Miksi helluntailaisuus leviää?

Miksi helluntailaisuus leviää?

Helluntailaisen Yoido Full Gospel -kirkon päärakennus Etelä-Korean Soulissa. Yoido on maailman suurin seurakunta. Sillä on yli 800 000 jäsentä.

Helluntailaistyyppinen kristinusko on jo vuosikymmenien ajan ollut maailman nopeimmin leviävä kristinuskon muoto. Mikä on helluntailaisuuden menestyksen salaisuus?

Suomalaisessa tai eurooppalaisessa uskonnollisessa kontekstissa ei ole helppo muistaa, että suurimmassa osassa maailmaa kristinuskolla menee hyvin. Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Oseaniassa monet kirkot kasvavat. Erityisen nopeaa on erilaisten helluntailaistyyppisten kirkkokuntien ja itsenäisten ryhmien kasvu.

Tässä yhteydessä helluntailaisuuteen ei käsitteellisesti pidä sekoittaa karismaattisuutta tai evankelikaalisuutta. Molemmat voivat liittyä helluntailaisuuteen, mutta karismaattisia ja evankelikaalisia kristittyjä on runsaasti myös muissa kirkkokunnissa. Lisäksi moni uusprotestanttinen kirkkokunta tunnustautuu evankelikaaliseksi, mutta ei ole helluntailainen.

Helluntailaisuuden voittokulku maailmassa on ollut hämmästyttävä. Vuonna 1906 alkanut herätys on runsaassa sadassa vuodessa kasvanut kaikkein varovaisimpienkin arvioiden mukaan yli 150 miljoonan kristityn joukoksi. Avarimpien arvioiden mukaan helluntailaisia olisi maailmassa jo yli 400 miljoonaa. Arvostettu yhdysvaltalainen Pew Research Center arvioi helluntailaisten määräksi maailmassa vuonna 2011 kaikkiaan 279 miljoonaa.
Yleensä helluntaikirkot laskevat jäsenikseen vain aikuisina kastetetut.

Helluntailaisuus kasvaa muiden ohi

Esimerkiksi anglikaaneja on maailmassa laskutavasta riippuen "vain" 80–100 miljoonaa. Luterilaisia on noin 77 miljoonaa. Perinteisiä kalvinistia eli reformoituja kirkkoja yhdistävän Reformoitujen kirkkojen maailmanliiton kirkkojen yhteinen jäsenmäärä on noin 75 miljoonaa. Baptistisiin, metodistisiin ja muihin protestanttisiin ryhmiin kuuluvia on tätä vähemmän.

Vertailun vuoksi: katolisia kristittyjä on maailmassa tällä hetkellä 1,2 miljardia. Ortodoksien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arviot vaihtelevat 220–300 miljoonan välillä.

Mikäli edellä mainitut luvut pitävät paikkansa, helluntailaisten määrä olisi siis jo selvästi ohittanut myös ortodoksien määrän.

Mitä dogmaan tulee, helluntailaisuus ei ole tunnustuksellisesti aivan yhtenäistä. Yleensä tärkeänä opissa pidetään uskovien (aikuis)kastetta, henkilökohtaista uskonsuhdetta ja Raamatun auktoriteettia. Lapsikastetta ei pidetä oikeana kasteena. Varsinkin sakramentti- ja seurakuntaopeissa on suuria eroja esimerkiksi luterilaiseen tai katoliseen kirkkoon verrattuna.

Helluntailaisuus on globaalisti jakautunut satoihin, pienimmät itsenäiset seurakunnat mukaan lukien jopa tuhansiin eri ryhmiin. Joka tapauksessa helluntailaisuus laajasti ymmärrettynä on huomattavasti suurempi tunnustuskunta kuin mikään muun protestanttisesta traditiosta nouseva kirkko. Mitään maailmanlaajuista, kaikkien helluntailaisten hyväksymää keskusjärjestöä helluntailaisuudessa ei ole.

Kokemuksellisuus ja moraalisaarna parantavat elämää

Helluntailaisuuden suosioon maailmalla ei ole yhtä selitystä. Helsingin yliopiston ekumeniikan professorin Risto Saarisen mukaan selitystä voidaan etsiä helluntailaisen julistuksen kokemuksellisuuteen vetoamisesta sekä pienistä toimintayksiköistä nousevasta henkilökohtaisuudesta.

– Erityisesti köyhää maailmaa ajatellen helluntailaisuuteen liittyy myös kokemukseen vetoamisen ohella "sopiva" moraali- tai parannussaarna. Sellainen parantaa työssäkäyntiä ja opettaa pyrkimään kohti parempaa elämää. En kutsuisi sitä menestyksen teologiaksi, mutta heikoissa yhteiskunnissa se on yksi keino, jolla ihmiset saavat elämäänsä ryhtiä.

Saarisen mukaan merkitystä voi olla myös sillä, että helluntailaisuuteen kuuluu usein verkosto- ja solukristillisyyttä, joka kokoaa yhteen samanmielisiä.

– Hieman karrikoiden luterilaisuudessa "koko korttelin väki" menee samaan messuun. Saattaa olla, että helluntailaisuuden kohderyhmä on esimerkiksi luterilaisuutta tarkempi, Saarinen pohdiskelee.

Luterilainen kirkko on jähmeä ylittämään kulttuurirajoja

Saarinen kertoo jo pitempään pohdiskelleensa systemaatikon näkökulmasta sitä, että laajasti ymmärretyn protestanttisuuden eri muotojen leviämiskyvyissä on eroja.

– Näyttää siltä, että protestanttisuuden eri haaroilla on hyvin erilainen monikulttuurinen kompetenssi, siis kyky ylittää maantieteellisiä, kansojen, kielten ja kulttuurien rajoja. Luterilaisuus tuntuu pysyvän kaikkialla valkoisen keskiluokan, tai Afrikan maissa mustan keskiluokan uskontona. Lisäksi esimerkiksi Pohjois-Amerikassa luterilaisuus leviää eniten edelleen saksalaisten ja skandinaavisten siirtolaisten jälkeläisten keskuudessa. Siinä mielessä luterilaisuus on etninen uskonto.

Sen sijaan kalvinismi, baptismi ja helluntailaisuus leviävät Saarisen mukaan sosiologisesti arvioiden luterilaisuutta paremmin.

– Ne leviävät kaikkiin ihmisryhmiin. Kalvinismi on ollut otteeltaan globaali, luterilaisuus lokaali. Näitä asioita on vaikeaa mitata. Vaikka helluntailaisuus toki on eri asia kuin kalvinismi, sillä on myös hyvä kulttuurienvälinen kompetenssi, se hyppii ketterästi paikasta toiseen. Helluntailaiset ovat aina olleet herkkiä lähtemään liikkeelle. Silti on muistettava, että helluntailaisuus ei syntynyt kolmannessa maailmassa, vaan se on anglosaksisten kristittyjen keskuudessa Yhdysvalloissa syntynyt kristinuskon muoto.

Luterilaisuuden vahvuuksiin kuuluu Saarisen mukaan kuitenkin pysyvyys.

– Kun luterilainen kirkko päättää mennä Namibiaan tai Tansaniaan, siellä pysytään sitten 200 vuotta. Samoin esimerkiksi Luterilainen maailmanliiton toiminta on kestävää. Sen sijaan kalvinistien järjestöt ovat suhteellisen lyhytikäisiä ja heikkoja. Voisi sanoa, että kalvinismiin laajasti ymmärrettynä liittyy heikko instituutiokyky, Risto Saarinen sanoo.

Helluntailaisuus on Kalifornian lahja maailmalle

Helluntailaisuus alkoi vuonna 1906, kun Los Angelesin Azusa-kadun kirkon herätykset alkoivat levitä. Herätys saavutti muutamassa vuodessa kaikki mantereet.

Suomeen helluntailaisuus rantautui ensimmäisen kerran vuonna 1911 norjalaisen metodistisaarnaaja T.B. Barrattin vierailun seurauksena, mutta jo pari vuotta aikaisemmin arvellaan Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla esiintyneen helluntailaisia vaikutteita alueen hyvien Ruotsin-yhteyksien vuoksi.

Suomessa on nykyisin noin 46 000 helluntailaista, joista noin 7 500 kuuluu Suomen helluntaikirkon alaisiin seurakuntiin.

Nykyisin suuria ja pieniä helluntaikirkkoja tai erilaisia itsenäisiä seurakuntia ja muita ryhmiä toimii kaikkialla, Yhdysvalloista Etelä-Koreaan ja Suomesta Chileen. Maailman suurimmat helluntaikirkot ovat Etelä-Koreassa, Indonesiassa ja Yhdysvalloissa.

Suurin osa helluntaikirkoista suhtautuu moderniin ekumeniaan hieman kriittisesti, eivätkä helluntailaiset kirkot kovin usein kuulu ekumeenisiin järjestöihin.

Kirkkojen maailmanneuvoston www-sivuilla olevan arvion ja kuvauksen mukaan "helluntailaisuus on onnistunut kohtaamaan yhteiskunnan ja kirkkojen marginaalissa elävien ihmisten tarpeita. Se on tehokkaasti tuonut ihmisiä henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Se rohkaisee jäseniään henkilökohtaisiin todistuspuheenvuoroihin, elämään elämäänsä pitäen silmällä "pyhyyttä", harjoittaa hyvän tekemistä ja olemaan avoimia Pyhän hengen suvereenille toiminnalle karismoissa, merkeissä ja ihmeissä. Lisäksi kirkot rohkaisevat jäseniään säännölliseen kirkolle lahjoittamiseen."

Helluntailaisuus ottaa henkivallat tosissaan

Suomalaisten helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fida Internationalin emeritustoiminnanjohtaja Arto Hämäläinen toimii nykyisin myös Euroopan helluntaiyhteisön (PEF) puheenjohtajana ja Maailman helluntaiyhteisön (PWF) lähetyskomission puheenjohtajana.

Hämäläinen pitää helluntailaisuuden leviämisen tärkeimpänä teologisena syynä pitäytymisen raamatulliseen teologiaan.

– Raamattua kunnioitetaan Jumalan sanana, Raamattua selitetään Raamatulla, se otetaan totena arkielämän keskellä. Tämä ei tarkoita hermeneuttisten vivahteiden poissaoloa, mutta perusasenne Raamattuun on arvostava. Julistajat luottavat siihen, että usko tulee kuulemisesta. Sitä mistä puhutaan, tapahtuu, olkoon kyse uskoon tulemisesta, parantumisesta tai armolahjojen käytöstä, Hämäläinen tiivistää.

Helluntailaisuudessa otetaan Hämäläisen mukaan todesta myös henkivallat.

– Ne ovat todellisuutta monien muiden mantereiden ihmisille, olipa heidän uskonnollinen taustansa mikä tahansa. Hengellisen maailman konkreettisuus vaatii hengellistä lähestymistapaa. Ei siinä päästä pitkälle liberaaliteologisella pohdiskelulla, riivaajat eivät pelkää sofistisia teologisia esityksiä, vaan Jeesuksen nimeä ja siihen liittyvää voimaa, Hämäläinen sanoo.

Helluntailaiselle yliluonnollinenkin on luonnollista

Yksi helluntailaisuuden leviämistä kolmannessa maailmassa selittävä tekijä on Hämäläisen arvion mukaan köyhyys. Helluntailaisuudelle näyttäisi olevan köyhyyden olosuhteissa tilausta.

– Näyttää siltä, että köyhyydessä, sairaudessa tai ahdingossa ihminen on yleensä alttiimpi hakemaan apua Jumalalta. Hyvinvointi ei useinkaan valitettavasti synnytä riippuvuutta Jumalasta ja hänen avustaan. Lieveilmiönä köyhyyden keskellä on ollut välillä epätervettä julistusta, mutta sellaista ei voi liittää klassiseen helluntailaisuuteen.

Ylipäätään helluntailaisuuden menestystä selittävät Hämäläisen mielestä Kristus-, Raamattu-, seurakunta- ja lähetyskeskeisyys, sekä vahva maallikkopainotus ja yleisen pappeuden korostaminen.

– Vahvuuksiin kuuluu myös paljon luultua aktiivisempi sosiaalisuus sekä se, että yliluonnollinen voi olla helluntailaiselle luonnollista.

"Katolinen traditio valmistaa tietä uskoontuloon"

Helluntailaisuuden leviämiseen kuuluu erityisesti Latinalaisessa Amerikassa se, että moni luopuu katolisen kirkon jäsenyydestä ja siirtyy helluntailaisuuteen. Pew Research Centerin mukaan noin joka 7. latinalaisamerikkalainen on helluntailainen.
Fidan tehtävissä paljon maailmaa kiertänyt Hämäläinen tuntee ilmiön.

– Annan kaiken arvostuksen aidolle Jumalan toiminnalle katolisen kirkon sisällä. Monille suhde Jumalaan ja kirkkoon on kuitenkin jäänyt hyvin muodolliseksi. Joillakin ihmisillä katolisuuteen sekoittuu spiritismiä.

– Luulen suurimman syyn muutokseen olevan siinä, että helluntailaistyylinen toiminta tulee lähelle ihmisen arkea, ilman suurta kirkollista hierarkiaa. Helluntailaisuus myös vastaa arjen ongelmiin: miten vapautua huumeista, alkoholin orjuudesta, miten selvitä perhekriisien keskellä, Hämäläinen pohdiskelee.

Hämäläinen kuitenkin myöntää katolisen kirkon vuosisataisen kristillisen perinteen valmistaneen tietä helluntailaisuuteen siirtyville.

– Jeesus toki tiedetään, vaikka häntä ei henkilökohtaisesti tunnetakaan. Synti, taivas ja helvetti ovat tuttuja käsitteitä. Matka uskoontuloon on katolisesta taustasta tuleville usein lyhyempi kuin esimerkiksi islamilaisesta, buddhalaisesta tai hindulaisesta kontekstista tultaessa.

Myös vauraassa Pohjois-Amerikassa ihmisiä siirtyy katolisesta kirkosta ja perinteisistä protestanttisista kirkkokunnista helluntailaisiin ja evankelikaalisiin kirkkoihin.

– Kävin hiljattain Yhdysvalloissa Assemblies of God -kirkon satavuotiskonferenssissa. Se on kasvava, yli kolmen miljoonan jäsenen kirkkokunta. Sen perusviestit olivat samoja, josta tunnistan omasta lapsuudestani saakka Suomenkin helluntailaisuudessa: uskoontulo, kaste, opetuslapsena kasvaminen, Pyhän Hengen täyteys ja armolahjat sekä niiden seurauksena evankeliointi ja lähetys. Ainoana uudempana piirteenä voisi todeta suuremman huomion kiinnittämisen ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisiin ja ympäristön ongelmiin, Hämäläinen vertaa.

Euroopan penseys johtuu tieteellis–postmodernista maailmankuvasta

Yleisen käsityksen mukaan helluntailaisuus ei kuitenkaan erityisemmin leviä Euroopassa. Hämäläinen on asiasta hieman eri mieltä: Euroopassakin on kyllä kasvua, vaikka helluntaikirkot ovat maanosassa toistaiseksi pieniä perinteisiin kirkkoihin verrattuina. Siksi kasvu ei ole näkyvää, poikkeuksina Hämäläisen mukaan vaikkapa Romania, Italia, Espanja, Ukraina ja Venäjä.

Eurooppa on hengellisille liikkeille monessa mielessä kivistä maaperää. Mistä se johtuu?

– Minusta Euroopan ongelma on osaltaan modernistinen tieteellinen maailmankuva, johon yliluonnollinen sopii huonosti. Toinen ongelma on postmodernismi, jonka suhteelliseen maailmankuvaan ei mahdu Jeesuksen kaltainen absoluuttinen totuus. Ja aivan oma lukunsa on viime aikoina Euroopassa päätään nostanut ateistinen maailmankuva. Viimeksi pitää mainita se, että monia eurooppalaisia kiinnostaa myös itämainen, buddhalainen maailmankuva joogaharjoituksineen.

Kaiken tämän sekamelskan keskellä monen eurooppalaisen mielessä häilyy Hämäläisen mielestä myös kristillinen maailmankuva, joka kuitenkin on kaaoksessa.

– Minusta helluntailaisuuden kasvu maailmalla osoittaa tietä takaisin yksinkertaiseen Raamattu-uskolliseen kristinuskoon, Arto Hämäläinen arvioi.



http://www.kotimaapro.fi/artikkeli/miksi-helluntailaisuus-leviaa/?minisite=/avoimet/tutustu-pron-luetuimpiin/

Onko mielipiteitä -?

No ainakin Afrikassa, Karibialla ja Amerikoissa helluntailaisuus palaa juurilleen.
Näissä kaikissa vaikuttaa voimakas afrikkalainen perintö, jossa vainajien hengillä on keskeinen sija arkielämässä. Sama saattaa olla Kauko Idässäkin, mutta en oikein tunne sen kulttuureja.



www.faithforum.fi

Helluntailaisuus levisi 1970 > varsinkin Suomessa ja Ruotsissa, Niilo Yli-Vainion "kaatamisen" vaikutuksesta. Sama kaataminen jatkuu, Yli-Vainion matkijoita oli Suomi pullollaan, ja niin on tänäänkin. Benny Hinn jatkoi samaa linjaa niinkuin moni muukin amerikkalaissaarnaaja. Mainittakoon myös Suomesta  (Artturi Kukkalan kätten alla) vainajahengen saanut Reinhard Bonnke, joka on Afrikan mantereella ja muuallakin pitänyt suurkokouksiaan.

Nyt ovat parantajat ja henkien manaajat suosiossa, ja helluntailaisuus leviää ja siitä  suuresta ja vieläkin suuremmasta herätyksestä haaveillaan.

Lähetyssaarnaaja Mauri Viksten sanoi huolestuneena 1980 luvulla, että hullut ovat pilanneet helluntain.
Näin on käynyt ja se pilaantuminen laajenee.

Helluntailiike alkoi nimenomaan vainajahenkien manaamisella. Nämä aiheuttavat ns. henkilahjat, aivan samat kuin mustien orjien jälkeläisten katolisvaikutteisessa Voodoossa. Asuza kadun johtajat tiedostivat tämän, mutta eivät halunneet puuttua asiaan, koska "herätys" olisi kärsinyt. Suomeen sen toi eräs saarnamies, joka karkoitettiin myöhemmin homoseksualismin vuoksi.



http://www.faithforum.fi

Helluntailaisuuden suomeen toi Barratt 1911. Keväällä 1912 saapui Suomeen Gerhard Olsen-Smidt, joka toimi helluntailiikkeen johtajana vuosina 1912-14 ja 1919-25.
1925 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi helluntaipappi Gerhard Olsen-Smidtin puoleksi vuodeksi vankeuteen ja karkotettavaksi maasta. Syynä oli haureus saman sukupuolen kanssa.
Tästä ei helluntailaisten keskuudessa puhuta mitään.
Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Olsen-Smidtin toimesta Helsinkiin 1920.

Kathryn Kuhlman ja hänen henkioppaansa



https://vapaasana.swedishforum.net/t499-kathryn-kuhlman-ja-hanen-henkioppaansa


Lähde
http://www.pawcreek.org/end-times/kathryn-kuhlman