Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Luterilainen 'puhdas oppi'
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyEilen kello 9:12 pm kirjoittaja Morosus

» Raamatusta!
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyEilen kello 12:57 pm kirjoittaja Stiina

» Lammas itse!
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyEilen kello 9:35 am kirjoittaja arkikalusto

»  Turhat syöjät poistetaan vuoteen 2050 mennessä
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyEilen kello 8:55 am kirjoittaja arkikalusto

» TAPIO PUOLIMATKA // Translakiesityksen sukupuolioppi syrjii naisia ja hämmentää lapsia
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyEilen kello 8:05 am kirjoittaja arkikalusto

» Vanhurskauttaminen lut.
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyPe Helmi 03, 2023 3:13 pm kirjoittaja Stiina

»  Niilo Tuomenoksa: Armo on Kristus minun puolestani ja Kristus minussa
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyPe Helmi 03, 2023 11:24 am kirjoittaja Stiina

» Miten teillä...?
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyTo Helmi 02, 2023 3:57 pm kirjoittaja Reikäpää

» BBC kertoi massojen manipulointisuunnitelman jo vuonna 1968
Mikä kielillä puhuminen? Miksi? EmptyTo Helmi 02, 2023 10:59 am kirjoittaja arkikalusto

Helmikuu 2023
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728     

Kalenteri Kalenteri


Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

4 posters

Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Viesti kirjoittaja Hellevi Ti Heinä 21, 2020 9:23 am

Moni kysyy, mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Kysytkö Sinä?





1. Onko se raamatullista?
2. Onko sitä enää olemassakaan?
3. Ketkä voivat puhua eri kielillä?
4. Voiko kuka tahansa puhua?
5. Mitä se hyödyttää, puhua jotakin kieltä,
mitä ei edes itse ymmärrä, eikä muut?

6. Onko uskovien sitten pakko harrastaa kielillä puhumista?

7. Luterilaiset eivät puhu erilaisilla kielillä, eikä kirkossa opeteta/puhuta niistä.
Baptistitkaan eivät puhu kielillä, eivätkä niistä opeta/puhu.

 8. Onko kielillä puhumista vain helluntailaisten ja muitten vapaitten
suuntien piireissä?
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 1496
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Vastauksia!

Viesti kirjoittaja Stiina Ti Heinä 21, 2020 12:12 pm

Olen varmaan vastenmielinen "besserwiser", mutta täytyy vastata, kun luulen tietäväni. I love you

Ensinnäkin nykyisin hämmästyttävän monet puhuvat luterilaisina kielillä. On levinnyt helluntailaisuudesta. Viidesläisyydesssä on opetettu kielilläpuhumisesta aina kohtalaisen terveesti. Körtit ja perusluterilaisuus on välttänyt eikä ole sitä hyväksynyt "hurmahenkisenä".

On raamatullista, Paavali opettaa laajasti korinttolaiskirjeissä. Pitää lukea ymmärtäen. Saa puhua hurmoskielellä, muttei ole pakko. Ei ole merkki Jumalan suosiosta eikä tae Pyhästä Hengestä. Lähes kaikki uskonnot omaavat tämän niin kuin muitakin "armolahjoja". Ei saa kuitenkaan estää eikä halveksia.
Kielilläpuhuja rakentaa itseään ja seurakunnassa pitää olla vaiti, jos selittäjää ei ole. Kaksi tai kolme saa vain yhdessä kokouksessa puhua. Mitään ylpeilyn aihetta ei myöskään ole. Kristitty kerskaa vain Kristuksesta. Kielilläpuhuminen ja muut armolahjat eivät sinänsä pelasta ja ovat Pyhästä Hengestä vain silloin kun niitä oikein käytetään. Voi armolahjoilla tehdä elämänsä synnin. Esim. minä en voi ottaa vastaan määrättyjä armolahjoja. En tunne kiusausta ylpeilemiseen, mutta muihin kauheisiin kiusauksiin kyllä. Sitä paitsi ne ovat vajavaisia nekin. Paavali puhui mieluummin viisi sanaa ymmärrettävällä kielellä kun vuolaasti käsittämättömällä hurmoskielellä. Toiset tarvitsevat hurmosta rukouksessaan toiset eivät. Minä en pidä yliluonnollisista asioista, koska henkimaailma tekee niitä uskovillekin ja aina pitäisi olla tarkkana, että mistä lähteestä. Sitä paitsi en tahdo tietää tulevia ja luottaa niihin, kun eivät ole luotettavia, mutta usein pelottavia ja ahdistavia. Ja siis miksi? Minulle saa riittää yksin Jeesus Kristus ja Raamatun todistus.
Ei edes parantamisen armolahja ole pelkästään hyvää täällä, koska kaikki eivät parannu ja ilmeisen selvästi henkimaailma pystyy näissä asioissa samaan kuin Pyhä Henkikin. (Jos tutustuu muihin uskontoihin, huomaa sen kyllä helposti.)
Luterilaisuus ei hyväksy ilman todellista Henkien erottamisen armolahjaa, näiden käyttöä, koska ne myös helposti eksyttävät, koska huumaavat ja hurmaavat ihmisen itserakkautta. Kauheasti on julkista siansaksaa ja höpötystä ja luuloa, että tässä nyt jotain ollaan. Hellareillakin voi silti olla oikeaakin kielilläpuhumista, joka rakentaa ja puhuu oikein Jeesuksesta.
Vaikuttavaa on kyllä oikean vieraan kielen puhuminen hurmoksissa, vaikka ei olisi ko. kieltä koskaan opiskellut. Sellaisista kerrotaan, mutta ei ole virallista näyttöä. Samoin paranemiset ja kuolleista herättämiset ovat vähintäänkin suuresti liioiteltuja, mutta ilmeisesti joitakin todellisia on olemassa. Silti se ei ole tae Pyhästä Hengestä. Turvautuminen uskossa Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön puolestamme taas sitä on. Joku ehkä osaa valehdella uskostaankin, mutta vaikeaa se jatkuvasti olisi.
Korinttolaiskirjeet ovat opetuksen ohella "tukistamiskirjeitä" korinttilaisille, jossa näistä asioista oltiin enemmän kiinnostuneita kuin muissa seurakunnissa.
Huom. Jeesuksen ei kerrota koskaan puhuneen "hurmoskielellä" eikä muiden apostoleiden minun huomioni mukaan. Voisin arvostella moniakin kuulemiani juttuja, mutta ei ole myöskään varmaa, että arviointikykyni olisi Pyhästä Hengestä. Tarvittaisiin 2 -3 samanlailla Raamatun kanssa todistavaa.
Paljon varovaisempi tulisi olla kuin nykyisin ollaan. Rolling Eyes

Stiina

Viestien lukumäärä : 1617
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Rea Aalto and Hellevi like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Jeesus lupasi uskoville toisen puolustajan

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Heinä 22, 2020 7:58 am

Jeesuksen lupaama  Pyhä Henki

 

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa;
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet,
sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

 Uskovat saivat tämän luvatun Pyhän Hengen Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen jälkeisenä helluntaina, joka oli yksi juutalaisten
sadonkorjuujuhla, toisaalta Siinailla tapahtuneen
lain antamisen muisto­juhlana. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntai)

 Kun Pyhä Henki tuli, olivat Apostolit ja muita uskovia koolla,
tuli kuin tuulenpuuska ja kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat
jokaisen ylle, joka oli paikalla odottamassa Jeesuksen lupauksen täyttymistä,
siis koko seurakunta sai henkilökohtaisesti kokea saman, joukon heikoinkin sai
saman kuin Apostolit ja kaikki alkoivat puhumaan uusilla kielillä,
mitä he eivät ennestään osanneet.

 Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),
vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)

Ilmeisesti kaikki paikallaolleet opetuslapset puhuivat kielillä.
Äkillisen voimakkaan innoituksen vaikutuksesta heistä tuli Hengen

puhekanavia, ja he saivat Jumalan ylistmiseen sellaisen kyvyn ja tavan,
jota heillä ei ennen ollut ollut. Eivät he itse tienneet mitä he sanoivat,
mutta kuulijat ymmärsivt heitä.


Kielilläpuhuminen oli tulen, kunkin ylle tulleiden
tulisten kielten suullinen ilmenemismuoto.

Pyhä Henki on totuuden henki.
Vain Jumalan Sanan ja Hengen kautta uudestisyntynyt
kastettu uskova saa Pyhän Hengen lahjan,
ja samalla voi puhua uusilla kielillä.

Lahjaa ei anneta pakosta, eihän uskoon tuleminen ole
mikään pakko, vaan vapaa ehtoinen.
Kaikki eivät tarvitse Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, mutta
heille, jotka tarvitsevat, he saavat kaiken lahjaksi.

Se mitä tapahtui, kun Apostoli Pietari saarnasi helluntaina,
3000 otti Sanan vastaan ja heidät kastettiin.
Pyhä Henki ei vaikuttanut tätä suurta kääntymistä välittömästi,
vaan niitten Sanojen kautta, jotka Apostoli Pietari saarnasi.

Eikä se ollut se saarnakaan, joka yksistään vaikutti kääntymisen,
vaan Sanoissa vaikutti Pyhän Hengen voima.
Henkeä ilman Jumalan Sanaa, ei Herra ole luvannut
ja Sanat ilman Henkeä ovat kuolleita kirjaimia.

Vielä on Jumalan Autuuden Sana seurakunnassa.
Sanassa on Herran Henki ja vaikutus,
siellä missä Hän Sanassaan saa tilaa.

Koko Uusitestamentillinen aika on
elonkorjuuaikaa taivaaseen, ja se
elonkorjuu mikä tuona helluntaipäivänä alkoi,
on jatkuvaa ja jatkuu, kunnes Herra tulee.
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 1496
Join date : 13.11.2017

Rea Aalto and Stiina like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Lisää opetusta!

Viesti kirjoittaja Stiina Ke Heinä 22, 2020 11:44 am

Laitan tähän vielä Mikko Sataman perusteellisen pohdinnan, johon en osaa mitään poisottaa tai lisätä.
(Kirjaimellisen Raamatun tulkinnan mukaan Ensimmäisen Helluntain kielilläpuhumisen Merkki-ihme voitaisiin tujlkita myös kuulemisen ihmeeksi, jossa Pyhä Henki tulkitsi puheen kunkin kuulijan  omalle äidinkielelle.)
-------------------
"Johdanto

Pyhän Hengen kasteella (lyh. henkikaste) tarkoitetaan helluntaipiireissä sellaista uskoontulon jälkeistä tapahtumaa, jossa ihmiseen vuodatetaan Pyhä Henki. Tämän tapahtuman näkyvänä merkkinä katsotaan olevan kielilläpuhuminen. Henkikastettu ihminen on helluntailaisen opetuksen mukaan innostuneempi, palavampi, rohkeampi, kyvykkäämpi, hengellisesti vahvempi, siunatumpi ja kaikilla muillakin tavoilla parempi uskovainen kuin ne, jotka henkikastetta eivät ole kokeneet.
Helluntailaiset ovat perinteisesti poikenneet kristinuskon valtavirrasta siinä, että he eivät ajattele ihmisen saavan Pyhää Henkeä uskoon tullessaan, vaan vasta henkikasteen yhteydessä, jonka katsotaan siis olevan erillinen myöhempi tapahtuma. Näin he siis ajattelevat, että olisi mahdollista olla uskossa ilman Pyhää Henkeä.

Varsinkin uudemmassa helluntailaisuudessa on omaksuttu tästä klassisesta käsityksestä hieman poikkeava näkemys, jonka mukaan ihminen saa kyllä Pyhän Hengen uskoon tullessaan, mutta että se olisi vain eräänlainen sinetti, josta Jumala tunnistaa uskovansa. Näiden ns. tavallisten uskovien ei kuitenkaan katsota "täyttyneen Pyhällä Hengellä", vaan että vasta henkikasteessa, tai kuten he kutsuvat, Pyhällä Hengellä täyttymisessä ihminen saa todellisen voiman Jumalalta ja siirtyy ikäänkuin korkeammalle hengelliselle tasolle. Helluntailaiset eivät koskaan käytä termiä hengellinen taso, mutta se on aivan ilmeistä heidän opetuksessaan Pyhästä Hengestä.


Pyhän Hengen saaminen

Homman nimi on kuitenkin se, että , ,  ja muutama muukin Raamatun kohta osoittavat selvästi, että uuden liiton aikana jokainen ihminen saa Pyhän Hengen uskoon tullessaan, ja jokaisella, joka uskoo on Pyhä Henki. Näillä kohdilla helluntailiikkeen perinteinen oppi Pyhän Hengen saamisesta vasta henkikasteen yhteydessä on helposti kumottu:

"Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa." (Room. 8:9)
Pyhä Henki on kiistämättä Kristuksen Henki. Siten se, jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei ole Kristuksen oma. Kristuksen omana oleminen on taas kiistämättä ehto pelastumiselle, ja siten se, jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei pelastu, vaan tuomitaan kadotukseen.

"Häneen (=Kristukseen) uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen" (Ef. 1:13)
Tämä kohta on hyvin selkeä. Uskomalla Jeesukseen saa Pyhän Hengen.
"Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu." (Joh. 7:38-39)
Tässä Jeesus puhuu selviä sanoja: joka uskoo => saa Pyhän Hengen. Tässä ei ole mitään ehtolauseita tai lisävaatimuksia. Jeesus antaa Pyhän Hengen jokaiselle, joka uskoo.

Se, miksi Pyhää Henkeä ei annettu vielä Jeesuksen maan päällä ollessa, johtuu siitä, että Pyhä Henki toimi vanhassa liitossa vain Jumalan erityistehtävissä. Esimerkiksi Besalel sai Pyhän Hengen taiteellista työtä varten
(2. Moos. 31:1-5), Simson voimaksi (Tuom. 15:14-15) ja Miika profetoimista varten (Miika 3:). Vasta uudessa liitossa Pyhästä Hengestä tuli uudestisynnyttäjä (Joh. 3:5-8. Vanhassa testamentissa on kuitenkin paljon lupauksia uudesta liitosta ja sen mukanaan tuomasta Pyhästä Hengestä.

Esimerkkejä:

Uudesta liitosta (Jer. 31:31-34)
Pyhästä Hengestä (Hes. 39:29, Jes. 32:15)
Hengen johtamasta uudesta elämästä eli uuden liiton uskosta (Hes. 36:26-27)
Uudestisyntymisestä (Hes. 37:3-6, 11-14)
Pyhän Hengen vuodattamisesta kaikkiin uskoviin (Joel. 3:1-2)
Kaikki nämä ennustukset saivat kuitenkin odottaa täyttymistään ainakin 300 vuotta.

Jeesuksen tulemista maailmaan edelsi voimakas Pyhän Hengen toiminta:

Johannes Kastaja (Luuk. 1:15)
Maria (Luuk. 1:35)
Elisabeth (Luuk. 1:41)
Sakarias (Luuk. 1:67)
Simeon (Luuk. 2:25-27)
Kuitenkin elettiin yhä vanhan liiton aikaa ja Pyhä Henki täytti vain tietyt valitut ihmiset.

Johannes Kastaja ennusti Jeesuksesta, että tämä tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella ja siten täyttää Vanhan testamentin profetiat:

"Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." (Luuk. 3:16)
Myös Jeesus itse lupasi Hengen tulevan ja käskee opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa:

"Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu." (Joh. 7:38-39)

"Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." (Luuk. 24:49)
"Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää." (Apt. 1:4-5)

Helluntaina tämä kastaminen sitten tapahtui. Näin Helluntaista alkoivat lopun ajat ja uuden liiton aika. Opetuslapset alkoivat silloin puhua uusilla kielillä. Tämä oli erityisesti merkkinä uuden liiton alkamisesta, sillä samoin kuin Jumala sekoitti ihmisten kielet Baabelissa ja hajaannutti heidät, hän yhdisti nämä ja heidän kielensä helluntaina.

Baabelissa alkoi hajaannus, jonka jälkeen Jumala keskittyi vain Aabrahamiin ja tämän jälkeläisiin, joiden kanssa hän teki vanhan liiton. Jumala antoi ilmoituksensa vain Israelille. Uusien kielien kuuleminen oli merkki uuden liiton ajan alkamisesta, koska samoin kuin Jumala sekoitti kielet Baabelissa, hän yhdisti ne helluntaina Jerusalemissa. Nyt hajaannuksen aika ja Jumalan omaisuuskansan erityisasema olivat ohitse ja Jumala yhdisti kaikki ihmiset. Jumalan ilmoitusta ei enää tarkoitettu vain Israelille, vaan kaikille kansoille ja kielille. Siten helluntain kielilläpuhumisella on selvästi oma pelastushistoriallinen erityisasemansa.

Myöhemmin Raamatussa puhutaan myös kielillä puhumisesta, mutta tämä kielillä puhuminen on nimenomaan armolahja, ei niinkään merkki kuten helluntaina. Helluntain kielillä puhumisella oli oma historiallinen erityistehtävänsä. Sen sijaan kielillä puhumisen armolahjan tarkoitus on henkilökohtainen rakentuminen rukouselämässä (1. Kor. 14:4).

Yhtä kaikki, ennen ensimmäistä helluntaita elettiin vanhan liiton aikaa eikä Pyhän Hengen saaminen ollut kuin harvojen ihmisten osa. Helluntaina Pietari viittasi puheessaan nimenomaan Jooelin profetiaan:

"Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: 'Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin." (Ap.t. 2:16-17)
Pietari sanoi, että "Tämä" (helluntain tapahtumat) on "sitä" (Hengen vuodattamista). Näin hän selvästi osoitti, että viimeiset päivät, joista Jooel, Jeremia ja Hesekiel puhuivat alkoivat siitä hetkestä. Uusi liitto siis todella alkoi helluntaista. Näin toteutui myös Jeesuksen profetia Pyhästä Hengestä, jonka häneen uskovat tulevat saamaan, mutta joka ei vielä silloin tullut, koska Kristusta ei ollut kirkastettu (Joh. 7:38-39).


Pyhällä Hengellä täyttyminen

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, mm. kohtien ,   ja erityisesti  nojalla Pyhä Henki on jokaisessa uskovassa. Ja koska ihmisessä ei ole sisäsyntyisesti Pyhää Henkeä, tämän täytyy tulla ihmiseen kun hän tulee uskoon – riippumatta siitä, tapahtuuko uskoon tulo henkilökohtaisen kääntymisen, uskoon kasvamisen vai näiden yhdistelmän kautta. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi olla Jeesuksen oma (Room. 8:9).

On siis selvää, että ihminen saa Pyhän Hengen kun hän tulee uskoon – poikkeuksetta. Klassinen helluntailainen henkikasteoppi on siten aivan ilmeisesti Raamatun vastainen. Tämän lisäksi on kuitenkin selvitettävä, miten Raamattu suhtautuu uudempaan versioon helluntailaisesta henkikasteopista eli oppiin Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Onko olemassa jokin uusi Pyhän Hengen saaminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka olisi erillään uudestisyntymisestä ja toisi eräänlaisen toisen siunauksen, nostaisi ihmisen hengellisesti uudelle tasolle, kuten osa helluntailaisista opettaa? On myös syytä miettiä, onko "Pyhän Hengen saaminen" eri asia kuin klassisessa helluntailaisuudessa käytetty sana "henkikaste" tai uudempien helluntailaisten käyttämä "Pyhällä Hengellä täyttyminen".

Miten on? Tutkitaan asiaa...

Johannes Kastaja ennusti, että "se tuleva" (Jeesus) kastaisi Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä lupaus toteutui helluntaina. Vaikka Luukas ei Apostolien teoissa tätä kyseenalaistanutkaan, hän ei silti missään kohdin käytä sanaa "henkikaste". Luukas kuvaa helluntain tapahtumia ilmaisuilla "he tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi", "he saivat Pyhän Hengen" tai "Pyhä Henki tuli heidän päälleen" (Apt. 2). Tämä osoittaa sen, että on erittäin keinotekoista erotella "henkikastetta" ja "Pyhällä Hengellä täyttymistä". Ne ovat selvästi yksi ja sama asia!

Raamatussa puhutaan myös hyvin selkeästi siitä, että Jumala ei anna Henkeä mitalla (Joh. 3:34), vaan kun Jumalan Henki tulee ihmiseen, hän tulee koko täyteydessään. Ei siis ole mitään vajaata tai epätäydellistä Pyhän Hengen saamista, jonka jälkeen pitäisi vielä täyttyä täyteen mittaan. Hengen vaikutukset tietysti vaihtelevat ja saattavat olla hyvinkin erilaisia, heikosta sisäisen rauhan tuntemisesta suuriin hurmostiloihin. Kaikissa ihmisissä Pyhä Henki ei vaikuta samalla tavalla. Missään kohdin Raamattua ei kuitenkaan puhuta mistään vajaasta, epätäydellisestä täyteydestä tai kahdenlaisesta Pyhän Hengen saamisesta.

Raamattu puhuu hyvin selvästi vain yhdestä ja yhdenlaisesta henkikasteesta eli Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Paavali puhuu kirjeissään sellaisesta henkikasteesta, joka on suorastaan kristillisen elämän edellytyksenä ja perustana. Kristuksen ruumiiseen ei voi kuulua ilman henkikastetta (1. Kor. 12:13).

Koska ei siis ole kuin yksi ja yhdenlainen Pyhän Hengen saaminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, niin uskoon tulemisen täytyy silloin olla todellinen henkikaste! Siten ei ole kahta erillistä tapahtumaa, joista toinen olisi uskoon tuleminen ja toinen henkikaste tai Pyhällä Hengellä täyttyminen. Näin ollen myös uudempi helluntailainen henkikasteoppi osoittautuu epäraamatulliseksi ja siten vääräksi.

Paavali kuitenkin sanoo: "Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä." (Ef. 5:18) Se kreikan kielen verbi, jota hän käyttää ilmaisee toistuvaa tekemistä. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei siis ole vain yksi yksittäinen kokemus, vaan jatkuva, uudestaan toistuva tapahtuma. Meidän tulee täyttyä Hengellä yhä uudelleen!

Kun Apostolien tekojen ilmaisuja "vuodattaminen", "täyttyminen", "saaminen" ja "tuleminen" käytetään myös myöhemmin Raamatussa, mutta "henkikastetta" ei ollenkaan, niin näiden välillä voidaan nähdä hienoinen ero. Henkikasteen voidaan katsoa tarkoittavan sitä, kun ihminen ensimmäisen kerran täyttyy Pyhällä Hengellä eli toisin sanoen tulee uskoon. Sen sijaan "vuodattaminen", "täyttyminen", "saaminen" ja "tuleminen" voivat, ja niiden tulisikin tapahtua yhä uudelleen. Kuitenkin on tärkeää huomata, että "henkikaste" ja muut ilmaisut ovat yksi ja sama asia. Henkikasteessa ei siis ole kysymys yhtään mistään sen kummemmasta asiasta kuin "vuodattamisessa", "täyttymisessä", "saamisessa" ja "tulemisessa".


Pyhä Henki Apostolien teoissa
Mutta entä helluntailaisen henkikasteopin kannattajien usein perusteluissaan käyttämät Apostolien tekojen kuvaukset "uskovista", jotka saivat Pyhän Hengen vasta myöhemmin? Miten näihin tulisi suhtautua?

Ensinnäkin on muistettava, että kysymyksessä ovat historialliset esimerkit, jotka kuvaavat sitä, kuinka asiat olivat joskus ennen. Niiden tietoarvo on paljon pienempi, kuin jos Paavali kirjoittaa ylös Pyhän Hengen ilmoituksen Herran käskynä seurakunnalle.

Tottakai historialliset esimerkit ovat tosia ja yhtälailla samojen Raamatun oppien ja lainalaisuuksien alaisia kuin nykyisetkin tapahtumat, mutta se, että jokin oppi rakennettaisiin pelkän historiallisen esimerkin varaan johtaa takuuvarmasti harhaan. Ei nimittäin ole mitään oikeutusta olettaa, että jossain Raamatun historiallisessa tapahtumassa esiintyneet asiat pätisivät yhteenkään toiseen tapahtumaan – menneeseen tai nykyiseen. Raamatun opit ovat ne, jotka määrittävät historiallisia tapahtumia eikä päinvastoin.

Apostolien teoissa kerrotaan muun muassa, että jotkut ihmiset alkoivat profetoida uskoon tullessaan (Apt. 19:6). Tämä on varmasti totta, ja varmasti näin joidenkin kohdalla myös käy. Sitä tuskin kukaan kieltää. Mutta se ei todellakaan oikeuta vetämään johtopäätöstä, että jokainen uskoon tuleva profetoisi. Tilanne olisi toinen, jos jossain kohdin Raamattua olisi sanottu, että vain ne ovat Kristuksen omia, jotka profetoivat uskoon tullessaan. Sellaista ei kuitenkaan Raamatusta löydy.

Historiallisia esimerkkejä mukailtaessa jouduttaisiin karsimaan monia aivan normaaleina pidettyjä asioita seurakuntaelämästä. Raamatussa ei esimerkiksi puhuta mitään naisten osallistumisesta ehtoolliselle. Ehtoollisen asettamisessakin läsnä oli vain miehiä, ja tuon esikuvan mukaisesti se täytyisi myös pitää vain miesten ateriana. Myös moniin muihin mielettömiin ratkaisuihin ajaudutaan, mikäli Raamatun historiallisista esimerkeistä tehdään opinkappaleita. Mainittakoon vielä sellaiset alkuseurakunnalliset käytännöt kuin uskovien omaisuudenyhteys (Apt. 2:44-45) ja juutalaisessa temppelissä rukoilu (Apt. 2:46, Apt. 5:12), jotka on mainittu historiallisina esimerkkeinä Raamatussa, mutta joita ei esiinny yhdessäkään Raamatun oppilauselmassa. On selvää, ettei yksikään seurakunta – joitakin harvoja lahkoja lukuunottamatta – käytä tällaisia tapoja.

Raamatussa on kyllä ilmaistu oppi Pyhästä Hengestä, mutta sitä on lähdettävä etsimään Paavalin kirjeistä eikä suinkaan Apostolien teoista. Historiallisista esimerkeistä ei saa lähteä tekemään opinkappaleita! Silti Raamatun perustotuudet ja opit eivät muutu aikojen saatossa, ja samat asiat pätevät aivan varmasti tänä päivänä kuin apostolien aikaankin, mutta on silti syytä muistaa, mikä ero sillä on, jos kerrotaan, että "näin tapahtui" kuin että "näin on".

Apostolien teot kertoo kolmesta tapauksesta, joissa Pyhä Henki saatiin ikään kuin jälkikäteen. Ensimmäisenä käyn läpi Corneliuksen tapauksen kymmenennessä luvussa (Ap.t. 10:1-48:

Pyhä Henki on nimenomaan uuden liiton merkki. Jooelin profetian ja Jeesuksen lupauksen toteutuminen helluntaina aloitti uuden liiton ajan. Jooelin profetiassa sanotaan, että Henki vuodatetaan kaikkiin ihmisiin. Pyhä Henki ei siis enää olekaan vain Jumalan erityistehtäviä varten, vaan Hengen saavat kaikki. Vanhan liiton uskovilla, kuten Corneliuksella, ei luonnollisestikaan ollut Pyhää Henkeä ja siksi Henki vuodatettiin vasta kun nämä tulivat tuntemaan Jeesuksen uuden liiton uskon kautta. Vanhan liiton uskovat saivat siis Pyhän Hengen aina ikään kuin jälkikäteen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut yhdenkään uuden liiton uskovan kohdalla.

Toisena on kertomus Paavalista Efesossa Apostolien tekojen 19. luvussa:

Paavali tapaa Efesossa muutamia opetuslapsia, joilta hän kysyy, saivatko he Pyhän Hengen kun tulivat uskoon. Nämä eivät tietenkään olleet saaneet Henkeä, koska heidät oli kastettu Johanneksen kasteella. He olivat vanhan liiton uskovia, sillä Johanneksen parannuksen kaste oli tarkoitettu vain juutalaisille. Vaikka Johannes osoittikin Kristukseen, joka aloittaisi uuden liiton, hän itse oli kuitenkin vanhassa liitossa eivätkä hänen kastamansa opetuslapset siten voineet saada Pyhää Henkeä ennen kuin heidät oli kastettu Jeesuksen kasteella uuteen liittoon.

Kolmantena on tapaus evankeliumin leviämisestä Samariaan 8. luvussa:

Luukas kertoo, että Filippos teki Samariassa suuria tunnustekoja, joiden tähden samarialaiset uskoivat häntä. Toisin sanoen samarialaiset uskoivat tekoihin. Kuitenkaan se ei hyödyttänyt heitä, sillä he saivat Pyhän Hengen vasta Pietarin ja Johanneksen tultua. Samarialaisilla ei ollut ymmärrystä Kristuksesta, kuten Simon noidan tapaus osoittaa: "Hän tarjosi heille rahaa" (jae 18). Ihmiset siis kääntyivät uskomaan Filipposta (jae 12) ja hänen ihmetekojaan (jae 6). Luukas ei sano missään, että he olisivat kääntyneet uskomaan Jeesukseen.

:n ja muutamien muidenkin kohtien nojalla Pyhän Hengen saaminen on pelastumisen edellytys. Kuitenkin Apostolien tekojen 8. luvussa selvästi sanotaan, että "Pyhä Henki ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä" (jae 16). He eivät siis olleet vielä pelastettujen joukossa. Siksi Pietari ja Johannes lähtivät vartavasten pitkälle ja vaarallisellekin matkalle Jerusalemista Samariaan. Heillä oli huoli samarialaisten sieluista.

Yhtä kaikki, samarialaisten usko ei siis ollut pelastavaa uskoa, koska he uskoivat tekoihin. Paavali sanoo (1. Kor. 1:22-24), että usko ihmetekoihin (Samaria) ja uskonnonfilosofia (Areiopagi) eivät kuulu meidän julistuksemme ytimeen, joka on ristiinnaulittu Kristus, Jumalan viisaus ja voima, jonka kautta ainoastaan on pelastus. Ihmeteot tietysti tuovat esille Jumalan voiman, mutta "jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös". (Luuk. 16:31)

Se, mitä Pietari sanoi Simon noidalle, on hyvin kuvaavaa: "Kadotukseen joudut rahoinesi" (jae 20). Simon noita oli saanut kasteen kääntymättömässä tilassa luulouskonsa päälle (jae 13) ja siksi hänellä ei ollut "osaa eikä arpaa tähän sanaan" (jae 21). Pietari kehotti Simonia kääntymään ja tekemään parannuksen (jae 22). Hän ei olisi voinut sanoa tällaista yhdellekään pelastavassa uskossa olevalle!

On myös huomattava, että kaikki nämä Apostolien tekojen kohdat koskevat Pyhän Hengen saamista ensimmäisen kerran. Toisin sanoen niitä voi käyttää vain klassista helluntailaista henkikasteoppia kannatettaessa, jonka mukaan on mahdollista olla uskossa ilman Pyhää Henkeä. Näillä kohdilla ei voi lainkaan perustella uudempaa helluntailaista oppia Pyhällä Hengellä täyttymisestä, jossa ajatellaan, että jokainen uskova on saanut Pyhän Hengen.


Johtopäätös
Ei ole kuin yksi ja yhdenlainen Pyhän Hengen saaminen, henkikaste eli Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka on pelastuksen edellytys, ja joka ensimmäisen kerran vuodatetaan ihmiseen hänen tullessaan uskoon. Siten uskoon tuleminen ja Pyhän hengen kaste ovat yksi ja sama asia. Ei ole missään olosuhteissa mahdollista, että kukaan pelastavassa uskossa oleva ei olisi täyttynyt täysin Pyhällä Hengellä.

Pyhä Henki on uudestisynnyttäjä, mutta myös uskon ylläpitäjä ja eläväksitekijä. Siksi Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole eikä saa olla vain kertaluonteinen tapahtuma, vaan Jumalan uskovien tulee täyttyä Pyhällä Hengellä yhä uudelleen. Ei siis ole olemassa mitään yksittäistä "toista siunausta", niin kuin helluntailaiset opettavat, vaan monta siunausta.


Pyhä Henki ja kristitty
On kuitenkin ilmeistä, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä sitoutuneita uskoon. Kaikki eivät ole antaneet koko elämäänsä Kristuksen käyttöön. On palavampia ja kylmempiä kristittyjä. Toiset ihmiset ovat vahvemmin Pyhän Hengen virrassa kuin toiset. Mitä Raamattu tästä sanoo?

Selvitetään asiaa...

Tutkittaessa Raamatun opetusta Pyhästä Hengestä on erityisesti muistettava Jumalan kolmiyhteys: Pyhä Henki on Jumala! Raamattu osoittaa selvästi, että Pyhä Henki on ollut ennen luomista (1. Moos. 1:2), ja että Hän on Luoja (Job. 33:4). Samoin Jeesuksesta sanotaan, että Hän on ollut ennen maailman syntyä (Joh. 17:5, Joh. 8:58), ja että myös Hän on kaiken Luoja (Joh. 1:3, Hepr. 1:2). Koska maailmaa luotaessa ei ollut olemassa mitään muuta kuin Jumala (Jes. 43:10-11), ja koska Jumala yksin on Luoja (Jer. 10:14-16), on Pyhä Henki todella Jumala ja Poika on todella Jumala.

puolestaan osoittaa ettei Pyhä Henki ole jotain ainetta tai abstrakti "voima". Pyhää Henkeä ei voi mitata kuten ainetta tai voimaa, koska Pyhä Henki on Jumala itse, eikä Jumalaa voi kukaan mitata. Samoin mikään voima tai aine ei voi puhua tai sanoa mitään. Kuitenkin <1. Tim. 4:1> ja  sekä monet muut kohdat osoittavat, että Pyhä Henki todella puhuu ja viestii niinkuin kuka tahansa persoona. Yhdestäkään aineesta tai voimasta ei myöskään käytetä nimeä "Hän". Ainoastaan persoonasta voidaan käyttää sanaa hän, ja ainoastaan Jumalasta se voidaan tehdä isolla alkukirjaimella kuten Raamatussa on tehty (2. Kor. 3:6, Joh. 15:26).

Raamatussa tehdään myös monia rinnastuksia Jumalan eri persoonien välillä, jotka osoittavat, että kyse on yhdestä ja samasta Jumalasta. Esimerkkinä mainittakoon (Hepr. 3:7-11), joka on suora lainaus Psalmista 95 (Ps. 95:6-11). Heprealaiskirje mainitsee Pyhän Hengen ilmoittaneen kyseiset sanat Israelille. Psalmi 95 taas puhuu Jumalasta. Kun siis Heprealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jumalan ja Pyhän Hengen täysin, on myös meillä täysi syy tehdä samoin: Pyhä Henki todella on Jumala.

Ihminen on joko osallinen Pyhästä Hengestä, Jumalasta, tai sitten hän ei ole. Joko Kristus, Jumala, on tullut Pyhässä Hengessä asumaan ihmisen sydämeen tai sitten hän ei ole. Perin outo ja Raamatun vastainen olisi sellainen tilanne, jossa Kristus tulisi vain puoliksi asumaan ihmisen sydämeen tämän tullessa uskoon ja sitten jossain muussa tapahtumassa tulisi kokonaan. Pyhä Henki, Jumala, siis joko on ihmisessä kokonaan tai sitten hän ei ole ollenkaan. Raamattu ei opeta mitään välimuotoja tai Jumalan jakamisia isompiin tai pienempiin osiin. Uudempi helluntailainen henkikasteoppi eli oppi Pyhällä Hengellä täyttymisestä näyttäytyy suorastaan perverssinä, kun palautetaan mieliin se Raamatun opettama totuus, että Pyhä Henki ei ole mitään ainetta tai voimaa vaan Jumala itse!

Kuten jo aiemmin olen osoittanut, Raamatun mukaan jokainen uskova on täyttynyt Pyhällä Hengellä uskoon tullessaan. Jokainen uskova on siis saanut Pyhän Hengen koko täyteydessään, mutta onko Pyhä Henki saanut jokaista uskovaa koko täyteydessään?

Vastaan: "ei ole". Kaikki ihmiset eivät ole antaneet koko elämäänsä Jumalan, Pyhän Hengen, käyttöön. Joillekin usko on vain harrastus, vain yksi elämän osa-alue, joka otetaan esille silloin kun ollaan seurakunnan tilaisuuksissa, mutta arjessa eletään miten sattuu. Monet haluavat pitää joitain asioita "omina juttuinaan", joihin ei anneta edes Jumalan koskea. Kaikki uskovat eivät myöskään usko, että Raamattu on Jumalan ilmoitusta, Jumalan puhetta meille, vaikka mm. kohdat , <2. Tim. 3:16> ja <2. Piet. 1:21> toisin todistavat. He ajattelevat, että Raamattu heijastelee vain aikansa kulttuuria ja olosuhteita. Toisin sanoen, ei uskota Raamatun sanan yleismaailmallisuuteen, ehdottomuuteen ja kaikkivoipaisuuteen. Kuitenkin Jeesus sanoo: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani." (Joh. 8:31)

Tällaiset ihmiset ovat uskoon tullessaan täyttyneet täysin Pyhällä Hengellä, saaneet Pyhän Hengen kokonaan, mutta ovatkin päästäneet Hänet vain eteiseen. Vaikka Pyhä Henki olisi täyttänyt eteisen koko täyteydessään, he eivät ole avanneet Jumalalle koko sydämensä asuntoa. Monelle esimerkiksi makuuhuone (=ihmissuhteet ja seksi) on paikka, missä Pyhä Henki ei saa hallita. Jokainen uskova on siis saanut Pyhän Hengen kokonaan, mutta Pyhä Henki ei ole saanut jokaista uskovaa kokonaan.

Kun Raamatussa sanotaan: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne" (Ef. 5:18), ollaan asian ytimessä. "Antakaa Hengen täyttää itsenne" eli antakaa elämänne kokonaan Pyhälle Hengelle, Jumalalle. Tästä on kysymys Pyhällä Hengellä täyttymisessä: oman elämän hallintavallan antamisesta täysin Jumalalle. Pyhä Henki ei siis ole mitään polttoainetta voitokkaaseen uskon elämään, joka kuluisi loppuun vähän väliä, ja jota täytyisi aina käydä tankkaamassa. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole koskaan hengellistä tankkaamista, vaan sitoutunutta kulkua Jumalan tiellä.

Mitä enemmän uskova ihminen antaa Pyhälle Hengelle tilaa elämässään, mitä enemmän hän antaa Hengen täyttää itsensä, sitä enemmän Jumalan voima ja Hengen hedelmät (Gal. 5:22-26) tulevat hänessä esiin. Pyhä Henki opettaa myös nöyryyttä, sellaista nöyryyttä jota Johannes Kastajalla oli: "Hänen (=Kristuksen) on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh. 3:30) Raamattu sanookin Johanneksesta, että "jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä" (Luuk. 1:15).

On ihmisiä, jotka ovat sitoutuneempia uskoon kuin toiset, ja jotka ovat antaneet enemmän elämäänsä Pyhän Hengen käyttöön. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys mistään helluntailaistyylisestä luokittelusta sitoutuneisiin ja sitoutumattomiin, henkikastettuihin ja henkikastamattomiin. Sitoutumisen asteita on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Sitoutuneemmat ihmiset eivät ole myöskään yhtään sen parempia uskovia kuin vähemmän sitoutuneet – ovatpahan vain päässeet kasvamaan uskossaan pidemmälle.

Ei siis ole olemassa kahta eri ryhmää uskovia, joista toiset olisivat henkikastettuja ja toiset henkikastamattomia, vaan on olemassa yhtä monta ryhmää kuin on uskoviakin. Kuitenkaan ei ole kysymys mistään hierarkkisesta arvojärjestyksestä. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja Jumala voi aivan hyvin käyttää vähemmän sitoutunutta ihmistä jossain asiassa paljon enemmän ja paljon voimallisemmin kuin enemmän sitoutunutta.


Henkikasteoppi käytännössä
Edellä olen osoittanut seikkaperäisesti helluntailaisten henkikasteopin epäraamatulliseksi. Voi kuitenkin herätä kysymys, että vaikka helluntailainen henkikasteoppi on epäraamatullinen, niin onko sillä oikeastaan väliä, kuinka tästä kysymyksestä seurakunnissa ajatellaan?

Mielestäni tällä kysymyksellä on paljonkin merkitystä. Ensinnäkin helluntailaisen henkikasteopin kannattajat syyllistyvät ihmisten erottelemisen syntiin, josta Jaakob varoittaa ankarin sanoin:

"Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi." (Jaak. 2:8-9)
Toiseksi "henkikastetut" ihmiset usein korottavat itsensä toisten yläpuolelle. He ovat usein varmoja omasta vanhurskaudestaan ja siten syyllistyvät täsmälleen samoihin synteihin kuin fariseukset: tekopyhyyteen ja itsensä korottamiseen. Fariseuksista Jeesus taas sanoi, että "ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20)

On esimerkiksi helluntaiseurakuntia, joissa ainoastaan "henkikastetut" saavat toimia vanhimmistossa ja istua etummaisilla istuimilla kokouksissa. Tämä muistuttaa vaarallisessa määrin sitä, mistä Jeesus aikansa fariseuksia nuhteli.
Kolmanneksi "henkikasteen" edellytyksenä oleva kielilläpuhumisvaatimus ei ole raamatullinen. Vain helluntaina kielilläpuhuminen oli merkkinä, kuten jo aiemmin osoitinkin. Jokaisessa myöhemmässä Raamatun kohdassa – sekä Apostolien teoissa että Paavalin kirjeissä – se toimi nimenomaan armolahjana. Ja juuri armolahjoista Paavali puhuu 1. Korinttilaiskirjeen 12. ja 14. luvussa. Paavali kirjoitti:

"Pyrkikää saamaan niitä (=armolahjoja) runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi." (1. Kor. 14:12)
Meitä kehotetaan siis tavoittelemaan armolahjoja nimenomaan seurakunnan rakentamiseksi. Niitä ei siis kehoteta tavoittelemaan ihmeiden aikaansaamiseksi tai tunnustekojen esittelyä varten, eikä ainakaan sen tähden, että voisi saavuttaa korkeamman hengellisyyden tason, "henkikasteen".

Onkin käsittämätöntä, miksi helluntailaiset pitävät kielilläpuhumista jotenkin erikoisena armolahjana. Sitähän ei mainita koskaan yksittäin, vaan aina muiden vastaavien armolahjojen tai ihmeiden kanssa samassa yhteydessä. Helluntaina se mainitaan ainoan kerran erikseen, mutta silloin ei ollut kysymys armolahjasta vaan pelastushistoriallisesta merkistä.

<1. Kor. 12:14-20>:ssa Paavali vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen, jonka jäseniä eri armolahjoilla varustetut seurakuntalaiset ovat. Vain sellainen ruumis on kokonainen, josta löytyy jokainen jäsen, jokainen armolahja. Paavali korostaa, että toimiva seurakuntaruumis ei voi olla pelkkää silmää, koska silloin ei olisi kuuloa jne. (jae 17). Tämä tarkoittaa, että jos jokaisen seurakuntalaisen lahja olisi vaikkapa kielillä puhuminen, jäisivät monet muut tärkeät tehtävät pimentoon, jolloin seurakunta toimisi vajaasti tai ei ollenkaan. Siksi Jumala, Pyhä Henki, on päättänyt antaa eri ihmisille eri lahjat. Siksi vain joidenkin osa on puhua kielillä ja vain joidenkin osa on parantaa sairaita:

"Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa. Eiväthän kaikki puhu kielillä." (1. Kor. 12:30).
Raamatun mukaan jokaisella uskovalla on jokin armolahja: "Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa." (Ef. 4:7) Paavali korostaa, että tämä armolahja ei ole se, jonka ihminen itse itselleen haluaa, vaan se, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa. Ja Jumala on sanassaan ilmaissut, että vain jollekin ihmisille on tarkoitettu kielillä puhumisen lahja ja vain joillekin on tarkoitettu sairaiden parantamisen lahja. Henki "jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (1. Kor. 12:11).

On huomattava, että  kuten myös kohdat <1. Kor. 7:7>, <2. Tim. 1:6> ja <1. Piet. 4:10> korostavat, että jokaisella on nimenomaan yksi armolahja. Jokainen on saanut tuon yhden armolahjan uskoon tullessaan, mutta valitettavan harvat ovat laittaneet sen käyttöön. Jumalan antama armolahja syttyykin usein vasta sen jälkeen kun ihminen on alkanut ottaa vastuuta seurakunnassa. Uskon, että juuri tästä syystä Paavali puhuu "armolahjan palavaksi virittämisestä" kehottaessaan Timoteusta palvelemaan ahkerasti seurakuntaa (2. Tim. 1:6).

Moni on palvellut seurakuntaa armolahjallaan tietämättään tai ilman, että on osannut nimetä lahjaansa. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta on silti hyödyllistä tietää armolahjansa, jotta sen käytössä voisi harjaantua, jotta sen voisi virittää entistä palavammaksi. Jos laittaa armolahjansa käyttöön, Jumala voi antaa toisen, ja jos senkin laittaa käyttöön, niin Jumala voi antaa kolmannen jne. Armolahjat onkin tarkoitettu nimenomaan käytettäviksi, ei varastoitaviksi.

Yhtä kaikki, <1. Kor. 12:14-20>:n nojalla on selvää, että ei ole olemassa jotain yhtä armolahjaa, joka olisi tarkoitettu kaikille. Samoin kenellekään ei ole tarkoitettu kaikkia armolahjoja. Onkin käsittämätöntä, kuinka helluntaiseurakunnissa voidaan surutta opettaa, että jokin armolahja (lähinnä kielilläpuhuminen) olisi tarkoitettu kaikille. Paavali kuitenkin tyrmää selvästi kaikki tällaiset opit: "Eiväthän kaikki puhu kielillä!" (1. Kor. 12:30)

Paavali sanoo: "Tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!" (1. Kor. 12:31) Mitkä armolahjat sitten ovat arvokkaimpia? Kuten edellä jo mainitsinkin, armolahjojen henki ja tarkoitus on seurakunnan rakentaminen. Ainoastaan tästä lähtökohdasta käsin voidaan arvioida armolahjojen arvokkuutta. Arvokkaimpia ovat ne armolahjat, joilla voi eniten palvella seurakuntaa.

Kielilläpuhuminen on ainoa armolahja, jolla ei voi palvella ja rakentaa seurakuntaa. Siten se on vähäarvoisin kaikista armolahjoista! Siksi tulisikin tavoitella ensisijaisesti muita armolahjoja ja vasta viimeisenä kielilläpuhumista. Onkin täysin järjetöntä, että monet helluntailaiset pitävät kielilläpuhumista suuressa arvossa. Raamatusta käsin arvioituna se on nimittäin vähäisin kaikista.

Helluntailaiset usein esittävät kielilläpuhumisvaatimuksen perusteena lauseen "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan" (1. Kor. 14:5). Metsään kuitenkin mennään, mikäli tästä kohdasta niin ajatellaan. Nimittäin jos tässä kohdassa jokin armolahjavaatimus olisi, se koskisi nimenomaan profetoimista, koska "vielä mieluummin soisin teidän profetoivan".

Aiemmin 1. Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu täsmälleen samoin naimattomuuden armolahjasta: "Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin (=naimattomia), mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen." (1. Kor. 7:7). Naimattomuus on Paavalin mukaan suuri ja siunauksellinen armolahja. Siksi hän toivoisi sitä jokaiselle. Paavali on kuitenkin tietoinen Jumalan tahdosta, jonka mukaan vain joillekin on tarkoitettu naimattomuuden armolahja ja vain joillekin kielillä puhumisen lahja: "Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7). Jos siis ajatellaan Paavalin tarkoittavan kaikille kuuluvaa armolahjaa sanoessaan: "soisin teidän kaikkien...", olisi kaikkien profetoitava, oltava naimattomia ja puhuttava kielillä. Koskaan en kuitenkaan ole kuullut, että helluntailaiset esittäisivät naimattomuuden lahjaa kaikille kuuluvaksi.

Kun Paavali sanoo: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan" (1. Kor. 14:5), hän puhuu armolahjojen tärkeysjärjestyksestä: profetoimisen lahja on tärkeämpi kuin kielillä puhuminen. Jokainen armolahja on kuitenkin siunauksellinen ja hyödyllinen. Siksi Paavali kehottaa tavoittelemaan niitä "runsain määrin". Siksi hän soisi ihmisten puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan. Syynä ei siis ole se, että kaikkien kuuluisi puhua kielillä, sillä Jumala ei yksinkertaisesti ole tarkoittanut kielellä puhumista tai mitään muutakaan armolahjaa kaikille (1. Kor. 12:30).

Kielillä puhuminen on hyvä armolahja, mutta parempiakin on, kuten profetoiminen. Kun kerran profetoiminen on selvästi arvokkaampi lahja kuin kielillä puhuminen, niin onkin käsittämätöntä, miksi kielillä puhuminen on helluntailaisille kriittinen armolahja. Jos joku armolahja Raamatussa olisi kriittinen, se olisi profetoiminen.

Neljäntenä käytännön ongelmana helluntailaisessa henkikasteopissa on se, että kun kaikki eivät puhu kielillä, joutuvat monet pahan ahdistelun ja syyttelyn kohteeksi: "Sinulla ei ole tarpeeksi uskoa, koska et puhu kielillä", "Sinulla on jokin synti, joka erottaa sinut Jumalasta", "Et ole antautunut kokosydämisesti Herralle", "Et ole ollut kuuliainen", "Et ole uudestisyntynyt", "Uskosi on kelvotonta" tai pahimmassa tapauksessa: "Sinussa on paha henki".

Kaikki tällainen on täysin vastaista sille, mitä Jumala on tarkoittanut seurakunnan olevan: rakkauden, nöyryyden ja toinen toisten palvelemisen paikka. Kun paineet kielilläpuhumiseen ja "henkikasteeseen" ovat kovat, teeskentelevät monet kielillä puhumista helluntaiseurakunnissa saadakseen yhteisön hyväksynnän. Tämä yhdistettynä pyhitysoppiin johtaa pahimmillaan täydelliseen kaksoiselämään, joka ennemmin tai myöhemmin romuttaa pahasti ihmisen mielenterveyden.

Loppupäätelmät

Vaikka olenkin tässä kirjoituksessa kritisoinut yhtä tyypillisimmistä helluntaiopeista, haluan korostaa, että en suinkaan halveksi helluntailaisuutta sinänsä. Helluntailaisuudessa on myös monia hyviä ja terveitä asioita, joista iloitsen. Minulla on paljon helluntailaisia ystäviä ja arvostan suuresti heidän sitoutunutta ja elävää uskoaan, mutta en hyväksy sellaista opetusta Pyhästä Hengestä, kuin mikä helluntailaisilla on. Se nousee karismaattisen raamatuntulkinnan ydinharhasta, jossa seurakunnassa ja yksityisten ihmisten elämässä tapahtuneet ilmiöt ja kokemukset ohjaavat sitä, mitä Raamatusta nähdään ja ymmärretään. Raamattua tulkitaan omien kokemusten kautta, vaikka tosiasiassa omia kokemuksia tulisi tulkita Raamatun kautta.

Olen kuullut monien helluntailaisten pitävän kristillisten oppien kriteerinä sitä, miten ne toimivat käytännön elämässä. Tämä on kuitenkin sikäli vaarallista, että vaikka suurin osa Raamatun opeista tavalla tai toisella liittyy ihmisiin ja heidän elämäänsä, on vajavaisen syntisen ihmisen ymmärrys- ja havainnointikyky niin pahasti puutteellinen, että emme useinkaan tajua Herran työtä maailmassa. Siksi meidän on Hengen johdatuksessa tutkittava Pyhää Raamattua, jonka kautta Jumala on lähestynyt meitä. Raamatun sanan on oltava se korkein kriteeri, jolla oppeja arvioidaan. Kaikki muut tavat on tuomittu epäonnistumaan!


– Mikko Satama –"

Stiina

Viestien lukumäärä : 1617
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Rea Aalto and Hellevi like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Viesti kirjoittaja Rea Aalto Ke Heinä 22, 2020 9:00 pm

Hyvin on Mikko Satama ( minulle aivan uusi opettaja) arvioinut helluntailaisen harhaopin Pyhän Hengen kasteesta.

Rea Aalto

Viestien lukumäärä : 547
Join date : 23.10.2013
Ikä : 72
Paikkakunta : Ruotsi

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Viesti kirjoittaja Rea Aalto To Heinä 23, 2020 5:57 am

Hellevi kirjoitti:Jeesuksen lupaama  Pyhä Henki

 

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa;
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet,
sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

 Uskovat saivat tämän luvatun Pyhän Hengen Jeesuksen
ristiinnaulitsemisen jälkeisenä helluntaina, joka oli yksi juutalaisten
sadonkorjuujuhla, toisaalta Siinailla tapahtuneen
lain antamisen muisto­juhlana. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntai)

 Kun Pyhä Henki tuli, olivat Apostolit ja muita uskovia koolla,
tuli kuin tuulenpuuska ja kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat
jokaisen ylle, joka oli paikalla odottamassa Jeesuksen lupauksen täyttymistä,
siis koko seurakunta sai henkilökohtaisesti kokea saman, joukon heikoinkin sai
saman kuin Apostolit ja kaikki alkoivat puhumaan uusilla kielillä,
mitä he eivät ennestään osanneet.

 Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),
vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)

Ilmeisesti kaikki paikallaolleet opetuslapset puhuivat kielillä.
Äkillisen voimakkaan innoituksen vaikutuksesta heistä tuli Hengen

puhekanavia, ja he saivat Jumalan ylistmiseen sellaisen kyvyn ja tavan,
jota heillä ei ennen ollut ollut. Eivät he itse tienneet mitä he sanoivat,
mutta kuulijat ymmärsivt heitä.


Kielilläpuhuminen oli tulen, kunkin ylle tulleiden
tulisten kielten suullinen ilmenemismuoto.

Pyhä Henki on totuuden henki.
Vain Jumalan Sanan ja Hengen kautta uudestisyntynyt
kastettu uskova saa Pyhän Hengen lahjan,
ja samalla voi puhua uusilla kielillä.

Lahjaa ei anneta pakosta, eihän uskoon tuleminen ole
mikään pakko, vaan vapaa ehtoinen.
Kaikki eivät tarvitse Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, mutta
heille, jotka tarvitsevat, he saavat kaiken lahjaksi.

Se mitä tapahtui, kun Apostoli Pietari saarnasi helluntaina,
3000 otti Sanan vastaan ja heidät kastettiin.
Pyhä Henki ei vaikuttanut tätä suurta kääntymistä välittömästi,
vaan niitten Sanojen kautta, jotka Apostoli Pietari saarnasi.

Eikä se ollut se saarnakaan, joka yksistään vaikutti kääntymisen,
vaan Sanoissa vaikutti Pyhän Hengen voima.
Henkeä ilman Jumalan Sanaa, ei Herra ole luvannut
ja Sanat ilman Henkeä ovat kuolleita kirjaimia.

Vielä on Jumalan Autuuden Sana seurakunnassa.
Sanassa on Herran Henki ja vaikutus,
siellä missä Hän Sanassaan saa tilaa.

Koko Uusitestamentillinen aika on
elonkorjuuaikaa taivaaseen, ja se
elonkorjuu mikä tuona helluntaipäivänä alkoi,
on jatkuvaa ja jatkuu, kunnes Herra tulee.

Kiitos Hellevi, selkeä kirjoitus !

Rea Aalto

Viestien lukumäärä : 547
Join date : 23.10.2013
Ikä : 72
Paikkakunta : Ruotsi

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Viesti kirjoittaja jarrut Pe Heinä 24, 2020 10:11 am

Tätä Hengen täyteyden tapahtumaa ei pidä sekoittaa siihen, että
Pyhä Henki tulee asumaan ihmisessä uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:5),

vaan nämä samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin. (Ap.4:31)


Hyvä on siis huomioida, että samat kristityt täyttyivät Hengellä myöhemminkin.

Mistä on silloin kysymys ja mitä se on kytännössä:


5 efesolaiskirjeessä sanotaan:

 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Juopottelemisen syynä on aina pohjimmaisena tyhjyys sielussa, jonkinlainen sisäinen kärsimys johon asianomainen ei ole löytänyt parempaa lääkitystä; on kuin jokin tarve, jota ei osata eikä ole ymmärrystä tyydyttää millään paremmalla tavalla.

Tällaiset tyhjät hengellisesti köyhät sielut pyrkivät sitten päihteiden avulla tyhjyytensä täyttämiseen, lievittämään surujaan, tukahduttamaan omatunnon äänen ja unohtamaan epäonnistumiset ja kurjuuden,  kun päihteillä antavat "voimaa" tylsälle hengelle; rohkeutta iloa ja toivoa ilottomalle toivottomalle sydämelleen.

Voi miten surullista ja tuhoavaa ainetta päihdyttävät juopumisaineet ovat, ja joista monet sokaistuneet onnettomat ihmiset ovat saaneet tulleet kääntymykseen. Apostoli avaa tässä toisenlaisen ilonlähteen Jumalan lapsille; täyttyä Pyhällä Hengellä ja hänen Armonsa lahjoilla, Herran valolla ja elämällä, armolla ja lohdutuksella, Autuuden Jumalan taivaallisella elinvoimalla, vanhurskaudella ja rauhalla ja levolla Pyhässä Hengessä, uskon rohkeudella ja autuuden toivolla, Jumalan kanssa käymisissä rukouksin, ylistyksin ja kiitoksin, yhdessä toisten valossa vaeltavien kanssa.


Jumalan Pyhä Henki on sitoutunut Hänen Sanaansa, kun sitä luemme ja tutkimme, täytymme Pyhällä Hengellä. Ilolla levolla ja kiitollisuudella!



AAMEN.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2673
Join date : 24.10.2013

Rea Aalto and Stiina like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Kielilläpuhumisen ongelmista

Viesti kirjoittaja Hellevi Ke Elo 12, 2020 9:55 am

Kielilläpuhumisen ongelmista

Ekstasismin ongelma
Olavi Peltola
Jämsässä 29.11.1967

Johdanto: Petri Malk 22.12.2003

--------------------------------------------------------------------------------

Johdanto
Tämä kirjoitus on Olavi Peltolan alun perin rajatulle kohderyhmälle v. 1967 suunnattu kirje. Olen toimittanut sen julkaistavaan muotoon, sillä kirjeen temaattinen ajankohtaisuus ei ole lainkaan vähentynyt. Kirjeestä on poistettu suomalaisten asianosaisten nimet. - Petri Malk

Ekstasismin ongelma
Olemme joutuneet ensimmäisen todella vaikean teologisen ja sielunhoidollisen ongelman eteen. Ongelma näyttää konkretisoituvan ns. kiitos-kiitos-menetelmään, jossa hengen täyteyttä etsivät kätten päällepanemisella ja kiitos-sanojen toistolla kokevat jotakin. Siihen liittyy myös evankelioimiskokouksissa käytössä oleva käsien nostaminen ja monen mielestä painostava menetelmä: onko täällä vielä joku?

Vaikka tämä ongelmaryhmä onkin tullut esille erään veljen toiminnan kautta niin emme saa tästä ensisijassa tehdä henkilökohtaista taistelukysymystä. On pyrittävä löytämään laajat ja kestävät perustelut kannanotoille ja keskityttävä asian teologiseen ja seurakunnalliseen puoleen.

Ongelma on maailmanlaaja ja se jakaa varsin jyrkästi koko protestanttisen herätyskristillisyyden. Eräänä ilmauksena tästä on Operaatio Mobilisaation johtajan George Verwerin suomennettu moniste Extremismi. Hän sanoo: ”Ongelma on erittäin todellinen varsinkin kun olemme olleet kaupungeissa ja kylissä, joissa kahden eri tunnustuksiin lukeutuvan kirkon jäsenet eivät edes puhuneet toisilleen tätä oppia koskevien erilaisten mielipiteitten vuoksi. Ongelma on Britaniassa, Amerikassa, mannermaalla ja kaikkialla.” Toinen käsiini tullut ja tätä aihetta käsittelevä kirja on Poul Madsenin Pyhän Hengen olemus ja työ. Hänhän yleensä on vailla polemiikkia, mutta tässä kysymyksessä hän on hyvin poleeminen. Beatenbergissa, Sveitsissä tunnetaan myös tämä ongelma ja heillä on hyvin jyrkkä kanta siinä asiassa. Asiaa käsitellään varsin syvällisesti myös saksalaisessa kirjassa Heiliger-Geist Menschen-Geist Schwärm-Geist.

Puhtaimpana tänä ilmiö esiintyy helluntailiikkeessä ja juuri sen liikkeen leviäminen antaa asialle laajuuden ja polttavuuden. Ennen helluntailiikkeen syntyä on kristikunnassa ollut paljonkin kielillä puhumista. Telppäs-niityllä (v.1796, toim. huom.) jo puhuttiin kielillä ja kielilläpuhumista esiintyi herännäisyydessä aina tälle vuosisadalle asti. Mutta vasta helluntailiike tekee siitä järjestetyn toiminnan. Aikaisemmin se on ollut spontaanista ja kadonnut pian. Nyt siitä on tullut erään maailmanlaajan, ehkä n. 10 milj. käsittävän kirkon perustuntomerkki, väittäisin, jopa peruspilari. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kielilläpuhumista esiintyisi tuon kirkon ulkopuolellakin. Olen tavannut kielillä puhumista ja myös kiitos-menetelmän käyttöä myös omassa ystäväjoukossani. Ensimmäisen kerran asia tuli minun näköpiiriini helluntaina 1951. Meitä oli silloin kolme teol. yliopilasta keskustelemassa helluntaisaarnaaja Artturi Kukkulan kanssa. Tämä väitti omaavansa kyvyn rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä odottavien puolesta niin, että nämä todella saavat sen. Allekirjoittanut suostui silloin häneen, kaksi muuta vastustivat. (Ks. Artturi Kukkula: Pyhällä Hengellä täyttyminen, Ristin Voitto 1961).

Toisen kerran tämä ilmiö tuli esiin Lähetystalon piirissä 1955-56. Tässä ryhmässä puhuttiin kielillä ja profetoitiin. Keskeisimmäksi henkilöksi vähäksi aikaa tuli N.N. Asia paljastui myöhemmin hänen kohdallaan petokseksi ja synnytti tavattoman jännityksen. Samaa esiintyi sitten Katulähetys-nuorissa Annankadulla. Edelleen Diakonissalaitoksella 1957 keväällä. Afrikassa lähetystyössä oleva M.M. oli silloin varsin keskeisenä profeettana. Samana talvena esiintyi myös Nurmijärvellä sitä. Mutta sitten tuli pitkä tauko. Ylioppilaslähetyksen alkuvaiheissa oli eräissä tyttöjen rukouspiireissä hiukan tätä ilmiötä. Mutta vasta keväällä 1965 se tuli rva voimakkaasti esille Raamattukoulussa ja Nuorisolähetyksessä. Viimeksi tänä ilmiö on tullut esille alussa mainitun veljen työssä.

Miten tätä menetelmää käytetään?
Uskovat, jotka kaipaavat jotain uutta ja ratkaisevaa elämäänsä, kokoontuvat rukouskokoukseen tai menevät tapaamaan johtajaa kahden kesken. Ensin yleensä on Raamattu-opetusta, jonka aikana herkistytään asialle ja rohkaistutaan antautumaan Herralle. Sitten käydään polvilleen ja usein kokouksen johtaja käy yksityisten luo keskustelemaan asiasta. Hän voi ottaa nämä erilleen myöskin johonkin toiseen huoneeseen. Näin voitetaan ihmisten arkuus. Jos ao. haluaa, häntä kehoitetaan sanomaan ääneen: ”Kiitos”. Jos hänellä on vastaväitteitä, ne torjutaan esim. selittämällä, että kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä ja että ollaan veren alla. Ei tarvitse pelätä. Jos etsivä sanoo ”Kiitos, Jeesus”, se oikaistaan. On sanottava vain ”Kiitos”, eikä harvakseen ikäänkuin sydämen pohjasta, vaan yhtämittaa ja nopeasti hokien. Kun rukoilija vihdoin suostuu toistamaan ”Kiitos”, johtaja itse on hänen vierellään pitäen käsiään hänen päällään ja puhuu kielillä ja ikäänkuin varovasti ja hellästi houkuttelee etsivää sisäisesti antautumaan kaikki oman tahdon vallat murtuneina. Siinä kokee kuin lähtisi vyörymään mäkeä alaspäin silmät kiinni tietämättä minne tullaan. Toinen vakuuttaa: sinä saat, älä pelkää. Ja miksipä pelkäisikään, kun luottaa toisen sanoihin ja vilpittömyyteen.

Eräät ovat joko yksityisesti tai yhteisesti toistaneet tunninkin ajan kiitosta, eikä mitään ole tapahtunut. Heitä nuhdellaan antautumiskyvyn puutteesta. Toiset taas vähän aikaa toistettuaan kiitos-sanaa kadottavat sanan selvän lausumiskyvyn ja alkavat soperrella. Silloin johtaja sanoo: nyt se jo tulee, anna tulla vain, olet juuri saamassa lahjan. Nyt rukoilija voi kokea ihmeellisen vapautuksen, ilon tunne täyttää hänet, hän tuntee keventyneensä, saaneensa jotain aivan uutta. Johtaja vakuuttaa hänelle, että hän on saanut hengen täyteyden ja hän itsekin uskoo, koska kokee niin ihmeellisiä asioita.

Tämän jälkeen uusi kielilläpuhuja saattaa olla täynnä todistusintoa. Hän ymmärtää uudella tavalla kiitoksen merkityksen, ja tuntee saaneensa elämäänsä jotain ratkaisevaa. Hänelle tulee myös suuri into levittää tätä toisiinkin. Tosin hän itse saattaa silloin kohdata toisten uskovien puolelta ankaraa vastustusta, mutta se ei masenna häntä, sillä hän tietää kokeneensa jotain aivan uutta ja valtavaa. Lahjasta osattomiksi jääneiden ystävien varoitukset eivät merkitse hänelle mitään, sillä hän on kokenut jotain erikoista. Hän haluaa tiukasti pitää kiinni siitä, että se on Jumalasta, ei saatana voi tehdä Jeesusta näin eläväksi. Hänestä tuntuu aivan mahdottomalta ajatus, että siinä olisi jotain pahaa.

Mutta kun aikaa kuluu, hän alkaa huomata, ettei kaikki taida olla aivan kohdallaan. Usein kielilläpuhuminen on kummallista höpötystä, jolloin ajatukset voivat olla hyvinkin maallisissa ja turhanpäiväisissä asioissa. Hän saattaa jopa huomata, että hän voi tehdä syntiä ja puhua kielillä yhtäaikaa. Kielillä puhuminen ei herkistäkään hänen omantunnon-elämäänsä, vaan näyttää turruttavan sitä ja tekee valvomattomaksi. Onhan minulla lahja, joka tekee Jeesuksen niin eläväksi, kyllä se varmasti varottaisi, jos teen syntiä. Lahja tulee tärkeämmäksi kuin Lahjanantaja. Samoin hän saattaa olla kova, välinpitämätön, jopa häijy lähimmäisilleen. Hän yrittää ikäänkuin äkkirynnäköllä ja tyrmistyttäen voittaa ihmisiä Kristukselle luottaen ihmeelliseen lahjaansa. Hän voi olla hyvin hermostunut, eikä siedä arvostelua. Tässä vaiheessa, jos hän haluaa vielä seurata Jeesusta, hänessä herää epäilys, onko tämä kaikki Pyhästä Hengestä. Hän saattaa joutua kauheisiin sisäisiin ahdistuksiin, erikoisesti kun hän huomaa, ettei hänen arkinen vaelluksensa kannakaan Hengen hedelmää. Hän saattaa joutua tuskan valtaan. Ehkä Jumala lähettää hänelle raskaita kärsimyksiä, jolloin hän huomaa, ettei kielillä puhumisesta ole apua, mutta kylläkin Jumalan Sanasta. Tämä vaihe on monille hyvin vaarallinen ja saattaa johtaa luopumiseen.

Mitä meidän on tästä ajateltava?
Meidän jokatapauksessa on pyrittävä erottamaan metsä puilta. Missä tässä on kaiken ydin? Seuraavat ajatukset ovat vielä varsin kypsymättömiä, mutta keskustelun viriämiseksi tuon ne esille. Yritän jyrkällä vastakohta-asettelulla saada jotain selville. Tosin kärjistäminen ei koskaan johda täysin oikeisiin tuloksiin käytännössä. Mutta se saattaa kuitenkin paljastaa tärkeitä peruslinjoja, jotka on aina otettava huomioon. Ensimmäinen vastakohtapari on seuraava:

Tässä on kyseessä sielullis-demoninen leikittely pyhillä asioilla, jolloin vilpittömätkin uskovat joutuvat Jeesuksen nimessä saastaisten henkien valtaan ja puhuvat kielillä ja kykenevät tekemään suuria ihmeitä.

Tai tässä on kyseessä todellinen Pyhän Hengen työ, jossa Pyhä Henki ottaa huomioon ihmisen fyysisen ja psyykkisen olemuksen ja käyttää voimakasta yhteyttä, kätten päällepanemista, sielunhoitajan neuvoa ja rohkaisua, ihmisen antautumista hyväkseen ja todella valtaa ihmissydämen.

Molempia väitteitä tapaamme, tietenkin lievemmässä muodossa vilpittömien kristittyjen keskuudessa. Ensimmäisen näkökannan perusteluksi voidaan esittää seuraavaa:

Tässä on keinotekoinen ja pakottava tilanne. Ei ihminen voi Pyhää Henkeä pakottaa. “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,” Joh.3:8. Jumalan aloite puuttuu. Ihminen pitä ohjaksia käsissään. Tehköön hän sen sitten vaikka kuinka nöyrällä tavalla, kuitenkin muistakaamme, että aina ihmisen osa on vastaanottaminen. Tietenkin voidaan vedota Jumalan lupauksiin, mutta silloinkaan ei ihmisen tule niiden avulla rynnätä ja pakottaa Jumalaa toimimaan. Ihmisen osa on kerjätä ja odottaa, mitä Jumala antaa ja sitten uskossa kiittää. – Totuutta on myös lauseessa: “Kun kyllin kauan kolkuttaa, niin saatana antaa”.

Menetelmä tulee ratkaisevaksi, siihen liittyy herkästi rutiininomainen asenne toisiin ihmisiin nähden, jopa tylyys. Kreikkalainen UT käyttää eksytysten kavalista juonista sanaa metodeia. Onko tässä kysymyksessä eksytyksen metoodit?

Ihmisten sisimmät herkistetään tällä menetelmällä ja heidän sydömensä avautuvat niin, että myös demoniset henget pääsevät livahtamaan sisälle. Tältä alueelta muistan E.P.:n kertomuksen eräässä ylioppilaiden seminaarissa. 1920-luvulla oli eräs Karjalan Herätysliikkeeseen lukeutuva opettaja käynyt helluntailaisten kokouksessa ja tullut sieltä “hengellä kastettuna”. Heti syntyi ankara jännitys hänen ja toisten välillä. Kerran oltiin seuroissa ja ao. opettaja makasi sairaana peräkamarissa. Hän kutsui veljet rukoilemaan puolestaan, nämä tulivat ja panivat kätensä hänen päälleen. Silloin mies kohosi näkymättömän voiman vaikutuksesta ylös sängystä ja paiskautui siihen takaisin. Veljet kokivat, että nyt helluntailaisuuden henki oli lähtenyt hänestä ulos. Tämä merkitsee suunnatonta vaaraa uskoville. Olenkin sitä mieltä, että lopunajan toinen pääeksytys on näillä alueilla.

Tuon kokemuksen hedelmää ei ole samaistettava Hengen hedelmään: rakkauteen, iloon, rauhaan, pitkämielisyyteen, ystävällisyyteen, hyvyyteen, uskollisuuteen, sävyisyyteen ja itsensähillitsemiseen. Päinvastoin se näyttää tekevän uskovista kovia, itsevarmoja, jopa valvomattomia. Hän saattaa suhtautua käsittämättömän kevytmielisesti pyhiinkin asioihin. Jokapäiväinen parannus jää helposti sivuun.

Tässä tehdään Pyhästä Hengestä voima. Teoriassa puhutaan Hänestä persoonana, mutta käytännössä Hänestä tulee vieläpä ihmisen käsissä oleva voima. Ollaan siis vaarassa hyljätä kolminaisuusoppi tai ainakin saatetaan väärällä tavalla asettaa Kristus ja Pyhä Henki erilleen toisistaan.

Monet opettajat näkevät tässä ilmiössä myös perfektionismin, täydellisyysopin hedelmän, jossa ei nähdä loppuun asti ihmisen perinpohjaista syntiturmelusta, joka asuu ihmisessä uudestisyntymisen ja hengellä täyttymisenkin jälkeen. Kokemuksen saanut uskova nousee ikäänkuin uudelle tasolle, menee loppuun asti, ei jää puolitiehen.

Liekö tässä vaara myös ajautua panteistiseen mystiikkaan, jossa hurmos auttaa ihmistä samaistumaan Jumalan kanssa, ikäänkuin vajoamaan mereen, niinkuin pisara vajoaa siihen. Tämä vaara piilee nimenomaan siellä, missä ihmisen henkinen vastustuskyky murretaan ja hänet johdetaan suggestiivisella tavalla antautumaan jollekin, jonka väitetään olevan Kristus.

Siinä harhaanjohtavasti samastetaan tämä hurmoksellinen kokemus kielillä puhumisineen Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Usein myös opetetaan, että vasta tämän kokemuksen kautta saadaan muutkin armolahjat. Näin tästä kokemuksesta tulee ainoa portti armolahjojen omistamiseen Kristuksen seurakunnan rakentumiseksi.

Ei oteta huomioon, että kielillä puhuminen kuten sairasten parantaminen ja profetoiminenkin voi tapahtua kolmen eri hengen voimalla. Niissä voi toimia Jumalan Pyhä Henki, ihmisen oma sielullinen henki, minä ja saatanan henki. Usein ei myöskään tajuta, että eilen Pyhän Hengen käytössä ollut ihminen saattaa jo tänään puhua kielillä ja tehdä eilisiä tekoja oman sielunsa voimalla ja huomenna olla jo saatanan välikappaleena.

Mitä on se viritys, johon puhuja saattaa ryhtyä valmistettuaan huonosti puheensa, vähän ennen omaa puhettaan, puhuessaan kielillä. Onko sittenkin näin saatu puheinto ihmisen omaa sielullista innostusta.

Näin opetettaessa yhdistetään Hengellä täyttyminen ja kielillä puhuminen. “Äskettäin näin tapahtuvan, miten eräs johtaja uskoon tullessaan ja kiittäessään Jeesusta alkoikin puhua uusilla kielillä. Tapahtui hengellä täyttyminen.” (eräs veli). Tässä opetuksessa ns. toinen siunaus, josta Keswick-liike puhuu, on muuttunut erikoiseksi toiseksi kokemukseksi, joka on nimenomaan hurmoskokemus kielillä puhumisineen. Hetkellisistä Jumalan antamista kokemuksista tehdään pyhitysoppi, joka nostaa uskovan uudelle tasolle. Jumalan Henki voi kyllä käyttää myös momentaalisia kokemuksia uskovien elämässä. Mutta niistä emme saa tehdä kaikkia uskovia sitovia pyhityskaavoja. On suuri joukko jaloja kristittyjä, joilla ei ole ollut minkäänlaisia voimakkaita hetkellisiä kokemuksia, kielillä puhumisia ja kuitenkin heidän elämänsä on ollut valtavan hedelmällinen Kristukselle. Tässä opetuksessa madalletaan myös suuri ja tärkeä kysymys hengellä täyttymisestä hetkelliseksi kokemukseksi. Tulee hengentäyteys-sanonnan inflaatio ja ihmiset, joiden elämä ei todista minkäänlaista syvempää Kristuksen tuntoa, väittävät, että he ovat hengellä täyttyneitä vain siksi, että ovat jossakin rukouskokouksesssa johtajan kätten päällepanemisen kautta kokeneet jotain. Järkyttävää pinnallisuutta ja kevytmielisyyttä.

Otan tähän katkelman erään henkilön kirjeestä: "Se oli jotain kauheaa. En ole ikinä niin pelännyt hengellisessä kokouksessa. Kun se saarnaaja huusi minun puolestani (en voi käyttää sellaista sanontaa kuin rukous) tuntui, kuin olisin ollut jossain pakanallisessa juhlassa, missä henkiä manataan esille. Ei siinä ollut Jeesuksesta tietoakaan. Tuntui kuinka hän pakotti minua puristamaan itsestäni jotain ulos. Minä itkin ja pelkäsin sitä miestä. Minusta tuntui kuin saarnaaja oli kauhean vihainen, kun ei saanut minua puhumaan kielillä. Ahdistus minulla oli sydämessä ja kauhea pakokauhu. Jos minulla olisi ollut vähänkään rohkeutta olisin lähtenyt siitä paikasta ulos. Kun en muutakaan voinut tehdä itkin sydämeni pohjasta. Tuntui kuin olisin ollut yksin maailmassa. Toiset huusivat halleluja ja olivat iloisia ja onnellisia. Kun tulin kotiin itkin ja nauroin vuorotellen ja luulin tulevani ihan sekapäiseksi".

Tässä opetuksessa koetaan, että tuodaan jotain ratkaisevan uutta koko kristikunnan tähän astiseen elämään. Uskonpuhdistus jäi puolitiehen, pietistit jäivät puolitiehen, mutta nyt tulee koko täyteys. Siinä koetaan, että mennään pitemmälle antautumisessa kuin muut kristityt, astutaan loppuun asti. Tällainen asenne rikkoo uskovien yhteyden, se väkisinkin vie halveksimaan toisia, joilta tämä kokemus puuttuu. Pitemmälle menemisen tunne on myös pettävä, sillä arkielämän todellisuus ei sitä osoita. Harva todella kokemuksen kautta pääsee lähemmäksi Kristusta. Into joka rakentuu sielullisen hehkun varaan ei kanna kestävää hedelmää.

Poistaako tämä henkikaste-oppi ihmisestä todellisen Jumala-nälän ja johtaa väärään lohdutukseen ja tyydytykseen. Kuitenkin “autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.”

Joskin tällaisessa rukoushetkessä muutamat kypsät kristityt näyttävät saaneen pysyviä siunauksia, niin onko tutkittu, minkälaisia seurauksia siitä on ollut vastakääntyneille ja epäkypsille kristityille? Kuinka moni on palanut karrelle, onko oikein, että muutaman vanhemman kristityn siunauskokemuksen tähden vaarannetaan monien heikkojen koko kilvoitus.
Ne taas, jotka puolustavat kyseistä käytäntöä, saattavat vedota seuraaviin asioihin:

On suuri joukko, miljoonia uskovia, jotka väittävät vilpittömästi saaneensa pysyvän siunauksen juuri tämän menetelmän kautta omaan elämäänsä. Emme saa ylimielisesti sivuuttaa heidän todistustaan. E.L.:llä on mm. suuri joukko kirjallisia todistuksia tällaisilta ihmisiltä. Tietenkin edelliset voivat esittää tähän vastaväitteen, että on toisaalta miljoonia sellaisia uskovia, jotka eivät koskaan ole tuota kokemusta saaneet ja kuitenkin ovat kantaneet runsasta hedelmää Jeesukselle Kristukselle. Tähän joukkoon kuuluvat kaikki tähän astisen kristikunnan suuret hengelliset johtajat.

Apostolien teot ja .1 Korinttolaiskirje puhuvat vastaavanlaisista ilmiöistä. Siellä kerrotaan, kuinka Samariassa apostolit panivat uskovien päälle kätensä ja “he saivat Pyhän Hengen”, Apt. 8:17. Samoin Ananias pani kätensä Sauluksen pään päälle ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Ja Efesossa Paavali pani kätensä kahdentoista pään päälle ja heidän päällensä tuli Pyhä Henki ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Eikö näin voi tapahtua tänäänkin? Mutta huomattakoon, ettei missään näissä tapauksissa puhuta kiitos-menetelmän käyttämisestä. Vertaa vielä Timoteusta. Hänkin sain armolahjan vanhinten pannessa kätensä hänen päälleen.

Tämä merkitsee selvää Hengellä täyttymiskäsitystä. Sen sijaan sellaiset, jotka puhuvat uudestisyntymisen rinnalla henkikasteesta ja opettavat, että hengellä kastetun uskovan on täytyttävä Pyhällä Hengellä, jättävät yleensä kovin epämääräiseksi sen selvittelyn, mitä on tuo hengellä täyttyminen. Nyt se on selvä, sillä tuon tapahtuman yhteydessä tulee esiin näkyviä seurauksia, ihmiset kokevat vapautusta, voimaa todistukseen ja puhuvat kielillä, profetoivat. Nyt uskova saa puuttuvan voiman ja vieläpä sillä tavalla kuin Apostolien aikaan.
Loppumietelmiä
Uskovien sydämissä asuu syvä jano. Moni kokee suurta voimattomuutta sekä kilvoituksessa että todistamisessa. Moni häpeää syvästi sitä, että Kristus on saanut niin vähän muotoa hänessä. Moni on joutunut salaisen laodikealaisen hengen valtaan. Tarvitsemme rajattoman kipeästi uudistusta. Mutta tämän janon keskellä meidän on selvästi varoitettava uskovia vääristä lähteistä, jotka eivät annakaan sitä yltäkylläisyyttä, joka tulee yksin Jeesukselta Kristukselta. Tämä lähteiden, henkien erottelutehtävä on sitä vaikeampaa, mitä lähempänä Kristuksen takaisin paluuta oleme. Aika käy yhä puuroisemmaksi ja jos mahdollista, eksytetään valitutkin. Puhutaan kyllä paljon henkien erottamisen lahjasta, mutta sen lahjan omaavia kristittyjä on yhä harvemmassa. Ei ole syytä enää vain käydä rajaa järkeilevään, ekumeeniseen kirkollisuuteen päin, vaan on entistä selvemmin vedettävä raja myös todelliseen hurmahenkisyyteen nähden. Jälkimmäinen rajankäynti on mitä vaikeinta, sillä nyt joudutaan keskelle palavalta näyttäviä Kristuksen todistajia. Emme saa hyljätä kaikkia hetkellisiä Jumalan antamia erikoisia kokemuksia. Moni on niissä saanut kestäviä siunauksia. Emme saa hyljätä kaikkea esiintyvää kielilläpuhumista, tapahtui se kammiossa yksin tai Jumalan seurakunnan kokouksessa, jolloin aina on oltava mukana selitys. Emme saa hyljätä kaikkea profetoimista emmekä halveksia sitä, vaikka mieli tekeekin, sillä niin usein se on sielullista ja minäkeskeistä ja niin usein se on epäluotettavaa. Oulun profeetta on meille tästä järkyttävä esimerkki.

Tarvitsemme profeetan armolahjaa ihmearmolahjana, mutta vielä kipeämmin miehiä ja naisia, jotka ovat todellisia profeettoja, vaikka heillä ei olisi minkäänlaisia ihmearmolahjoja. Emme saa Kristuksen seurakunnan rakentamisessa halveksia vähäisintäkään Pyhän Hengen lahjaa. Mutta tarvitsemme kipeästi hengellisiä johtajia, jotka raittiilla tavalla osaavat eroittaa hyvän pahasta. Aikoinaan Paavo Ruotsalainen oli tällainen. Hän saattoi sekä kuunnella kielillä puhujia, että potkaista heidät ylös ja ajaa ulos. Jumalan koulussa kypsyneenä hän tiesi, miten kulloinkin oli toimittava.

Mielestäni peruslinjan tulee olla kielteinen kiitos-kiitos-menetelmään nähden. Emme saa käyttää sitä emmekä levittää sen avulla kielillä puhumista vastakääntyneiden keskuuteen. Ja jos jossakin ystäväjoukossa sitä alkaa esiintyä, sinne on mentävä kiireesti selvittämään tilanne.

Tällöin on varottava kaikkia jyrkkiä otteita yksityisiin uskoviin nähden, jotka ovat joutuneet tämän menetelmän kohteiksi. Heitä on rakkaudellisesti kuunneltava, heidän vierellään on kontattava. Mutta niihin johtajiin, jotka levittävät tai suosivat tätä, vaikka heitä on siitä varoitettu, on suhtauduttava mitä tiukimmin ja vakavimmin. Olen sitä mieltä, saatan erehtyä pahasti, että uutta todellista Pyhän Hengen herätystä emme koskaan tule saamaan, jos eksymme käyttämään kiitos-kiitos-menetelmää esteettömästi. Poltamme sillä vain maan ja estämme todellisen herätyksen tulon.

Saatat olla kanssani toista mieltä. En halua pakottaa omaa kantaani, mutta en voi myöskään siitä vaieta. Olen valmis korjaamaan näkemyksiäni, siinä missä minun osoitetaan Jumalan sanan avulla olevan väärässä. Ja joka tapauksessa olen iloinen, jos tämä puheenvuoro voisi panna perusteellisen keskustelun käyntiin tässä asiassa. – Tämä kirjoitus haluaa käsitellä nimenomaan määrätyn menetelmän käyttöä kielilläpuhumisen saamisessa, ei siis kielillä puhumista armolahjana. Jälkimmäisestä olen yrittänyt kirjoitella vähän pidemmälti Teologia ja Kirkko –lehdessä 1965 N:o 3.

“Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista… tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa… mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.”

Mutta koko kristillisyyden pääasia on Kristuksen sisällinen tuntemus.

Olavi Peltola
Jämsä 29/11- 67
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 1496
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Mikä kielillä puhuminen? Miksi? Empty Vs: Mikä kielillä puhuminen? Miksi?

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa