Hannu Lehdeskoski // Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista

kirjoittaja jarrut La Helmi 24, 2024 12:24 pm

Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista
Hannu Lehdeskoski

Heikki Palmu (s. 1946) on kirjailija ja pappi. Jeesus vai Paavali on hänen 14.
kirjansa. Hän on toiminut yliopistopappina, kirkkoherana, sairaalapappina, Saksan
suomalaisten pappina ja työnohjaajana. Heikki Palmu on kirjoittanut esseitä ja
romaaneja. Esikoinen ilmestyi vuonna 1970.

Paavali vai Jeesus – Pohdintoja uskonasioista 2022, (Väyläkirja) on Palmun kolmas
kirja Raamatusta. Ensimmäinen, Profeetat puhuvat yhä ilmestyi vuonna 1974,
(Otava). Toinen kirja, Paavali, risti ja riita ilmestyi vuonna 1992, (WSOY).
Kirjansa takakannen tekstissä, Heikki Palmu kertoo pohtivansa kirjassaan
kristinuskon ydintä: onko se Paavalin moraalissa, hyvätapaisuudessa vai
Vuorisaarnan Jeesuksen radikaalissa rakkauden ja oikeuden yhdistämisessä?
Kirjan lähtökohta on Raamattu. Palmu tunnustaa oman vähäisen tietämyksensä
Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta, mutta hyvän kirjoittajan tavoin, hän kertoo,
keiden tutkijoiden kirjoituksiin hän nojautuu. Näitä ovat esimerkiksi Lars
Aemaelaeus ja Kari Kuula.

Kirja kuljettaa lukijaa ajanlaskun vaihteesta – Jeesuksen ja Paavalin ajasta,
evankeliumien kautta kristillisen kirkon syntyhistorian maailmaan; ja sieltä läpi
kristillisten vuosisatojen tähän päivään. Välillä pohditaan Suomen kirkon vaiheita
niin yhteiskunnan näkövinkkelistä kuin erilaisten uskonnollisten yhteisöjen historian
välityksellä.

Heikki Palmun kirja on samalla kertaa kronologinen ja temaattinen. Käsitellessään
Jeesuksen eettisiä opetuksia, tehdään ekskursio suomalaiseen teologiseen
keskusteluun. Alkukirkon elämää tarkastellessa otetaan esille 1900-luvulla
vaikuttanut teologi Karl Barth ja Suomessa 1900-luvun alussa vaikuttaneet kaksi
kristillistä puoluetta.

Miten kirjaa oikein kuvaisi? Ehkä sanoisin, että se on oikeastaan kontekstikeskeinen.
Toisaalta kirja etenee kristillisen kirkon historian mukaisesti ja siihen on tuotu
erilaisia teemoja käsiteltäväksi. Näitä esille nostettuja teemoja käydään läpi kirjan
sivuilla erilaista konteksteista käsin.

Lähtökohtana teemojen käsittelyyn on Raamattu: Jeesuksen tai Paavalin sanat,
evankelistojen tekstit ja Apostolisten isien kirjoitukset. Lähtökohtana on Raamattu ja
siihen Palmu palaa aina uudestaan. Näin tapahtuu myös katolisten kirkolliskokousten,
reformaation, suomalaisten herätysliikkeiden ja omakohtaisten muistojen
kommentoinnin jälkeen. Palmu osoittaa monissa kohdin miten tärkeää Raamatun
historiallinen tunteminen on. Hän tekee sen omien sanojensa mukaan ”vähäisellä”
raamattuteologisella tietämyksellään mielestäni ymmärrettävästi.

Jeesuksen ja Paavalin, alkukirkon ja evankelistojen kautta päästätän miettimään myös
Raamatun tulkintaa tänä päivänä. Kirkolla ei ole ollut koskaan yhtä jakamatonta
uskoa. Jo evankeliumien ja Apostolien tekojen sivulla löytyy riiteleviä opetuslapsia ja
apostoleja. ”Kirkon historian perusteella on kaipaus menneeseen harmoniaan ollut
utopiaa”, kirjoittaa Palmu. Hän jatkaa: ”Puhe Raamatulle uskollisista kristityistä
sisältää itsessään väitteen, että toiset olisivat sille uskottomia.

Asian tärkeys – javaikeus – käy selväksi, kun kumpikin perustelee kantansa raamatunsanalla.”
Asettamaansa kysymykseen: onko kirkossa mahdollista päästä sovintoon uskomme
sisällöstä, Palmu vastaa kielteisesti ja kuvaa protestanttisen kristikunnan
jakautumisen muistuttavan lähinnä solujen jakautumista. Palmun mielestä
kannattaakin kysyä, miten me luemme ja tulkitsemme Raamattua. Ilman tulkintaa
raamatunsanan soveltamisesta tulee mahdotonta omana aikanamme.

Palmu nostaa esiin uuden puheenvuoron aiheesta. Hän esittelee amerikkalaisen
teologiin Marcus J. Borgin (1942–2015) ajattelua. Borgin ajattelussa hälventyy
meidän kirkossamme hyvin yleinen ”konservatiivi” ja ”liberaali” -jaottelu. Borg
puhuu konservatiiveista vanhan paradigman kannattajina. Tämän rinnalle hän tuo
vastapainona uuden, nousevan ajattelutavan. Siinä, missä vanha ajattelutapa pitää
Raamattua jumalallisella arvovallalla kirjoitettuna, nouseva ajatus painottaa
Raamattua ihmisen vastauksena Jumalalle.

Palmu pitää Borgin herättämää keskustelua tärkeänä ja tarpeellisena. Erilaiset
tulkinnalliset tavat ovat jakamassa seurakuntia kahtia. Teologien ja pappien
historialliskriittinen raamattutietous jää jakamatta seurakuntalaisille ja näin
seurakunnat jäävät lapsenuskon varaan.

Palmun kirja ”Jeesus vai Paavali – Pohdintoja uskonasioista” on mielenkiintoinen
hyppäys kristillisen kirkon elämään. Siinä yhdistyy niin Raamatun ajan historia,
Raamatun syntyhistoria sekä kirkon 2000 - vuotinen taival aina meidän päiviimme
asti yksityisen kristityn henkilökohtaisiin muistoihin. Raamattu on aikaan sidottu
kirja kahdella tavalla. Se on kirjoitettu tietyssä ajassa ja kulttuurissa ja sitä luetaan ja
tulkitaan ajassa. Näin Raamatusta historian aikana tehtyjä tulkintoja ei voi ottaa
sellaisinaan totuutena. Jokaisen aikakauden on luettava Raamattua omien
silmälasiensa läpi. Vain niin siitä tulee ymmärrettävää.

Palmun kirja on yksi läpileikkaus raamatuntulkinnan historiaan. Se ei ole koko
totuus, vaan yhden kristityn kokemus tästä historiasta.

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/28305530-4cb9-4fd8-9031-110f1a98c0e9/content

Hannu Lehdeskoski // Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista

Hannu Lehdeskoski // Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista

Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioistaHannu Lehdeskoski

Jeesus vai Paavali Pohdintoja uskonasioista
Hannu Lehdeskoski