Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41

kirjoittaja Hellevi La Marras 09, 2024 11:24 am

Sokeat näkevät, näkevät sokeat
13. sunnuntai helluntaista 18.8.
joh. 9:1–7, 38–41

Päivän teksti pyörii Johanneksen evankeliumin näkemisen teeman ympärillä. Kohtaamme sokeana syntyneen, jolle Jeesus antaa näön. Teksti hyppää erikoisesti tunnusteon jälkeisen konfliktin yli, jossa Jeesusta arvostellaan sapattina parantamisesta ja sokeaa miestä kuulustellaan Jeesuksesta. Entinen sokea näkee Jeesuksen parannusteon olevan Jumalasta,mutta oppineet fariseukset pystyvät näkemään Jeesuksessa vain syntisen ihmisen, joka ei noudata sapattia. (Joh. 9:8–33).

Mies heitetään ulos synagogasta, mutta sitten hän kohtaa Jeesuksen, joka kysyy, uskooko mies Ihmisen Poikaan. Entinen sokea kutsuu Jeesusta Herraksi ja pyytää tätä kertomaan, kuka Ihmisen Poika on,jotta voisi uskoa häneen. Saadessaan kuulla sen olevan Jeesus, jonka hän on nähnyt ja kohdannut, mies tunnustaa uskonsa Jeesukseen. (Joh. 9:34–37).

Päivän teksti jatkuukin siten, että Jeesus kertoo tuoneensa maailmaan tuomion, jonka mukaan sokeista tulee näkeviä ja näkevistä sokeita. Tekstin alussa Jeesuksen oppilaat pohtivat, johtuuko miehen sokeus tämän tai tämän vanhempien synnistä. Tämä voi vaikuttaa erikoiselta, mutta antiikin maailmassa ja myös juutalaisuudessa sairaudet saatettiin nähdä synnistä seuranneina Jumalan rangaistuksina.

Jeesus kuitenkin korostaa, ettei sokeus johdu synnistä, vaan siitä, että Jumala teot tulisivat miehessä näkyviin. Vastaava korostus evankeliumissa onkin silloin,kun Jeesus antaa Lasaruksen kuolla sairauteensa, mutta sairaus ei Jeesuksen lopulta olekaan kuolemaksi, vaan Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen kirkkauden esiin tulemiseksi sen kautta (Joh. 11:4). Tämä toteutuukin, kun Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista (Joh. 11:40–44).

Jumala pystyy auttamaan inhimillisesti mahdottomilta näyttävissäkin tilanteissa ja kääntämään ne lopulta palvelukseensa. Me emme aina pysty tätä näkemään kuin Jeesus. Olihan sokea mieskin joutunut odottamaan aikuiseksi asti ennen kuin Jumala muutti hänen elämänsä. Saamme silti luottaa siihen, että Jumalalla on myös meidän elämämme aikatauluineen hallussa.

Sokeuden perusteena olleet Jumalanteot tulevat miehen parantumisessa Jeesuksen kautta. Jeesuksen — ja opetuslasten — on tehtävä hänet lähettäneen Isän tekoja, kuten muuallakin evankeliumissa (Joh. 9:4 vrt. Joh. 5:19–21). Juuri Jeesuksen teot ovat ensisijainen syy uskoa häneen, koska hän on saanut ne Isältä (Joh. 10:36–38; 14:10–11). Jeesuksen toiminnassa tuleekin esiin, että hän on maailman valo, joka myös antaa iäisen elämän häneen uskoville (Joh. 1:4; 5:21 29; 8:12; 9:5; 20:31). Tämä Jeesuksen olemus ja tehtävä alkaa murtautua esiin hänen tunnusteoissaan (Joh. 2:11) ja tulee näkyviinvielä selvemmin hänen kuolemassaan, ylösnousemuksessaan ja paluussaan Isänuo (Joh. 3:14–18; 10:10–18; 12:23–33; 13:1;17:1–5).

Koko evankeliumin lukijalle perusta Jeesuksen asemalle tehdään kuitenkin heti selväksi. Jumalan luona ollut Sana Jeesus, joka on Jumala, on tullut ihmiseksi ja hänessä on nähtävissä Isän ainoalle Pojalleen antama kirkkaus. Hän opettaa tuntemaan Isän ja on täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:1–4, 14–18). Pojan kirkkauden katselemisesta puhutaan me muodossa. Se kutsuu lukijan alusta asti uskon silmin näkemään Jeesuksen jumalallisen identiteetin ja Jumalan pelastustekojen toteutumisen hänen kauttaan koko evankeliumissa.

Tätä kerronnan taustaa vasten sokea ja fariseukset muodostavatkin ironisen vastakkainasettelun. Sokea mies ei saa Jeesukselta vain näköä, vaan myös uskon silmät jo ennen näön saamista, kun hän luottaa Jeesuksen sanaan parantumisesta. Hän näkeekin Jeesuksen koko ajan tarkemmin. Ensin Jeesus on hänelle ”se mies” (Joh. 9:11), sitten profeetta ja Jumalan mies (Joh. 9:17, 33) ja lopulta Herra, jonka eteen mies polvistuu (Joh. 9:36–38).

Samalla oppineet fariseukset, jotka tuntevat kirjoitukset ja uskonnollisesti johtavat kansaa, eivät näe Jumalan toimivan Jeesuksen kautta, vaikka he ovat saaneet nähdä hänen tunnustekonsa, ja todistusaineisto vain kasvaa. Nytkin sokean vanhemmat varmistavat miehen sokeuden ja ihmeen aitouden. Lisäksi mies itse todistaa Jeesuksesta koko ajan vahvemmin.

Näkemisen ja sokeuden ironian huippu on, kun fariseukset väittävät tietävänsä, että Jeesus on syntinen, ja käskevät miestä antamaan kunnian (doksa) Jumalalle (Joh. 9:24). Kuitenkin juuri heidän oma epäuskon syntinsä on sokaissut heidät (Joh. 9:40–41) eivätkä he näe, että entinen sokea todistaa juuri hänestä, jossa Jumalan kirkkaus (doksa) on tullut
maan päälle (Joh. 1:14).

Jeesuksen tuomio sokeille ja näkeville kutsuu meidätkin itsetutkiskeluun. Luulemmeko usein näkevämme ja tietävämme Jumalaa paremmin? Ovatko silmämme silloin kuitenkin sokeutuneet sekä hänelle että lähimmäisillemme? Sanoissa on silti myös lohdutus: sokeaa ei syytetä synnistä, koska hän myöntää sokeutensa. Mekin saamme aina myöntää syntimme ja sokeutemme Jumalalle ja pyytää, että Pyhä Henki antaisi meille uskon silmät ja kirkastaisi meille yhä uudelleen Kristuksen (ks. Joh. 14:26; 16:13–15) ja hänessä olevan Jumalan armon ja iäisen elämän.

Eetu Lehtinen
TM, Helsinki

https://sti.fi/wp-content/uploads/2024/07/sa24_4.pdf

kirjoittaja Hellevi La Marras 09, 2024 11:37 am

Tätä kerronnan taustaa vasten sokea ja fariseukset muodostavatkin ironisen vastakkainasettelun. Sokea mies ei saa Jeesukselta vain näköä, vaan myös uskon silmät jo ennen näön saamista, kun hän luottaa Jeesuksen sanaan parantumisesta. Hän näkeekin Jeesuksen koko ajan tarkemmin. Ensin Jeesus on hänelle ”se mies” (Joh. 9:11), sitten profeetta ja Jumalan mies (Joh. 9:17, 33) ja lopulta Herra, jonka eteen mies polvistuu (Joh. 9:36–38).

Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41

Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41

Sokeat näkevät, näkevät sokeat13. sunnuntai helluntaista 18.8.joh. 9:1–7, 38–41

Vs: Sokeat näkevät, näkevät sokeat 13. sunnuntai helluntaista 18.8. joh. 9:1–7, 38–41

Sokeat näkevät, näkevät sokeat
13. sunnuntai helluntaista 18.8.
joh. 9:1–7, 38–41