Menneisyyden vangit

Oletko menneisyytesi vanki?
Onko ympärilläsi ihmisiä jotka pitävät sinut
tässä vankilassa?

Katso Golgatan Uhrikaritsaan,
joka hetki. Vankeutesi loppuu Ristinpuulla.
Sieltä loistaa Jumalan Armo, Kristuksessa, kaikille
syntisille. Sieltä alkaa uusi aamu.

Joskus voi jäädä omaan vankilaansa, vaikka uskossa tietää saaneensa synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
Herkällä omallatunnolla varustetut voivat masentua ja aivan ivalidisoitua kun asioita muistuu mieleen.
Oman perheen keskellä voi olla se kaikkein pahin vankila.  Viha ja rakkaudettumuus suvuissa ovat hirmuisia vankiloita. Ylpeys myös.  On aneeksiantamattomuuden vankiloita.

Vankilat ovat elämän este!

Lukkojensa takana moni uskovainenkin kärsii, oman luonteensa takia, kun ei voi tai ei osaa nöyrtyä, ja päästä
vapaaksi. Nöyrtyä Ristin tähden, että saisi Elää.

Hän tiesi, että hän oli menneisyytensä
tuomitsema ja menneisyytensä vanki.


Mutta mitä hän teki?
Vaikka hän kuului kirottuun kansaan,
vaikka Jumalan tuomiot lepäsivät hänen
sukunsa yllä, vaikka Jeesuskin hylkäsi
hänet vaikenemalla ja sitten kutsumalla
häntä koiraksi, hän kuitenkin jäi
Jeesuksen luo ja kumarsi tätä.

Ajattele! Vaimo kumarsi Jumalaa,
joka oli kironnut hänen kansansa!
Sisimmässään hän suostui tuomioon
mutta näki Jeesuksessa toivon,
jota ei ennen ollut nähnyt.


Siksi tämä vaimo näyttää tietä meille kaikille,
jotka olemme turmelleet elämämme ja
tuhonneet menneisyytemme synneillä.
Takanamme olevaa emme voi hävittää,
se on ja jää. Mutta Jeesus antaa
tulevaisuuden ja toivon.

Stiina kirjoitti: Pyhä Henki antaa synnintunnon ja ihminen totuudessa suostuu tai sitten ei. Jos ei synnintunto edellä, niin mahdoton on ottaa Armoa vastaan (Uudestisyntyä). Jää lihan teoiksi sellainen, eikä arvoa. Tämä niin syvällistä, ettei "kokemuskristitty" aina osaa ajatella.

Pyhä Henki antaa synnintunnon, ei muut antamiset minnekään johda.
Ei syntinen edes tajua, mikä se Armo on, ellei synnintuntoa koe.
Moni ostaa uskoa omilla teoilla, että ansaitsisi Jumalan hyväksymisen,
joka saadaan yksistään Jeesuksen Tekona, armahdettuna syntisenä.
"Tämä niin syvällistä, ettei "kokemuskristitty" aina osaa ajatella. "

"Lihan jalostaminen"on varmasti totta ainakin vanhalla ihmisellä joka yrittää"säätää"omiaan. Varsinkin uskonnollinen farisealaisuus,joka elää oikeassa olossaan tyytyväisenä. Sitten ihmetellään miksi kukaan ei parane.. (fariseus oli niin kiinnostunut lain kirjaimen viilaamisesta, että unohti ihmisen, jota varten se oli kirjoitettu..)
Oikeaoppisuus on vaarana nykyäänkin samoin kuin kaksituhatta vuotta sitten. "lihanjalostus"menestyy samaten,jos suosio tai muu sellainen pitävät yllä kulisseja.
Mutta sitten tuli eräs vallankumouksellinen joka muutti järjestyksen ja laittoi asiat mullin-mallin. Joka romutti vanhan järjestelmän ja ajoi kaupustelijat pois ruoskallaan, ja antoi kyytiä rahanvaihtajille.
Niinkuin on kirjoitettu :"Herran kiivaus on sen tekevä". Sotajoukkojen ylipäällikkö puhdisti temmppelin, samoin hän on tekevä tänäkin päivänä omilleen.
Onneksi Herran tuomiot ovat hänen armoaan: "Sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta,"
Jeesus, joka tuntee ihmisen, tietää mikä hänelle on parasta,sallien koettelemuksia ja vaikeitakin aikoja, niinkuin kansalleen Iraelille, jotka kulkivat erämaassa.

Jerusalem,"rauhan kaupunki" ja tyyssija.
Ihminen etsii auttajaa.
Paikkaa, jossa ovat iankaikkiset asuinsijat.

Jeesus armossaan sallii ja sietää ihmisen keskeneräisyyden, antaen silti asua luonaan rikkinäisenäkin.

"Mutta kuka on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven,kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka kun hän pyytää kalaa,antaa hänelle käärmeen? Jos siis te,jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon enemmän teidän Isänne,joka on taivaissa,antaa sitä,mikä hyvä on,niille jotka sitä häneltä anovat." Matt 7:10

Jeesus on ihmislasten kasvuapu, joka on elänyt ihmisen elämän ja tuntenut sen kivut ja säryt .
Hän on tuntenut myös hylkäämisen ja epätoivon hetkiä ihmisten lailla.

Fariseukset eivät ajatelleet tätä. Heidän uskontonsa oli pelkkä kulissi,joka piti heidät sokeina ja kuuroina.
Samalla se teki heidät kyvyttömiksi elämään todellisesta elämää.
Tänäkin aikana välinpitämättömyys ja uskonnollisuus ovat  vaarana sille uskolle,jonka päämäärä tulisi olla"sielujen pelastus".

"Minä olen nähnyt hänen tiensä ,mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä, ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa." Jes 57:18
Jumala odottaa luotuaan, että voisi tuoda apunsa..

Ihminen on luonnollisessa tilassa ollessaan paatunut, eikä tarvitse apua, itselleen eikä (varsinkaan) muille.
Kaikissa tapausissa tämä on jokaisen osa ilman Jeesusta, jonka kautta muutos on mahdollinen. Ihmiselle se on mahdotonta.

Pelastus- sana tarkoittaa kokonaisvaltaista uudistusta. Sana "parannus" viittaa jo tähän,ihminen joka elää siinä, on pelastuksen tiellä.(ja matkalla terveyteen) Tässä prosessissa ihminen saa aidon minuuden ja identiteetin.

"Uusi luomus"="terveys"(terve ihminen)
Kolmiyhteinen Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen.(Henki,sielu ja ruumis)
Uskon kautta,Jumala asettaa ennalleen. Samalla hän aktivoi sisimmän, joka on Hänen luova tekonsa."Herättää elävään toivoon."
Usko,toivo ja rakkaus aikaansaavat tahtomista ja tekemistä.

Hengen uusi tila Kristuksessa vaikuttaa sen,että ruumiin vamma tai muu sairaus ei enää määrittele identiteettiä,(kuten aiemmin)vaan antaa kutsumuksen.
Tämä merkitsee terveyttä, missä usko aktivoituu,toimivat myös uudistavat ja parantavat voimat Jumalan tahdon mukaan.(kun Hän asettaa ennalleen luomistyötään).


"Täällä alhaalla" ihminen ei ymmärrä kaikkea.
Eikä vähiten silloin,kun kohtalo asettuu 
ristin valossa kärsimys yhteyteen Jumalan Pojan kanssa.
Mutta silti Hän on ainoa mahdollisuus.

Miksi joku paranee ja toinen ei?
Mitä sairaus on, ja mitä terveys,  kuka määrittelee sen kenenkin kohdalla?
Joku on sanonut:
"Pahinta ei ole sairaus tai kipu,vaan se, että ihminen lakkaa rakastamasta"..

Ihminen,joka on luotu rakkautta varten menehtyy, jos menettää yhteyden .

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yhteenveto: (ajatuksia)
Sairaus ei ole pelkkä ruumiillinen(tai sielullinen) vaiva,vaan syvällisempi asia. Se liittyy vanhan langenneen luonnon taipumukseen
elää irrallaan Luojastaan. Siinä mielessä synti ja sairaus ovat synonyymejä. Kysymys on sisäisestä asiasta paremmin kuin ulkoisesta.
"Jolla Poika on,sillä on elämä;jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1Joh5:12

Epäusko ja usko kamppailevat keskenään . Se kumpaa ruokitaan ajatuksin ,sanoin ja rukouksin , määrää elämän suunnan.
Elämän lakeihin kuuluu ,että pimeys väistyy valkeuden tieltä.Kuten kynttilä joka sytytetään pimeässä huoneessa.
Huone ei valaistu ennen valon syttymistä. Samoin uskon vaikutuksesta ihminen tutkii elämäänsä.
Tässä tilassa ihminen tutustuu itseensä rehellisesti ja saattaa kokea samaa kuin apostoli Paavali, kun hän huudahti :"Minä kurja ihminen,kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista"
Tässä koetaaan aidosti . Kun tämä toteutuu ja mitä syvempi prosessi on,koetaan myös anteeksiantamusta ja armoa.
Kokemus joka selkeytyy ja vahvistuu myöhemminkin. ( synnin ja armon tunto)
Tässä on terveyden ja aidon uskon perusta joka varjelee ylpeydeltä. Ihminen tulee janoiseksi ja nälkäiseksi hengellisesti.

Job oli vanhurskas ja mahtava mies, jolle Jumala kuitenkin salli koetuksen ja sairauden koettelemuksen.
Tarinan lopussa hän sai kuitenkin takaisin kaksinkertaisesti.( myöntäessään oman syyllisyytensä )
"Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:"Minä tiedän,että sinä voit kaikki, ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa."Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti"? "Siis on niin, minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää."
"Kuule siis, niin minä puhun;minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut,mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
Sentähden minä perun puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."Job 42:1-6

Jobin tarina korostaa parannuksen ja katumuksen merkitystä .
Ja näyttää tietä sinne, missä käytiin viimeinen oikeudenkäynti,
ja jossa synti,sairaus ja syyllisyys poistettiin lopullisesti.


Ps.46
"Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.
Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme,
apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää,
vaikka maa järkkyisi
ja vuoret meren pohjaan vaipuisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat
ja vuoret vapisisivat sen pauhusta. Sela
Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin,
korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on siinä,ei se horju,Jumala auttaa
sitä aamun koittaessa.
Kansat pauhaavat,valtakunnat
horjuvat,mutta hän jylähyttää äänellänsä
ja maa sulaa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme,
Jaakobin Jumala on meidän linnamme
Sela.
Tulkaa,katsokaa Herran töitä,
hän tekee hämmästyttäviä tekoja
maan päällä,
hän lakkauttaa sodat maailman
ääriin asti:särkee jousen ja
taittaa keihään
ja polttaa sotarattaat tulessa.
"Lakatkaa ja tietäkää, että
minä olen Jumala,korkea
kansojen keskellä,
korkea maan päällä!"
Herra Sebaot on meidän
kanssamme,
Jaakobin Jumala
on meidän linnamme."
       Sela

Kiitos Stiina.
Aihe on aikamoinen mammutti,ja siinä riittää purtavaa..
Parannusta tarvitaan varmasti täällä päässä lauseitten
jäsentelyssä. Varsinkin niiden toteutuksessa
(elämässä)
..Että saisi ne
pienet ketut
kiinni,
ja voisi mennä sinne viljapellolle
ennemmin sen sirpin kanssa kuin
 ketut edellä..
Mutta kiitos,
noin hyvää numeroa en muista
saaneeni aikaisemmin:)
Kunnia kuuluu kuitenkin yläkertaan
sieltähän ne sanatkin oikeastaan
tulevat loppujan lopuksi.
Maan päällä sitten koittaa
laittaa niitä järjestykseen,

ja samalla opettelee
itsekin ymmärtämään
niiden sisältöä..
Juutalaiset kuulemma
kopioivat paljon kirjoituksia
ja sitten mumisevat niitä
ääneen..