Perheen merkitys terrorin ehkäisijänä

Uusi Suomi
Puheenvuoro
Vapaavuoro


Perheen merkitys terrorin ehkäisijänä
22.1.2015 13:13 Mia Puolimatka

Ulkomaat Anarkismi Perhe Syrjäytyminen Terrori Uskonto

17 kommenttia

ilmoita asiaton viesti

Saksalainen ex-terroristi, Punaiseen Armeijakuntaan (RAF) kuulunut ja vankilassa 16 vuotta virunut Klaus Juenschke tunnusti vuonna 1988: ”Hirvittävin erehdyksemme oli kuvitella, että ilmaisemme kritiikkiä aseiden avulla.” Juenschken kaltaiset nuoret uskoivat vilpittömästi, että radikaalin ja väkivaltaan turvautuvan yhteiskuntakritiikin tarkoituksena oli etsiä kansalta ymmärrystä ja myötätuntoa. Vastoin saksalaisten terroristien oletuksia tuo väkivalta ei synnyttänyt ainoastaan vastakohtaansa, vaan irvikuvansa, joka vaati tekijöilleen jopa kuolemantuomiota. Ehkä näin kuvitteli toimivansa myös ranskalainen veljeskaksikko, joka teloitti brutaalisti useita ihmisiä Charlie Hebdonin toimituksessa, joka oli julkaissut vuosia sitten satiirisen pilakuvan islamilaisesta profeetasta. Sananvapauden terävin miekka – nauru - oli epäilemättä osunut syvään haavaan.

Terrorismin punainen viiva haastaa länsimaisen yhteiskunnan peilin eteen. Charlie Hebdonin murhenäytelmässä pääosaan ajautui uskonnollisesti radikalisoitunut ja syrjäytynyt identiteetti. Olivatpa sen motiivit mitkä hyvänsä, teko kertoo syvästä ja katkeroituneesta tarpeesta palata osaksi yhteisöä ja perhettä. Kosto julisti yhteisölle, että sillä oli yhä halu vannoa uskollisuutta jollekin hyvälle ja pyhälle. Länsimaisen yhteiskunnan tajunnassa teko oli provosoiva rimanalitus, joka herätti empatian sijasta moraalista kauhua.

Jo Suomen marsalkka Mannerheim tunnisti ilmiön, että orvosta nuoresta on helppo kouluttaa mitä uskollisin sotilas. Pariisissa tuhoa kylväneet veljekset olivat perusturvattomia orponuoria, jotka oli helppo manipuloida ääriliikkeen asialle uhrautuviksi maskoteiksi. Ranskalaiset asiantuntijat kuvailivatkin tekijöitä kuin pieniksi eksyneiksi lapsiksi, jotka olivat valmiita toimimaan sokeasti saamiensa käskyjen mukaan. Sosiologi Carle C. Zimmerman (2008) varoittaakin tahraamasta perheen merkitystä yhteiskuntaa kantavana voimana. Hänen mukaansa perheiden hajoaminen ja kriisi synnyttävät yhteiskuntaan ääriliikkeitä ruokkivan väkivaltavetoisen turbulenssin. On selvää, että syrjäytetyn nuoren kyky ilmaista vihaa ja kritiikkiä vääristyy, mikäli hän kokee ihmisarvonsa tallatuksi. Tämä lainalaisuus pätee siitä riippumatta, millaisessa uskonnollis-kulttuurisessa taustayhteisössä hän saa kasvuunsa eväät. Zimmerman muistuttaa, että jos valtio syrjäyttää perheen merkityksen yhteiskunnan rakenteita uudistavana lähteenä, se tulee pakostakin luoneeksi valtioon radikalisoituvan piilorakenteen: ”Näin se (valtio) heikentää väistämättä niitä moraalisia siteitä, jotka pitävät yhteiskunnan koossa.” Perheestä luopuva kulttuuri unohtaa, että jos ei ole perhettä, ei ole yhteiskuntaa, jonka puolesta yksilö olisi valmis näkemään vaivaa.

Vapaa sana ei synnytä kulttuurissamme anarkistisen väkivallan muotoa niin kauan kuin kunnioitamme pyhää, ihmistä ja vakaita perhesuhteita. Dostojevskin mukaan nuorten on helpompaa uhrata henkensä kuin suostua näkemään arkista vaivaa ihanteidensa eteen. Tulevaisuudessa punainen viiva tulee maksamaan yhteiskunnalle paljon, mikäli politiikka syrjäyttää perheen merkityksen uskollisuus- ja uhrautumisarvojen terveenä kanavoijana.

Mia Puolimatka


http://miapuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185014-perheen-merkitys-terrorin-ehkaisijana


PS. Kommentit US sivustolla ovat mielenkiintoisa....

Olen vuosia  asunut maahanmuuttaja rikkailla paikkakunnilla.
Koulumaailmassa olen päässyt tutustumaan moniin perheisiin.
Pohjoismailla on alhainen moraali muslimimaista tulleitten perheitten
silmissä, eivätkä vanhemmat todellakaan ole positiivisesti
edistämässä lastensa  pohjoismaisiin yhteiskuntiin sopeutumista,
vaan päinvastoin.

Perheettömistä nuorista voisi olla toivoa, mutta
hekin hakeutuvat omanmaalaistensa piiriin ja
vaikuttuvat kielteisesti meidän yhteiskuntaamme vastaan,
ja täten monet jäävät vähitellen ulkopuolisiksi,
poikkeuksia on, mutta vähän.



2015-luvulla  politiikka syrjäyttää kaiken:

Ramattu sanoo

Jes. 3:12
Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat.
Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet
sinun polkujesi suunnan.  

Jes. 9:15 Ja tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi, ja johdettavat joutuivat hämminkiin.