Janne Saarela / Kymmenen käskyn salaisuus

kirjoittaja jarrut Ma Marras 11, 2024 9:38 am

Kymmenen käskyn salaisuus

Kymmenen käskyä muodostivat Jumalan ja Israelin välisen liiton sydämen. Samaan aikaan niiden vaatimus on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen.

Vanhan testamentin kertomuksen ytimessä on Jumala, joka tekee liiton Israelin kansan kanssa. Tarkoitus on viedä eteenpäin suurta suunnitelmaa, joka koituisi lopulta koko maailman hyväksi. [1] Koska Jumalan ja Israelin välillä on kyseessä vasalliliitto, melkoinen osa Mooseksen kirjoista keskittyy kuvaamaan liiton ehtoja, joita kansan tuli noudattaa. Vaikka iso osa Israelin saamasta lakikokoelmasta ei uuden liiton saapumisen jälkeen ole tunnetusti enää voimassa, annetut moraalilait ovat edelleen voimassa, koska ne heijastavat Jumalan ajatonta luonnetta. Siksi Uudessa testamentissa kymmenen käskyn sisältö nähdään edelleen velvoittavana. [2]

Siirrymme nyt katsomaan tarkemmin kymmenen käskyn sijaintia ja luonnetta. Kymmenen huomiota auttavat meitä hahmottamaan niiden merkityksen.

Kymmenen pointtia kymmenestä käskystä

(1) Aloitamme huomiomme siitä, että kymmenen käskyn lista löytyy Vanhasta testamentista kahdesta eri kohdasta: heti Israelin Egyptistä vapautumisen jälkeisessä tilanteessa (2. Moos. 20) ja Mooseksen viimeisesta saarnakokoelmasta, joka on suunnattu kansan uudelle sukupolvelle (5. Moos. 5). Vaikka Mooseksen mukaan käskyjä on nimenomaan kymmenen [3], teksti ei ikävä kyllä ole täysin selvä siinä, miten käskyt tulisi jaotella. Historian aikana onkin noussut esiin kaksi erilaista koulukuntaa. Kysymys koskee sitä tulisiko meidän jakaa kahtia ensimmäinen vai viimeinen käsky. Katolilaisille ja luterilaisille lepopäivä-käsky on järjestyksessään 3, kun taas ortodokseille ja juutalaisille se on käsky numero 4.

(2) On merkittävää, että kymmenen käskyä tulee suoraan Jumalalta. Toisin sanoen käskyt eivät ole Mooseksen sanoja kansalle, vaan Jumalan omaa puhetta Israelille. Tämä toimii lukijalle vinkkinä sanojen ehdottomuudesta ja tärkeydestä.

(3) Siinä kun monet muut käskyt on kirjoitettu hän-muotoon, kymmenen käskyä on poikkeuksellisesti kirjoitettu sinä-muotoon. Tämä aiheuttaa efektin, jossa lukija vedetään vastuuseen poikkeuksellisen vahvasti. Juuri minun tulee avata korvani ja kuunnella millaisia käskyjä Jumala on antanut. Alkuperäisessä asiayhteydessä jokaikisen israelilaisen tuli oppia tuntemaan Jahve heidän vapauttajanaan ja lunastajanaan, joka oli lunastanut kansansa pois Egyptin orjuudesta. Jokaisen oli opittava juhlimaan uutta identiteettiä vapaana ihmisenä, joka eli nyt liittosuhteessa koko maailman Luojan kanssa. Uusi identiteetti tuli oppia sekä vertikaalisesti eli suhteessa Jumalaan että horisontaalisesti eli suhteessa muihin luotuihin.

(4) Kymmenen käskyä on kummassakin kirjassa asetettu heti tekstikokonaisuuden alkuun. Heprealaisessa ajattelussa monesti tärkein asia tuodaan ilmi heti kättelyssä, jota sitten kehitetään myöhemmin. Kymmenen käskyä oli aivan ensimmäinen asia, jonka Jumala ilmoitti liittosuhteessa elävälle kansalleen. Myöhemmin teksti pyrkii avaamaan lakeja, joiden tehtävä oli vastata useisiin arkipäiväisiin kysymyksiin ja ongelmiin.

(5) Kymmenen käskyä oli sijoitettava kaikkeinpyhimmässä sijainneen liitonarkin sisälle. [4] Kaikkeinpyhin oli paikka, jossa Jumalan valtaistuin (symbolisesti) sijaitsi ja jonne ainoastaan ylipappi sai astua kerran vuodessa. Tämä huomio painottaa siten ainakin kahta eri asiaa. Ensinnäkin kymmenen käskyä on selvästi Jumalan ja Israelin välisen liiton sydän. Käskyjen tallettaminen juuri Jumalan valtaistuimen eteen muistutti kansaa siitä, että käskyt todistavat joko Israelin kansan hyväksi tai sitä vastaan. Toiseksi me voimme päätellä, että kymmenellä käskyllä on todellisuudessa suurempi rooli kuin toimia pelkästään Israelin kansan ohjenuorana. Kuten kohdassa 10 huomaamme, kyseessä on universaali moraalinen koodi, josta jokainen henkilö on tavalla tai toisella tietoinen omantuntonsa kautta.

Ei pelastuksen ansaitsemista

(6) Kuudetta huomiota on syytä painottaa eritoten siksi, että aiheesta on seurakunnissakin paljon virheellisiä käsityksiä. Dekalogin noudattaminen oli nimittäin pohjimmiltaan Israelin kansan vastaus Jumalalta koettuun armoon ja pelastukseen. Lain noudattaminen ei ollut ”pelastuksen ansaitsemista”. Pikemminkin se oli jo aiemmin pelastetun oikeaa elämäntapaa. Tämä usein unohdettu näkökulma on itse asiassa jopa sisäänrakennettu 2. Mooseksen kirjan kertomukselliseen juoneen. Me emme lue kertomusta, jossa Jumala ensin antaa Israelille käskyjä, joiden noudattamisen jälkeen Hän ”ansaitsemisen edessä” vapauttaa kansan Egyptistä. Sen sijaan me luemme kertomusta, jossa Jumala ensin pelastaa kansansa Egyptistä, jonka jälkeen Hän antaa kansalleen lain osoittaen millä tavalla heidän tulee tästedes elää.

Naapuri ensin

(7) Lukijan tulisi pysähtyä pohtimaan eritoten seuraavaa faktaa: dekalogin ensisijainen tarkoitus ei ole taata oikeuksia minulle, vaan läheiselleni. Ero voi vaikuttaa ensinäkemältä pieneltä, mutta todellisuudessa ero on mittava. Sillä on nimittäin väliä lähdemmekö me liikkeelle omista oikeuksistamme vai läheistemme oikeudesta. Herra X, joka löytää itsensä sunnuntaiaamuna naapurin isännän emännän kainalosta, on nähtävästi lähtenyt liikkeelle omasta oikeudestaan seksuaaliseen vapauteen. Jos me sen sijaan ensin kysymme ”onko naapurillani oikeus elää rauhallista ja rikkomatonta elämää vaimonsa kanssa?”, me asetamme valintamme aivan uuteen valoon.

Kymmenen käskyä pakottaa meidät jo lähtökohtaisesti huomioimaan naapurimme oikeudet. Tämä on tärkeä viesti aikamme sukupolvelle, joka on vajonnut korviaan myöten juoksuhiekkaan nimeltä ”minun oikeuteni!”. Ympärillämme on jatkuvia polttavia aiheita, joissa tämän asian esiinnostamisella olisi radikaalia seurauksia. Esimerkiksi: onko naisella oikeus päättää omasta kehostaan, vai onko juuri elämänsä aloittaneella ihmisalulla oikeus elää?

Rakkauden kaksoiskäsky

( Kun Jeesukselta kysyttiin lain syvintä olemusta, lain olennaisimpia käskyjä, hän käski vastauksessaan ensin rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, sielusta ja ymmärryksestä ja toiseksi lähimmäistä kuten itseään. [5] Tämä on tietenkin yksi tunnetuimpia opetuksia Jeesuksen suusta, mutta harva on ehkä huomannut, että Jeesus itse asiassa ainoastaan summaa kymmenen käskyn ytimen. Katolilaista ja luterilaista jaottelua seurataksemme, käskyt 1-2 kohdistuvat minun ja Jumalan väliseen suhteeseen, kun taas käskyt 4-10 keskittyvät minun ja lähimmäiseni välisiin suhteisiin. Lepopäivä-käsky 3 toimii ikään kuin siirtymänä näiden kahden kokonaisuuden välillä.

Mistä näissä käskyissä sitten on kyse? Käskyn 1 mukaan Jumalan tulee olla minun elämäni tärkein fokus ja käskyn 2 mukaan Jumalalla on oikeus siihen, että Hänet esitetään oikein. Tässä suhteessa onkin mainittava, että ympäröivän kulttuurimme ikuiseen luonteeseen näyttää kuuluvan jatkuva kiusaus kääntää jumalalliset käskyt ylösalaisin. Jos Jumalalle edes jää mitään sijaa, Hän tulee varmuudella vasta jonon hännillä. Kymmenen käskyn ensimmäiset lauseet muistuttavatkin luotua asettamaan Luoja omassa elämässään Hänelle kuuluvalle paikalle. Ilman Häntä me emme vetäisi ensimmäistäkään henkäystämme.

Käskyt 3-10 puolestaan keskittyvät kuvaamaan minun ja muiden luotujen välisiä suhteita. Huonekunnan jäsenillä on oikeus lepoon (käsky 3), vanhemmilla on oikeus saada kunnioitusta lapsiltaan (käsky 4) ja naapurillani on oikeus elää (käsky 5). Tämän lisäksi naapurillani on oikeus seksuaalisessa puhtaudessa elämiseen (käsky 6), omaisuuteen (käsky 7), puhtaaseen maineeseen (käsky , hyvään avioliittoon (käsky 9) ja oikeuteen nauttia omaisuudestaan ilman pelkoa varkaudesta (käsky 10).

(9) Dekalogissa on sisäinen paradoksi, koska se on samaan aikaan sekä universaali että tiettyyn historialliseen tilanteeseen sidottu kokoelma. Kuten jokainen voi huomata, kymmenen käskyä on (historian pakottamassa tilanteessa) annettu ennen kaikkea perheen johtajille eli vanhemmille miehille, joilla on vaimo, lapset ja isohko omaisuus. Tässä valossa meidän tulee myös lukea vaikelta näyttävä teksti siitä miten Jumala rankaisee liitonrikkojia aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. [6] Koska saman katon alla eli monesti juuri neljäkin sukupolvea, perheen johtajan älytön käytös olisi helposti johtanut koko huonekunnan pilaantumiseen samalla tavalla kuin alkoholisti-isän käytös vaikuttaa auttamatta perheessä asuviin lapsiin. Kymmenen käskyä asettaakin suuressa roolissa elävät henkilöt näkemään itsensä palvelijoina, jotka takaavat alamaisilleen ja naapureilleen reilun ja oikeudenmukaisen elämän.

Kainaloteksti – 10 käskyn universaali asema

(10) Viimeinen huomio kymmenestä käskystä tulee antaa käskyjen universaaliselle luonteelle. Dekalogissa on myös universaali ulottuvuus. Kaksi kristillistä ajattelijaa auttavat meitä huomaamaan tämän asian.

C. S. Lewis kirjoitti klassikoksi nouseessa Tätä on kristinusko -kirjassaan kymmenen käskyn maailmanlaajuisesta velvoittavuudesta. Lewis toteaa eri antiikin kulttuureja tuntevana tutkijana, että muinaisten egyptiläisten, babylonialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten opetukset moraalikysymyksissä olivat hämmästyttävän lähellä toisiaan, kuten ne ovat lähellä myös aikamme käsityksiä. ”On olemassa todellinen laki, jota kukaan ihminen ei ole laatinut mutta jonka kuitenkin tunnemme velvoittavan meitä.”

Samaan tapaan kirjoittaa J. Budziszewski kirjassaan Tätä emme voi olla tietämättä. Budziszewski haastaa yleisen relativistisen väitteen, jonka mukaan moraalitotuus olisi epäselvä tai että ehdottomista moraalitotuuksista olisi mahdoton päästä varmuuteen. Hän puhuu ihmisluontoon kirjoitetusta moraalijärjestyksestä, jonka ihmiset kaikkialla tajuavat. Hän väittää, että yleismaailmallinen moraalisäännöstö on pitkälti samaa mieltä kymmenen käskyn lain kanssa tiukan kirjaimellisesti tulkittuna. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki automaattisesti seuraisivat näitä moraalitotuuksia.

Me saamme kiittää luomista siitä, ettätällainen yleismaailmallinen moraalinen tieto on olemassa, mutta samaan aikaan me saamme kiitämme syntiinlankeemusta siitä, että on olemassa yleismaailmallinen halua välttää tätä tietoa ja rikkoa sitä vastaan.

Viitteet

[1] 1. Moos. 12:1-3; [2] Matt. 5:21-37; 1. Tim. 1:9-10; [3] 5. Moos. 4:13; [4] 2. Moos. 25:22; 5. Moos 10:1-5; Hepr. 9:4; [5] Mark. 12:29-30 = 5. Moos. 6:4-5; 3. Moos. 19:18; [6] 2. Moos. 20:5; 5. Moos. 5:9.

– Janne Saarela, RV 31.10.2019.

https://jurvanbaptistiseurakunta.fi/lehtiartikkelit/kymmenen-kaskyn-salaisuus/