Laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala

kirjoittaja Hellevi Raitosalo Ti Joulu 17, 2013 5:00 pm

2 Samuelin kirja:
22 luku;

Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut

Kun Jumala panee pimeyden verhoksensa,
majaksensa yltympäri: mustat vedet,
paksut pilvet.

Kun elämä ei ole valoa ja
kuljetaan pimeässä, epätoivoon vajoaminen
on kuin mustaan liejuun vajoamista.
Talvi ja varsinkin joulun aika voi olla monelle sitä.
Pimeää ja epätoivoista.

Pimeä voi tulla kenen eteen tahansa.
Jos saisi itse valita, ei ´sitä kukaan valitse.
Eikö Jumala autakaan kaikessa, jos kerran
ahdistaa ja on pimeää?
Miksi pimeä tulee? Ei tavallinen pimeä, vaan
sielun pimeä? Se sallitaan, että
tajuaisimme jotakin.

Itsesyytösten suossa on vaikea nähdä mitään
valoa. Miksi en ollut parempi vanhempi,
että jälkipolvi olisi tasapainoisempaa.
Murhe on murtava, se kalvaa.

Vain Suuri Jumala on Kaikkivaltias
ja lohduttaa syyllisyyden kamppailuissa.
Hän on lohtu, maailman kalvamille ihmisille,
synnin pettämille ihmisille.

Kuka tietäisi paremmin
mitä on hyljätyksi tuleminen ja
pilkattuna oleminen, kuin Elämän Herra,
Jeesus Kristus itse.

Hän pani pimeän verhoksensa,
mutta riisuu verhon ja valo näkyy taas.
Lohdutuksen valo. Ihmisestä välitetään.
Surkeuden ja epätoivonkin keskellä
kaikki on Korkeimmissa käsissä.
Jumala auttaa, mutta ei auta ottamalla
pois tuskaa, vaan auttaa
tuskien kautta.

Ihmiset ovat Jumalan.
Kaikki ihmiset.

Luulot estävät näkemästä Jumalan lahjoja.
Omahyvyys on yksi luulo.
Eikö Surunväriin kääritty lahja
voisi silti olla lahja?

Tiedän että voi olla, mutta en aina ole tiennyt,
kun ahdistuneena kannoin rukouksin alkoholin kanssa
taistelevaa poikaani.

Sellainen lahja,
että oppii rakastamaan
ihmistä ihmisenä.

Kaikilla on oma taistelunsa.
Ei kenenkään ole tarkoitus taistella yksin.
Yksinäisyyttä riittää kuitenkin tarpeeksi,
sielun yksinäisyyssä, täällä maassa, Jumalan
lapseudesta huolimatta.

Sinä annat minun lamppuni loistaa;
Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni,
että jaksan elää, että jaksan olla ihminen
toiselle ihmiselle.

Hän tuo sinutkin avaraan paikkaan, hän vapauttaa sinut.

kirjoittaja Rea Aalto Ti Joulu 17, 2013 7:52 pm

Minulle juuri nuo ahdistukset ja vaikeudet elämässäni ovat vieneet lähemmäksi Jumalaa.
Siten että olen jossain vaiheessa ahdistuksessani ja itsesyytöksissäni ymmärtänyt, että ne ovat olleet tarpeellisia
että näkisin oman heikkouteni ja siten taas saanut armon kääntää katseeni Ristille, Jeesukseen joka on täydellinen
ja lohdutuksen tuoja.Jumala ei koskaan syytä meitä, vaan vapauttaa.Turvani on ikuinen Jumala.

kirjoittaja jarrut Ma Elo 12, 2024 7:27 am

Ihmiset ovat Jumalan.
Kaikki ihmiset.

Luulot estävät näkemästä Jumalan lahjoja.
Omahyvyys on yksi luulo.
Eikö Surunväriin kääritty lahja
voisi silti olla lahja?

kirjoittaja Sponsored content

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

Laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala