”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”

http://bibelfokus.se/fi/110801


”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”



Luulenpa, että me olemme sen ajan alussa, jota Raamatussa kutsutaan ”lopun ajoiksi”. Kehitys maailmassa antaa meille ajanmerkkejä, jotka viittaavat tähän: yhtenäisyyspyrkimykset, globalisaatio, luopumus kristikunnassa, lisääntyvä moraalittomuus, sodat ja sisällissodat, luonnonkatastrofit, horjuvat ekonomiset järjestelmät jne. Tämä on sitä, mitä Raamattu mainitsee profetioissaan. Mutta mitä sitten Raamattu sanoo, että meidän pitää ajatella erityisesti tänä aikana?  Me voimme lukea siitä, mitä Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät häneltä juuri lopun ajoista.
•Matt. 24:3-4: Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä."

Ajattelepa, että aivan ensimmäiseksi Jeesus sanoi vastauksessaan tämän: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”. Se on hyvin huomionarvoista. Juuri sana ”Katsokaa” tarkoittaa, että meidän itsemme täytyy olla aktiivisia sen suhteen, ettei meitä petettäisi. Jeesus ei sanonut:” Minä katson” vaan hän sanoi ”Katsokaa”. Lue koko luku 24 ja vastaava teksti Markuksen evankeliumista luku 13. Näemme siinä, että Jeesus kerta toisensa jälkeen toistaa sanoja: ”Olkaa varuillanne!” ja ”valvokaa!”. Siis hän kehottaa meitä voimakkaasti itse olemaan valveilla ja tekemään töitä sen eteen, ettemme tulisi petetyiksi. Totta kai voimme odottaa Jumalan Hengen apua tässä, mutta ennen kaikkea aloitteen täytyy tulla meistä itsestämme.

Sitten meidän täytyy kysyä itseltämme: minkä pettämäksi? No, sen me näemme luvun loppuosasta. Jeesus osoittaa vääriin messiashahmoihin ja vääriin profeettoihin, harhaoppeihin, merkkeihin ja ihmeisiin, jotka johtavat meidät harhaan jne. Ja hän sanoi myös, että monet tulevat näiden eksyttämiksi ja menevän harhaan Jeesus sanoi myös, ettei meidän pitäisi antaa itsemme tulla pelokkaiksi sodista jne, sillä oletettavasti se tekee meidät enemmän avautuneiksi esim. väärille messiashahmoille. Joten ”katsokaa”, ettei teitä eksytetä, on siis yksi ehdottomasti tärkeimmistä kysymyksistä meille kristityille tänä päivänä ja tästä eteenpäin.

Kuinka sitten näkee, ettei tule harhaan johdetuksi? Miten ollaan valveille niin, ettei tulla harhaanjohdetuksi?
Vastaus on yksinkertainen: tutki ensin aitoa!

Jotta pystyisi erottamaan väärän 500-lappusen, täytyy tarkasti tietää, miltä aito seteli näyttää. Se voi tietyssä määrin auttaa meitä tutkimaan vääriä seteleitä, mutta ilman sitä, että tietäisimme, miltä aito näyttää, emme voi olla varmoja käsitellessämme rahaa.

On mielenkiintoista lukea Ruotsin Keskuspankin (Valtionpankin?) kotisivua siitä, kuinka tunnistetaan aidot setelit ja kuinka voidaan paljastaa väärät. Voit itse lukea tästä tästä linkistä. Mutta haluan siteerata ajatuksia herättävää kappaletta sieltä. Pidä mielessäsi myös harhaopit, kun luet tätä:


”Väärää seteliä ei saa käyttää maksuvälineenä. Se on vakava rikos ja se, joka tietoisesti tekee tämän, voidaan tuomita vankeusrangaistukseen. Myös väärien setelien hallussapito voi olla rangaistavaa. Sen, joka havaitsee väärän setelin, ei tule ottaa sitä vastaan. Sen, joka on jo ottanut vastaan setelin, tulee yrittää muistaa, kuinka hän on saanut sen ja tehdä poliisille ilmoitus.”

Tämän tekstin jälkeen seuraa joukko kohtia, jotka johdattavat siihen, kuinka näkee sen, että seteli on aito. Kun sitten tietää tämän, voi tietenkin paljon helpommin paljastaa väärän setelin ja se voi olla silloin hyvä asia, koska voi olla rangaistavaa käsitellä vääriä seteleitä.

Voi myös sanoa, että on jopa “rikollista” käsitellä harhaoppeja. Joten ajattelepa silloin, jos meillä kristityillä olisi vastaava lista siitä, miltä todellinen kristillinen usko näyttää ja kuinka paljastetaan harhaopit ja väärät profeetat! Erilaisia yrityksiä on tehty kokoamaan sellaisia ”käsikirjoja” ja minä ehkä olen yksi niistä, jotka olemme tehneet työtä sen kanssa Bibelfokus – sivustossa. Mutta emme saa unohtaa, että kaikkein ensimmäiseksi meillä on resurssina Raamattu, että voisimme kulkea turvallisesti uskon alueella. Voimme myös odottaa Jumalan Pyhän Hengen johdatusta, mutta hän tietenkin tekee yhteistyötä Jumalan Sanan kanssa. Joten “katsoaksemme, ettei kukaan meitä eksytä”, meidän täytyy opiskella Raamattua niin, että tiedämme, mitä on todellinen kristillinen usko ja mitä on oven takana lopun aikoina. Itse asiassa tässä on kyseessä pakollinen asia, jos aiomme selvitä siitä, ettemme tulisi viettelevien harhaoppien ja väärien profeettojen pettämiksi. Meidän täytyy juurtua Raamatun totuuksiin, jos olemme ”valveilla” kuten Jeesus kehotti meitä olemaan. Ehkä meidän tietyssä määrässä pitää myös opiskella ei-oikeaa tietääksemme, millä tavoin ja mitä teitä tämä tulee sisään ja yhdistää se, mitä tapahtuu, Raamatun profetioihin. Näin teemme pitääksemme itseämme valveilla.

Jos nyt siis “katsotaan, ettei kukaan petä teitä”, niin ei pidä ottaa itsestään selvyytenä sitä, että kaikki, mitä tarjoillaan kristikunnassa, on sopusoinnussa Jumalan tahdon ja siten Raamatun kanssa. Olisi erittäin naiivia tehdä niin. Meidän täytyy uskaltaa olla kriittisiä, jos olemme etsimässä totuutta. Siinä on rakkaus totuuteen ja juuri sellaisen rakkauden kautta me voimme välttää tulemasta vietellyiksi. Sen näemme esimerkiksi tässä:


2 Tess. 2:9–10: ”… tuo (Laiton), jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.”

Toisessa käännöksessä sanotaan:” hehän eivät ole halunneet ottaa vastaan sitä rakkautta totuuteen, joka olisi voinut pelastaa heidät”. Rakkaus totuuteen on siis ratkaisevaa. Se näyttää olevan sitä, mitä Jumala haluaa antaa meille. Asetanko totuuden aivan ensimmäiseksi? Olenko enemmän kiinnostunut totuudesta kuin merkeistä ja ihmeistä? Haluanko nähdä totuuden, vaikka sen onkin epämiellyttävää? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä itsensä tarkastelussa!

Uskalla kyseenalaistaa!

Minun mielestäni meidän kaikkien kristittyjen tänä hämmentävänä aikana täytyy uskaltaa koetella kaikkea, mitä julistajat julistavat. Meidän täytyy myös koetella omaa uskoamme ja asettaa itsellemme kysymyksiä, kuten alla, nähdäksemme, seisommeko Jumalan totuuksissa vai olemmeko suorastaan jo omaksuneet harhaoppeja:
•Kuka Jeesus on? Mitä se tarkoittaa, että hän on Messias/Kristus?
•Mikä ihminen on suhteessa Jumalaan?
•Mitä on evankeliumi? Tiedänkö, mitä todellinen evankeliumi sisältää ja merkitsee minulle?
•Kuinka elän Jumalan evankeliumin mukaan?
•Mitä on todellinen Uudestisyntyminen? Mitä se tarkoittaa ja mitä se sisältää?
•Mitä on aito henkikaste? Mitä se sisältää? Mitä merkkejä siitä on? Kuinka otan sen vastaan?
•Mitä todellinen yhteys uskovien kesken tarkoittaa?

Näissä kysymyksissä on paljon väärinkäytettyjä sanoja, käsitteitä ja tulkintoja. Meidän tarvitsee siksi ottaa selville, mitä Raamattu sanoo. Mitä JUMALA haluaa antaa meille näissä asioissa? On tärkeää tietää! Joten älä niele vain kaikkea, jota tarjoillaan meille kristikunnassa tänään, vaan uskalla kyseenalaistaa ja olla kriittinen – niin kauan kuin olet etsimässä totuutta. Jos etsit totuutta Raamatusta, niin et elä vaarallisesti. Jos etsit muusta kirjallisuudesta – myös siitä, mitä kutsutaan kristilliseksi – niin silloin olet paljon epävarmemmilla teillä. Jos juokset mieluummin kokouksissa kuin luet Raamattua, niin silloinkin elät myös vaarallisesti. Mutta Raamatussa ei ole harhaoppeja!

Tee testi


Mitä siten minun pitää tehdä, jos esim. haluan kontrolloida sitä, miten asiat ovat minun uudestisyntymiseni suhteen? Voinko silloin osoittaa kokemukseen tai tunteeseen ja sanoa, että ”Muistan sen valtavan tunteen, jonka koin vatsassani, kun se ja se julistaja rukoili puolestani ja SILLOIN uudestisynnyin”? Ei, se ei valitettavasti ole perusta, sillä sellaisia tunteita voidaan saada myös esimerkiksi New Age:ssä. Tunteet eivät päde todisteina siitä, että meidän uskomme olisi oikea, sillä usko lähtee Jumalan Sanasta. Jumala antaa meille uskon. Se syntyy elämään, kun kuulemme/luemme Jumalan Sanaa, mietiskelemme sitä ja päätämme laittaa luottamuksemme siihen, mitä Jumala meille tarjoaa evankeliuminsa kautta. Toisin sanoen siihen, mitä Jeesus on tehnyt lunastustyönsä kautta ristillä. Meidän täytyy siten AINA kontrolloida asiaa Raamatulla, jos mietiskelemme jotain uskon alueella. Siellä sanotaan esimerkiksi uudestisyntyneestä ihmisestä:


2 Kor. 5:17: ”Siis JOS joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan
tullut

Raamattu sanoo, että JOS sinä “olet Kristuksessa” olet uusi luomus, ts. uudestisyntynyt. Sinä et ole siitä ainoastaan siksi, että sinulla oli kokemus tai sinä koit käsien päällepanemisen. Sinä olet/ voit lukea itsesi uudestisyntyneeksi, jos elät ”Kristuksessa” ja silloin tietenkin täytyy etsiä edelleen Raamatusta ja tarkistaa, mitä tarkoittaa elää ”Kristuksessa”. Toisin sanoen, jos on tarkkana totuuden kanssa ja haluaa oikean vastauksen. Lyhyesti voin sanoa, että elää ”Kristuksessa” tulkitsen samaksi kuin asettaa luottamuksensa Jumalan evankeliumiin ja elää sen mukaan, niin kuin Jumala sen tarjoaa. Jos haluat lukea siitä, mitä olen kirjoittanut elämästä ”Kristuksessa, voit tehdä sen tämän linkihttp://bibelfokus.se/friheten_i_kristus. (Linkkiä ei ole suomennettu!)  Niin löytyvät Jumalan totuudet ja silloin voi tuntea olonsa enemmän ja enemmän turvalliseksi uskossaan. Siten löydetään uskon lepo. Ja jos löytää todellisen evankeliumin, pääsee myös siihen lapseuteen Jumalassa, jonka Hän haluaa antaa..

Samalla tavalla voidaan testata se, miten asiat ovat henkikasteen kanssa. Olenko todella kastettu Jumalan Pyhässä Hengessä siksi, että eräässä kokouksessa kaaduin maahan ja makasin ja vapisin maassa? Ei, se ei ole mikään sellainen merkki, jonka Raamattu antaa henkikasteesta. Eikä henkikaste ole myöskään jotain, jota menet hakemaan 500 kilometrin päästä asettautuen jonoon saadaksesi sen korotetulta julistajalta. Raamattu sanoo sen sijaan, että se, joka pyytää Jumalan Henkeä, saa sen (Luuk. 11:13). Tärkein tarkoitus henkikasteessa on, että saamme voiman tulla Jeesuksen todistajiksi sanoissa ja teoissa (Apt. 1:8. Joitakin ajatuksia henkikasteesta olen kirjoittanut tähän: http://bibelfokus.se/question/090118.
Joten “katso”, ettet tule eksytetyksi! Älä ota kritiikittömästi vastaan, kun kuuntelet, luet tai olet kristikunnan piirissä. Ole kriittinen, uskalla kyseenalaistaa ja kontrolloi kaikki Raamatun avulla. Ja lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, rukoile Jumalaa, että saisit sen rakkauden totuuteen, joka voi pelastaa sinut (2. Tess 2:9–10)!


http://bibelfokus.se/fi/110801

Suosittelen luettavaksi!

Karit:lle

"että kaikki uskovat tekevät syntiä ajatuksin, sanoin, teoin, joka päivä."

Lainaan osaa viimeisen viestisi kirjoituksesta. Ymmärrätkö ollenkaan, että tuollaisella kirjoituksella teet itsestäsi synnittömän. Ainoastaan Jeesus oli synnitön, niin kuin Raamattu sanoo:

- Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hepr. 4:15

Johannes kirjoittaa kirjeessään näin:

- Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh. 1:9

Ei uskovan elämä todellakaan ole sitä, niin kuin sinä opetat, että olemme synnittömiä uskoontulon jälkeen. Raamattu sanoo selvästi, siis Raamattu, ei minun ajatukseni, eikä muidenkaan:

- Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. 1. Joh. 1:8

Sinä olet tuonut viesteissäsi esille, että olet synnitön, joten olet Raamatun mukaan eksynyt.

Paavali ja Barnabas riitelivät lähetysmatkalla ja erosivat toisistaan, niin kuin Raamattu sanoo:

- Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on". Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Ap. t. 15:36-39

Heille tuli siis riita. Miten tähän kohtaan sopii sinun synnitön-oppisi? Huonosti. Paavali kirjoittaa aiheeseen sopivasti:

- Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Ef. 4:30-31

Sinun oppisi mukaanhan tällaiset jakeet voisi poistaa Raamatusta, jos kerran uskova on synnitön.

Myös jo se, kun tuot kirjoituksessasi, ettei uskova tee ajatuksissakaan syntiä, on kaukana totuudesta. Raamattu kehottaa uskovia kilvoittelemaan, mutta synnittömiä, niin kuin sinä väität olevasi, tämä ei tietenkään koske. Olin kolme vuotta Raamattupiirissä, jossa oli todella uudestisyntyneitä uskovia ja varmasti ovat kerran taivaassa, jos eivät sitten luovu uskostaan tai muuten eksy. Kyllä siellä oli kiivastumista ja vajavaisia uskovia muutenkin. Tunnustivat syntejään toisilleen. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, ei ihminen ole tahdoton robotti, joka on täysin Jumalan hallinnassa.

Paavali opettaa myös synnistä näin:

- Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room. 6:18-25

Raamattu sanoo myös näin:

- Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Hepr. 13:7

David Wilkerson ei ole ollut minulle johtaja, mutta olen lukenut hänen suomennettuja kirjoituksia netistä ja hänen kirjojaan. Niistä käy hyvin selväksi, että hän oli sekä pyhä, että syntinen. Monta kertaa hän kertoo, kuinka hän saattoi sanoa pahasti toiselle uskovalle, ajatella pahasti, riidellä vaimonsa kanssa. Hän todella oli Jumalan mies, mutta silti myös syntinen. Kuinka monta kertaa hän rukoili vaikeuksissa ja sitten Pyhä Henki toi hänen pahat puheensa esille. Ja mitä hän teki? Hän tunnusti syntinsä. Jos me tunnustamme syntimme...
Vai oliko Wilkerson mielestäsi myös eksynyt, kun tällaisia opetti?

Sinun kannattaa nyt koetella oma uskosi ja opetuksesi Raamatun kanssa, sillä Raamatun mukaan olet itse eksynyt pois totuudesta. Muista, että vain Jeesus on kulkenut täällä synnittömän elämän. Kirjoitan tähän loppuun vanhan virren säkeistön, joka on Raamatun mukainen:

- Auta kun saatana, maailma, liha, syntien orjaksi taivuttavat. Kun tämän maailman ystävyys, viha, pois sinun luotasi houkuttavat. Anna sä kuoloas aina mun muistaa, että voin ylpeän mieleni suistaa.