”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat” Per-Olof Malk Eräitä ajatuksia tuomiosunnuntain aiheesta

kirjoittaja Hellevi Ma Heinä 24, 2023 7:54 am

”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat”
Per-Olof Malk
Eräitä ajatuksia tuomiosunnuntain aiheesta

Matteus 25:31-46

Kirkkovuosi päättyi taas tuomiosunnuntaihin. Silloin kirkoissa oli
mahdollisuus kuulla opetusta viimeisestä tuomiosta. Vuoden varrella
julistajat välttelevät niin kirkon kuin vapaiden suuntien kokouksissa
tuomion aihetta siinä määrin, että on pidettävä Jumalan lahjana, että
vuoden kullekin pyhäpäivälle on kirkkokäsikirjassa määrätyt saarnatekstit.

Näin epäsuositutkin Raamatun aiheet tulevat esille - jos tulevat.
Sanotaanko näin: Papeille ainakin tarjotaan mahdollisuus käsitellä
vieroksuttavia Uuden testamentin opetuksia kun saarnatekstit on määrätty.

Jotkut saattavat kyllä siitä huolimatta vältellä epäsuosittujen aiheiden
nostamista esille. Siitäkin huolimatta, että itse apostoli Paavali vakuuttaa:
”Kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen… meidän
jokaisen (on) tehtävä Jumalalle tili itsestämme” (Room. 14:10 s).

Käytännössä tuomiopäivän aihe on monille vastemielisyyden lisäksi
vaikea. Ei tunnu oikealta kuvata Jeesusta tuomarina, joka syyttää,
aiheuttaa pelkoja ja ahdistusta. Näin sanotaan. Protestanteille ei liioin
tunnu luontevalta selittää, että pelastus perustuu viimeisellä
tuomiolla kunkin tekemisiin: osoitettuun huolenpitoon ja annettuun
apuun tai laiminlyönteihin.

Näinhän tekstiä monesti selitetään.
Tuomiosunnuntain aiheen synnyttämät pelot johtunevat siitä,
että päivän saarnatekstissä usein kiinnitetään huomiota sen
jälkiosaan, erityisesti jakeeseen Matt. 25:31, jossa ovat
Jeesuksen sanat: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut,
ikuiseen tuleen…”Tätä ei haluttaisi tuomiolla kuulla eikä edes
etukäteen varoituksen sanana.

Tuomiopäivän lupaus: Jeesus tulee luoksemme

Kun Jeesus ennen ristiinnaulitsemistaan aloitti opetuksensa
viimeisestä tuomiosta, hän sanoi ensimmäiseksi, että hän tulee.
Hän tulee kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen takaisin.
Mietin, miksi tämä ilmoitus ei vaikuta käsityksiimme edessä olevasta
ajasta ja viimeisestä päivästä? Olen nimittäin kuullut monen
kristityn väsyneenä ja huokaillen kysyvän, miksi Jeesus ei jo tule takaisin.

Elämä on niin vaikeaa, niin raskasta, niin levotonta ja eksyttävää, ettei täällä
enää jaksaisi olla. Maailmassakin tapahtuu niin paljon pahaa, että moni
toivoisi sen jo saavan loppunsa. Tieto Jeesuksen tulosta takaisin voisi
Kristusta odottaville antaa toivon pelonmsijasta. Mutta tuo päivä tai siitä
puhuminen ei anna toivoa ellei Jeesuksen opetuksesta nosteta selvästi
esille hänen paluuseensa liittyviä toivon perusteita. Tuomiopäivänä tulisi
siksi aloittaa saarna siitä, mistä Jeesus itse opetuksensa aloitti. Hän sanoi
ensiksi, että hän palaisi kirkkaudessaan, hän tulisi takaisin ja olisi
kaikkien ihmisten keskellä.

On myös hyvä huomata, että Jeesus ei puhu ihmisten tuomitsemisesta vaan
heidän erottamisestaan (jae 32). Valtaistuimella istuva Kristus toimii
niin kuin Lähi-idän paimenet toimivat työssään 2000 vuotta sitten. Jeesuksen
tarkoituksena kai on antaa meidän ymmärtää, kuinka hänen olemuksensa
on samanlainen kuin hänen ollessaan maailmassa edellisellä kerralla. Hän on
paimenen kaltainen aina.

Jakeessa 33 Jeesus kertoo, että hän ajanlaskumme alun paimenten
lailla asettaa ne ihmiset, joita hän kutsuu lampaiksi, oikealle puolelleen.
Lampaiden mukana kulkeneista vuohista hän muodostaa toisen ryhmän
vasemmalle puolelleen.

Näin ihmiset pelastuvat

Tämän jälkeen tulee päivän evankeliumi kirkkaasti esille. Jeesus
kertoo: ”Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te
Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina
teitä varten maailman luomisesta asti.” (Jae 34.) Näin Herra kuvaa sitä, kuinka
ihmiset pelastuvat. Heidät kutsutaan Jeesuksen luokse ja heille kerrotaan,
että he saavat iankaikkisen elämän.

He eivät ponnistellen ole kiivenneet maailmassa jollekin tasolle, joka
kelpuuttaa heidät Jeesuksen lähelle. Kutsun syy on Jumalan siunaus.
Kutsun syy on Jumalan heille antama lahja. He ovat pesseet vaatteensa,
kuten Raamattu sanoo, pesseet ne Karitsan veressä.

Jumalan siunaus ei ole sama asia kuin ihmisen menestyminen maailmassa.
Siunaus ei ole sama asia kuin terveenä pysyminen, varallisuuden
karttuminen, onnellinen avioliitto ja muun ajallisen hyvän saaminen.

Sellainen on ajallista siunausta, jonka vaikutus loppuu elämän rajalla.
Jumalan iankaikkinen siunaus saadaan, kun Jumala lähettää Pyhän Henkensä
avaamaan Raamatun sanan, niin ett sana avaa ihmisen silmät näkemään
oman olemuksen kelvottoman tilan ja olemattoman tai näennäisen,
esittämiseen perustuvan suhteensa Jumalaan.

Siunaus on sitä, että ihminen PyhänHengen valaisemana näkee Jumalan
sanan avulla totuuden itsestään. Raa’an totuuden ilman salaamista tai selittelyä.
Siunaus on sitä, että Pyhä Henki kirkasta sanasta totuuden Jumalan
olemuksesta ja Kristuksen kuoleman merkityksestä ja ohjaa ihmiset
turvautumaan Kristuksen pelastavaan työhön Golgatalla.

Kristuksen oikealla puolella oli siis joukko jumalattomia, jotka olivat
hakeneet turvaa Jumalan luota ja jotka hän oli vanhurskauttanut Jeesuksen
sijaiskuoleman tähden niin, että hän ei enää lukenut heille syytteitä, vaan hän
luki heidät lahjavanhurskaiksi Poikansa kuoleman tähden. Jakeessa 37 Jeesus
kutsuu heitä vanhurskaiksi. Heidän saamansa lahja on Jumalan vanhurskaus,
joka on täydellinen.

Pelastuneet eivät tiedä teoistaan

Lukija huomannee, ettei Kristus puhunut tässä mitään tekemisestä tai
ansioitumisesta ennen kuin hän lausui kutsunsa: ”Tulkaa tänne, te Isäni
siunaamat.” Syy heidän pelastumiseensa on Isän siunaus ja heidän
suostumisensa siihen, että Jumala pelastaa.

Tekstin loppuosasta, jota jotkut näyttävät pitävän sen pääosana,
sanottakoon tässä sen verran, että kun Jeesus on tekstin mukaan kutsunut
luokseen oikealla puolellaan olevat ihmiset, hän puhuu heille heidän
teoistaan. Silloin käy täysin selväksi, että nämä pelastuneet ihmiset
(pelastuneita he nyt ovat!) ovat täysin tietämättömiä teoistaan.

He eivät esitä mitään vaatimattomien ihmisten teatteria kun he kysyvät Jeesukselta:
”Milloin me teimme tuollaista?” Itse asiassa heidän kysymyksensä toistuu
kolme kertaa (mikä on vahva vakuutus siitä, että tässä on tosi kysymyksessä).
”Milloin?”, he kyselevät, ”milloin me noin teimme?” Emme kai me mitään
tehneet, ei ainakaan mitään sellaista, jonka tähden meille nyt annettaisiin
iankaikkinen elämä.

Nämä ihmiset ovat pelastuneet armosta, Jeesuksen tähden, ilman omia
tekoja. Jeesukseen he ovat panneet toivonsa ja turvansa. Muuta turvaa he
eivät ole hakeneet. Tämä tietämättömyys omista hyvistä teoista on
voimakas osoitus siitä, että näiden ihmisten suhteessa Jeesukseen ei
heidän tekemisillään ole ollut sijaa. Heille pelastuminen armosta ilman
tekoja, niin kuin Paavali monesti painottaa, on ollut heille oleellinen
opinkohta.

He ovat eläneet uskossa Jumalan Pojan sijaiskuoleman riittävyyteen.
Ja armo riittää. Jeesus ei liioin ota heiltä pois jo lupaamaansa Jumalan
valtakunnan perimistä (jae 34) vaikka he paljastavat itsensä
tietämättömiksi hyvien tekojen suhteen. Jeesus on nähnyt, että Jumalan
pelastussiunauksen vaikuttamina he ovat – omat asiansa kuntoon saatuaan
– toivoneet voivansa auttaa joitakin muita. Mutta siihen ei ole liittynyt
hyvänä olemisen tai hyväksi tulemisen näkökulmaa.

Heidän oma pelastuksensa on ollut sen varassa, että he ovat
ottaneet vastaan Jumalan siunauksen, pelastuksen lahjan.
Nämä ihmiset ovat vastakohta niille ihmisille, joista Jeesus puhui Matt. 7.

luvun mukaan kertoessaan viimeisestä tuomiosta: ”Monet sanovat minulle sinä
päivänä (mitä kaikkea he ovat tehneet):'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me
profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun
nimessäsi teimme monia voimatekoja’.”
(Matt. 7:22.)

Nämä ihmiset ovat tietoisia teoistaan, muistavat ne hyvin ja heidän
puheestaan käy ilmi, että he ovat uskoneet tuollaisten tekojen antavan heille
ikuisen elämän Jeesuksen tullessa. Viimeisenä päivänä he uskonsa
mukaisesti vetoavat hyviin tekoihinsa saadakseen niiden perusteella
iankaikkisen elämän. Jeesus sen sijaan sanoo: ”Silloin he saavat minulta
vastauksen:'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'”

Tekoja korostavat eivät ymmärrä Jeesusta

Matt. 7. luvun kohdassa on kysymys samoista ihmisistä, joista Jeesus
tuomiopäivätekstin viimeisessä osassa puhuu. Vasemmalla puolellaan oleville
Herra kertoo sanovansa: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen
tuleen…” (Matt. 25:41).

Näiden ihmisten huomio on ollut tekemisissä, kuten Matt. 7:22 osoittaa.
Asia käy ilmi myös päivän tekstistä. Nämä vasemmalla olevat ihmiset
kysyvät: ”Milloin me näimme sinut emmekä auttaneet?” (jae 44). Milloin
kävi niin, ettemme auttaneet? Kerro meille, milloin me emme tehneet, mitä
olisi pitänyt tehdä? Mehän nimenomaan olimme niitä aktiivisia kirkoissa ja
seurakunnissa, olimme toimivia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi halusimme
työskennellä sinun nimessäsi eikä omissa nimissä.

He muistuttavat, että he ovat tehneet paljon enemmänkin ja paljon
näyttävämpiä tekoja kuin mihin Jeesus viittaa. He ovat profetoineet,
karkottaneet pahoja henkiä ja tehneet ”moniavoimatekoja”.
He siis ovat kokeneet saaneensa toimintaansa Jumalalta.

Milloin siis kävi niin, etteivät he palvelleet niin kuin olisi pitänyt?
Kaikki kiertyy heillä tekemisen ympärille. He tiesivät, mitä he olivat
tehneet ja nyt he odottavat palkkaa. Mutta Jeesuksen tunteminen ei perustu
tekojen tekemisestä vaan uskoon. Siinä oli heidän eronsa. He eivät olleet
huolineet Jumalan siunausta, eivät olleet taipuneet, kun sana osoitti heidät
syyllisiksi, vaan he olivat esiintyneet selviytyjinä ja vahvoina.

Tällä tavalla Jeesus ohjasi ihmisiä silloin ja nyt etsimään ensin Jumalan
valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Meillä on vielä aikaa huomata, miten
oleellista on, että Jumala siunaa meitä uskon lahjalla viimeistä päivää varten.
Kaikki muu sitten annetaan lahjavanhurskauden ohessa sen mukaan,
kuin Jumala hyväksi näkee.

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR232018.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat” Per-Olof Malk Eräitä ajatuksia tuomiosunnuntain aiheesta