpienkin Jeesus-denialistien teorioissa ja argumentoinnissa.

Ensiksi on mainittava laajemminkin Jeesus-tutkimusta ajoittain vaivaava ongelma eli tutkijoiden hatara perehtyminen johdanto-opillisiin kysymyksiin. Osateorioiden valitseminen vain siksi, että ne sopivat omaan hypoteesiin, ei useinkaan vakuuta. Esimerkiksi Apostolien tekojen historiallisuuden tyystin hylkäävä ja teoksen toisen vuosisadan jälkipuoliskolle ajoittavien tutkijoiden tulisi kyetä selittää esimerkiksi Colin Hemerin (1989) esille nostamat tarkat historialliset yksityiskohdat kirjan kehyskertomuksessa.

Tämä ei sellaisenaan tarkoita, että kirjan kertomus olisi totta mutta kertoo tekijällä olleen huomattava määrä sellaista tietoa, jota toisen vuosisadan puolivälissä ei kenelläkään oikein voinut olla. Hyvin harvalla denialistilla on asianmukainen koulutus Uuden testamentin tutkimuksesta tai kokemusta varsinaisesta tarkasta eksegeettisestä analysoinnista. Tämä näkyy opportunistisena alaviitteiden metsästyksenä.

Toiseksi Jeesus-denialistien suurena haasteena on selittää, miksi hyvin erilaisista taustoista tulevat tutkijat päätyvät järjestään pitämään Jeesusta historiallisena henkilönä. Salaliittoteoreetikoiden tavoin enemmistönäkemyksen harhaisuus osoitetaan ehdottamalla tutkijoilla olevan kyseenalaisia motiiveja. Tämä puoskaripsykologia on tuttua Uuden testamentin tutkimuksen piirissä tietysti laajemminkin. Ihmisen motiiveja tutkiva psykologia on kuitenkin osoittanut järjestelmän monimutkaiseksi ja hankalasti kiteytettäväksi (ks. Reiss 2008).

Ajatus, jonka mukaan tutkija pystyisi ”psykoanalysoimaan” toisella olevan tutkijan motiivimaailman lukemalla tämän kirjan tai artikkelin, ja ehkä vaihtamalla tämän kanssa muutaman ajatuksen kansainvälisen seminaarin kahvitauolla, ei oikein täytä tieteellisen toiminnan kriteerejä.

Kolmas haaste Jeesus-denialisteille on Paavalin viittaus Jaakobiin, Herran veljeen (Gal. 1:19). Miten toisulotteisella, ei-historiallisella pelastajamyytillä olisi voinut olla biologinen veli? Denialistisia vaihtoehtoisselityksiä on tarjottu useita, mutta johtavaksi vaikuttaa muodostuneen ajatus, jonka mukaan ilmaisulla ei tarkoitettu biologista sisarussuhdetta vaan yleistä kristillistä veljeyttä.

Paavalin käyttämä ilmaisu on kuitenkin täysin erilainen kuin veli-termin käyttö yleistä kristillistä veljeyttä tarkoittavissa kohdissa. Genetiivi-ilmaisulla τοῦ κυρίου (Herran) erotetaan Jaakob kaikista muista Jaakobeista, kuten lisänimillä universaalisti tehdään. Kristillinen veljeys koski kaikkia varhaiskristillisiä Jaakobeja eikä tällä ilmaisulla olisi mitään järkeä ilman yksilöivää funktiota.

Kreikaksi Paavalin tekstiä lukevalle merkitys on selvä ja kiistaton. Tieteellisen historiantutkimuksen on vääjäämättä lähdettävä liikkeelle siitä tosiasiasta, että Jeesus Nasaretilaisen biologinen veli kuului varhaiskristillisen liikkeen johtajiin ja oli kokenut ylösnousemusilmestyksen (1. Kor. 15:7). Tämä myös käytännössä falsifioi eli osoittaa vääräksi koko Jeesus-denialistisen teoriakokonaisuuden. Itse asiassa, kun kysytään, mistä tutkijat tietävät Jeesus Nasaretilaisen olleen historian henkilö, yksinkertaisin vastaus voi olla viittaus siihen, että meillä on hänen biologisen veljensä tunteneen henkilön (Paavalin) itse kirjoittama todistus asiasta.

Neljännen haasteen nostan omasta väitöstutkimuksestani (Kankaanniemi 2010). Yksi Jeesuksen historiallisuuden puolesta puhuva ”vihamielinen todistus” on nimittäin Matteuksen evankeliumin kirjoittajan viittaama juutalainen vaihtoehtoselitys Jeesuksen haudan tyhjenemiselle (Matt. 28:15). Selityksen mukaan opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin. Evankelista antaa ymmärtää, että huhua on levitetty juutalaisten keskuudessa aina evankeliumin kirjoittamishetkeen asti.

Ajatus ruumiin varastamisesta haudasta osoittaa luonnollisesti Jeesuksen maanpäällisyyden. Denialistit ovat esittäneet, että Markus olisi keksinyt tyhjä hauta -kertomuksen ja Matteus olisi koristellut tätä kertomusta keksimällä vartijatarinan.

Tämä teoria ei kuitenkaan vakuuta. a) Matteus käyttää selvästi aiempaa lähdettä vartijakertomuksessaan, mikä käy ilmi sanavalinnoista ja muista kielellisistä seikoista. b) Matteuksen ilmaisu aina tähän päivään asti viittaa kiistan pitkään historiaan. c) Tiedämme mm. Paavalin omaelämäkerrallisten viittausten perusteella, että juutalaishallinnon ja Kristus-liikkeen välillä oli konfliktiasetelma jo 30-luvun alusta asti. Jonkinlainen juutalaisten johtajien tarjoama vaihtoehtoselitys julistukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta oli siis looginen välttämättömyys alusta asti.

Olisiko tätä vaihtoehtoselitystä muutettu juutalaispiireissä radikaalisti sen tähden, että pakanataustaisille Kristus-liikeläisille kirjoitettiin fiktiivinen konkretisaatiokertomus (Markuksen evankeliumi) kosmisen pelastajahahmon tarinasta? Eli ensin olisi taisteltu kosmisen, ei-maanpäällisen pelastajahahmon myyttiä vastaan vuosikymmeniä ja sitten kehitettykin yhtäkkiä täysin uusi, Jeesuksen konkreettista maanpäällisyyttä vahvistava selitys. Teoria ei oikein vakuuta, koska siinä lisätään jatkuvasti arvailuja arvailujen päälle.



Lopuksi


Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu olennaisesti vapaus esittää teorioita ja hypoteeseja. Osa näistä, kuten teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta, elää sitkeästi sen kuuman salaliittoteoreettisen markkina-arvon vuoksi. Terävimmillään tämä Jeesus-denialismi kommunikoi varsinaisen valtavirtatutkimuksen kanssa ja ansaitsee reilun käsittelyn. Ristinnaulitun galilealaisen olemassaolo on kuitenkin osoittautunut kerta toisensa jälkeen kiistämättömäksi historialliseksi tosiasiaksi, jonka kieltäminen johtaisi koko historiantutkimuksen metodikokonaisuuden epäilemiseen.



Kirjallisuusiitteet

Andrejev, A.B.

2015 Diskussija ob istoritsnosti Isusa Khrista v sovjetskom religovedeniji. Bogoslovie Filosofija Vol. 58. nr. 2, 73-88.  

Bermejo Rubio, Fernando

2018 La Invención de Jesus de Nazaret: Historia, ficción, historiografía. Madrid: Siglo XXI España.

Carrier, Richard

2012 Proving History. New York: Prometheus Books.  

2017 On the Historicity of Jesus: Why We Might Have Reason for Doubt. Sheffield: Sheffield Phoenix Press.

2020 Jesus from the Outer Space. Durham: Pitchstone Publishing.  

Casey, Maurice

2014 Jesus: Evidence and Argument Or Mythicist Myths?. London: T & T Clark.

Crossan, John Dominic

1995 Who Killed Jesus? San Francisco: HarperSanFrancisco.  

Dentith, Matthew R. X.

2018 Taking Conspiracy Theories Seriously, toim. Matthew R. X. Dentith. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers

Doherty, Earl  

2005 The Jesus Puzzle: Did Christianity begin with a mythical Christ? Ottawa: Age of Reasoning Publications.

Drews, Arthur

1909 Die Christusmythe, Jena: Eugen Diederich.

Hemer, Colin

1989 The Book of Acts in the Setting of Hellenistic History. Tübingen: Mohr.  

Graves, Kersey

1875 The World’s Sixteen Crucified Saviours. New York: The Freethought Press Association.  

Kankaanniemi, Matti

2010 The Guards of the Tomb (Matt 27:62-66 and 28:11-15): Matthew’s Apologetic Legend Revisited. Åbo: Åbo Akademi University Press.  

Nieminen, Petteri, Juuso Loikkanen, Esko Ryökäs & Anne-Mari Mustonen

2020 “Nature of Evidence in Religion and Natural Science.” Theology and Science, 18:3, 448-474,

Price, Robert M.

2011 The Christ-Myth Theory and Its Problems. Cranford: American Atheist Press.

Reiss, Steven  

2008 The Normal Personality. New Way Thinking about People. Cambridge: Cambridge University Press.

Sanders Ed. P.  

1985 Jesus and Judaism. London: SCM Press.  

Schweitzer, Albert  

1913 Geschichte der Leben-Jesu-Forschung. 2. Auflage. Tübingen: Mohr Siebeck.  

Theissen, Gerd ja Annette Merz  

2011 Die Historische Jesus: Ein Lehrbuch. 4. Auflage. Göttingen: Vandenchoeck & Ruprecht.  

Thrower, James.  

1983 Marxist-Leninist ’Scientific Atheism’ and the Study of Religion and Atheism in the USSR, New York: Moulton,1983.

Wells, George A.  

1975 Did Jesus Exist? London: Elek/Pemberton.

Williamson, George S.

2017 “The Christ Myth Debate: Radical Theology and German Public Life 1909-1913.” Church History 86:3, 728-764.


Posted on 29.9.2022 by Jussi Seppälä This entry was posted in Artikkelit and tagged eksegetiikka, jeesus, jeesus-denialismi, jeesus-tutkimus, oliko jeesusta olemassa, onko jeesus historian henkilö, tieteellinen jeesus-tutkimus. Bookmark the permalink.


https://www.perustalehti.fi/2022/09/mitaan-jeesusta-jeesus-denialismi-ja-tieteellinen-jeesus-tutkimus/  

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vs: Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Vierailija Pe Marras 04, 2022 4:17 pm

Sanon tähän vaikeatajuiseen
esitelmään jotakin, kun saan aikaa,
ja kun vielä ehdin tutkimaan mitä kaikki
vaikeatajuiset sanatkin tarkoittavat.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vaikeatajuisuudesta puhuttaessa

Viesti kirjoittaja Hellevi Ti Marras 08, 2022 6:34 am

Perusta lehti on
TEOLOGINEN AIKAKAUSLEHTI USKON JA AJATTELUN AVUKSI


Perusta tarkastelee kriittisesti yhteiskuntamme ja kulttuurimme tilaa, kristillisen kirkon tilannetta ja tulevaisuutta, teologian ajankohtaisia kysymyksiä sekä uskontoja ja ideologioita.


Ideologiat ovat sivistyssanakirjan mukaan aatemaailma, aatteilu, oppi ideoista ranskalaisessa filosofiassa oppi mielikuvien muodostumisesta:
ideologinen aatemaailmaan kuuluva epäkäytännollinen todellisuutta vieroksuva.

Myöskin ihminen, joka antautuu aatteellisiin epäkäytännöllisiin todellisuutta vieroksuviin mietiskelyihin

Matti Kankaanniemi on  ihminen, joka antautuu aatteellisiin epäkäytännöllisiin todellisuutta vieroksuviin mietiskelyihin, ja hänen kirjoituksensahan on juuri sitä.

Siksi se varmaan on otettu Perusta lehteen tutkittavaksi;
kun on kovin epäkäytännöllistä ja sekavaa aatteilua.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 2001
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan houkka ei ole hullu Empty Vs: Jumalan houkka ei ole hullu

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa