Jumalan antama herätys ja nykyinen karismaattinen ”maailmanherätys”

HERÄTYS

Jumalan antama herätys ja nykyinen karismaattinen ”maailmanherätys”



Osa 1


Yleiseen kristilliseen kielenkäyt­töön on juurtunut sana ”herätys” tarkoittamaan ihmisen uskoontu­lon ensivaihetta. Kun henkilö tu­lee ”herätetyksi”, hän ajattelee jumalasuhdettaan, iankaikkisuus­kohtaloaan, syntikysymystä, ym. asiaan liittyvää.

Joskus herätys saatetaan ajatella pelastuskokemukseksi, mutta sitä se ei vielä ole. Herätyksen tulisi johtaa kääntymiseen ja kääntymi­nen Jumalan puoleen, Kristuksen sovitustyön henkilökohtaisen hy­väksymisen kautta, tuo pelastuk­sen.



Raamattu ei juurikaan käytä sanaa ”herätys” puhuttaessa ihmisen uskoontulosta. Raamatussa herät­täminen on yhteydessä moniin asioihin, esim.:

·        kuinka israelilaiset herätti­vät Jumalan kii­vauden epäjumalillaan

·        Jumala herättää kansal­leen tuomareita, profeet­toja ja oikeamielisen ku­ninkaan

·        mainitaan, että Jumala he­rättää vihollisia Israelia vastaan (sen synnin ta­kia)

·        Herra herää kostamaan pakanoille

·        Herra herätti israelilaiset jälleenrakentamaan Jeru­salemin temppelin (Koo­res)

·        kansaa kehotetaan he­räämään hengellisestä juoppoudesta … tämä lähinnä tarkoittaa aja­tusta hengellisestä he­räämisestä ja se liitetään uskonnonharjoittamisen yhteyteen…

·        jne…



Eniten sanaa käytetään puhutta­essa Kristuksen kuolleista herää­misestä. Kun tarkastelemme tätä asiaa UT:ssa käy ilmi, että siitä puhutaan hyvin paljon. Jeesuksen ylösnousemus on UT:ssa todiste Jumalan voimasta ja samalla tae siitä, että kaikki Häneen uskovat pääsevät osalliseksi ruumiin ylös­nousemuksesta.

Myös VT mainitsee kuolleista he­räämisen ruumiin ylösnousemuk­sen yhteydessä.

Jes.26:19: ”Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja rie­muitkaa, te jotka tomussa le­päätte, sillä sinun kasteesi on val­keuksien kaste, ja maa tuo vaina­jat ilmoille.”



Ehkä on hyvä aluksi tarkastella sitä, mitä nyt sanotaan ”maail­manlaajaksi herätykseksi”, jossa luvataan suuria, odotetaan Joelin armeijan ilmestymistä muutta­maan koko maailma kristilliseksi… yms.

Joitakin aikoja sitten eräissä suo­malaisissa kristillisissä julkaisuissa mainittiin George Otis[1] niminen henkilö ja hänen Sentinel-järjes­tönsä kautta tunnetuksi tekemä ”transformation revival”, voitaisiin kääntää esim. ”muutosherätys”. Kirjoituksissa myötäiltiin suoraan Otisin uutisia siitä, kuinka eri puolilla maailmaa kokonaiset ky­lät ja kaupungit ovat muuttuneet karismaattisen herätyksen myötä. Otis uskoo ja edistää karismaat­tista ”hengellistä sodankäyntiä”, jossa ”hengen ilmoituksen” kautta tunnistetaan pahojen henkien hallussa olevat alueet ja ajetaan ne pois. Otisin teologian mukaan siitä seuraa herätys ja muutos alueella. Kun pahat henget ensin on ajettu pois ihminen voi tulla uskoon. Näin ”vapautettuja” paikkoja esittelee hänen tuotta­mansa ”Transformation” video.

Paikkoja ovat: Cali, Kolumbiassa, Almolonga Guatemalassa, Kiambu Keniassa ja Hemet Kali­forniassa.

Kun videon väittämät tarkastettiin havaittiin, että niissä on sekä liioit­telua ja aivan väärää tietoa.[2]

Tällainen toiminta on valitettavasti liian tavallista äärikarismaattisessa liikkeessä. Mm. Pensacolan herä­tyksen johtajat ovat esittäneet väit­teitä, jotka on todistettu vää­riksi.

Voidaankin kysyä: Kun Pyhä Henki on ennen muuta TOTUU­DEN HENKI, joka ”johtaa kaik­keen to­tuuteen”, mikä henki joh­taa liioit­telemaan tai vääristele­mään syste­maattisesti?

Monella äärikarismaattisella julis­tajalla on varmaan hyvä tavoite tehdä Jumalan nimi ja Hänen hyvä tahtonsa tunnetuksi maail­man ihmi­sille. Mutta ei Jumala ole koskaan tarkoittanut eikä halun­nut, että Hä­nen omansa tekevät sitä liioittelun ja valehtelun myötä. On aivan sel­vää, että sellainen palvelee ns. ”pit­kässä juoksussa” aivan toisen her­ran, kuin Kristuk­sen, päämääriä.



Vuosittaisen ”Jeesus marssin” sa­notaan saavan liikkeelle miljoonia kristittyjä n. 200 maassa. Mikäs siinä, mutta marssin kansainväliset järjestäjät pitävät sitä välineenä ”hengelliseen sodankäyntiinsä” kaupunkien demoneita vastaan. Christian Research Network sa­noo: ”Marssin johtajat tarkoittavat hen­gellisellä sodankäynnillä suo­raa hengellistä sotaa maantieteel­lisiä “paikallisia henkiä” vastaan, jotka heidän mukaansa pitävät vallassaan kaupunkejamme… Tämä on todelli­nen persoonalli­nen velvoite jokai­sen marssiin osallistujan takana. Pääasiallinen tarkoitus on muuttaa marssin kautta alueen hengellinen ”ilma­piiri” vaatimalla voittoa alueen demonihengistä…”.

Jeesus marssin kansainväliseen joh­tajistoon lukeutuva perustaja­jäsen Graham Kendrik sanoo, ”…suora evankeliointi ei koskaan ole ollut marssin pääasiallinen ta­voite”.[3]  



Äärikarismaattinen maailmanlaa­jui­nen herätys on siis suurelta osin ”kupla”, jota liikkeen johta­jat/julistajat pitävät yllä hyötyen siitä ainakin taloudellisesti. Kuplaa puhaltavat kirjat ja videot myyvät hyvin. Jotkut kristillisten lehtien toimittajat eivät vaivaudu tarkas­ta­maan asioita, vaan julkaisevat ne sellaisenaan. Osittain tämä johtuu siitäkin, että moni nyky­kristitty to­della haluaa, että Ju­mala aivan konkreettisesti puut­tuisi asioiden kulkuun tällä pahalla planeetalla. Siksi ”hyvät uutiset” ovat haluttuja. Mutta kaikessa tässä ollaan kovin ajattelematto­mia. Jumala on puut­tunut ja puut­tuu asioiden kulkuun tänä päi­vänäkin, mutta varsinainen muu­tos koetaan vasta Kristuksen toi­sen tulemuksen kautta. Siihen saakka kristittyjen on oltava kes­tä­viä ja pitkämielisiä ja myös esi­merkkejä totuudessa. Kristillisen lehdistön tulisi tässä asiassa olla myös hereillä.



Tom McMahon kirjoittaa: ”Paho­jen henkien linnakkeet, jotka tu­lee re­piä alas, eivät ole kirjaimelli­sia paik­koja, joissa demonit mää­räävät, vaan saatanan valheita, jotka ruok­kivat ihmismieliä (2Kor.10:4-5), jos mahdollista olisi niin ne pettäisivät Jumalan ’vali­tutkin’ (Matt.24.24). Kirjoitukset sanovat meille selvästi ja yksinker­taisesti miten meidän tulee mene­tellä sellaisten ’linnoitus­ten’ suh­teen: ’Jos te pysytty minun sanas­sani, niin te totisesti olette mi­nun opetuslapsiani, ja te tulette tun­temaan totuuden, ja totuus on te­kevä teidät vapaiksi’ (Joh.8:31-32). Hengellinen sodankäynti –liike on epäonnistunut ja leimau­tunut epä­raamatullisesti aggressii­visessa ja militanttisessa henges­sään.

Sen va­kava virhe on olla huomioimatta Sanan ilmoitusta suhteessa saata­naan.  ’Olkaa siis Jumalalle alamai­set, mutta vastus­takaa perkelettä, niin se teistä pa­kenee’ (Jaak.4:7). Juuri näin Jee­sus toimi Luuk.4:1-13. Kerta toi­sen jälkeen Jumalan Sana kehot­taa lukijaansa ei mihinkään valta­taisteluun demonien kanssa, vaan pysymään lujina uskossa. Pie­tari, jolle demonien ulosajaminen ei ollut vierasta, kirjoitti kaikesta ko­kemastaan huolimatta, ’Olkaa rait­tiit, valvokaa. Teidän vastusta­janne, perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, ke­nen hän saisi niellä.

Vastustakaa häntä lujina us­kossa, tietäen, että samat kärsimyk­set täytyy teidän veljiennekin maa­ilmassa kestää’ (1Piet.5:8-9). Mei­dän ei tule neu­votella paholaisen kanssa eikä käskeä sit

ä jättämään kaupun­kimme. Jos demonista vai­kutusta esiintyy niin meidän tulee seistä lujina rukoillen Jumalaa, jotta Hän vapahtaa meidät pahasta. Ark­kienkeli Mikael ei hänkään lausu­nut tuomiota saatanalle kiistelles­sään tämän kanssa, vaan sanoi, ’rangais­koon sinua Herra’ (Juud.1:9). Voi­daan myös kysyä, kuuleeko paho­lainen meitä lain­kaan, jos puhumme hänelle. Pas­tori Denzel Dick (Preto­ria, Et.-Af­rikka) sanoo: ’Kaikkialla läsnäolo ja kaiken tietäminen ovat Jumalan ominaisuuksia, eivät de­monien.

Etelä-Afrikan ’vahvan mie­hen’[4] tai yksittäisten kaupunkien vastaa­vien sitominen hylkää raama­tulli­sen periaatteen. Kaikki tällainen kiinnittää tarpeettomasti huo­miota paholaiseen. Koska hän ei ole kaik­kialla läsnäoleva eikä kaikkitietävä on kyseenalaista kuuleeko hän, etenkin jos ei ole lähistöllä – vaikka kyse onkin henkitodellisuudesta. Synti antaa paholaiselle mahdolli­suuden vai­kuttaa. Alueen ’vahvan miehen’ sitominen, kun kuitenkin ihmisten sydämet ovat kovia ja he elävät vanhan luontonsa mukaan syn­nissä, on muuta kuin mitä Ju­mala on meille sallinut tehtäväksi.

Mei­dän tulisi rukoilla herätystä, jossa ihmisten synnintunto herää ja he kääntyvät. Kun ihmiset ottavat saarnatun Sanan vastaan, Jumala antaa heille vapautuksen saata­nan vallasta.’ Kristittyinä meillä on Herra Jeesus, joka on oppaamme, Juma­lan Sana, joka on valo tiel­lämme ja Pyhä Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Jos luo­tamme Häneen, Hän avaa ym­märryksemme ja käsi­tämme Hä­nen neuvonsa  (Joh.8:32)… Kaikki epäterve ja vää­ryys paljastetaan Jumalan  Sanan valossa.”



Seuraan mm. International Revi­val Network (IRN) verkoston uu­tisia. Järjestö välittää uutisia ja opetusta äärikarismaattisen liik­keen toimin­nasta maailman eri puolilla. Perus­tava ajatus näissä uutisissa on jat­kuva muistuttami­nen, että juuri nyt ”Jumala tekee uutta”, kristillinen maailma muut­tuu ja herätys laaje­nee maailman­historiassa ennen ko­kemattomalla tavalla uusien apos­tolien ja pro­feettojen johdossa (jotka ovat vielä merkittävämpiä kuin Raama­tussa mainitut). Saman­kaltaista ”herätystietoa” välittää myös Joel News, jonka nimi viittaa militant­tiseen ”Joelin armeija” käsit­tee­seen. Mukana on aivan asiallista­kin tietoa mutta yleinen piirre on, että mitä liioitellumpi väite sitä mieluimmin se julkaistaan.

Yhteinen piirre on korostaa aina ilmiöitä ja henkeä.

Hyvin harvoin esiintyvät sellaiset termit kuin: synti, pelastus, kado­tus, Raamattu, Jumalan Sana, risti, ylös­nousemus, ihmisen pa­huus/syntisyys, jne. Kertaakaan en ole nähnyt kehotusta tutkimi­seen ja raamatulliseen arvoste­luun.



Nigeria on kovasti suosittu aihe. Se on sitä koska niin Bonnke kuin Hinnkin ovat saaneet massako­kouksiinsa satoja tuhansia, joi­den­kin mukaan parhaimmillaan jopa 1-2 miljoonaa ihmistä / ko­kous.[5] Ko­kouksessaan Bonnke julisti koko Nigerian olevan mat­kalla taivaa­seen. Tämänvuotisen ristiretken tuloksena oli 1 072 163 kääntynyttä (palauttivat kor­tin, jossa lupaus seu­rata Jeesusta). Vuosien ristiretkitoi­minta monen puhujan kautta Nige­riassa on lu­kujen valossa pelastanut miljoo­nia, ehkä kymmeniä miljoo­nia. Kun nämä ovat jatkaneet todis­tusta puhujan välittämän valtavan ”voitelun” voimassa, koko maan tulisi muuttua. Onko niin käynyt Nigeriassa?

Eräs äärikarismaattinen artikkeli ku­vasi Nigeriaa maana, jossa kris­tittyjä on yli 90% ja seurakunnat kukois­tavat. Se on yksi esimerkki täydelli­sestä illuusiosta, jonka va­rassa liike elää.

Millainen Nigeria oikeasti on: Se on maailman köyhimpiä maita ja sitä se on ollut jo vuosikausia. Uskon­nollinen kiihko (muslimit, kristityt) ja heimojen väliset eri­mielisyydet ovat yleisiä. Nigeria on maailman rikos­tilastojen ja korruption kärkimaita. Sen pää­kaupunki Lagos on saanut nimen ”maailman vaarallisin kau­punki” murhien ja ryöstöjen takia. Tai­kausko on yleistä. Kun paikalli­nen taikausko siirtyy ”kristilliseen” us­kon sana ja menestysteolo­giatyyppiseen seurakuntatoimin­taan, tulos on sekoitus, jota edus­taa mm. T.B.Joshua. [6]

Toki Nigeriassa on vakaita usko­via ja ihmisiä tulee uskoon ai­dosti, ku­ten muuallakin Afrikan mantereella ja koko maailmassa. Massakokouk­sissakin tapahtuu uskoontulemista. Mutta kuten olen ennenkin kirjoit­tanut, us­koontulo ei ole tilaisuuden tai puhujan ansio. Yleensä ratkaisun tekijä on ollut herätyksen tilassa, Jumalan Pyhän Hengen puhutte­lussa, jo ennen sitä. Massakoko­uk­sien ilmapiirissä ja lupauksissa on kuitenkin ikäviäkin piirteitä. Yksi vaikeimmista puutteista on, että niissä monet voivat tehdä ”ratkai­sunsa” senhetkisen tunne­tilan poh­jalla. Kun arki koittaa ja tunne väis­tyy, eikä mikään toi­vottu ulkoinen ole muuttunut, henkilö katkeroituu ja kovettuu evankeliumille. Suurten ristiret­kien jälkeen on liian tavallista, että paikallisiin terveisiin seurakun­tiin­kaan ei väkeä juuri liity. Joiden­kin paikallisten Herran palvelijoiden kokemus on, että maaperä on en­tistä kovempaa.



Eräs ”pienempi” julistaja kuvaa vie­railuaan Nigeriassa, Abujan alu­eella:  ”…Tulta. Mikä tärkeintä me jaamme Pyhän Hengen lahjo­jen ihmeellistä voitelua ja vaiku­tusta. Me aiomme haastaa heidät kulke­maan Jumalan yliluonnolli­sessa voimassa, parantamaan sai­raat ja jopa herättämään kuol­leet… Me aiomme ladata heidät Pyhällä Hen­gellä ja he kiiruhtavat Hänen tu­lensa vaikutuksesta… Me annamme Ihmeidentekijälle (Jeesus) tilaisuu­den tehdä ih­meitä.”[7]

Me jaamme, Me lataamme Py­hällä Hengellä, Me annamme Jeesukselle mahdollisuuden!!

Mitä tämä on? Se on nykyistä ää­rikarismaattista herätystä, jossa ih­minen on jumala ja ”kristilliset” pa­rantajat, apostolit ja profeetat ovat kuin henkiparantajia, pop­pamiehiä ja meedioita.



Afrikassa, samoin kuin muillakin köyhillä alueilla maailmassa, saa­daan kyllä suuria joukkoja koolle, mutta ajatteleeko kukaan miksi? Yksi tärkeä syy on köyhyys. Suuri puhuja saapuu paikalle mahtavan hovinsa ja mittavan ennakko­mainonnan kanssa. Mainonta lu­paa enemmän tai vähemmän pei­tellysti, kuinka juuri näissä tilai­suuksissa voit saada asiasi kerralla kuntoon. Para­net ja menestyt. Jo­kainen haluaa parantua ja menes­tyä, päästä elä­mänsä olosuhtei­den herraksi. Mo­net julistajat liit­tävät parantumisen ja pelastumi­sen saumattomasti yh­teen. Köyhä ja arkeensa väsynyt päättää ko­keilla. Hän saa hetken hurmion suuressa joukossa puhujan luva­tessa ”ummet ja lammet”: Kun vain uskot. Uskoa Jeesukseen markkinoidaan kuin epäkuntoista kolikkoautomaattia: Laita euro si­sään ja aina saat kymmenen tai jopa sata tilalle.

Vielä pari esimerkkiä lisää. Stephen Gray kertoo, kuinka hän Tansa­niassa olleessaan rukoili Herran käskyn mukaan ”evanke­lioimisen henkeä” (Spirit, isolla S:llä) tule­maan ihmisten ylle. Kun hän niin teki ”kunnia” täytti pai­kan ja ihmiset vapisivat, itkivät, kaatuivat lattialle ja ”he olivat niin juovuksissa, että eivät päässeet kävelemään”[8]. Mikä henki on ”evankelioimisen Henki”? Kirjoitus ei viittaa Pyhään Henkeen, vaan johonkin muuhun henkeen. Mo­nelle afrikkalaiselle toki on tut­tua puhua erilaisista ”hengistä”. Pyhä Henki ja juovuttava ”evanke­lioi­misen henki” ovat monelle vain henkiä toisten henkien seassa.  

Todd Bentley kuvaa näkyään suu­resta herätyksestä, jossa ”Joelin ar­meija” toimii.[9] Hänen näkynsä on yksi monien joukossa. Kun termi ”Joelin armeija” lanseerat­tiin näyt­tämölle 1900-luvun lopun uusien, amerikkalaisten ”profeet­tojen” toi­mesta, monet alkoivat seurata sa­maa ajatusmallia. Aja­tuksesta onkin tullut yksi nykyhe­rätyksen kulma­kivi: Koittaa aika, jolloin lapset ja nuoret valtaavat maailman evanke­lioimalla ihmei­den ja merkkien kautta. Kaikki parantuvat, kuolleita herätetään ja niskoittelijat saavat rangaistuk­sensa. Bentley lainaa Rick Joyne­rin, Benny Hinnin, Paul Cai­nin, Jack Deeren, ym. ”profetioita” aiheesta. Hän kertoo näystään, jossa 8-vuotias poika Raamattu kä­dessään ”saarnaa tulessa ja roh­keudessa tuhansille”.



Amerikkalainen karismaat­tis/uushelluntailainen herätys on etenkin 1900-luvulla ollut suuri te­kijä koko maailman kristillisyy­den muokkaamisessa. Seuraavissa artik­keleissa perehdymme myös siihen, mitä sen takaa löytyy. Ka­rismaatti­sen nykytilanteen historia juontaa suoraan nimekkäisiin ja palvottuihin amerikkalaisiin ”maa­ilmanevankelis­toihin”, joiden ta­varamerkkinä aina on ollut paran­taminen. Herätystä ei ole ilman parantamista. Sitä koros­tamalla saadaan ihmiset (etenkin kristityt) kokouksiin. Mitä useampi saa­daan koolle, sitä suurempi on he­rätys. Näin on aina uskottu ja toimittu. Ja mikä tärkeintä: Herä­tys liikkuu dollarin (tai euron) voimalla.

Juhani Aitomaa

http://www.kristitynfoorumi.fi/heratys1.htm#_ftn7

Osa 2


Tänä päivänä herätys nähdään tapahtumana, johon liittyy asioita, kuten

· mittava kokoustoiminta

· suureelliset puitteet

· kuuluisa ja menestyvä ju­listaja / ihmiskeskeisyys

· paljon uteliasta väkeä koolla

· kuinka moni nostaa kä­tensä, tulee eteen koko­ustilanteessa

· kristillinen pop/rock mu­siikki, viihde

· suggeroiva ilmapiiri, tun­nelma

· mainostaminen, median huomio

· ilmiöt, kokemukset, tun­temukset

· yleinen yhteen ääneen kielilläpuhuminen ilman selitystä

· suuret väitteet pääesiinty­jän ”voimasta ja voitelusta”

· lupaus tilaisuudesta, jossa Jumala näkyvällä ja tuntuvalla tavalla on läsnä (parantuminen ym.)

Tarkastelussa havaitaan selvästi, että paljon vähempimerkityksisiä tämänkaltaiselle herätykselle ovat asiat, kuten

· raamatullinen saarna ja opetus

· oikean synnintunnon he­rääminen kuulijoissa

· elämänmuutos todis­teena kristityksi tulemi­sesta

· Jumalan pyhyyden vaati­mukset, jumala- / kris­tuskeskeisyys

· ihmisen, myös julistajan, oman egon sivussa py­syminen

· laadun korostaminen määrän sijasta

· viihteen maailmasta omaksuttujen toiminto­jen karttaminen (show).



Jumalan antama herätys voi il­metä suuremmassa ihmisjou­kossa, pienessä ryhmässä, tai yh­den henkilön kohdalla. Raamattu ei itse asiassa tee eroa suuren joukon tai pienen joukon kään­tymisen suhteen. Suuri ei ole merkittävää, vaan lopputulos.

Paavali sanoo nöyrästi toivomuk­sensa Room.11: 14 ”sytyttääk­seni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimo­laisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.”

Toki massakokouksissakin tulee ihmisiä aidosti uskoon. Se ei silti oikeuta pitämään sivuasioita ja vääriä asioita pääasiana. Monet ovat saattaneet ajatella asioita pitkään ja jokin sanottu voi antaa sysäyksen. Ihmisen uskoontulo ei ole kokouksen tai julistajan kun­nia.

Jeesuksen ympärillä tungeksivat usein suuret joukot. Mutta Jeesus ei käyttänyt hyväkseen viihde-, yms. keinoja, vaan yksinkertaisesti opetti Sanaa. Jeesus ei kerskannut kokousväen määrällä eikä uskoon tulleiden luvulla. Hän ei kehotta­nut muita mainostamaan itseään, teot ja opetus puhuivat itse puo­lestaan.



”Ihmeet ja merkit”: Kuolleiden herättäminen herätyksen ehtona.
Nykyinen äärikarismaattinen[1] herä­tysbuumi, jossa on paljon pelkkää illuusiota, painottaa kuinka kuolleita herätetään nyt jo ja etenkin lopun ajan suuressa herätyksessä todistuksena Juma­lan voimasta. Kun ihmiset näkevät kuolleiden heräävän he pelastu­vat. Ihmiset haluavat tulla uskoon ja heitä tulee uskoon aivan valta­vat määrät.[2]

Suuren lopun ajan herätyksen yksi ehto siis on, että uskovat omaavat Jumalan voiman herät­tää kuolleet. Näin herätys ”syn­nin unesta” on tullut monelle lä­hes synonyymiksi fyysiselle ”kuolleista herättämiselle”.

Käsitys ei löydy Raamatusta. Her­ramme painottaa itse vertaukses­saan Luuk.16: 30-31 ”Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän ty­könsä, niin he tekisivät parannuk­sen'. Mutta Aabraham sanoi hä­nelle: 'Jos he eivät kuule Moo­sesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."



Johanneksen evankeliumin 11 luku kertoo, kuinka Jeesus he­rätti Lasaruksen kuolleista. Tätä monet nykyiset ”kuolleista he­rättäjät” siteeraavat. Kun luku luetaan, kuten se on kirjoitettu, siinä eikä muuallakaan UT:ssa luvata erityisiä kuolleista herättä­jäisiä kristittyjen toimesta lopun ajalla eikä muulloinkaan.

Lasaruksen herättäminen kuol­leista oli Jeesuksen maanpäälli­seen tehtävään liittyvä merkki. Tapahtumaan liittyy syvällisesti Jumalan valta yli kuoleman ja opetus, jonka Jeesus halusi sen kautta välittää. Tuo valtava sa­noma on luettavissa luvussa 11:25-26.[3] Jeesuksen selvä tarkoi­tus oli välittää ainutlaatuinen ope­tus Jumalan iankaikkisesta varje­luksesta uskovan kohdalla. Pää­asia Lasaruksen herättämisessä ei ollut hänen palauttamisensa ta­kaisin kuolleista (kuolemaan taas uudestaan), vaan Kristuksessa yk­sin olevan iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen totuus. Kristuk­seen uskova ei ”ikinä kuole” (11:26). Sillä Jeesus ei tietenkään tarkoita fyysistä poismenoa, vaan ihmeellistä totuutta iankaikkisesta elämästä.



Jumalan antama usko ei ensisijai­sesti synny jonkun ulkoisen ilmiön kautta, vaan ihmisen sisäisen har­kinnan ja ajattelun tuloksena. Ih­misen pitää tehdä uskonasia it­selleen selväksi huolimatta ulkoi­sista tekijöistä. Hänen tulee ta­valla tai toisella ratkaista juma­lasuhteensa.

Jumalan Sanan puhuminen ja kuuleminen, uskominen ja omis­taminen omalle kohdalle, on raamatullinen tie herätykseen ja kääntymiseen.

Karismaattisen herätysajattelun suuri harha on painottaa ulkoisia ilmiöitä, kokemuksia ja puitteita herätyksen aikaansaamisessa. Tämä ajattelu perustuu UT:n vää­rinymmärrykseen, tahalliseen ja tahattomaan. Kun UT puhuu kuolleiden heräämisestä, se liittää asian aina Kristukseen, joka on noussut ”esikoisena kuolleista”. Kristuksen ylösnousemus on ta­kuu sille, että Häneen uskovat herätetään viimeisenä päivänä.

Esim.: Joh.6:44 ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Joh.6:54 ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaik­kinen elämä, ja minä herätän hä­net viimeisenä päivänä.” (Alkuosa tarkoittaa osallisuutta Kristuksen kuolemaan, kun ihminen hyväk­syy Jeesuksen ristinkuoleman omien syntiensä sovitukseksi.)

Room.8:11 ”Jos nyt hänen Hen­kensä, hänen, joka herätti Jeesuk­sen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kris­tuksen Jeesuksen, on eläväksite­kevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.”

Kristityn kuolinhetkellä Jumalan Pyhä Henki ei poistu hänestä. Pyhä Henki on läsnä kuoleman hetkellä ja tae kerran tapahtu­vasta ruumiin ylösnousemuksesta.

Raamattu sisältää monia paikkoja, joissa kuolleista herääminen / he­rättäminen liitetään aina tähän asiayhteyteen:

- herättämiseen hengellisestä kuolemasta ja

- uskovan varma osallisuus ruu­miin ylösnousemukseen ja ian­kaikkiseen elämään.

Esim. Joh.5:21-29[4] on yhteenveto tästä. Raamatunpaikka, kuten lu­kuisat muut vastaavat UT:n pai­kat, painottaa kuolleista herää­mistä hengellisenä asiana. Ihmi­nen ilman Kristusta on kuollut synteihinsä. Kun hän näkee Kris­tuksen työn merkityksen omakoh­taisesti, synnin ja syyllisyyden painaessa, Jumala haluaa vetää ihmisen näkemään Jeesuksen täydellisyys. Nyt tuo täydellisyys luetaankin minun hyväkseni! Synti menettää otteensa. Vaikka se jat­kaa elämäänsä ihmisen ”lihassa”, uusi Pyhän Hengen kautta saatu ymmärrys ja voima auttaa taiste­lussa syntiä vastaan. Vaikka us­kova kokee puutteellisuutensa edelleen, hän saa kuitenkin olla varma iankaikkisesta elämästä. Kristus on herättänyt hänet kuol­leista.

Silti Jumala voi, nähdessään sen tarpeelliseksi, herättää fyysisesti kuolleen ihmisen takaisin elä­mään. Varmaankin joissakin tapa­uksissa niin on käynyt. Se ei kui­tenkaan ole Raamatussa luvattu yleinen käytäntö millekään usko­vien sukupolvelle, eikä myöskään herätyksen ehto.



Kuolleista herättämisväitteitä esi­tetään jatkuvasti ilman todisteita. Tunnettujen karismaattisten julis­tajien tapana on yksinkertaisesti väittää, kuinka heidän tilaisuuksi­ensa yhteydessä näin tapahtui.

Ns. ”Nokian herätyksen”[5] piirissä yritettiin kuolleista herättämistä.

Kun omainen, etenkin pieni lapsi, kuolee suru on syvää ja lohdu­tonta. Rakkaasta on mahdoton luopua. Kipu on todellista ja tuska ankaraa. Tässä tilanteessa katteet­tomat profetiat ja edesvastuuton toiminta on saanut pahaa aikaan.

Brownsvillen (ns. Pensacolan he­rätys) seurakunnassa surun val­taama isä toi kylmälaukkuun säi­lötyn pienokaisensa ruumiin joh­tajien rukoiltavaksi, jotta lapsi nousisi kuolleista.[6] Lohduttoman surun otteessa hänen mielessään vaikutti kuultu opetus ja puhe siitä, kuinka Jumala näinä aikoina on jo herättänyt useita ihmisiä kuolleista ja tämä vain lisääntyy.



Benny Hinn profetoi kuinka kuolleet heräävät, kun heidät kannetaan TV-vastaanottimien eteen TBN:n[7] lähetysten aikana.

Hinn myös mainosti kuinka hänen Ghanan massakokouksessaan ihminen heräsi kuolleista. Ensin hän painotti sitä ehdottomana tosiasiana (”It is a fact”) ja sanoi tapahtuman olevan videolla. Kun asiaa tutkittiin Hinn ensin vetäytyi väitteestään sanoen, että oli vain kuullut asiasta eikä itse nähnyt sitä (omassa kokouksessaan)[8]. Lo­pulta mitään videotakaan ei ollut. Koko väite oli liioiteltu ja valeh­deltu yritys saada mainetta mie­henä, jonka kokouksissa kuolleet­kin heräävät.



Maailmaa kiertää tänä aikana useita ”parantajia ja profeettoja”, joiden väitteet itsestään ja toi­minnastaan ovat todella suuria. Eri kristillisten piirien tutkijat, lähe­tystyöntekijät, pastorit, ym. vas­tuunkantajat ovat alkaneet puhua ”patologisista valehtelijoista”, kun hurjat väittämät yleensä osoittau­tuvat liioitteluksi tai suoranaiseksi valheeksi. Silti nämä ristiriitaiset henkilöt saavat kokouksiinsa run­saasti väkeä eivätkä peru väittei­tään. Mitä hurjemmat väitteet sitä enemmän se kiinnostaa mediaa ja vetää väkeä kokouksiin. Monet sairaat ja epätoivoiset turvautuvat heihin tuloksetta.

Nyt Suomessakin eräissä kristilli­sissä piireissä tunnetaan ainakin kaksi omien sanojensa mukaan satoja kuolleista heräämisiä todis­taneet Charles Ndifon ja David Hogan.



Charles Ndifon[9] on alkuisin Nigeri­asta, mutta asunut jo 16 vuotta Yhdysvalloissa. Siellä hän ei ole kovin iso nimi uskonnolli­silla markkinoilla, koska Benny Hinnin ja muiden tunnetuimpien rinnalle on vaikea kiilata.

Ndifon on kuitenkin tutkinut tark­kaan samat menetelmät ja on eräänlainen ”mustaihoinen Benny Hinn”. Hän kiertää markkinoi­massa ”parantumisia” ympäri maailmaa. Rahaakin kertyy muka­vasti.

Ndifon on kiertänyt pohjois­maissa ja erityisesti Tanskan us­konliike/menestysteologia/toron­tolaisuus piirit ovat mainostaneet häntä.

Mies sanoo yli 200000 ihmisen vuosittain tulevan kokouksissaan uskoon. En tiedä mihin uskoon, koska mies ei juurikaan saarnaa evankeliumia. Kuolleita on herä­tetty ja sairaita parannettu suuri määrä. Selviä todisteita ei esitetä. Amerikassa on tässä lajissa pitkät perinteet ja Ndifon on opiskellut ne hyvin.

Äärikarismaattinen Global Revival News kuvaa Ndifonin Meksikon kampanjaa:

”Eräänä iltana Charles Ndifon pyysi niitä, joilta puutui ruumiin­osia tulemaan eteen. Ei siis niitä, jotka olivat kipeitä tai joilla oli vaikeita sairauksia,... vaan niitä joilta todella puutui elimiä: joilla ei ollut kuuloluita, verkkokalvoja, pernaa... Useita tuli eteen ja jäl­leen Jumala teki valtavia tekoja. Eräältä naiselta, joka oli pyörätuo­lissa, puuttui toinen keuhko ja hän kuljetti istuimensa vieressä viidenjalan korkuista vihreää hap­pipulloa. Kun Charles rukoili hä­nen puolestaan, hän sanoi, ”Tee jotain, mitä et ole ennen voinut tehdä!” Samalla hän auttoi naista nousemaan tuolistaan. He irrotti­vat happipullon ja hän alkoi kä­vellä ilman pyörätuolin tai happi­pullon apua. Sitten hän alkoi kä­vellä yhä nopeammin. Muutaman minuutin kuluttua hän hengitti vapaasti ja pystyi tekemään valta­vasti paljon enemmän kuin hän oli voinut ennen tehdä…”

Raportointi on aina samankal­taista. Kuvataan kuinka sairaat pa­ranevat, kun Ndifon puhuu ”tie­don sanoja”. Kun parantumisia tutkitaan ne yleensä osoittautuvat lyhytaikaisiksi ja vaikeasti todistet­taviksi. Kuvaukset ovat ylimalkai­sia ja subjektiivisia. Monesti ky­seessä on sairaan henkilön mie­lenvireyden hetkellinen parantu­minen, joka vaikuttaa ruumiin tuntemuksiin. Esim. kivut häviävät joksikin aikaa.

Toisaalta on muistettava, että pa­rantumista on aina tapahtunut ja tapahtuu tavalla tai toisella kai­kissa uskonnoissa ja kulteissa. Siksi parantumiset – todelliset tai väärät – eivät yksistään ole merk­kinä millä voimalla parantaja pa­rantaa. Ndifonin mukaan ”elämän luovuttaminen Jeesukselle ja pa­rantuminen on sama asia”.[10]



David Hogan sanoo olevansa lä­hetystyöntekijä, joka toimii Mek­sikon intiaanien parissa. Näin asia lieneekin, toisaalta Hoganin aika näyttää menevän lähinnä siihen, että hän kiertää seurakunnissa puhumassa toinen toistaan kum­mallisempia väittämiään. Näitä ovat mm: hän on herättänyt useita kuolleita, lentänyt yliluon­nollisen kosketuksen voimasta seinään (Hogan sanoo tuon voi­man olleen Pyhä Henki), ajanut autollaan veden alla, hän saa ruoan lisääntymään yliluonnolli­sesti, enkelit seuraavat häntä mi­hin tahansa hän menee, hän on yliluonnollisesti siirtynyt paikasta toiseen ilman lentokonetta, autoa, junaa, tai muuta kulkuvälinettä, hän taistelee demonien kanssa ja yksi demoni yritti kerran repiä hänen lapsensa sisukset irti, hän on ollut todistamassa kuinka uu­sia jäseniä kasvaa ihmisille, Ju­malan voitelu saa ihmiset lentä­mään ilmassa, hän saa ilmestystie­toa suoraan taivaasta ja kirjoittaa sen ylös (kuten meedio ns. auto­maattikirjoituksella) jne. …[11]

Hoganilla ei ole mitään väit­teidensä tueksi. Silti häneen us­kovia riittää kuten on laita muilla­kin äärikarismaattisilla ”ihmemie­hillä”.

Hänen tilaisuuksissaan esiintyy kaatumista ”hengen lyömänä”, hillitöntä naurua, ym. ”toronto­laista”. Hogan on puhunut use­ammin kuin kerran Pensacolan Brownsvillen seurakunnassa.[12] Ai­emmin kerrottu tapaus, jossa kuol­lut lapsi tuotiin kylmälaukussa seu­rakunnan johtajien rukoilta­vaksi, oli tulosta Hoganin vierai­lusta ja kuol­leista herättämispu­heista.[13]

Silminnäkijät ja Hoganin taustoja tutkineet järjestöt (mm. Christian Research Institute ja Personal Free­dom Outreach) pitävät Ho­gania yhtenä karismaattisena ek­syttäjänä, joka nyhtää hyväuskoi­silta kuuli­joilta rahat pois.

Hogan kannattaa myös ”myö­häis­sade” harhaa, eli oppia seura­kun­nan noususta hallitsemaan maail­maa viimeisessä ”suuressa herätyk­sessä” ennen Jeesuksen paluuta. Hän pitää William Bran­hamia ja muita epäilyttäviä vaikut­tajia suu­rina Jumalan miehinä.

Lähetystyöntekijä Alvin LaVaughn Landry, joka on Meksikossa työssä ja hyvin tuntee Hoganin, sanoo saaneensa Hoganin kiinni valehte­lusta monta kertaa. Landry ei epäröi kutsua Hogania ”pato­logiseksi va­lehtelijaksi”.



Reinhard Bonnken suuret massa­kokoukset tunnetaan Suomessa. Hän on vieraillut maassamme. Bonnke on hyvin tunnettu Nige­ri­assa – joidenkin mielestä hy­vässä mielessä, toisten mielestä ei niin­kään hyvässä. Bonnken esiintymi­sessä on vuosien ai­kana tapahtunut selvä muutos yhä enemmän äärika­rismaatti­seen suuntaan. Myös hän mark­kinoi kuolleista herättämistä suurena todistuksena Jumalan voi­masta hukkuvalle maailmalle. Nige­rialaisen pastorin Daniel Ekechuk­wun[14] kokemus on hä­nen mainos­tamansa esimerkki. Bonnkenkin toimintaan liittyy monia kysymys­merkkejä. Hänen ”ristiretkissään” kuolleita ei niin­kään ole herännyt eloon, vaan niissä on tapahtunut traagisia kuolemantapauksia. Näitä ihmi­siä ei ole edes yritetty herättää henkiin…



Siirry osaan 3.



Juhani Aitomaa

Osa 3


Näitä kuolleita ei herätetty…
Reinhard Bonnken kohdemaa Afri­kan mantereella on erityisesti ollut Nige­ria. Hänen organisaationsa mukaan Bonnken julistuksen kautta sadat tu­hannet ovat pelastuneet ja parantu­misihmeitä on tapahtunut paljon.

Mutta mitä ei kerrota on, että Bonn­ken massakokouksissa on kuollut useita ihmisiä ja yksi risti­retki sai ai­kaan paikallisen ”sodan” kristittyjen ja muslimien välille, jossa tuntematon määrä ihmisiä menehtyi.



16 nigerialaista kuoli 1999 Bonnken massakokouksen tiiviissä tunnel­massa.[1] Kuuden päivän kokoussarja veti päivittäin paikalle n. 700000-1000000 kuulijaa.

Paikallinen uutisointi kertoo:

- Ristiretki voi olla päättynyt, mutta sen vanavedessä suru ja ilo jakavat kaupunkia. 16 kuolleen (joukossa ras­kaana ollut nainen, jonka väki­joukko tallasi kuoliaaksi ensimmäi­sen päivän mahtitilaisuudessa) nige­rialaisen omaiset ja ystävät eivät helposti unohda tapahtunutta. Useimmat ih­miset Beninissä ovat vakavissaan kuoleman johdosta. Kuolema otetaan vastaan aina tans­sin ja draaman mer­keissä… Tavalli­set kuolemat sattuvat sairauden tai onnettomuuden seura­uksena. Niitä pidetään luonnollisen välttämättö­mänä. Mutta toisin on ris­tiretkien laita…

”Tule kokemaan ihme” ja läheltä ja kaukaa saapuneet nigerialaiset kan­soittivat kokousalueen avajaispäi­vänä… Tervetuloshown aikana hän (Bonnke) kertoi itkien toivovansa sak­salaisten osoittavan samanlaista in­nokkuutta Jumalaa kohtaan, kuin ni­gerialaiset… Ainakin kolmen uhrin omaiset tutkivat mahdollisuutta nos­taa syyte ristiretken järjestäjiä vas­taan…[2] -



Bonnken ristiretken budjetti oli useita miljoonia dollareita. Kun hä­nelle ker­rottiin uhreista Bonnke to­tesi kuollei­den ”päässeen taivaa­seen”. Lähde ei kerro, että omaiset olisivat saaneet surunvalitteluja tai muuta lohdutusta Bonnkelta tai ni­gerialaisilta, menestys­teologia liik­keeseen lukeutuvilta, ko­kousjärjes­täjiltä.

Tapaus ei ollut ensimmäinen laatu­aan. Myös aiemmin Bonnken risti­ret­kien yhteydessä on kuollut ko­kous­yleisöä.[3]



Kuolleista herättäminen ei tullut ky­symykseen näiden ihmisten koh­dalla.

Näillä hengenmiehillä on omat henki­vartijakaartinsa, jotka tarkoin varjele­vat päällikkönsä terveyttä ja henkeä.

Mutta kuka varjelee fanaattisuuteen kiihotettua kokousyleisöä?

Onko kristittyjen Jumala siis sellai­nen, että Hänen nimeensä pyhite­tyssä ti­laisuudessa Hän jakaa kuo­lemaa ja kärsimystä satunnaisesti valituille hen­kilöille ja näiden omai­sille? Näin voi joku epäilijä ajatella.

Vai onko asia niin, että kaikkia mas­satilaisuuksia ei aina järjestetäkään Jumalan tahdosta, eikä Hänen läs­nä­olonsa, suurjulistajien mahtipon­tisista lupauksista huolimatta, aina toteudu.

Massakokousten järjestäjillä saattaa olla joskus toinenkin vaikutin: Maine, näyttävyys ja raha.



Maallinen ja kristillinen vastuu…

Kun suuressa urheilu-, konsertti- tai muussa vastaavassa maallisessa ta­pah­tumassa kuolee ihmisiä, tutki­mukset ovat tarkkoja ja vastuuky­symykset punnitaan. Turvallisuus- ym. asiat jou­tuvat tarkkaan seulaan. Kukaan asian­osainen ei ota tapah­tunutta kevyesti ja maallinen oikeus vaatii tarkan tut­kimuksen.

Lehdistö ja muu media ympäri maa­ilmaa välittää uutisen ja asiaa kau­his­tellaan.

Sitä ei pidetä sopivana, jota se ei ole­kaan.

Mutta oletko kuullut Bonnken, Benny Hinnin, tai muiden suurjulis­tajien ris­tiretkien tästä puolesta?

Se ei tavallisesti ylitä maallisen me­dian uutiskynnystä. Kristillinen me­dia ei liioin uutisoi asiasta.



”Kuolleista” herätetty…

Kuolleista herääminen on nyt kui­ten­kin yksi keskeinen Bonnken or­gani­saation levittämä asia. Nigeria­lainen pastori Daniel Ekechukwu kävi No­kian herätyksen kutsumana Suomes­sakin kertomassa, kuinka hän heräsi kuolleista Bonnken ko­kouksen yhtey­dessä.

Kertomansa mukaan hän kuoli vam­moihin, jotka sai autonsa suis­tuttua tieltä.

Pastorin sanoma keskittyy anteek­sian­tamisen merkityksen korostami­seen.

Aivan oikein, se on tärkeä asia. Mutta muuten hänen ta­rinaansa liittyy mo­nia epäselvyyksiä.

Ihminen saattaa kokea monenlaista kummallista, ilman, että se vielä on Jumalan vaikutusta.

Jumala itse Raamatussa ei ohjaa ke­tään kummallisuuksiin tai erikoi­siin kokemuksiin, vaan tavalliseen, rehelli­seen ja nöyrään elämään.



Kukaan ei voi väittää, etteikö pas­tori Daniel kokenut jotakin. Hän itse ja ehkä hänen vaimonsa tietää koko to­tuuden.

Mutta voimme ja meidän tulee tar­kastaa Raamatusta hänen kerto­mansa oikeutus, sillä hän esittää hyvin vah­voja väitteitä.



Eri versioita…

Mm. Mike Oppenheimer ja Sandy Simpson ovat verranneet eri taho­jen kertomuksia toisiinsa. Nigeria­lainen Leo Igwe tutki asiaa paikan päällä.[4] Muutamat muutkin ovat asiaan puut­tuneet.

Näyttää selvältä, että asiasta on mo­nia versioita.

Esimerkiksi Bonnken mukaan pasto­rin ruumiiseen oli jo ruiskutettu bal­sa­mointiainetta. Pastorin veljen Kingsley Ekechukwun ja hautaus­urakoitsijan mukaan näin ei tapah­tunut.

Omaiset kuljettivat kuolleen, tai olete­tun kuolleen, Bonnken tilaisuu­teen, jonka yhteydessä pidetyssä rukousko­kouksessa pastori Daniel ”heräsi kuolleista”. Bonnke ei itse ollut läsnä tässä hetkessä.

Eräät lehdet ovat kuitenkin leiman­neet Bonnken kuolleista herättä­jäksi.

Bonnken omalla nettisivulla asia on näkyvästi esillä, ilman samassa yh­tey­dessä selvästi olevaa mainintaa, että hän ei ollut itse mukana, kun pastori ”heräsi kuolleista”[5].

Benny Hinnin tv-ohjelman vieraana ollut Bonnke tosin mainitsi, että hän ei ollut paikalla. Se käy ilmi myös Bonnken nettisivuilta, jos lukee koko tekstin.



Kysymys ei ole siitä, etteikö Jumala voi herättää kuolleista. On tapauk­sia, joissa ilmeisesti näin on käynyt. Eräät suomalaisetkin lähetyssaar­naajat ovat kertoneet tapauksista. Mutta niistä ei ole tehty sensaa­tioita, eikä niillä ole perus­teltu jon­kun kristilliseksi maini­tun erityisopin tai -liikkeen oikeutusta, eikä julista­jan omaa karismaa.

Näistä tapauksista ei ole tehty vi­deo­filmejä, eikä niitä kaupata maa­ilmalla.[6]

Kysymys ei liioin ole siitä, etteikö Bonnkella ja hänen järjestössään toimivilla, ole halu olla mukana viemässä evankeliumin sanomaa.

Mutta kuten aiemminkin on todettu, pelastus on aina Jumalan työ, eikä ihmisen osa siinä työssä ole maine, valta ja varallisuus.

Tapauksesta tehtyä videota myy Bonnken maailmanlaaja jär­jestö. Hän on mainostanut videota myös vierail­lessaan Copelandin ja Hinnin tv-oh­jelmissa.

Mutta kuolleista herättäminen ei ole Raamatussa lainkaan sellainen asia, kuin mitä äärikarismaattisuus haluaa esittää.



Vastaus rikkaan miehen pyyn­töön…

Pastori Ekechukwu kertoo käy­neensä taivaassa ja helvetissä. Hän uskoo olevansa Jumalan antama merkki ih­miskunnalle.

Bonnken järjestön haastattelema Ekechukwu kertoo, kuinka kaksi en­keliä tuli hänen luokseen ambulans­sissa matkalla sairaalaan. Nämä vei­vät hänet taivaaseen ja helvettiin.



Taivaassa hän näki joukon, joka näöl­tään ja rodultaan oli yhtäläistä. Ku­kaan ei näyttänyt vanhalta tai nuo­relta. Kaikki toimivat yhtenä ja palvoi­vat yhdessä ”ihan kuin jonkin sähköi­sen kytkimen ohjaamina”. (Äärikaris­maattisuus tuntuu mielty­neen kuvaa­maan monia jumaluu­teen liittämiään seikkoja sähköisinä ilmiöinä.)

Mutta oli taivaassa yksi vanhem­man­kin näköinen olento, jota Da­niel ensin luuli Jumalaksi. Enkeli sa­noi tämän olevan Aabraham.

Kun enkeli näytti Danielille taivaan asuinsijoja (mahtavia kartanoita) hän mainitsi, että ”Kartanot ovat valmiita, mutta Jumalan pyhät eivät. Jeesuksen tulo viivästyy, koska kris­tityt seura­kunnassa eivät ole vielä valmiita”. (Äärikarismaattisen opin mukaan, jossa Kristus ei ole kaiken täyttymys, vaan tarvi­taan erityinen voittava seu­rakunta maan päälle ennen Kristuksen tulemusta…).



Helvetissä oli tervetulokyltti: ”Ter­ve­tuloa helvetin porteille”. Siellä oli täy­sin pimeää, mutta enkelistä läh­tevä valo valaisi sen verran, että Daniel näki siellä olevien mm. syö­vän omaa lihaansa ja oksentavan sitä (ihmissyö­jät). Muutkin eri syn­tien harjoittajat joutuivat tekemään omaan syntiinsä kuuluvia asioita omissa ryhmissään.

Seuraavaksi enkeli viittasi siihen, että Danielin paikka olisi helvetissä. Kun tämä puolusteli itseään, enkeli luki Raamatustaan Matt.5:21-22. Pastori muisti nyt, että hän oli sa­nonut pa­hasti vaimolleen ja oli ollut anteek­siantamaton.

Enkeli kuitenkin kertoi hänelle, että hän saa ”toisen tilaisuuden” mennä takaisin, koska ”rikkaan miehen pyyntö”, (Luuk.16:19-31) varoittaa elossa olevia helvetin kauhuista, to­teutuu Ekechukwun kautta ”viimei­senä varoituksena tälle sukupolvelle”.

Lopuksi Daniel vietiin vuoren hui­pulle, jossa oli pimeä reikä. Hui­pulla seisoi mies, jolle enkeli luo­vutti Da­nielin. Pian pastori käsitti, että mies oli saksalainen evankelista Reinhard Bonnke. Enkeli sanoi, että tämä mies auttaisi Danielia levittä­mään pelastuk­sen sanaa.[7]

Bonnken mukaan pastorin kokemus on ”merkki taivaasta”.[8]



Jakob Prasch kirjoittaa:

”Todellinen huolemme on tutkia pas­tori Ekechukwun kuoleman tai koke­muksen aitous Raamatun sa­nalla. Hän väittää, että helvetissä oli tervetulo­kyltti.

Vielä suurempi merkitys on väit­teellä, että hänen kokemuksensa on vastaus rikkaan miehen pyyntöön Luuk.16:19-31.[9] Vastaukseksi tälle pyynnölle hä­net lähetettiin takaisin varoittamaan ihmisiä, että he katui­sivat ja uskoisi­vat.

Tämä on kuitenkin ristiriidassa Jee­suksen selvän opetuksen kanssa, kun hän selittää vertaustaan.

Hän sanoo selvästi, että vaikka joku nousisi kuolleista nämä ihmiset ei­vät uskoisi. Siksi Jumala kieltäytyi vastaa­masta pyyntöön sanan mu­kaan. Ke­nen tulkinnan me hyväk­symme? Pas­tori Ekechukwun vai Jeesuksen?

Raa­matun sanan asian­mukainen selitys ei näytä merkitse­vän mitään Copelan­dille, Hinnille… (tässä yhteydessä Ja­kob Prasch mainit­see myös englanti­laisen Elim seurakun­tayhteisön George Can­tyn, joka myös propagoi Ekechuk­wun kokemuksen puolesta).

Lähes yhtä hälyttävää on pastori Ekechukwun vaimon maininta, että hänet johdatettiin jotenkin usko­maan, kuinka Reinhard Bonnken julistuksen ”voitelu” olisi niin voi­makas, että hän saisi miehensä ta­kaisin kuolleista. Haastattelussa pas­tori Ekechukwu kuitenkin sanoo, ettei Bonnke ollut edes läsnä, vaan oli jo poistunut ko­kouspaikasta.

Vaikka hän olisikin noussut kuol­leista (ja se on erittäin epävarmaa) hänen todistuksensa mukaan Rein­hard Bonnke ei ollut edes pai­kalla”.[10]



Bonnken nettisivuilla oleva kerto­mus korostaa pastorin vaimon us­kon mer­kitystä: ”Jos joku pitää ni­metä niin Nneka (vaimo). Hänen päättäväinen uskonsa yksin esti Danielin hautaami­sen, kun hän oli vakuuttunut, että Ju­mala voisi tuoda hänet takaisin eloon. Hän piti Reinhard Bonnkea Jumalan mie­henä ja että hänen tilaisuuksissaan uskon ilmapiiri mahdollistaisi ih­meen.”

David Kirkwood, joka uskoo pastori Danielin kertomukseen ja uskoo Ju­malan olleen sen takana, sanoo Nne­kan kertoneen hänelle, että hä­nen kuollut miehensä ilmestyi näyssä, ke­hottaen häntä viemään ruumiinsa Bonnken tilaisuuteen.

Raamattu yksi­selitteisesti kieltää kuolleiden ilmes­tymisen eläville.



Pastorin suuri asema…

Praschin ja muiden tutkijoiden mai­ninnat puuttuvat keskeisimpään asi­aan: Jeesus esitti vertauksen, jossa Hän itse toteaa, ettei kuol­leista takai­sin maan päälle palau­tettu saa ihmisiä uskomaan.

Jeesuksen sanaa vastaan ovat kui­ten­kin ne lukuisat, suuren maail­manlaa­jan herätyksen opettajat, jotka usko­vat kuolleista herättämi­sen olevan lopun ajan suurin todis­tus ihmisille. Bonnke itse mainitsee ”tuhansien” pelastuneen Daniel Ekechukwun tari­nan kautta.



Daniel Ekechukwu asettaa itsensä suureen asemaan. Hän on Jumalan vastaus ihmiskunnalle, kun Hän vii­meisen sukupolven aikana vastaa rik­kaan miehen pyyntöön lähettä­mällä pastori Danielin takaisin hel­vetistä todistamaan ihmisille.

Meidän on muistettava, että Raa­ma­tussa Jeesus esitti vertauksen. Hän ei välttämättä puhunut todelli­sesta ta­pahtumasta. Onko ”rikkaan miehen pyyntö” siis todella tapah­tunut ru­kous, vaiko Jeesuksen ver­tauskuva, jolla Hän kaikessa vaka­vuudessa muistuttaa iankaikkisen kadotuksen lopullisuudesta ja kau­heudesta?

On myös tärkeää nähdä Jumala Kaik­kivaltiaana, joka ei ole sidottu mihin­kään ”ilmapiiriin”. Kaikkivalti­aan Ju­malan toiminta ei ole sidottu suurjulis­tajien kokoustunnelmaan, kuten nämä itse antavat ymmärtää.



Monet ovat esittäneet kysymyksen: Jos Hinn, Bonnke, ym. ovat Jumalan ihmeellisesti voitelemia ja valtuut­ta­mia parantajia ja profeettoja, miksi he eivät käy rukoilemassa ja paranta­massa sairaaloissa yms. pai­koissa, joissa todella apua tarvitse­vat ovat? Jumalahan haluaa auttaa juuri kaik­kein heikoimpia ja huo­noimpia. Miksi heidät tulee rahdata erityisvoideltujen suurkokouksiin esiintymislavalle ja sen eteen, jotta Jumala armahtaisi ja pa­rantaisi???

Hinn toki sanoo näin tehneensä, mutta hänen mainitsemassaan sai­raalassa asiasta ei tiedetä mitään…[11]



Kävikö Daniel helvetissä? …

Edelleen, Lasarus ei ollut helvetissä, vaan ”Aabrahamin helmassa”, para­tiisissa. Rikkaan miehen paikka taas oli ”tuonelassa”.

Oman kertomansa mukaan Daniel Ekechukwu oli jo miltei tuomittu hel­vet­tiin, mutta rukousvastauksena rik­kaan miehen rukoukselle Jumala ar­mahti hänet todistukseksi lopun ajan ihmisille.

Raamattu yksin kertoo helvetistä sen, mitä Jumala antaa meidän siitä tietää. Pastori Danielin kertomus taivaan ja helvetin oloista voidaan jättää omaan arvoonsa.



Raamatusta emme löydä helvetti-sanaa käytettävän merkityksessä, että se olisi kenenkään nykyinen olinpaikka. Ymmärrämme sen kuitenkin tarkoittavan iankaikkista kadotusta. Sana sanoo, että helvetti on val­mistettu perkeleelle ja hänen en­ke­leilleen (Matt.25:41). Tässä yh­tey­dessä Jeesus käyttää nimitystä ”ian­kaikkinen tuli”.

Ilm. 20 luku kuvaa tulista ”järveä”, johon perkele ja muut Jumalan vi­hol­liset heitetään.

Raamattu ei kerro, että kerran hel­vet­tiin jouduttuaan sieltä palattaisiin.



Toisin kuin ylei­nen käsitys antaa ymmärtää, helve­tissä perkele ei ole mikään komentaja, eikä sen johtaja. Se on myös sielunvi­hollisen tuhon ja tuo­mion paikka.

Kun puhumme helvetistä, tarkoite­taan siis iankaikkista kadotusta, josta ei ole paluuta.

Sinne ei vielä ole ketään lähetetty ja siksi siellä ei vielä ole ketään.

Siksi Danielkaan ei ole voinut käydä siellä. Raamatun mukaan Jumalan vastustajat joutuvat sinne vasta vii­meisen tuomion jälkeen.

Siihen asti Jumalan armon Kristuk­sessa hyljänneiden paikka on ”tuo­nela”, ei helvetti, eli kadotus.

Kun ajattelemme Jeesuksen verta­usta, ymmärrämme tosin, että tuo­nelassa olevat sielut ovat kuitenkin tuskallisen tietoisia lopullisesta koh­talostaan. Sieltä tie vie viimeiselle tuomiolle ja iankaikkiseen kadotuk­seen.



Pastori Daniel kuvaa helvetin oloja yksityiskohtaisen värikkäästi, kuten eräät muutkin sen ”kokeneet”.

Raamattu kertoo meille kaiken tar­peellisen kadotettujen kohtalosta. En usko, että Danielin tai muiden vastaa­vat kertomukset voivat lisätä mitään ”ilmestystietoa” Sanan il­moitukseen. Ne kylläkin herättävät huomiota ja ruokkivat ihmisen sen­saationälkää.

Jumala ei johda meitä siihen.



Omat ansiot vai Kristus…

Miksi pastori Daniel sitten olisi joutu-nut hel­vettiin?

Hän kertoo oman anteeksiantamat­toman asenteensa aiheuttaneen sen. Auto-onnettomuutta edeltä­vänä päivänä hänellä oli ollut riitaa vaimonsa kanssa. Vaimo oli läpsäyt­tänyt miestään kasvoille, josta tämä oli loukkaantunut, eikä mieli ollut vielä tasaantunut seuraa­vana aa­munakaan ajoon lähdettä­essä.



Kun Danielin kuolinhetki sitten koitti, hänellä oli anteeksiantamat­tomuutta tunnollaan ja se olisi vienyt hänet helvettiin.

Tuttu kokemus monille riitelyn jäl­keen. Aina anteeksiantamus ja asi­asta yli pääseminen ei tapahdu het­kessä. Ihminen saattaa joutua pai­niskele­maan oman lihanmielensä kanssa jos­kus pitkiäkin aikoja. Se on kilvoitusta.

Entä jos kristityn elämä päättyy täl­laisessa tilanteessa? Joudummeko helvettiin. Sieltä ei ole paluuta, sillä koska Daniel oman kertomansa mu­kaan jo oli vastaus rikkaan mie­hen rukoukseen, Jumala ei enää muita armahda.



Raamattu kuvaa kristityn elämää maa­ilmassa. Suurin vastus ihmiselle on hänen oma, vanha syntinen luon­tonsa. Uskoontulon hetkellä tämä luonto ei jätä meitä, vaan me tu­lemme kiusallisen tietoisiksi omassa ”lihassamme” olevasta pa­huudesta. Tämän tietoisuuden saa aikaan Pyhän Hengen työ meissä. Hän avaa ym­märryksemme näke­mään oman lan­keemuksemme ti­lan, yhdessä koko ihmiskunnan tilan kanssa.



Uskovankin elämässä on paljon ris­tiriitatilanteita. Tätä kuvaa Paavali sa­noessaan Room.7:19 ”sillä sitä hy­vää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”

Älköön nyt kukaan ajatelko, että kris­tityn elämä on pahan tekemistä. Sitä Paavali ei tarkoittanut. Uskova ei ta­hallaan, eikä tietoisesti, halua elää synnissä, eikä harjoittaa sitä. Yhdessä Raamatun kokonaisilmoi­tuksen kanssa tiedämme, että kris­titty on tie­toinen siitä, että hän ky­kenee pahaan. Hän voi tehdä, sa­noa ja ajatella vää­rin.

Ja ajoittain hän niin tekeekin. Kris­titty voi langeta.

Toisaalta hänessä vaikuttava Pyhä Henki vetää häntä kohti Jumalan py­hyyttä.

Hän inhoaa syntisyyttään, joka aina välillä nostaa päätään.

Hän saattaa erehtyä, langeta, mutta ei halua jatkaa synnin tekemistä.

Oman vaillinaisuutensa tiedostami­sen myötä Jumalan armo Kristuk­sessa vasta kirkastuu. Pyhän Hen­gen työ on nostaa esille ihmisen täydellinen kel­vottomuus ja muis­tuttaa meitä siitä jatkuvasti. Samalla Hän kuitenkin muistuttaa myös Ju­malan mittaamat­tomasta armosta, jonka kautta Jee­suksen sovitustyön omakohtaisesti hyväksyneet pelas­tuvat.



Pelastus ei riipu meistä eikä teois­tamme, vaan Kristuksen täytetty työ on sen aikaansaaja.

Siksi kuoleman hetkellä väärässä mielentilassa oleva kristitty pelastuu samoin kuin toinenkin: Uskomalla, että Kristus kuoli syntieni edestä. Oliko Daniel menettänyt uskonsa tä­hän Kristukseen ”kuolemansa” het­kellä? Tätä hän ei kerro, vaan sanoo oman senhetkisen mielenti­lansa olleen ratkaisevassa asemassa.



Anteeksiantamus on Raamatun kes­keisin opetus. Raamattu kehot­taa meitä elämään jatkuvassa an­teeksian­tamuksen hengessä toinen toistamme kohtaan.

Mutta pääpaino ei ole ihmisten vä­lisessä suhteessa. Pääasia on, mitä Jumala teki meidän suhteemme, kun Hän antoi meille anteeksi.

Pastori Danielin opetus tekee pelas­tuksen riippuvaiseksi meidän teois­tamme, ohimenevistä mielentilois­tamme, yms. Se ei korota yksin Kris­tuksen ainutkertaisen työn mer­kitystä. Siksi se on ristiriidassa Raa­matun kanssa.



Kaikki edellä mainittu ja Daniel Ekechukwun yhteys äärikarismaatti­seen kaaokseen ei herätä luotta­musta hänen kerto­mukseensa.

Ristiriitoja aiheuttaa:

-erilaiset versiot tapahtuneesta

-väitetyn kokemuksen ristiriidat Raa­matun ilmoituksen kanssa

-ihmiseen kiinnittyvä sensaatio

-video-, ym. bisnes asian ympärillä

-äärikarismaattinen ei Raamattuun pohjaava opetus

-kuolleiden henkien (pastori itse) il­mestyminen



Kuten osan 1 alussa mainittiin, Raa­matussa kuolleista herääminen yhdis­tyy Kristuksen ylösnousemuk­seen, joka on takuu meidän ylös­nousemuk­sel­lemme iankaikkiseen elämään.

Toinen asia, johon Raamattu asian yhdistää on ihmisen herääminen syn­tisestä ja iankaikkiseen kuole­maan johtavasta tilastaan havaitse­maan Kristuksen täytetty työ edes­tään.

Se on pelastus, jota Raamattu ver­taa kuolleista heräämiseen.

Jokainen asiaa rehellisesti tutkiva löy­tää nämä asiat omasta Raama­tustaan.

Tässä eräitä asiaan liittyviä jakeita. Lue myös jakeiden ympäristöä. Mieluimmin koko luku:

Room.8:6, 38, 7:5, 6:9, 21, 23, 5:12, 14,17, 4:24, 7:8, 8:11, Kol.2:12,

Joh.5:21, Ilm.21:8, 2:11, 20:13,14, Hoos.6:2,13:14, Hes.18:23, 32, Hepr.2:14, 7:23, Fil.1:21, Ef.1:20, Apt.26:8, 2:24, 4:10, 10:40, 13:20, 13:34, 37, 2Piet.1:13, 2Kor.4: 12, 14,1:9, 1Piet.1:21, 1Kor.6:14, 3:22, 15:21, 26,54,55, jne ...



LUE MYÖS MIKE OPPENHEIMERIN ARTIKKELI Daniel Ekechukwun väitteistä.

Juhani Aitomaa

Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:

Kristityn Foorumi

PL 571

33101 Tampere

alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi

Lähetä sähköpostia