Luterilaiset tunnustuskirjat /Perisynti

kirjoittaja jarrut Pe Maalis 20, 2020 4:16 am

Luterilaiset tunnustuskirjat

1. Perisynti

Status controversiae – Keskeinen kiistakysymys

1. Onko perisynti sanan varsinaisessa merkityksessä, mitään eroa tekemättä, ihmisen turmeltunut luonto, substanssi ja olemus tai jopa hänen olemuksensa tärkein ja paras osa, järjellinen sielu ylevimmillään ja kyvykkäimmillään? Vai onko vielä lankeemuksen jälkeenkin olemassa ero toisaalta perisynnin, toisaalta ihmisen substanssin, luonnon, olemuksen, ruumiin ja sielun välillä, niin että luonto ei ole yhtä kuin perisynti, joka on turmeltuneeseen luontoon piintyneenä ja joka turmelee luonnon?

Affirmativa (Myönteinen)

Edellä olevan ohjeen ja opin summan mukainen puhdas oppi, usko ja tunnustus

1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että on olemassa ero ihmisluonnon ja perisynnin välillä. Tämä ei koske ainoastaan ihmisluontoa sellaisena kuin se alussa oli Jumalan luomana, puhtaana, pyhänä ja synnittömänä, vaan myös meidän nykyistä luontoamme lankeemuksen jälkeen, sillä luonto pysyy lankeemuksen jälkeenkin Jumalan luomuksena. Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on.

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että tämä ero on hyvin huolellisesti säilytettävä. Sellainen opetus, jonka mukaan turmeltuneen ihmisluonnon ja perisynnin välillä ei ole mitään eroa, ei sovi yhteen kristillisen uskomme pääkohtien kanssa vaan sotii niitä vastaan; näitä ovat luomisesta, lunastuksesta, pyhityksestä ja ruumiin ylösnousemuksesta puhuvat uskonkohdat.

Jumala ei nimittäin luonut vain Aadamin ja Eevan ruumista ja sielua - ennen lankeemusta - vaan hän luo meidänkin ruumiimme ja sielumme, lankeemuksen jälkeen. Vaikka ne ovat turmeltuneet, Jumala tunnustaa ne yhä luomikseen, niin kuin kirjoitettu on, Job 10:8: "Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet, kaiken, mitä ikinä minä olen."

Jumalan Poika on persoonansa ykseyteen omaksunut saman ihmisluonnon, mutta synnittömänä. Hän ei omaksunut mitään vierasta lihaa, vaan meidän lihamme; siten hänestä tuli meidän todellinen veljemme. Hepr. 2:14, 17: "Koska siis lapsilla on liha ja veri, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi." "Sillä hän ei ota huomaansa enkeleitä, vaan Abrahamin siemenen hän ottaa huomaansa; sen tähden hänen piti kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi", syntiä lukuunottamatta. (Hepr. 4:15)

Omana luomuksenaan Kristus on sen myös lunastanut; omana luomuksenaan hän sen pyhittää, herättää kuolleista ja kirkastaa. Perisyntiä hän sitä vastoin ei ole luonut, ei omaksunut, lunastanut eikä pyhittänyt. Valituilla olevaa perisyntiä hän ei herätä kuolleista, ei kirkasta eikä tee autuaaksi, vaan ylösnousemuksessa se tuhotaan lopullisesti.

Näin on helppo havaita se ero, joka on olemassa toisaalta turmeltuneen luonnon ja toisaalta sen luonnossa piintyneenä olevan turmeluksen välillä, joka on luonnon turmellut.

3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme toiselta puolen, että perisynti ei ole turmellut ihmisluontoa vain vähässä määrin vaan niin syvältä, että ihmisen ruumiiseen ja sieluun, sisäisiin ja ulkoisiin kykyihin ei ole jäänyt mitään tervettä eikä turmeltumatonta. Oikein veisaa kirkko: "On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti." Tämä vamma on sanoin kuvaamaton, sitä ei voida käsittää järjen vaan ainoastaan Jumalan sanan valossa.

Yksin Jumala voi myös erottaa luonnon siinä olevasta turmeluksesta; hän tekee sen täydellisesti kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tämä nykyinen luontomme on nouseva elämään iankaikkisesti, mutta vailla perisyntiä, siitä täydellisesti erillään ja vapaana. Jobin kirjassa, Job 19:26 s., on kirjoitettuna: "Tämä nahkani on oleva ympärilläni, lihassani olen näkevän Jumalan. Hänet minä olen näkevä, ja silmäni saanut häntä katsella."

Negativa (Kielteinen)

Väärän edellä sanottua vastaan sovitan opin hylkääminen

1. Edellä sanotun mukaisesti me hylkäämme ja torjumme sellaisen opetuksen, että perisynti on pelkästään jonkun toisen teosta johtuva syyllisyys (reatus), johon ei liity luontomme turmeltumista.

2. Samoin sen käsityksen, että pahat himot eivät ole syntiä vaan luontoon luomisen perusteella olemuksellisesti kuuluvia ominaisuuksia. Mainittu puutos tai vaurio ei muka todella olisikaan sellainen synti, jonka vuoksi ilman Kristusta oleva ihminen on vihan lapsi.

3. Samoin hylkäämme sen pelagiolaisten harhan, että ihmisluonto muka on yhä lankeemuksen jälkeenkin turmeltumaton ja erityisesti hengellisissä asioissa perin hyvä ja puhdas luonnollisilta kyvyiltään (in naturalibus.)

4. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti on pelkkä ulkopuolelta roiskahtanut vähäinen likapilkku tai tarttunut tahra, josta huolimatta luonto on säilyttänyt hyvät kykynsä myös hengellisissä asioissa.

5. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti ei ole hyvien hengellisten kykyjen menettämistä eikä puutetta, vaan ainoastaan ulkoinen este niiden toiminnalle, niin kuin ei magneettikaan menetä luonnollista voimaansa vaan ainoastaan estyy vaikuttamasta, jos sitä sivellään kynsilaukan mehulla. Perisynnin tahra voidaan muka helposti pyyhkiä pois niin kuin likapilkku kasvoista tai maalitäplä seinästä.

6. Samoin hylkäämme sen käsityksen, ettei ihmisen luonto ja olemus ole tyyten turmeltunut, vaan hänellä on itsessään jotain hengellistäkin hyvää, nimittäin kyky, taito, pystyvyys ja kelpoisuus panna jotain hengellistä alulle, vaikuttaa tai ainakin myötävaikuttaa siinä.

7. Toiselta puolen me hylkäämme myös manikeolaisten väärän opin. He opettavat, että perisynti on jotakin olemuksellista ja itsenäistä, jota Saatana vuodattaa ja sotkee luontoon, niin kuin myrkkyä sekoitetaan viiniin.

8. Edelleen he opettavat, ettei syntiä tee luonnollinen ihminen vaan jokin toinen, vieras tekijä ihmisessä. Siksi ei syytetä luontoa vaan ainoastaan luonnossa olevaa perisyntiä.

9. Manikeolaisena harhana me hylkäämme ja torjumme myös sellaisen opetuksen, että perisynti ja turmeltuneen ihmisen substanssi, luonto ja olemus ovat täysin sama asia, ilman mitään eroa, niin että lankeemuksen jälkeen ei edes ajatuksissa voida millään tavalla erottaa turmeltunutta luontoa ja perisyntiä toisistaan.

10. Luther kyllä kutsuu perisyntiä luonnonsynniksi, persoonansynniksi ja olemukselliseksi synniksi. Hän ei sillä kuitenkaan tarkoita, että ihmisen luonto, persoona ja olemus sinänsä olisivat täysin yhteneviä perisynnin kanssa, vaan sellaisilla sanonnoilla hän tuo ilmi eron ihmisluontoon piintyneen perisynnin ja muiden, ns. tekosyntien välillä.

11. Perisyntiä ihminen ei siis tee vaan se on piintyneenä hänen luontoonsa, substanssiinsa ja olemukseensa. Vaikkei turmeltunut ihminen ikinä ajattelisi sydämessään yhtään pahaa ajatusta, vaikkei hän lausuisi yhtään tyhjänpäiväistä sanaa tai tekisi ainoatakaan pahaa tekoa, hänen luontonsa olisi silti perisynnin turmelema.

Syntisen siemenen myötä saatu synnynnäinen perisynti on tekosyntien eli pahojen ajatusten, sanojen ja tekojen lähde, niin kuin on kirjoitettu: (Matt. 15:19) "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset" ja: (1 Moos. 8:21,1 Moos. 6:5) "Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka."

12. On tarkoin huomattava, että sanalla "luonto" on eri merkityksiä, joiden avulla manikeolaiset peittelevät harhaansa ja johtavat monia yksinkertaisia ihmisiä harhaa. Toisinaan se tarkoittaa ihmisen olemusta, esim. lauseessa: "Jumala on luonut ihmisluonnon." Toisinaan se kuitenkin tarkoittaa luontoon piintynyttä hyvää tai pahaa luonnetta, esim. lauseissa: "Pistäminen on käärmeen luonto", ja: "Synti ja sen harjoittaminen on ihmisen luonto." Silloin ei tarkoiteta ihmisen substanssia vaan jotakin hänen luontoonsa eli substanssiinsa piintynyttä.

13. Koska latinankieliset sanat substantia ja accidens eivät ole Pyhän Raamatun käyttämiä ja koska tavalliset seurakuntalaiset eivät niitä tunne, niitä ei saa käyttää tavalliselle, oppimattomalle kansalle saarnattaessa, vaan yksinkertaista kansaa on niiltä säästettävä.

Mutta kouluissa ja oppineiden kesken niitä on hyvä käyttää perisyntioppia käsiteltäessä. Tällöin ne ovat tuttuja eikä niitä ymmärretä väärin, vaan niiden avulla voidaan olion olemus erottaa siihen satunnaisesti liittyneestä.

Siten voidaan siis myös selvästi osoittaa, mikä ero on Jumalan ja Perkeleen tekojen välillä: Perkele ei pysty luomaan yhtään substanssia vaan ainoastaan Jumalan sallimuksesta turmelemaan Jumalan luoman substanssin.

http://tunnustuskirjat.fi/yo/perisynti.html

kirjoittaja jarrut Pe Maalis 20, 2020 4:31 am

2. Vapaa tahto
Status controversiae - Keskeinen kiistakysymys]

Ihmisen tahto voi olla neljässä eri tilassa: 1. ennen lankeemusta, 2. lankeemuksen jälkeen, 3. uudestisyntymän jälkeen, 4. ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. Nyt on kuitenkin käsiteltävänä vain yksi pääkysymys, joka koskee ihmisen tahtoa ja kykyä lankeemuksenjälkeisessä tilassa. Mitä omia kykyjä tahdolla on vaikuttaa hengellisissä asioissa, sen jälkeen kun esivanhempamme ovat langenneet, mutta ennen kuin tahto on syntynyt uudesti? Kykeneekö se omin voimin, ennen kuin Jumalan Henki on synnyttänyt sen uudesti, valmistautumaan Jumalan armon vastaanottamiseen ja pystyykö se ottamaan Pyhän Hengen sanassa ja pyhissä sakramenteissa tarjoaman armon vastaan vai eikö pysty?

Affirmativa (Myönteinen)

Puhdas, Jumalan sanan mukainen oppi tältä osin

1. Me opetamme, uskomme ja tunnustamme, että ihmisen ymmärrys ja järki ovat hengellisissä asioissa sokeat. Hän ei omilla kyvyillään ymmärrä mitään, niin kuin on kirjoitettu: (1 Kor. 2:14) "Luonnollinen ihminen ei ota ensinkään vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää", jos häneltä kysellään hengellisiä asioita.

2. Samoin me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että ihmisen uudestisyntymätön tahto ei ainoastaan ole kääntynyt pois Jumalasta, vaan siitä on tullut Jumalan vihollinen. Se haluaa ja tahtoo yksinomaan pahaa, sitä mikä on Jumalan tahdon vastaista, niin kuin on kirjoitettu: (1 Moos. 8:31) "Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka" ja edelleen: (Room. 8:7) "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan."

Todellakin: yhtä vähän kuin kuollut ruumis voi palauttaa itseään ruumiilliseen, maalliseen elämään, yhtä vähän kykenee syntiinsä hengellisesti kuollut ihminen herättämään itseään hengelliseen elämään. On kirjoitettu: (Ef. 2:5) "Kun olimme synteihin kuolleita, hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa." Siksi ei meillä ole itsellämme mitään kykyä ajatella hyvää, ikään kuin omasta takaa, "vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalalta" (2 Kor. 3:5).

3. Jumala, Pyhä Henki, ei kuitenkaan vaikuta kääntymystä ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista, niin kuin on kirjoitettu: (Room. 1:16; Room. 10:17) "Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi" sekä: "Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta". Jumala tahtoo, että hänen sanaansa kuunnellaan eikä siltä tukita korvia. Siinä sanassa Pyhä Henki vaikuttaa ja avaa sydämet, niin että ne ottavat sanasta vaarin, niin kuin Ap.t. 16:14 kertoo Lyydialle tapahtuneen.

Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. Ilman hänen armoaan jäävät meidän tahtomisemme (Room. 9:16) ja juoksemisemme turhiksi, ilman hänen antamaansa kasvua eivät meidän istuttamisemme, kylvömme ja kastelumme (1 Kor. 3:7) tuota tulosta. Niinhän Kristus sanoo: (Joh. 5:5) "Ilman minua te ette voi mitään tehdä." Näillä harvoilla sanoilla hän epää vapaalta tahdolta kaikki kyvyt ja lukee kaiken Jumalan armon ansioksi, jottei kukaan voisi kerskata Jumalan edessä (1 Kor. 9:16).

Negativa (Kielteinen)

Väärä, edellä sanottua vastaan sotiva oppi

Edellä sanotun mukaisesti me hylkäämme ja torjumme kaikki seuraavat harhat, koska ne ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia:

1. Ns. stoalaisten filosofien joukkokunta sekä manikeolaiset ovat opettaneet, että kaiken, mikä tapahtuu, täytyy tapahtua juuri sillä tavalla eikä se voisi tapahtua toisin. Ihminen tekee kaiken pakosta, myös ulkonaisissa asioissa. Hänen on pakko tehdä pahoja tekoja, sellaisia kuin haureus, ryöstö, murha ja varkaus.

2. Me hylkäämme myös karkeiden pelagiolaisten harhan. He ovat opettaneet, että ihminen kykenee omin voimin, ilman Pyhän Hengen armoa, kääntymään Jumalan puoleen, uskomaan evankeliumin, olemaan sydämestään kuuliainen Jumalan laille ja siten ansaitsemaan syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän.

3. Me hylkäämme myös puolipelagiolaisten harhan. He opettavat, että ihminen kykenee omin voimin aloittamaan kääntymyksensä, joskaan hän ei pysty ilman Pyhän Hengen armoa viemään sitä päätökseen.

4. Edelleen opetetaan, että vielä uudestisyntymätön ihminen on vapaan tahtonsa varassa tosin liian heikko tekemään aloitetta, omin voimin kääntymään Jumalan puoleen ja tottelemaan sydämestään Jumalan lakia, mutta kun Pyhä Henki tekee aloitteen saarnauttamalla sanaa ja tarjoaa sanassa armonsa, silloin ihmisen tahto muka kykenee omien luonnollisten kykyjensä avulla tekemään sentään jotakin, joskin kovin vähäpätöistä, auttamaan, myötävaikuttamaan, valmistautumaan armoon, tarttumaan siihen, ottamaan sen vastaan ja uskomaan evankeliumin.

5. Uudestisyntynyt ihminen kykenee muka pitämään ja täysin täyttämään Jumalan lain. Tämä täyttämys on sitten Jumalan edessä vanhurskautemme, jolla me ansaitsemme iankaikkisen elämän.

6. Me hylkäämme ja torjumme myös hurmahenkien harhan, kun he kuvittelevat, että Jumala vetää ihmisiä luokseen sekä valaisee, vanhurskauttaa ja pelastaa heitä käyttämättä mitään välineitä, siis ilman että ihminen kuulee Jumalan sanaa ja käyttää pyhiä sakramentteja. [Enthusiasteiksi sanotaan niitä, jotka Jumalan sanan saarnasta välittämättä odottavat Hengen taivaallista valaisua.]

7. Torjumme myös sen opin, että Jumala kääntymyksessä ja uudestisyntymässä täysin tuhoaa vanhan Aadamin substanssin ja olemuksen, eritoten järjellisen sielun, ja luo tyhjästä sielun uudelle olemukselle.

8. Hylkäämme ja torjumme myös sen, että selittämättä käytetään seuraavia sanontoja: "Ihmisen tahto vastustaa Pyhää Henkeä ennen kääntymystä, kääntymyksen aikana ja sen jälkeen: "Pyhä Henki annetaan sellaisille, jotka vastustavat häntä ehdoin tahdoin ja itsepintaisesti." Kääntymyksessähän Jumala tekee vastahakoisista alttiita ja asuu niissä, jotka ovat alttiita, kuten Augustinus sanoo.

Vanhat ja uudet kirkon opettajat ovat kylläkin lausuneet: Deus trahit, sed volentem trahit, "Jumala vetää luokseen, mutta vain sitä, joka tahtoo tulla." Hominis voluntas in conversione non est otiosa, sed agit aliquid, "Ihmisen tahto ei kääntymyksessä ole joutilaana, vaan tekee sekin jotakin."

Koska näitä lauseita käytetään vastoin oppia Jumalan armosta osoittamaan, että luonnollisella vapaalla tahdolla on oma osuutensa ihmisen kääntymyksessä, olemme sitä mieltä, että ne eivät ole terveen opetuksen mukaisia. Niitä on sen vuoksi syytä välttää puhuttaessa kääntymyksestä Jumalan puoleen.

Sitä vastoin on aivan paikallaan sanoa, että kun Pyhä Henki kääntymyksessä vetää ihmistä luokseen, Jumala tekee vastahakoisista ja haluttomista ihmisistä halukkaita. Kääntymystä seuraavassa jokapäiväisessä parannuksen harjoituksessa ihmisen uudesti syntynyt tahto ei jää joutilaaksi vaan osallistuu kaikkiin niihin tekoihin, joita Pyhä Henki tekee meidän välityksellämme.

9. Luther tosin kirjoittaa, että ihmisen tahto käyttäytyy kääntymyksessä pure passive, ei tee yhtään mitään. Se on ymmärrettävä respectu divinae gratiae in accendendis novis motibus: se koskee sitä, että Jumalan Henki kuullun sanan tai pyhien sakramenttien käytön avulla tarttuu ihmisen tahtoon ja saa siinä aikaan uudestisyntymän ja kääntymyksen.

Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan eli siis yksinomaan jumalallisella voimallaan ja vaikutuksellaan muuttanut ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.

Ennen ihmisen kääntymystä on siis olemassa vain kaksi vaikuttavaa syytä, Pyhä Henki ja Jumalan sana. Sana on Pyhän Hengen väline, jota käyttäen hän saa aikaan kääntymyksen. Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta.

http://tunnustuskirjat.fi/yo/t2.html

Luterilaiset tunnustuskirjat /Perisynti

Luterilaiset tunnustuskirjat /Perisynti

Luterilaiset tunnustuskirjat / 2. Vapaa tahto