”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat”

kirjoittaja Hellevi Ma Syys 04, 2023 7:37 am

”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat”

Per-Olof Malk

Eräitä ajatuksia tuomiosunnuntain aiheesta Matteus 25:31-46

Kirkkovuosi päättyi taas tuomiosunnuntaihin. Silloin kirkoissa oli mahdollisuus kuulla opetusta viimeisestä tuomiosta. Vuoden varrella julistajat välttelevät niin kirkon kuinvapaiden suuntien kokouksissa tuomion aihetta siinä määrin, että onpidettävä Jumalan lahjana, että vuoden kullekin pyhäpäivälle on kirkkokäsikirjassa määrätyt saarnatekstit. Näin epäsuositutkin Raamatun aiheet tulevat esille - jos tulevat.

Sanotaanko näin: Papeille ainakin tarjotaan mahdollisuus käsitellä vieroksuttavia Uuden testamentin opetuksia kun saarnatekstit on määrätty. Jotkut saattavat kyllä siitä huolimatta vältellä epäsuosittujen aiheiden nostamista esille. Siitäkin huolimatta, että itse apostoli Paavali vakuuttaa: ”Kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen… meidän jokaisen (on) tehtävä Jumalalle tili itsestämme” (Room. 14:10 s).

Käytännössä tuomiopäivän aihe on monille vastemielisyyden lisäksi vaikea. Ei tunnu oikealta kuvata
Jeesusta tuomarina, joka syyttää, aiheuttaa pelkoja ja ahdistusta. Näin sanotaan. Protestanteille ei liioin tunnu luontevalta selittää, että pelastus perustuu viimeisellä tuomiolla kunkin tekemisiin: osoitettuun huolenpitoon ja annettuun apuun tai laiminlyönteihin. Näinhän tekstiä monesti selitetään.

Tuomiosunnuntain aiheen synnyttämät pelot johtunevat siitä, että päivän saarnatekstissä usein kiinnitetään huomiota sen jälkiosaan, erityisesti jakeeseen Matt. 25:31, jossa ovat Jeesuksen sanat: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen…”

Tätä ei haluttaisi tuomiolla kuulla eikä edes etukäteen varoituksen sanana.

Tuomiopäivän lupaus: Jeesus tulee luoksemme

Kun Jeesus ennen ristiinnaulitsemistaan aloitti opetuksensa viimeisestä tuomiosta, hän sanoi ensimmäiseksi, että hän tulee. Hän tulee kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen takaisin. Mietin, miksi tämä ilmoitus ei vaikuta käsityksiimme edessä olevasta ajasta ja viimeisestä päivästä? Olen nimittäin kuullut monen kristityn väsyneenä ja huokaillen kysyvän, miksi Jeesus ei jo tule takaisin. Elämä on niin vaikeaa, niin raskasta, niin levotonta ja eksyttävää, ettei täällä enää jaksaisi olla.

Maailmassakin tapahtuu niin paljon pahaa, että moni toivoisi sen jo saavan loppunsa. Tieto Jeesuksen tulosta takaisin voisi Kristusta odottaville antaa toivon pelon sijasta. Mutta tuo päivä tai siitä puhuminen ei anna toivoa ellei Jeesuksen opetuksesta nosteta selvästi esille hänen paluuseensa liittyviä toivon perusteita. Tuomiopäivänä tulisi siksi aloittaa saarna siitä, mistä Jeesus itse opetuksensa aloitti.

Hän sanoi ensiksi, että hän palaisi kirkkaudessaan, hän tulisi takaisin ja olisi kaikkien ihmisten keskellä. On myös hyvä huomata, että Jeesus ei puhu ihmisten tuomitsemisesta vaan heidän erottamisestaan (jae 32).

Valtaistuimella istuva Kristus toimii niin kuin Lähi-idän paimenet toimivat työssään 2000 vuotta sitten. Jeesuksen tarkoituksena kai on antaa meidän ymmärtää, kuinka hänen olemuksensa on samanlainen kuin hänen ollessaan maailmassa edellisellä kerralla. Hän on paimenen kaltainen aina. Jakeessa 33 Jeesus kertoo, että hän ajanlaskumme alun paimenten lailla asettaa ne ihmiset, joita hän kutsuu lampaiksi, oikealle puolelleen. Lampaiden mukana kulkeneista vuohista hän muodostaa toisen ryhmän vasemmalle puolelleen.

Näin ihmiset pelastuvat

Tämän jälkeen tulee päivän evankeliumi kirkkaasti esille. Jeesus kertoo: ”Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Jae 34.) Näin Herra kuvaa sitä, kuinka ihmiset pelastuvat. Heidät kutsutaan Jeesuksen luokse ja heille kerrotaan, että he saavat iankaikkisen elämän. He eivät ponnistellen ole kiivenneet maailmassa jollekin tasolle, joka kelpuuttaa heidät Jeesuksen lähelle.

Kutsun syy on Jumalan siunaus. Kutsun syy on Jumalan heille antama lahja. He ovat pesseet vaatteensa, kuten Raamattu sanoo, pesseet ne Karitsan veressä. Jumalan siunaus ei ole sama asia kuin ihmisen menestyminen maailmassa. Siunaus ei ole sama asia kuin terveenä pysyminen, varallisuuden karttuminen, onnellinen avioliitto ja muun ajallisen hyvän saaminen. Sellainen on ajallista siunausta, jonka vaikutus loppuu elämän rajalla. Jumalan iankaikkinen siunaus saadaan, kun Jumala lähettää Pyhän Henkensä avaamaan Raamatun sanan, niin että sana avaa ihmisen silmät näkemään oman olemuksen kelvottoman tilan ja olemattoman tai näennäisen, esittämiseen perustuvan suhteensa Jumalaan.

Siunaus on sitä, että ihminen Pyhän Hengen valaisemana näkee Jumalan sanan avulla totuuden itsestään. Raa’an totuuden ilman salaamista tai selittelyä. Siunaus on sitä, että Pyhä Henki kirkasta sanasta totuuden Jumalan olemuksesta ja Kristuksen kuoleman merkityksestä ja ohjaa ihmiset turvautumaan Kristuksen pelastavaan työhön Golgatalla.

Kristuksen oikealla puolella oli siis joukko jumalattomia, jotka olivat hakeneet turvaa Jumalan luota ja jotka hän oli vanhurskauttanut Jeesuksen sijaiskuoleman tähden niin, että hän ei enää lukenut heille syytteitä, vaan hän luki heidät lahjavanhurskaiksi Poikansa kuoleman tähden. Jakeessa 37 Jeesus kutsuu heitä vanhurskaiksi. Heidän saamansa lahja on Jumalan vanhurskaus, joka on täydellinen

Pelastuneet eivät tiedä teoistaan

Lukija huomannee, ettei Kristus puhunut tässä mitään tekemisestä tai ansioitumisesta ennen kuin hän lausui kutsunsa: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.” Syy heidän pelastumiseensa on Isän siunaus ja heidän suostumisensa siihen, että Jumala pelastaa. Tekstin loppuosasta, jota jotkut näyttävät pitävän sen pääosana, sanottakoon tässä sen verran, että kun Jeesus on tekstin mukaan kutsunut luokseen oikealla puolellaan olevat ihmiset, hän puhuu heille heidän teoistaan. Silloin käy täysin selväksi, että nämä pelastuneet ihmiset (pelastuneita he nyt ovat!) ovat täysin tietämättömiä teoistaan.

He eivät esitä mitään vaatimattomien ihmisten teatteria kun he kysyvät Jeesukselta: ”Milloin me teimme tuollaista?” Itse asiassa heidän kysymyksensä toistuu kolme kertaa (mikä on vahva vakuutus siitä, että tässä on tosi kysymyksessä).

”Milloin?”, he kyselevät, ”milloin me noin teimme?” Emme kai me mitään tehneet, ei ainakaan mitään sellaista, jonka tähden meille nyt annettaisiin iankaikkinen elämä. Nämä ihmiset ovat pelastuneet armosta, Jeesuksen tähden, ilman omia tekoja. Jeesukseen he ovat panneet toivonsa ja turvansa. Muuta turvaa he eivät ole hakeneet. Tämä tietämättömyys omista hyvistä teoista on voimakas osoitus siitä, että näiden ihmisten suhteessa Jeesukseen ei heidän tekemisillään ole ollut sijaa.

Heille pelastuminen armosta ilman tekoja, niin kuin Paavali monesti painottaa, on ollut heille oleellinen opinkohta. He ovat eläneet uskossa Jumalan Pojan sijaiskuoleman riittävyyteen. Ja armo riittää. Jeesus ei liioin ota heiltä pois jo lupaamaansa Jumalan valtakunnan perimistä (jae 34) vaikka he paljastavat itsensä tietämättömiksi hyvien tekojen suhteen. Jeesus on nähnyt, että Jumalan pelastussiunauksen vaikuttamina he ovat – omat asiansa kuntoon saatuaan – toivoneet voivansa auttaa joitakin muita.

Mutta siihen ei ole liittynyt hyvänä olemisen tai hyväksi tulemisen näkökulmaa. Heidän oma pelastuksensa on ollut sen varassa, että he ovat ottaneet vastaan Jumalan siunauksen, pelastuksen lahjan.

Nämä ihmiset ovat vastakohta niille ihmisille, joista Jeesus puhui Matt. 7. luvun mukaan kertoessaan viimeisestä tuomiosta: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä (mitä kaikkea he ovat tehneet): 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja’.” (Matt. 7:22.)

Nämä ihmiset ovat tietoisia teoistaan, muistavat ne hyvin ja heidän puheestaan käy ilmi, että he ovat uskoneet tuollaisten tekojen antavan heille ikuisen elämän Jeesuksen tullessa. Viimeisenä päivänä he uskonsa mukaisesti vetoavat hyviin tekoihinsa saadakseen niiden perusteella iankaikkisen elämän. Jeesus sen sijaan sanoo: ”Silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'” Tekoja korostavat eivät ymmärrä Jeesusta Matt. 7. luvun kohdassa on kysymys samoista ihmisistä, joista Jeesus tuomiopäivätekstin viimeisessä osassa puhuu. Vasemmalla puolellaan oleville Herra kertoo sanovansa: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen…” (Matt. 25:41).

Näiden ihmisten huomio on ollut tekemisissä, kuten Matt. 7:22 osoittaa. Asia käy ilmi myös päivän tekstistä. Nämä vasemmalla olevat ihmiset kysyvät: ”Milloin me näimme sinut emmekä auttaneet?” (jae 44). Milloin kävi niin, ettemme auttaneet? Kerro meille, milloin me emme tehneet, mitä olisi pitänyt tehdä? Mehän nimenomaan olimme niitä aktiivisia kirkoissa ja seurakunnissa, olimme toimivia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi halusimme työskennellä sinun nimessäsi eikä omissa nimissä.

He muistuttavat, että he ovat tehneet paljon enemmänkin ja paljon näyttävämpiä tekoja kuin mihin Jeesus viittaa. He ovat profetoineet, karkottaneet pahoja henkiä ja tehneet ”monia voimatekoja”. He siis ovat kokeneet saaneensa toimintaansa Jumalalta.

Milloin siis kävi niin, etteivät he palvelleet niin kuin olisi pitänyt? Kaikki kiertyy heillä tekemisen ympärille. He tiesivät, mitä he olivat tehneet ja nyt he odottavat palkkaa. Mutta Jeesuksen tunteminen ei perustu tekojen tekemisestä vaan uskoon. Siinä oli heidän eronsa. He eivät olleet huolineet Jumalan siunausta, eivät olleet taipuneet, kun sana osoitti heidät syyllisiksi, vaan he olivat esiintyneet selviytyjinä ja vahvoina.

Tällä tavalla Jeesus ohjasi ihmisiä silloin ja nyt etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Meillä on vielä aikaa huomata, miten oleellista on, että Jumala siunaa meitä uskon lahjalla viimeistä päivää varten. Kaikki muu sitten annetaan lahjavanhurskauden ohessa sen mukaan, kuin Jumala hyväksi näkee.

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR232018.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31

”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat”