Käsittämätön armo Published on 2.10.2020 by Jaakko Pirttiaho ”Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä” (2. Aik. 33: 13).

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 13, 2024 8:59 am

”Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä” (2. Aik. 33: 3).1Käsittämätön armo
Published on 2.10.2020 by Jaakko Pirttiaho

Vaikka apostoli Paavali kirjoittikin Timoteukselle olevansa maailman suurin syntinen, Raamatussa eräs toinen henkilö ilmoittautuu kilpaan mukaan. Tämä henkilö on Juudan kuningas Manasse.

Manasse teki niin paljon järkyttäviä ja vääriä asioita, että Raamatun kirjoittajilta tuntuvat välillä loppuvan sanat kesken. Manassen elämää lukeva joutuukin kysymään: onnistuiko hän tekemään elämässään yhtään asiaa oikein?

Manassen pahuudesta kärsivät lukemattomat ihmiset sekä hänen aikanaan että vielä hänen jälkeensä. Raamattu ilmoittaakin, että Manasssen jälkeiset sukupolvet joutuivat pakkosiirtolaisuuteen juuri hänen jumalattomuutensa tähden (2. Kun. 24:3,4).

Jos joku ihminen ei siis ansaitsisi armoa ja anteeksiantamusta, se olisi juuri tämä pohjaan saakka irvokas ja päämäärätietoisen syntinen kuningas. Onkin ihmeellistä, että juuri Manassen elämässä Jumalan armo laskeutuu niin alas, että se alittaa kaikki päättelyketjumme.

Manasse koki armon ja hänen elämänsä suunta muuttui. Keskellä sairasta pahuuttaan hän uskaltautui huutamaan Jumalaa avuksi ja hänen rukouksensa kuultiin. Armo ei myöskään jäänyt vain hänen huulilleen, vaan Jumalan ansaitsematon rakkaus näkyi muuttuneina tekoina.

Kun Jumalan anteeksiantamus riitti Manasselle, ei kenenkään tarvitse jäädä sen ulkopuolelle. Manassella oli tarjottavanaan vain avuton huuto, mutta se riitti, koska se suuntautui oikealle taholle.

https://yksinarmosta.fi/2020/10/02/kasittamaton-armo/

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 13, 2024 9:22 am

Jumala, miksi olet minut hylännyt?

Psalmi 22

Jumala, miksi olet minut hylännyt?

1 Laulunjohtajalle.
Niin kuin "Aamuruskon peura". Daavidin psalmi.
2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
[Mark. 15:34 | Ps. 10:1]

3 Jumalani,
minä kutsun sinua päivisin,
mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
4 Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,
sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
6 sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

7 Mutta minä olen maan mato,
en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
[Jes. 53]

8 Kaikki ilkkuvat,
kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua: [
Ps. 109:25; Mark. 15:29]

9 "Hän on turvannut Herraan,
auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt,
pelastakoon siis hänet!"
' [Ps. 37:5, 55:23; Sananl. 16:3; 1.
Piet. 5:7 | Viis. 2:18-20; Matt. 27:43]

10 Herra,
sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit
minulle turvan äitini rinnoilla.
[22:10,11: Jes. 49:1; Jer. 1:5; Gal. 1:15]

11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
12 Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
eikä kukaan minua auta.

13 Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,
14 kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

15 Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.

16 Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,
kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

17 Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
18 ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun,

19 jakavat vaatteeni keskenään ja
heittävät puvustani arpaa.
[Matt. 27:35; Mark. 15:24; Joh. 19:24]

20 Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!
21 Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,

22 pelasta minut leijonien kidasta,
pelasta villihärkien sarvista!
23 Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,
ylistän sinua seurakunnan keskellä. [Hepr. 2]
24 Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!
Jaakobin suku, kunnioita häntä,
palvele vavisten, Israelin kansa!

25 Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa,
ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
26 Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.
Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
[Ps. 50:14, 56:13, 65:2, 116:14]

27 Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

28 Muistakoot maan kansat tämän teon ja
kääntykööt hänen puoleensa.
Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, [Ps. 2+]

29 sillä Herran on kuninkuus!
Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.
30 Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,
hänen eteensä langetkoot kaikki, j
'otka maan tomuun vaipuvat.
He eivät voi elossa pysyä,

31 mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,
saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,
32 ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran
hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.

Aamen

Vain yksin Hän, joka on saanut kokea Taivaan ja maailman hylkäämisen,
Jeesus Kristus, voi toisia hylättyjä auttaa ja armahtaa,
vain yksin Jeesus vapauttaa kaikista synneistä, jokaisen
joka ei jaksa niitä taakkoja enää kantaa.

Vain yksin Jeesus, taluttaa Sinutkin pimeästä synnin ulvontakorvesta
valoon, kun Häntä avuksesi huudat.

Käsittämätön armo Published on 2.10.2020 by Jaakko Pirttiaho ”Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä” (2. Aik. 33: 13).