Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
Ukraina ihmiskunnan ansaitsema kohtalo
Sivu 1 / 1
Ukraina ihmiskunnan ansaitsema kohtalo
kirjoittaja Vierailija La Joulu 03, 2022 9:40 am
Ukraina ihmiskunnan ansaitsema kohtalo
19.02.2022 16:12 - Hannu Ahti
Vuosikymmenten takaa mielessäni on aika ajoin pyörinyt ajatus, jonka mukaan ”sisäeritysjärjestelmä, niin paljon tuntematonta kun siinä vielä onkin, muuntaa tunteet hormoneiksi ja lähettää ne verenkierron mukana kohde-elimiinsä aiheuttaen siellä käyttäytymistä ja toimintaa”.
Näin ajatellen elämä kaikkineen on äärettömän yksinkertaista jopa ennustettavaa jo senkin takia, että kaikki maapallolla ja avaruudessa olevat kappaleet - myös ihminen - ovat koostuneet vähemmästä kuin sadasta alkuaineesta. Ne paitsi muistuttavat toisiaan myös käyttäytyvät rakenteensa määräämällä tavalla. Eikö tiedekin perustu tosiasialle, ettei maailmankaikkeus, luonto tunne oikkuja? Olemme osana kokonaisuutta riippuvaisia toisistamme.
Tänään tuntuu siltä, ettei pelolla, rakkaudella tai vihalla - siis tunteilla ylipäänsä - ole merkitystä, vaan ainoastaan voimalla, panssareilla ja ydinräjähteillä. Voimakkaampi voittaa Ukrainassakin. Voittaako? Tarkatkaamme maailmaa niin luomiskertomuksen kuin evoluutioteoriankin valossa. Kumpaankin liittyy katastrofi: edelliseen vedenpaisumus (koska maa oli täynnä väkivaltaa) ja pienemmässä mittakaavassa Sodoma ja Gomorra (asukkaiden paheellisuuden takia) sekä jälkimmäiseen liitukaudella harvinaisen suuri asteroidin törmäys Maahan, joka aiheutti dinosaurusten ja lukuisten eläinten sukupuuton.
Tarua vai tiedettä, valhetta vai totta jää jokaisen itsensä ratkaistavaksi, mutta tarina Sodoman ja Gomorran tulikivestä ja tulesta, jotka historian kuvauksen mukaan ”tuhosivat kaupungit, kaupunkilaiset, kaiken ympäristön ja kasvillisuuden” saa meidät kauhulla muistamaan myös historiallista tosiasiaa, Hiroshimaa. Onnellisia heistä olivat ne, jotka kuolivat pommin vaikutusalueella välittömästi. Onnettomia puolestaan ne, jotka kituivat ja kirjaimellisesti hitaasti mätänivät vammoihinsa. Eli seisommeko jälleen samojen raamatullisten, kosmologisten ja historiallisten tapahtumien kynnyksellä?
On suhteemme taruun tai tieteeseen, joillekin myös Raamattuun, mikä hyvänsä, muuttaa sisäeritysjärjestelmä tunteemme kuten pelon a) joutua työttömäksi, b) omien lasten menettämisestä huostaanotossa, c) avioerosta rakkauden hiipuessa, d) talouden luhistumisesta, e) vakavasta sairaudesta, f) omaisuuden arvon menetyksestä, g) masennuksesta, h) kouluepäonnistumisesta eli oman ikäluokan karkaamisesta jne., hormoneiksi, jotka verenkierron myötä välittyvät kohde-elimiin vaikuttaen käyttäytymiseemme ja toimintaamme.
Siirtämällä huomio yksilöllisistä tunteista ja ympäröivistä rakenteista yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kasvavaan nuorisoväkivaltaan ja huumeiden käyttöön, tyhjenevän maaseudun kiinteistöjen arvon haihtumiseen, vanhusten ja huostaanotettujen lasten ahdinkoon, lisääntyviin maksuhäiriötapauksiin, mielenterveyspalveluiden yleistymiseen ja niiden hoitamattomuuteen, mielenilmauksiin, sodan uhkaan, luonnon riistämiseen jne. saattaisimme ehkä havaita, että syyt eivät välttämättä olekaan pelkästään taloudellisia, vaan ennen kaikkea moraalisia.
Sillä se pääoma, minkä sanotaan taloudellisena puutteena aiheuttavan yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien ongelmat, onkin kasaantunut muualle, vain omaa etuaan ajaville monikansallisille yrityksille, ay-liikkeelle, sijoittajille, poliitikoille ja virkamiehille. Tunteemme eivät näin ollen olekaan vain yksilöön, vaan koko ympäröivään yhteisöön liittyviä ongelmia.
Jos vakavasti uskomme joko taruihin tai tieteeseen meillä ei olisi vaikeutta määritellä suhdettamme Ukrainaan. Pahuus on molemmissa tapauksissa saanut palkkansa elämän - kristuksenkaltaisen kopiointivirheen sisältämän perussolun kuitenkin säilyessä - tuhoutuessa.
Näin sivilisaatiomme tuho Ukrainaan mahdollisen liittyvän ydinsodan muodossa antaisi kaitselmukselle tilaisuuden, ties kuinka monennen kerran, tehdä vielä uusi yritys luomakunnan uudistamiseksi vuorisaarnan eli ihmiseksi tulleen Jumalan osoittamalla tavalla. Sen mukaan meidän tulisi alun pitäen etsiä ensin oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä, rakkautta ja toistemme kunnioitusta, totuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, jotka muuttaisivat tunteemme hormoneiksi tietyin, vuorisaarnan mukaisin seurauksin.
Koska yksittäinen ihminen maailmankaikkeuden osana on elinkelpoinen ainoastaan osana ympäristöään eli yhteiskuntaansa, tulee uudistuksen koskea myös yksilöiden yhdessä muodostamaa yhteisöä. Silloin kaiken mittapuuna ei voi, kuten nykyään, olla pelkkä talous, vaan moraali, josta talouskin on riippuvainen.
Eikö juuri moraalin sanota liittyvän kykyyn valita vaihtoehdoista ne näkökohdat, jotka edustavat hyvää ja samalla vapauta harjoittajansa itsekkyydestä ja ilkeydestä, jotka seurauksineen puolestaan herättävät hänessä joko myönteisiä tai kielteisiä tunteita? Tätä uskonnoista vapaata vaihtoehtoa kutsutaan Jumalan tahdon eli hänen valtakuntansa toteutumiseksi maan päällä.
Lopuksi herää aina kysymys, mitä minä, me voisimme tehdä? Voisimme ainakin leikisti ajatella niin Sodoman, Gomorran, Hiroshiman kuin miljoonia vuosia sitten tapahtuneen asteroidin törmäyksenkin olleen muistutus väärille jengoille menneestä kokeilusta, joka, voidakseen tehdä korjaukset, tuli ensin kelvottomana tuhota. Siinä vuorisaarnan välittämä sanoma Jumalan ihmiseksi tulemisesta saattaisi monelle olla avuksi, ehkä jopa ainoaksi. Siinä tunne oikeasta ja väärästä ei ole kaukana moraalista.
https://www.kotimaa.fi/blogit/ukraina-ihmiskunnan-ansaitsema-kohtalo/
Vierailija- Vierailija
Vs: Ukraina ihmiskunnan ansaitsema kohtalo
kirjoittaja Vierailija La Joulu 03, 2022 10:09 am
Tänään tuntuu siltä, ettei pelolla, rakkaudella tai vihalla - siis tunteilla ylipäänsä - ole merkitystä, vaan ainoastaan voimalla, panssareilla ja ydinräjähteillä. Voimakkaampi voittaa Ukrainassakin. Voittaako?
On aivan kuin unohdettu, että ihmiset kaikkialla maailmassa ovat verta ja luuta ja lihaa ja he pelkäävät ja tuntevat tuskaa ja hätää perheittensä ja lastensa puolesta.
Hekin itkevät ja vaikeroivat, niin kuin me ihmisinä koko maailmassa teemme, kun meitä satutetaan. Miksi sitten on voimakkuus ja toisten tappaminen ja hävittäminen se tärkein? Miksi kodit rikotaan ja maa tuhotaan, niin ettei se enää vuosikymmeniin palaa entiselleen?
Mitä nuorisomme ja lapsemme ajattelevat tästä maailmasta, jossa he joutuvat elämään, kun meistä aika jättää? Oppivatko hekin pitämään tappamista voimanosoituksena ja hävittämistä voittona? Mitä me nyt heille kerromme siitä, kuka antaa elämän tämän kaaoksen ja hävityksen keskellä?
Kerrommeko että kannattaa vaalia elämää kaikissa muodoissa, ja kannattaa elää, kaikesta huolimatta, elää, ihmisarvoista elämää, joka ei tapa ja tuhoa, vaan saa Jumalalta voiman vaalia tätä luomakuntaa ja sen ihmisiä ja eläimiä.
Kerrommeko, ettei ihmisen tarvitse kuvitella olevansa koneisto, jota rassataan ja trimmataan ja
joka ei tunne mitään, eikä ymmärrä olevansa haavoittuva ja kuolevainen?
Kerromeko että kaikille on annettu valinnan mahdollisuus, ja se ei ole vain yhden ainoan kerran, vaan se on voimassa joka päivä ja hetki; valita elämä tai kuolema?
Vain Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä.
Vierailija- Vierailija
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Voiko ihminen pelastua "tekemällä voitavansa"? Yksin evankeliumi herättää uskon Kristukseen
» Perisynnin vaikutus, eräitä väitteitä luterilaisen syntiopetuksen pohjalta
» Mikä sytyttäisi kristityn sammuneen rakkauden?
» Osmo Tiililä /Kristitty matkalaisena
» Raivoisa, voimakas ja yllättävä (Fierce, Strong, and Surprising) :: By Daymond Duck
» Professori Jeffrey Sachs tuhoaa täysin lännen Ukraina-narratiivin joka on valheellinen (VIDEO)
» Henkien koettelu Raamatun mukaan
» Brooks Alexander: TULEVA MAAILMANUSKONTO