Paavo Hiltunen: ÄLÄ LYÖ KRISTUSTA

Johdanto

 

Refidim ja Kades-Barnea. Kaksi nimeä Vanhan testamentin sivuilta. Kaksi pientä keidasta Siinain niemimaan etelä- ja pohjoisosassa. Mitähän ne tekevät Raamatussa? Israelin kansan pysähdyspaikkojako vain sen kulkiessa Egyptistä Kanaanin maahan? Sen enempää tuskin Raamatun lukijat tietävät.

 

Mutta jos vaivautuu tutkimaan Toisen Mooseksen kirjan 17. lukua ja Neljännen Mooseksen kirjan 20. lukua, saattaa kokea todellisen aarteen löytämisen ilon. Uskallanpa oman kokemukseni perusteella sanoa, että vain harvoin olen Raamatun ääressä kokenut niin syvää ahaa-elämyksen tunnetta kuin näitä lukuja tutkiessani. Nehän ovat kaksi Vanhan testamentin kirkkainta tähteä ohjaamassa lukijaa Beetlehemiin ja Golgatalle.

 

Jo keitaitten nimet viittaavat siihen, että tässä on Jumala suunnittelemassa Poikansa lähettämistä. Refidim merkitsee 'lepopaikat' ja Kades 'pyhäkkö'. Kun niihin vielä liitetään Mara, 'katkera', ensimmäinen keidas Egyptistä lähdettäessä, paljastuu Jumalan pelastussuunnitelma: katkeran ja ahdistavan autiomaan keskelle Jumala perustaa Kristuksessa Lepopaikan ja Pyhäkön, jonne Hän kutsuu ihmisiä: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28).

 

Välittämättä vähääkään purnaamisesta Hän tekee tämän kansan keskellä, jonka Hän on vapauttanut Egyptin orjuudesta mutta joka ei tunne Häntä, vaan kapinoi, pilkkaa ja solvaa Häntä ja Moosesta, Jumalan valittua.

 

Sellaista on Jumalan rakkaus! Hän antaa itsensä alttiiksi pilkalle tuodakseen esiin Vapahtajansa. Hänen tarkoituksensa on aina kirkastaa ihmisille, ensin Israelille, sitten meille muille, pakanoille, kuka tämä Vapahtaja on ja mikä on Hänen tehtävänsä.

 

Mutta miksi kaksi eri tapahtumapaikkaa? Kaksiosainen kuvaelmako? Ei, Refidimissä Suurin Sanoma kerrottiin täydellisesti, mutta yhdentoista päivänmatkan ja kolmenkymmenenkahdeksan vuoden päässä oleva Kades tarvittiin sanoman kertomiseksi uudelle sukupolvelle. Jokaisen sukupolven on saatava kuulla se!

 

Tarvittiin myös varoitustaulu kaikkien aikojen ihmisille. Kadeksen sanoma on punainen varoitusvalo: Älä lyö Kristusta! Olet henkeäsi kaupalla, jos niin teet! Katso, mitä tapahtui Moosekselle ja Aaronille! He eivät päässeet  Luvattuun maahan.

 

Jos tämä varoitus olisi muistettu kristillisen kirkon historiassa, olisi säästytty monilta harharetkiltä. Nytkin harhoja vastaan on taisteltava. Jeesuksen jalkojen juureen on tultava anteeksi pyytämään ja parannusta tekemään. Eletään sekavaa, suorastaan kaoottista aikaa kristillisen kirkon kentällä. Meitä koetellaan ja tutkitaan, luotammeko Jumalaan ja Hänen sanaansa vai omiin tulkintoihimme ja selityksiimme. Onnellinen se, joka nyt ottaa kurituksesta vaarin eikä ajaudu virran mukana kadotukseen. Se on rukoukseni lähettäessäni tämän teokseni nyt julkisuuteen.

 

Syyskuussa 2002

Paavo Hiltunen