C.O.Rosenius, Elämän leipää // Väinö Hotti USKON JA JÄRJEN KAMPPAILU

kirjoittaja Hellevi Ti Maalis 05, 2024 9:38 am

C.O.Rosenius, Elämän leipää
Otsikot: Väinö Hotti

USKON JA JÄRJEN KAMPPAILU

"Hän (Aabraham) ei heikentynyt uskossa" (Room.4:19).
Ei heikentynyt uskossa. Tämä on tavallinen tapa ilmaista heikkouden
vastakohtaa ja merkitsee siis sitä, että hänellä oli hyvin vahva usko. Tätä
älköön kuitenkaan ymmärrettäkö niin, kuin ei Aabrahamin koskaan olisi
ollut taisteltava epäuskoa vastaan tai niin kuin hän ei koskaan olisi
tuntenut sitä heikkoutta uskossa, josta muut pyhät tavallisesti ovat
kärsineet.

Apostoli tiesi historiasta hyvin, ettei Aabrahamkaan lupausta
uudistettaessa (1.Moos.17) voinut välttää ajatusta omasta ja Saaran
korkeasta iästä, minkä me näemme siitä, että hän hymyillen sanoi
sydämessään: "Voiko minulle, joka olen sadan vuoden vanha, syntyä
poika?" Ja juuri nyt hän alkoi puhua Ismaelista, niinkuin hän jo edeltä
käsin olisi tahtonut ehdottaa, että Eleasarin poika tulisi hänen
perillisekseen.

Mutta kun apostoli kuitenkin sanoo: "Hän ei heikentynyt uskossa", hän
antaa meille tällä tavoin sangen hyödyllisen opetuksen uskon luonnosta,
sen voimasta ja heikkoudesta. Me luulemme tavallisesti, että uskon
voiman tulee osoittautua alituisesti iloisena ja rohkeana henkenä ja että
sitä vastoin heikkouden, pelon ja huolen tunne merkitsee heikkoa uskoa.
Tästä me nyt voimme oppia jotakin.

Aabrahamilla oli hyvin vahva usko, ja kuitenkin hän joutui pelon ja
vavistuksen valtaan. Tosiasia on, että uskon voima osoittautuu
varsinaisesti pimeyden aikana ja ahdingossa - ei iloisina ja valoisina
päivinä.

Iloinen ja rohkea mieli saattaa usein merkitä ainoastaan sitä,
että ollaan kevytmielisesti välinpitämättömiä pyhistä velvollisuuksista
ja uhkaavista vaaroista, tai myös sitä, että nautitaan suloisia armon
tunteita. Mutta kun valppain silmin tarkataan huolestuttavia seikkoja ja
vailla kaikkea tuntuvaa armoa kuitenkin pidetään kiinni Herran
lupauksista ja niiden perusteella ollaan rohkeita ja iloisia, on se varmasti
merkki vahvasta uskosta.

Tätä vähäisempi merkki samasta uskosta ei
ole se, että vaikkei voidakaan iloita ja olla rohkeita pimeyden keskellä
ja taisteluissa, kuitenkin pidetään kiinni Jumalan voimasta ja uskollisuudesta.
Kun tässä sanotaan, että Aabraham ei heikentynyt uskossa, merkitsee se
sitä, että hän taistelussa järkensä kanssa, järkensä, joka tahtoi riistää
häneltä toivon, Jumalan voimasta saavutti voiton.

Sen voimasta hän
kuitenkin voitollisesti kesti taistelun, ei jättänyt Jumalan lupausta eikä
toivoa sydämestään, vaan yhä ja aina, miten mahdottomalta kaikki
näyttikin, odotti lupauksen toteutumista, kunnes vihdoin järjen hymy
muuttui autuaaksi näkemisen hymyksi: Saaran lapsi tuotiin hänen
silmiensä eteen ja onnellinen äiti puhkesi lausumaan: "Jumala on
saattanut minut naurun alaiseksi."

Mutta apostoli selittää vielä, missä
Aabrahamin uskon voima osoittautui, sanoessaan: Vaikka näki, että
hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli noin satavuotias –
ja että Saaran kohtu oli kuolettunut. Hän on varmasti tuntenut
kuolettuneen ruumiinsa ja sadan vuotensa painon; vihollinen ja
järki ovat kaiketi muistuttaneet häntä Saaran hedelmättömyydestä;
mutta hänen uskonsa vahvuus oli siinä, ettei hän antanut katseensa
pysähtyä näihin masentaviin seikkoihin, ei antanut niiden vangita
itseään, vaikka hänen täytyikin taistella ajatuksiansa vastaan.

Hän asetti
aina Jumalan kaikkivallan ja totuudellisuuden järjen vastaväitteitä
vastaan. Hänen voimansa oli tämä: Jumala on sen sanonut, "hän, joka
kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, niinkuin ne olisivat";
Jumala on sen sanonut, hän, joka on luonut maailman tyhjästä eikä voi
valehdella. Tämä merkitsi enemmän kuin hänen ja Saaran "kuolettuneet"
ruumiit. Hän ei uskonut näiden kuolettuneiden ruumiiden
voimaan, vaan Jumalan kaikkivaltaan ja totuudellisuuteen.

Oi, mikä oivallinen esimerkki uskosta! Jospa me kerrankin oppisimme
tekemään jotakin tällaista! Se, joka tahtoo olla kristitty ja kestää
uskossa kaikkien Jumalan ihmeellisten johdatusten keskellä, tarvitsee
varmastikin harjaantumista siinä, ettei hän katsoisi "kuolettunutta
kristillisyyttään", puolikuollutta uskoaan, rakkauttaan, rukoustaan, vaan
lakkaamatta katsoisi jotakin meidän ulkopuolellamme olevaa, nimittäin
Jumalaa, Jumalan ominaisuuksia ja lupauksia.

Siten esim. on tarpeen,
ettet katso kuolettunutta uskoasi, vaan Jumalan uskollisuutta; et omaa
kuolettunutta rakkauttasi, vaan Kristuksen rakkautta; et kylmää ja
surkeaa rukoustasi, vaan Jumalan lujaa lupausta; et voimatonta
taisteluasi kiusauksissa, vaan "Jumalan väkevyyden voimaa", Jumalan
uskollisuutta, hänen, "joka ei salli meitä kiusattavan yli voimiemme".
Mutta ole varma siitä, ettei tämä käy kevyesti; järjen kuolettaminen
vaatii kovaa uskon taistelua, järjen, joka aina neuvoo meitä
turvautumaan siihen, mitä itse olemme, teemme tai mihin itse kykenemme.

Sentähden usko ja järki epäilemättä ovat tästä asiasta käyneet kiivaan
taistelun Aabrahamin sydämessä; kuitenkin usko oli vihdoin voittanut ja
pitänyt taistelukentän hallussaan; voittanut ja tuhonnut tuon kaiken
kauheimman ja vahingollisimman Jumalan vihollisen, järjen. Niin
täytyy tehdä kaikkien muidenkin uskovaisten ihmisten, jotka
Aabrahamin kanssa käyvät uskon hämäriin ja salattuihin pimeyksiin.
Sillä tavoin he antavat HerralleJumalallemme kaikkein otollisimman
uhrin (14.10).

https://www.missiosakarja.net/rosenius.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
1	2	3	4	5	6	7
8	9	10	11	12	13	14
15	16	17	18	19	20	21
22	23	24	25	26	27	28
29	30

C.O.Rosenius, Elämän leipää // Väinö Hotti USKON JA JÄRJEN KAMPPAILU

C.O.Rosenius, Elämän leipää // Väinö Hotti USKON JA JÄRJEN KAMPPAILU

C.O.Rosenius, Elämän leipääOtsikot: Väinö HottiUSKON JA JÄRJEN KAMPPAILU

C.O.Rosenius, Elämän leipää
Otsikot: Väinö Hotti

USKON JA JÄRJEN KAMPPAILU