Ajan varrelta.

kirjoittaja Hellevi Ma Syys 02, 2024 10:04 am

Ajan varrelta.

Kirjoittanut M.T

Sellaisena aikana kuin tämä, missä nyt elämme, on erinomaisen tärkeää, että kaikessa pysymme kiinni Jumalan sanassa, siinä olevassa terveessä opissa ja mikä sen kanssa on sopusoinnussa (1 Tim. 6: 3; 2 Tim. 1: 13; Tiit. 2: 1 y.m.). Kun rupeamme omalla ymmärryksellämme Raamatun sanaa parantamaan, joudumme helposti sen tuomion alaiseksi, minkä luemme Ilm. 22: 18 s. Jumalan sana ei silloin tule saarnatuksi »selkeästi ja puhtaasti».

Aihetta tähän huomautukseen antaa »Sanansaattajan» 4:s numero. Siinä koetetaan pitkillä otteilla Hedbergin, Roseniuksen ja Lutherin kirjoista todistaa, että sovitus ja syntien anteeksiantamus olisivat sama asia, ja että siis Kristuksen sovitustyön johdosta kaikkien ihmisten synnit jo ovat anteeksiannetut. Miksi kokonaan syrjäytetään Raamatun oma sana, jonka mukaan kaikki oppi on arvosteltava, samastetaan sovitus ja lunastus sekä sovitetaan kaikkiin ihmisiin, mitä Paavali puhuu uskovaisille, Jumalan lapsille.

Jos sovitustyö olisi sama kuin syntienanteeksiantamus tai jos jälkimmäinen olisi tapahtunut samanaikaisesti edellisen kanssa, silloin olisi väärin rukoilla viidettä rukousta, silloin olisi Hertan ollut turha sanoa ylösnousemisensa jälkeen: »joille te synnit annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut» (Joh. 20: 23), silloin olisi pyyhittävä pois Raamatusta Ap. t. 8: 22, 10: 43 ja 26: 18, 1 Joh. 1: 9, Jaak. 5: 15 y.m., joissa puhutaan vasta tapahtuvasta, mahdollisesta anteeksi saamisesta tai anteeksi antamisesta. Mutta »ei Raamattu saata raueta tyhjiin». Se oppi, joka on sitä vastaan, on sen sijaan tyhjään raukeava.

Kirjoittaja koettaa todistaa väitettään sillä, että V. T:ssa uhriveren kautta tapahtui sovitus. Mutta hän itse sanoo siv. 58 a että anteeksi antaiiius tapahtui sovituksen perustuksella. Se, ettei Jumala lukenut maailmalle sen rikkomuksia, ei suinkaan merkitse sitä, että samalla kaikkien ihmisten synnit olisivat annetut anteeksi, ennenkuin ihminen oli sopinut Jumalan kanssa.

Eipä uskovaistenkaan synnit ole niin kerta kaikkiaan anteeksi annetut, ettei heidän tarvitse syntiä enää tunnustaa ja anteeksi saada, kts. 1 Joh. 1: 9. Uutta uhria ei kyllä tarvita, mutta tämä ei johdu siitä, että kaikkien synnit jo olisivat annetut anteeksi, vaan siitä, että Kristuksen sovintotyön perustuksella saamme tämän suuren ylimmäisen papin turvissa käydä uskalluksella armon istuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon oikeaan aikaan (Hepr. 4: 16). Hän voi täydellisesti pelastaa n e, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat (Hepr. 7: 25).

Oikeaa oppia vastaan siis kirjoittaja hyökkää ja sieluja eksyttää. Tässä yhteydessä hartaasti myös pyytäisin kaikkia luopumaan puheenparresta: »koko maailma on vanhurskautettu». Sitä sanaa ei löydy Raamatussa. Siellä sanotaan, että maailma on sov ite 11 v. Se on jotain aivan toista kuin sovituksen perustuksella tapahtuva vanhurskauttaminen.»Pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, kuin sinä minulta kuullut olet» (Tiit. 1: 13, vanha käännös).

Luther pysyi niissä, ja sentähden hän lasten opissa sanoo: »jossa kristikunnassa hän joka päivä armollisesti antaa minulle ja kaikille uskovaisille kaikki synnit anteeksi.» »Kaste vaikuttaa (ei sovitusta, vaan) syntein anteeksi saamisen.» Ja ehtoollisessa »annetaan synnit anteeksi»; joka nim. uskoo ne sanat: teidän edestänne annettu, hän saa mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntinsä anteeksi.» Lukekaa vielä mitä hän kirjoittaa ripistä, niin käsitätte selkeästi, että Luther ei opeta, että sovitus olisi sama kuin vanhurskauttaminen ja syntien anteeksi antaminen, tahi että m y ö s k i n jälkimmäinen olisi kerta kaikkiaan Golgatalla tapahtunut.

Perusvirhe siinä käsityksessä, jonka ilmenemismuotoja on edellä moitittu, on uskon kohdistaminen Kristuksen sovintotyön tositapahtumiin eikä Kristukseen itseensä, kuten Raamattu opettaa. »Usko Kristukseen», »oleminen eli pysyminen hänessä» sisältää kyllä uskomista hänen sovintotyönsä riittävyyteen. Mutta se on paljon enemmän, se on elämä a, ks. Gal. 2: 19, 20.

Jumalan sanaan emme saa mitään lisätä, mutta siitä emme myös saa ottaa mitään pois. Tätäkin syntiä kuitenkin tehdään. Pannaan oma järki tai n.s. tiedemiesten järki määräämään, mikä on oleellista Raamatun kertomuksissa, mikä ei, t Mutta tällaisiin Jumalan sanan sirpaleisiin perustuva usko on liika heikko kestämään elämän myrskyissä. »Jeesuksen usko» perustui Raamatun sanaan sen kokonaisuudessa. »Kirjoitettu on», tällä hän torjui kiusauksen eri tiloissa. Kirjoitettu sana oli hänen lohdutuksenaan ristin helteessä (Ps. 22).

Meilläkin tulee olla Jeesuksen usko, joka tulee Jumalan sanan kuulosta (Room. 10: 17) ja antaa Jumalan sanan kritikoida kaikkia omia ja oppineiden ajatuksia (Hepr. 4: 12, Jumalan sana on »k ri t i k ö s» eikä »kritikoitava», vrt. Jaak. 4: 11). Kirjoitetusta sanasta irtaantunut »vapaa usko», on mystikon tai hurmahengen uskoa.

»Älkää antako kenenkään vietellä teitä millään tavalla» (2 Tim. 2: 3).»Sanansaattajan» 2:ssa numerossa rakas veli E. J. H. on hyvin suuttunut »Koinoonoksen» huomautuksesta »Vartijan» viime vuoden viimeisessä numerossa. Se koski erästä suurta puutetta, mikä ilmenee monen matkasaarnaajan saarnoissa, nim. etteivät tunne paikallisen kuulijakunnan hengellistä tilaa eivätkä sen vuoksi osaa oikein jakaa totuuden sanaa. Vaikka E. J. H:n kirjoitustapa estää »Koinoonosta» vastaamasta, voinen minä sen johdosta tehdä pari huomautusta.

N.s. lakisaarna on usein liika ylimalkaista: me olemme kaikki syntisiä jne. Kenenkään tunto ei sellaisesta herää. Synti on paljastettava sen koko kauheudessa, yksityiskohtaisesti, kuten Paavali Room. 1:18 2: 29, ja kukin synti nimitettävä oikealla nimellään. Suurin synti on Jumalan Pojan ristiinnaulitseminen, Ap.t. 1:21—30, johon jokainen synnintekijä on syypää. Tällainen saarna avaa syntisen silmät näkemään, että on kadotettu ja tuomittu, ja hän alkaa kysyä: »Mitä pitää minun tekemän?» Näin hätääntyneelle kelpaa evankeliumi; laki ajaa hänet Kristuksen tykö todellisin eikä maalatuin synnein, omin henkilökohtaisin eikä yleisin synnein. Riemumielin saamme sellaiselle todistaa, että Jumalan Pojan veri p v hd i s t a a hänet kaikesta synnistä.

Kiertävä puhuja, olipa jonkin yhdistyksen kolportööri tai muu, joka ei tunne seurakunnan tilaa eikä ole yhteydessä seurakunnan papin kanssa, on vaarassa kuvitella, että virkansa on lohduttaa, vaikka kukaties ei yhtään lohdutuksen tarpeessa olevaa ole. Olen itse kuullut kolportöörin julistavan: »te olette kaikki Jumalan lapsia», vaikka ani harva kuulijoista oli »uskon kautta Kristuksessa». Suruttomille annettiin uskovaisten ruokaa. Se oli kauheaa nukutussaarnaa, pehmityksen panemista suruttomani pään alle.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832718?page=45&ocr=true

kirjoittaja Hellevi Ma Syys 02, 2024 12:27 pm

Miksi kokonaan syrjäytetään Raamatun oma sana, jonka mukaan kaikki oppi on arvosteltava, samastetaan sovitus ja lunastus sekä sovitetaan kaikkiin ihmisiin, mitä Paavali puhuu uskovaisille, Jumalan lapsille.

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 06, 2024 1:33 pm

Vanhurskautettu maailma.
Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

I.

Tämän aikakauslehden maalis—huhtikuun numerossa on tunnettu nimimerkki M. T. katsonut tarpeelliseksi huomauttaa, että sellaisena aikana kuin tämä, jossa nyt elämme, on erinomaisen tärkeää, että kaikessa pysymme kiinni Jumalan sanassa, siinä olevassa terveessä opissa ja mikä sen kanssa on sopusoinnussa. Kun rupeamme omalla ymmärryksellämme Raamatun sanaa parantamaan, joudumme helposti sen tuomion alaiseksi, minkä luemme Ilm. 22: 18 s.

Aihetta tähän huomautukseen on M. T:lle antanut »Sanansaattajan» 4:nnessä numerossa oleva kirjoitus: »Onko tämä oikein?», jossa, kuten M. T. sanoo, koetetaan pitkillä otteilla Hedbergin, Roseniuksen ja Lutherin kirjoista todistaa, että sovitus ja syntien anteeksiantamus olisivat sama asia, ja että siis Kristuksen sovitustyön johdosta kaikkien ihmisten synnit jo ovat anteeksiannetut. M. T. ei voi yhtyä tähän käsitykseen, vaan polemisoi sitä vastaan ja koettaa osoittaa, että se on epäraamatullinen. Samalla hän myös hartaasti pyytää kaikkia luopumaan puheenparresta: »koko maailma on vanhurskautettu», kun sitä sanaa ei löydy Raamatussa. »Sanansaattajan» kirjoituksen hän leimaa hyökkäykseksi oikeaa oppia vastaan ja sielujen eksyttämiseksi.

Tästä kysymyksestähän on ollut ajatusten vaihtoa jo aiemminkin, m.m. entisen »Vartijan» palstoilla ja »Herättäjässä».
En usko, että ne, jotka eivät ole M. T:n kanssa samalla kannalla tässä kysymyksessä, syrjäyttävät Raamatun sanan, mutta Raamatun sanahan voidaan käsittää eri tavalla, ja paljon riippuu siitä, mikä jumaluusopillinen katsantokanta yleensä itsekullakin on.

*) »Vartijalle» on myös rovasti J. Engström tästä samasta aiheesta lähettänyt kirjoituksen, mutta kun tämä on pääkohdittain jo huhtikuulla julkaistu sekä »Sanansaattajassa» ja »Kevä. kylvössä» että »Nuorison Ystävässä», ei toimitus katso enää olevan syytä ottaa sitä uudelleen Vartijassa julkaistavaksi. Asiahan on jo siten tullut vedetyksi suuren yleisön eteen. Toimitus pyytää taas tämänkin yhteydessä huomauttaa, että Vartija ei ole minkään erityisen suunnan äänenkannattaja vaan ottaa vastaan eri tahoilta asiallisia keskustelukirjoituksia. Kun kerran on olemassa semmoinen veljespiirin lehti kuin Vartija, olisi tämäkin asia saanut tulla ensin käsitellyksi sananpalvelijain keskisessä lehdessä.

Vaikka M. T. ei näytäkään panevan juuri mitään arvoa sellaisten Jumalan miesten kuin esim. Roseniuksen ja Hedbergin kirjoituksiin tästä asiasta eikä luultavasti arvovaltaisempienkaan kirjoittajien, rohkenisin kuitenkin asian valaisemiseksi tässä vedota erään tunnetun saksalaisen luterilaisen teologin, Greifsvvaldin yliopiston entisen professorin Hermann Cremer vainajan kirjoituksiin, miehen, jonka koko jumaluusopillinen toiminta oli pyhitetty Jumalan sanan kirkastamiseen.

Cremer on erityisesti tunnettu monina painoksina julkaistusta Uuden Testamentin kreikankielen sanakirjastaan: »Biblisch-theologisches NVörterbuch der neutestamentlichen Gräzität» sekä teoksistaan: »Die Paulinische Rechtfertigungslehre» ja »Zum Kampf um das Apostolicum». Huomattava on myöskin hänen luentosarjansa: »Das Wesen des Christentums», jonka hän vuonna 1901 piti kaikkien tiedekuntien ylioppilaille Greifsvvaldin yliopistossa, vastapainoksi Harnackin vuotta aikaisemmin julkaistulle samannimiselle, rationalistisen hengen läpitunkemalle luentosarjalle.
Cremerin kirjasta: »Das Wesen des Christentums» (3:s painos, s. 221) tässä muutamia otteita.

— »Koko maailmalle ovat kaikki sen synnit anteeksiannetut ja tulevat olemaan ja pysymään anteeksiannettuina, sillä kaikki maailman synnit ovat keskinäisessä yhteydessä, ja yksi synti synnyttää toisen, yhdistyen lopulta tuoksi yhdeksi suureksi synniksi, Jumalan Kristuksen vastustamiseksi.» —

— »Ei ole mitään ihmeellisempää, ei mitään, mikä on vähemmän itsestään selvää, ei mitään tavattomampaa, ei mitään, mikä on niin täydellisesti kaiken loogillisesti ja siveellisesti johdonmukaisen vastakohta, kuin sovitus, lunastus, kaikkien syntiemme anteeksianto, Jumalan tosiasiallinen anteeksianto, syntien lukeminen ja kuitenkin niiden anteeksiantaminen» (s. 228).
Tässä Cremer selvästi samastaa sovituksen ja anteeksiantamuksen, jotka molemmat koskevat koko maailmaa.
»Niin virtaa siis ristiltä anteeksiantamuksen tulva kautta maailman, ja veli saa kertoa ja todistaa veljelleen, niin että hän voi sen uskoa, jos vain tahtoo, että meillä Kristuksessa on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksiantamus. Jumala antoi silloin syntimme anteeksi, kun Kristus kärsi ja kuoli ja ylösnousi, ja hän antaa ne sentähden anteeksi tänään jokaiselle, jokaiselle, joka ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen uskoo, tunnustaa hänet Jumalan Messiaaksi ja senvuoksi meidän lunastajaksemme, saa ravintonsa ja elää siitä» (s. 231, seur.).

Tämä todistus, jonka selvyydessä ei ole toivomisen varaa, osoittaa myöskin, miten yleinen Kristuksessa tapahtunut anteeksianto on henkilökohtaisen anteeksiantamuksen edellytys, niin ettei ole mitään sellaista ristiriitaa olemassa kuin M.T. huomautustensa kolmannessa kappaleessa katsoo olevan, eikä Raamatusta tarvitse pyyhkiä pois Ap. t. 8: 22, 10: 43 ja 26: 18, I Joh. 1: 9 y.m.

Edellisen lisäksi saanen vielä lainata Cremerin edellämainitusta Paavalin vanhurskauttamisoppia käsittelevästä tutkimuksesta kohdan, jossa hän puhuu siitä, missä yhteydessä vanhurskauttaminen on Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen. Hän kirjoittaa näin: (Die Paulinische Rechtfertigungslehre, 2 painos, s. 436)

— »Hänen kuolemaansa pitää Paavalikin maailman sovituksena, ei ainoastaan niiden sovituksena eli lunastuksena, jotka uskovat häneen. Room. 5: 12—21 apostoli rinnastaa Aadamin ja Kristuksen ja selittää, että armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen, — edellinen on suurempi. Sillä niinkuin Jumalan tuomio yhden synnistä on tullut kadotustuomioksi, niin on armolahja tullut vanhurskauttamiseksi {dixaitojux), joka pelastaa monista ja monien synnistä. Tässä dixa(w/ia vastakohtana xaruxgipalle (kadotustuomio) merkitsee vanhurskauttamistekoa ja täydentää ja vahvistaa sanaa x"Q" I f ta (armolahja). Tästä dtxato)fia'sta» sanotaan nyt v. 18, että samoin kuin yhden ihmisen synti on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauttamisteko kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän.

2 ) Niinpä apostoli siis pitää koko syntisten maailmaa vanhurskautettuna.

3 ) Se on Kristuksen merkitys maailmalle. Sentähden apostoli Room. 4: 25 sanoikin, että Kristus on alttiiksi annettu meidän syntiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

4 ) Vanhurskauttamistuomio on julistettu Kristuksen kuolleistaherättämisessä, joka ei ollut ainoastaan hänen vanhurskauttamisensa, vaan seurauksena maailman vanhurskauttamisesta. Tätä vanhurskauttamista julistetaan ja tarjotaan nyt maailmalle, sille valmiina olevana lahjana. Joka sen uskoo, sillä se on, — joka ei usko sitä, menettää sen ja hukkuu armon menet-

2 ) Suomalaisessa U. T:ssa on v. 18 jälkimäisessä lauseessa sana »koituu», vaikka alkutekstissä ei ole mitään teonsanaa.
3 ) Kirjantekijän oma alleviivaus.
4 ) Katso F. Godefn Roomalaiskirjeen selitystä ja todistelua, että tämä jae on näin käännettävä eikä: »vanhurskauttamiseksemme», niinkuin suomalaisessa U. T:ssa on.

tämisen tähden. Se on olemassa Kristuksessa, sentähden on Kristus omistettava ja hänessä lunastus, syntien anteeksiantamus.» —
Puheenparsi: »koko maailma on vanhurskautettu» ei siis lienekään niin vääräoppinen kuin M. T. tahtoo väittää. Paavali käyttää jotenkin samaa puheenpartta. Eihän Raamattu tietääkseni käytä sellaistakaan sanantapaa, että koko maailman syntivelka on maksettu. Mutta ei kai M. T. väittäne, että se on väärää oppia, kun niin sanotaan?

Sallittanee minun puolestani esittää se harras pyyntö, että jo vihdoinkin lakattaisiin vääräoppisiksi leimaamasta niitä, jotka näkevät Kristuksen lunastustyössä maailman vanhurskautetuksi. Ja älköön kunnioitettava huomautusten tekijä epäilkö sitä, että me hänen kanssaan tunnemme tarvetta joka päivä rukoilla myös viidettä rukousta. Mutta meistä on Kristuksen, meidän lunastajamme ristinteon merkityksen ja samalla hänen evankeliuminsa supistamista, jos puhutaan niin, että hän on avannut meille mahdollisuuden pelastukseen. Me emme voi perustaa varmuuttamme Jumalan anteeksiantamuksesta »elämyksiimme» tai kokemuksiimme, emme myöskään synnintunnustuksemme vilpittömyyteen, vaan siihen, että tämä anteeksianto on jo Kristuksessa tapahtunut tosiasia, valmiina vastaanotettavaksi.

Lopuksi sananen sen M. T:n väitteen johdosta, että on perusvirhe, kun usko kohdistetaan Kristuksen sovitustyön tositapahtumiin eikä Kristukseen itseensä. Eiköhän tämä ole saivartelua? Kristukseen itseensä meidän on uskottava, häneen ristiinnaulittuna ja ylösnousseena. Mutta sen uskon ilmaisee Raamattu myöskin uskona hänen sovitustyönsä tositapahtumiin, esim. näin: »Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet herättänyt kuolleista, niin sinä pelastut». Samoin 1 Kor. 15: I—ll on kysymys uskomisesta Kristuksen sovitustyön tositapahtumiin. Kumpaisessakin kohdassa pannaan pelastus riippumaan sellaisesta uskosta. Eikö se siis liene uskoa Kristukseen.

Ja vielä: uskominen on elämää, niinkuin M. T. sanoo, mutta ei meidän oma uskomisemme itsessään ole elämää, vaan meillä on elämä uskon kautta Jeesuksen niinessä. Hän on elämämme kaiken sen kautta, mitä hän on meille kadotetuille ja tuomituille ihmisille tehnyt kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta.

K. J. Korpitie.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832719?page=33&ocr=true

kirjoittaja Hellevi Ke Syys 11, 2024 11:46 am

Vanhurskautettu maailma lll.

»Vartijan» touko—kesäkuun numerossa olleen, tätä asiaa koskevan keskustelun jatkoksi pyydän vielä sanoa muutamia sanoja.

Rovasti Tarkkanen on, kuten näyttää, vahvasti vakuutettu siitä, ettei »raamatussa löyttä yhtään sanaa», joka puhuu maailman vanhurskauttamisesta Kristuksen ristinteossa. 1 ) Esitin edellisessä kirjoituksessani otteita erään tunnetun saksalaisen luterilaisen jumaluusoppineen teoksista osoitukseksi siitä, että raamatun sanaan syventyminen voi viedä aivan toisenlaiseen tulokseen tässä asiassa. Eikä tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, löytääkseen samanlaisia selviä todistuksia.

Professori Pietilän »Kristillisen Dogmatiikan» llLssa osassa sivulla 223 sanotaan: »Maailmaa on pidettävä ristillä vanhurskautettuna, niin suuressa ristiriidassa kuin useimpien ihmisten elämä onkin Jumalan tarkoitusten kanssa. Juuri siitä johtuu koko evankeliumin ajan tragiikka, että ihmiskunta, jolle Kristuksen täydeksitekemisessä on omistettu koko Jumalan kirkkauden lahja, ponnistelee jatkuvasti Jumalan tarkoituksia vastaan.» Saman teoksen samassa osassa sivulla 427 sanotaan: »Kristus on tehnyt maailmassa työnsä loppuun asti, hän on poistanut väliseinän, hän on suorittanut perustavan vanhurskauttamistyön. Yksityisen henkilön vanhurskauttamisen pohjana on koko maailmaan kohdistuva rakkauden katse Kristuksessa.»

Tällaiset todistukset rovasti Tarkkanen kuittaa sillä selityksellä, että tieteellisessä esityksessä voidaan jossain mielessä puhua maailman vanhurskauttamisesta, mutta ettei evankelisessa julistuksessa ole saarnattava dogmatiikkaa.

J ) Tarkkasen sanat olivat: »Raamatussa ei löyttä yhtään sanaa, että kukaan olisi vanhurskautettu, ennenkuin on tullut uskomaan Jeesukseen.»
Tätäkö vastaan khra Korpitie todella kirjoittaa?
Toimitus.

Onko tämä ymmärrettävä niin, että raamatussa siis kuitenkin on itse asia, s.o. oppi maailman vanhurskauttamisesta, vaikka sitä rovasti Tarkkasen väitteen mukaan ei ole raamatussa ilmaistu nimenomaan näillä sanoilla: »maailma on vanhurskautettu»? Jos rovasti Tarkkanen tahtoo tätä sanoa, silloin hän todellakin kiistelee vain sanoista, taikka sitten ovat esittämäni otteet sitä samaa väärää oppia, josta varoittaakseen hän on kynään tarttunut. Myönnettäköön, ettei saarnastuoli yleensä ole se paikka, josta pidetään dogmaattisia luentoja, mutta kyllä dogmaattinen käsiteselvyys ei ole saarnaajallekaan mikään vika, vaan pikemmin päinvastoin. Ja kyllä siihenkin, mitä rovasti Tarkkanen kirjoituksessaan sanoo oikeaksi sananjulistukseksi, sisältyy paljon dogmatiikkaa.

Siihen rovasti Tarkkasen väitteeseen, että oppi maailman vanhurskauttamisesta sisältäisi sen mielettömyyden, että kaikki ihmiset ovat Kristuksen kuollessa ristillä tulleet oikeaan suhteeseen Jumalaan, olkoot yllälainaamani professori Pietilä vainajan sanat vastauksena.

Raamatussa on kuin onkin oppi maailman vanhurskauttamisesta. Joka ei sitä löydä esim. Roomalaiskirjeen s:nnestä luvusta, hänelle ei tietenkään voi mitään. 2 ) Asia ei ole aina ilmaistu samoin sanoin, mutta riittävällä selvyydellä. Esim. Hebr. 1: 3, jossa sanotaan, että Kristus on »toimittanut puhdistuksen synneistä», tietenkin maailman synneistä, ristillä, niinkuin tekstiyhteydestä näkyy. Samoin Koi. 2: 14, jossa sanotaan, että Kristus (tahi Jumala Kristuksessa) »on pyyhkinyt pois meitä vastaan olevan kirjoituksen säännöksineen; sen hän on ottanut pois ja naulinnut ristiin». Tämä koskee koko maailmaa. Velkakirjan kirjoitus on pyyhitty pois, vieläpä itse velkakirja naulittu ristiin julkisesti kaikkien nähtäväksi.

Mitä tämä on muuta kuin että Kristuksen ristinkuoleman kautta on koko maailmaa koskeva vanhurskauttamistuomio julistettu. Ja tätä ei ole todellakaan saarnattava vain uskovaisille, vaan kaikille luoduille, että he sen uskoisivat ja tulisivat omakohtaisesti sen Jumalan armon ja lahjan omistajiksi, joka »tuon yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta on tulvaillut niiden monien osaksi, jotka yhden lankeemuksesta ovat kuolleet», Room. 5: 15. Sillä sen myönnän mielelläni, että Kristuksen koko maailmaa koskevan vanhurskauttamistyön henkilökohtainen osallisuus on aina Kristuksen ristinteon suuruutta kirkastaa esim. Luther rohkein, ihanin sanoin.

2 ) Pyydän vieläkin viitata F. Godefn Roomalaiskirjeen selitykseen 5: 15—19 kohdalla, samoin 4: 25 kohdalla.
sidottu uskoon, eikä ainoastaan uskoon, vaan myös objektivisesti katsoen kasteeseen. Ja sentähden sopivat ja kuuluvat edelläesitetyn kanssa yhteen kaikki uskon merkitystä tehostavat raamatun sanat; samoin 1 Joh. l:9;Ap. t. 3: 19y.m. On väärin ja taitamatonta kiivailua vastustaa yleisen vanhurskauttamisen raamatullista oppia sanoilla, jotka puhuvat uskon välttämättömyydestä. 3 )

Niinpä tunnetussa Galatalaiskirjeen selityksessä hän sanoo 3: 13 kohdalla: »Paavalin autuudenopin mukaan ei enää ole mitään syntiä, kuolemaa eikä kirousta maailmassa, mutta kyllä Kristuksessa, joka on se Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnit». Lutheria ei tällaisten sanojen tähden, kuitenkaan liene syytetty uskon merkityksen väheksymisestä.

Evankelisen sananjulistajan tehtävään kuuluu ennen kaikkea, että hän, itse evankeliumista eläen, Kristuksen voimassa tuo esille »Kristuksen täydeksitekemisessä ihmiskunnalle omistetun koko Jumalan kirkkauden lahjan» ja kutsuu sieluja heidän omilta teiltään tätä lahjaa uskossa omistamaan, jotteivät hukkuisi. Ei ole tarkoitukseni tällä sanoa, että oppi maailman vanhurskauttamisesta julistuksessamme olisi esitettävä kaavamaisesti ja määrätyitä puheenparsia aina seuraten.

Pyhä Henkikin puhuu raamatun sanassa samasta asiasta monin eri ilmaisumuodoin. Mutta älköön toki niitä, jotka julistavat ristiinnaulittua Kristusta ja hänen armotyötään, vaikkapa vain näitäkin sanoja käyttäen: »maailma on ristillä vanhurskautettu», leimattako sielujen eksyttäjiksi, niinkauan kuin eivät opeta, että ihminen tulee autuaaksi ilman uskoa Kristukseen. Ja sellaista ei liene Suomen kirkossa vielä tähän asti julistettu, vaikka eräät tahtovat sitä uskotella.
K. J. Korpitie.

IV.

Eri mieltä ei olla siitä, että autuuden ainoa perustus on Kristuksen sovitustyössä ja että tämä sovitustyö on riittävä ja täydellinen koko maailmalle. Emme siitäkään huoli kiistellä, kuinka se uusi suhde, johon Kristuksen kuolema asetti maailman Jumalan edessä, olisi ihmiskielin parhaiten selitettävä, varsinkin kun me molemmat näytämme hyväksyvän Godefin selityksen. Merkitsen siitä tähän muutamia otteita.

3 ) Hämmästyttävän todistuksen sellaisesta taitamattomuudesta sisältää myös »Herää Valvomaan!» lehden tämän vuoden s:s numero sivulla 109 ja seur.
Room. 5: 15 —19 selittäessään hän sanoo: »Aadamissa ovat he passivisesti ja joukkona tulleet kuoleman tuomion kohteeksi; täällä (pelastuksessa) ovat he olentoja, jotka yksilöllisesti ja personallisesti omistavat sen tuomion, joka vanhurskauttaa. Siellä on yksi ainoa kadotustuomio, joka yhden teossa käsittää heidät kaikki; täällä samoin yksi kollektivinen vanhurskauttaminen, mutta sellainen, jonka jokainen henkilökohtaisesti omistaa, joka siis muodostuu yhtä moneksi personalliseksi vanhurskauttamisteoksi, kuin on uskovaisia syntisiä.» — — »Personattoman joukon sijaan, joka on suljettu yhden ihmisen tekoon ja siten tämän kadotustuomioon, näkee Paavali eri yksilöjen moniluvun, jotka vapaasti ja tietoisesti itsellensä omistavat vanhurskauden lahjan täyteyden.» — — —

»Apostoli ei siis (v. 18) sano, että kaikki ihmiset tulevat personallisesti vanhurskautetuiksi, vaan että kaikki, jos uskovat, voivat siksi tulla tämän ainoan tuomiopäätöksen voimasta.» 1 )

Mutta siinä olen edell. kirjoittajan kanssa eri mieltä, saammeko me evankeliumin oppina julistaa sitä, mitä eivät apostolit julistaneet, että koko suruton maailma, joka ei huoli Kristuksesta, olisi jo vanhurskautettu ja autuas. Käsitykseni on, että siten himmenetään vanhurskauttamisoppi ja eksytetään ihmiset luulemaan, että tuo n.s. objektivinen eli yleinen vanhurskauttaminen olisi sama kuin n.s. subjektivinen eli omakohtainen vanhurskaus. Ja silloin on paha harhaoppi ja väärä kristillisyys valmis.

Miten vaarallista se oppi on, näkyy jo siitä, että sellainenkin vanha saarnamies, kuin H—ö on eksynyt »Sanansaattajassa» opettamaan, että syntisen synnit ovat jo, ennen kuin hän ne tunnustaa ja hylkää, poistetut ja hänelle annetut anteeksi ja että hänen nyt on vain uskottava asian todella niin olevan, s.o. että hän saa synnit anteeksi siten, että uskoo niiden jo olevan anteeksi annettuja, ja että hän tulee vanhurskautetuksi siten, että hän uskoo jo olevansa vanhurskas.

Tämä vie heräämättömät ihmiset syvempään uneen ja itsepetokseen, kerskaamaan, että on autuas, vaikka ei ole koskaan Kristusta tuntenut. Sellaisesta opista on jo F. G. Hedberg aikoinaan (v. 1884) lausunut ankaria sanoja. Hän kirjoitti, kuten tunnettu, Lut. Ey. Yhdistyksen vuosikokoukseen: »Herran apostolit eivät suinkaan tehneet Kristusta synnin palvelijaksi, niin että olisivat vahvistaneet uskottomia ja kääntymättömiä ihmisiä heidän syntielämässään, luulotellen, että he nyt (kun Kristus on kuollut ja he ovat kastetut) kaikessa tapauksessa olisivat autuaita, joko sitten uskovat Kristuk-
seen tahi eivät.

x ) F. Godet, Romarbrevet, ruots. p. 1881, ss. 432—447.

— Semmoinen saarna kuuluu perkeleelle ja hänen petollisille apostoleilleen ja väärille proteetoille. — — — Kaikki ne, jotka ilman mitään mielenmuutosta tahi uskoa Kristukseen ovat lohdutelleet ja ylistelleet itseänsä ja muita sillä, että he muka olisivat autuaita Jumalan lapsia muuttumattomassa ja lihallisessa tilassaan, ovat joutuneet häpeään ja vihdoin langenneet joko julkisiin lihan töihin tahi myöskin synkkään epätoivoon. — — — Tästä huolimatta nämä (itseänsä ylistelevät) henget saarnasivat semmoista evankeliumia, että jokainen ihminen ilman pienintäkään mielenmuutosta ja keskellä luonnollista epäuskoansa kuitenkin olisi Kristuksen tähden autuas. — — Minä olen kaikkina aikoina tahtonut pysyä erilläni semmoisesta hengestä.»

Jättäkäämme siis jokainen pois nuo tanskalaisen Möllerin tuomat epäraamatulliset puheenparret koko maailman autuudesta ja koko maailman vanhurskauttamisesta. Puhukaamme kuten F. G. Hedberg Raamatun tavoin kadotetulle maailmalle sovintoarmosta, »että kaikkein pyhin Herra on teidän puolestanne synniksi tehty sitä varten, että te syntiset hänessä vanhurskaiksi tulisitte.» »Evankeliumin saarnalla tosin Kristuksen sovintokuolema kaikelle maailmalle julki julistetaan, mutta pyhä Henki lukitsee sen ainoastaan niiden sydämissä, jotka tämän sanan uskovat ja niin Jumalansa kanssa sopivat.

Joka ei usko, se kadotetaan, ja Jumalan viha pysyy hänen päällänsä, sillä hän pitää Kristuksen sovintokuoleman turhana eikä siis mitenkään voi Jumalalle kelvata. Mutta joka kaikesta omastansa epäilee, vaan Kristuksen vereen ainoan uskalluksensa asettaa, hän on kohta synneistänsä vapaa ja vanhurskas Jumalan edessä. Tästä seuraa sitten omantunnon rauha, jonka pyhä Henki uskovaisessa vaikuttaa. Sentähden apostoli sanoo: »Että siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa.

— — Room. 5:1. Ja hän jatkaa: »Niinkuin synti aina vieläkin lihassamme asuu ja vaikuttaa kuolemaan asti, niin me myös alati tarvitsemme uutta puhdistusta Jeesuksen sovintoveressä. Niinkuin siis alkaneet olemme, niin pitää meidän aina eteenkinpäin ja loppuun asti uskolla turvata Jeesukseen Kristukseen, sillä ilman häntä emme ikinä Jumalalle kelpaa, mutta hänessä ainoassa me kelpaamme. Niinkuin me siis alussa olemme uskossa vanhurskaiksi tulleet ja Jumalan rauhan ehtineet, niin me sittenkin aina uskosta vanhurskaat olemme ja Jumalan rauhassa säilymme. Toista tietä ei ikänä autuuteen löydy.»

»Vanhurskauttamisemme vaikuttajana ja perustuksena on se, että täydellinen vanhurskaus on Jeesuksen sovintokuolemalla ja verellä ainoalla ansaittu. Tämä vanhurskaus on yksin uskolla omistettava. Pyhä Henki todistaa, että tämä Jumalart vanhurskaus tulee Jeesuksen Kristuksen uskon kautta kaikkien tykö ja kaikkien omaksi, jotka uskovat.»
2 )
Tällä Hedbergin kannalla minä seison, ja pyydän hartaasti, että myös kaikki Suomen Lutherilaisen Evankeliumiyhdistyksen saarnapapit niin tekisivät. Silloin Suomen kirkkoon tulee se uskon ja opin yhteys, jota tänä Antikristuksen lähestymisen aikana niin kipeästi tarvitsemme.

Matti Tarkkanen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832720?page=25&ocr=true

kirjoittaja Hellevi Ke Syys 11, 2024 12:00 pm

Vanhurskautettu maailma.
Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.

Loppusanakseni tätä asiaa koskevaan ajatustenvaihtoon pyydän vielä esittää seuraavaa.
Rovasti Tarkkanen ei sano haluavansa kiistellä siitä, kuinka se uusi suhde, johon Kristuksen kuolema asetti maailman Jumalan edessä, olisi ihmiskielin parhaiten selitettävissä. Siitä, ymmärtääkseni, ei ole kiisteltykään eikä kannatakaan kiistellä. Ei ole kysymys siitä, miten me sen asian parhaiten ilmaisisimme, vaan siitä, onko Raamatun mukaan maailman syntejä pidettävä poisotettuina ja anteeksiannettuina. 1 ) On kysymys siitä, onko maailman vanhurskauttamistuomio ristillä julistettu, vai onko oppi yleisestä vanhurskauttamisesta eksytystä. Sitähän koko tämä keskustelu on alunpitäen koskenut.

*) Siitä juuri on hra K- tehnyt pääasian, miten dogmatikot ovat koettaneet selittää sovitustyön merkitystä. Tässäkin kirjoituksessa on unhotettu, että kaikki oppi on Raamatulla todistettava ja Raamattua Raamatulla selitettävä.
M. T.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832723?page=25&ocr=true

kirjoittaja Sponsored content

Ajan varrelta.

Ajan varrelta.

Ajan varrelta.

Kirjoittanut M.T

Vs: Ajan varrelta.

Vanhurskautettu maailma. Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

Vanhurskautettu maailma.
Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

Vanhurskautettu maailma lll

Vanhurskautettu maailma lll.

IV.

Vanhurskautettu maailma. Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.

Vanhurskautettu maailma.
Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.

Vs: Ajan varrelta.

Ajan varrelta.

Ajan varrelta.

Ajan varrelta.Kirjoittanut M.T

Vs: Ajan varrelta.

Vanhurskautettu maailma. Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

Vanhurskautettu maailma.Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

Vanhurskautettu maailma lll

Vanhurskautettu maailma lll.

IV.

Vanhurskautettu maailma. Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.

Vanhurskautettu maailma.Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.

Vs: Ajan varrelta.

Ajan varrelta.

Kirjoittanut M.T

Vanhurskautettu maailma.
Lisiä virinneeseen kiistaan. 1 )

Vanhurskautettu maailma.
Kirjoittanut lääninrovasti K. J. Korpitie, Pielisjärvi.