Tapio Puolimatka / Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi kouluopetusta

Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi kouluopetusta

Tapio Puolimatka

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan väittämällä, että sen tarkoituksena on estää sateenkaarilasten syrjiminen ja kiusaaminen. Harvemmin tuodaan esille, että sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen merkitsi uuden avioliittokäsityksen omaksumista koko yhteiskunnan ja kulttuurin pohjaksi. Uusi laki muuttaisi myös kouluopetuksen.

Näin tapahtui Kanadassa, jossa avioliittolaki hyväksyttiin 10 vuotta sitten. Kun oikeusjärjestelmä asetti homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen samanarvoiseksi, uusi ajattelutapa siirtyi myös kouluopetukseen. Nyt nuorelle esitetään yhtä arvokkaana vaihtoehto, että hän menisi naimisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Kuitenkin samaa sukupuolta olevan parin kodissa kasvava lapsi on aina erotettu biologisesta isästään tai äidistään.

Uusi avioliitto-opetus ei rajoitu seksuaaliopetukseen ja yhteen oppiaineeseen, vaan sitä opetetaan läpäisyperiaatteella niin, että sen vaikutus ulottuu periaatteessa kaikkiin oppiaineisiin.

Vanhemmilla ei ole mitään tapaa estää sitä, että heidän lapsilleen opetetaan eri parisuhdemuotojen samanarvoisuutta, vaikka he pitäisivät tätä opetusta vahingollisena lapsilleen. Oikeusistuimet eivät ole Kanadassa suhtautuneet myönteisesti vanhempien valituksiin.

Professori Bradley W. Miller kritisoi sitä, että Kanadassa on uuden avioliitolain myötä laillistettu koko yhteiskunnan läpäisevä systemaattinen mielipiteenmuokkaus, joka saa vaikuttaa vapaasti, koska sen vastustaminen saattaa johtaa jopa siihen, että henkilö joutuu oikeustoimien kohteeksi. Kenenkään ei ole turvallista puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa lehtikirjoituksissa, kirkon opetuksessa tai edes piispojen paimenkirjeissä.

Näin koko julkisen sanan voima puolustaa yhtä ainoaa oikeaa oppia, jota kukaan ei voi arvioida tai kritisoida julkisesti. Lapsille opetetaan esikoulusta alkaen, että avioliiton tarkoituksena on vain tyydyttää aikuisten vaihteleva halu löytää itselleen kumppani. Puhe lapsen oikeudesta isään ja äitiin voidaan tulkita syrjiväksi vihapuheeksi.

http://concordia.fi/second/2017/04/14/sukupuolineutraali-avioliittolaki-muuttaisi-kouluopetusta/

Löysin netistä Suomen helluntaikirkon kannanoton avioliitto- ja parisuhdelainsäädännön valmisteluun.
Laitan sen tänne, en siksi että helluntailaiset olisivat tässä asiassa  esimerkillisempiä kuin muut, vaan siksi että he kerrankin näin teoriassa osaavat perustella kannanottonsa, mitä  ei valitettvasti monessa muussa
asiassa ole tapahtunut, ainakaan käytännössä, sillä Paljon on lakaistu sen "puhtaan" Helluntaimaton alle.


Suomen Helluntaikirkon kannanotto avioliitto- ja parisuhdelainsäädännön valmisteluun 14.2.2011

Suomen Helluntaikirkko haluaa saattaa poliittisten päättäjien ja lainvalmistelijoiden tietoon näkemyksensä Suomen avioliitto- ja parisuhdelainsäädännön kehittämisestä.
Helluntaikirkko on uskonnollinen yhdyskunta, joka edustaa Suomessa toimivia helluntaiherätyksen seurakuntia ja niihin kuuluvia henkilöjäseniä. Helluntaiseurakuntiin kuuluu kaikkiaan noin 45 000 aikuista jäsentä. Liikkeessä on meneillään rakennemuutos siten, että rekisteröityjen yhdistysten muodossa toimivat paikallisseurakunnat ovat järjestäytymässä yhdyskunnan seurakunniksi. Yhteensä 229 seurakunnasta 35 seurakuntaa on tällä hetkellä rekisteröitynyt yhdyskunnan jäsenseurakunniksi, joiden henkilöjäsenmäärä on noin 6 000 henkilöä.

Helluntaiherätys on toiminnassaan, julistuksessaan ja opetuksessaan sitoutunut Raamatun opetuksesta nousevaan avioliittokäsitykseen ja seksuaalietiikkaan. Sen mukaisesti avioliitto on miehen ja naisen muodostama kestäväksi tarkoitettu liitto, joka perustuu puolisoiden väliseen uskollisuuteen, rakkauteen ja kunnioitukseen. Tällaisena avioliitto luo turvallisen perhe- ja kasvuyhteisön myös lapsille. Samalla se takaa lapsille oikeuden eri sukupuolta oleviin vanhempiin.

Raamatullisen opetuksen ja ihanteiden mukaan sukupuolisuhteet on tarkoitettu aviopuolisoiden väliseen yhteiselämään avioliiton sisällä. Sukupuoliyhteyden harjoittaminen avioliiton ulkopuolella, tapahtuipa se sitten heteroseksuaalisessa tai homoseksuaalisessa suhteessa, on vastoin Jumalan tahtoa ja nähdään sen vuoksi synniksi. Tämän periaatteen mukaisesti myöskään homoseksuaalinen parisuhde ei voi olla Raamatun opetuksen mukaisen kristillisen seksuaalietiikan hyväksymä elämäntapa.

Emme tiedä lopullista vastausta siihen, mistä taipumus homoseksuaalisuuteen johtuu. Ihmisen vastuulla on kuitenkin pyrkiä pidättäytymään sellaisten taipumusten toteuttamisesta, mikä ei ole Jumalan tarkoittamaa ja hyväksyttävää käyttäytymistä, olipa kysymys homoseksuaalisista suhteista tai muista kristillisen avioliittomoraalin vastaisista käyttäytymismuodoista.

Terveen perhe-elämän sekä siihen liittyvien eettisten periaatteiden merkitys on myös kasvatuksellinen haaste. Seurakunnissa, perheissä ja yhteiskunnassa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota vanhempien myönteiseen läsnäoloon ja lasten kasvatusvastuuseen. Kasvatuksessa ja koulutuksessa on tuettava nuorten kasvua terveeseen ja normaaliin seksuaalisuuteen. Tämän kanssa on ristiriidassa pyrkimys rinnastaa samaa sukupuolta olevat suhteet avioliittoon ja kuvata ne samalla tavoin hyväksyttävänä ja valittavissa olevana elämänmuotona.

Olemme tietoisia siitä, että ihmisten elämäntilanteet ovat moninaisia eikä raamatullinen ihanne kristillisestä avioliitosta, perhe-elämästä ja kasvatuksesta aina käytännössä toteudu. Seurakunnan tehtävä onkin kristillisen etiikan näkökulmasta kaksijakoinen: toisaalta seurakunnan tulee opettaa ja ylläpitää raamatullisia periaatteita ja toisaalta sen tulee olla hoitava yhteisö, joka pystyy auttamaan ja tukemaan elämässään vaikeuksiin joutuneita. Tehtävämme ei ole tuomita tai moralisoida, vaan osoittaa kristillistä rakkautta kaikissa elämän kriiseissä eläviä lähimmäisiämme kohtaan.

Hyväksymme sen, että yhteiskunnan ja lainsäädännön tulee pyrkiä yhdenvertaisuuteen, jossa kaikki ihmiset ovat oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan tasavertaisia riippumatta siitä, noudattavatko he kristillisen avioliitto- ja seksuaalietiikan mukaisia periaatteita. Näkemyksemme mukaan yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan pidä edistää rinnastamalla miehen ja naisen väliseen avioliittoon muita yhteiselämän muotoja.

Pidämme tärkeänä, että myös lainsäädännöllä ohjataan yhteiskunnallista kehitystä siten, että perinteisen avioliittomoraalin vaaliminen, sen julistaminen ja tukeminen on edelleen mahdollista. Valtiovallan on varmistettava, että tätä perustaa ei murenneta kasvatuksessa, koulutuksessa ja mahdollisuuksissa käsitellä aihetta julkisuudessa.

Lainsäädännön avulla on huolehdittava myös uskonnonvapauden toteutumisesta ja eri uskontokuntien tasavertaisesta yhteiskunnallisesta asemasta tulevaisuudessa. Vaikka lainsäädäntö muuttuisi entistä enemmän uusia perhemuotoja suosivaan suuntaan, uskonnollisten yhteisöjen on voitava vapaasti julistaa oman tunnustuksensa mukaista sanomaa ja siihen kiinteästi liittyviä eettisiä periaatteita pelkäämättä, että kristillisen avioliittoihanteen julkinen opettaminen ja sen mukainen toiminta aiheuttaisi epäilyn tai jopa syytteen syrjinnästä. Lainsäädännön kehittämisessä on varmistettava uskonnollisten yhteisöjen toimintamahdollisuudet ja yhdenvertaisuus sellaisessakin tilanteessa, jossa lainsäädännön sallimat käytännöt ja kristillisen etiikan mukaiset periaatteet ovat keskenään ristiriidassa. Suomen Helluntaikirkon piirissä tällainen tilanne voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi sielunhoidollisessa tilanteessa, jossa seurakunnan opetuksen piiriin tullutta ja toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa parisuhteessa elävää ihmistä tuetaan seksuaalisessa eheytymisessä.

Yhteenvetona esitämme lainsäädäntöä valmisteltaessa otettavaksi huomioon seuraavat periaatteet:

1) Vastustamme avioliittolainsäädännön muuttamista sellaiseksi, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet rinnastettaisiin avioliittoon (ns. sukupuolineutraali avioliitto). Samaa sukupuolta olevien parisuhteessa elävien yhdenvertainen asema yhteiskunnassa on turvattu jo nykyisen rekisteröityjä parisuhteita koskevan järjestelmän puitteissa.

2) Uskonnollisten yhteisöjen toimintavapaus ja uskonnonvapaus on varmistettava siten, että julistuksessa, toiminnassa, opetuksessa ja tiedottamisessa voidaan pitää esillä perinteisen avioliittomallin ja seksuaalietiikan mukaisia periaatteita.

3) Kasvatuksessa ja koulutuksessa on tuettava lasten ja nuorten kehittymistä terveeseen seksuaali-identiteettiin ilman, että he joutuvat alttiiksi perinteisen perhemallin kyseenalaistamiselle.

4) Lainsäädännössä tuetaan avioliittojen kestävyyttä ja lasten oikeutta isään ja äitiin.

Helsingissä 14.2.2011

SUOMEN HELLUNTAIKIRKKO



Pekka Havupalo                                       Usko Katto

Hallituksen puheenjohtaja                        Hallituksen varapuheenjohtaja

https://www.suomenhelluntaikirkko.fi/tiedotteet/suomen_helluntaikirkon_kannanotto_avioliitto-_ja_parisuhdelainsaadannon_valmisteluun_1422011

Seurakunnassa ei saisi kyllä olla ketään, joka katumatta elää synnissä. Se tuhoaa myös seurakunnan. Eksyminen, joka on myös epäjumalan palvelusta on myös synti, eikä tule seurakunnassa sallia niin kuin ei mitään muutakaan pahetta ja syntiä. Luonnolliseti sen seurakunnasta jäähylle pistämisen tulee tapahtua todellisen katumattoman synnin, eikä huhupuheiden, väärän todistuksen, lavastuksen jne. perusteella. Sellaistakin on Evil or Very Mad
Samaten pitäisi osata ottaa varoituksena vanhat virheet asiassa. Ymmärrän, että aina silloin tällöin mahdotonta, mutta ei saisi luopua periaatteesta silti.
Vaikka homot siunattaisiinkin kirkossa Jumalan nimissä, en pysty uskomaan, että Jumala siunaisi. Synti mikä synti ja vielä itsepetos päälle. (Tämä on yksityinen mielipide, jonka uskon perustuvan Raamattuun.)

Näin on, Stiina.
Salaileminenkaan ei auta asiaa, ennemmin tai myöhemmin tulee kuitenkin "pää vetäjän käteen", synnit tulevat julki. Valitettavasti Jumalan kansan keskuudessa on monia, jopa rikollisia, jotka ovat tulleet seurakuntiin kuin piiloon tai suojaan, ulospäin moitteettomuuden julkisivua näytellen, ketä he luulevat pettävänsä -?, vain itseään. Jumala ei ole sokea eikä kuuro, vaikka piilossa voisi olla. 1.Pietarin kirje:
4:81.Pietarin kirje:
4:8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden."
Tämä Raamtun kohta ei anna lupaa synnin tekemiseen, vaikka on heitäkin, jotka pitävät uskovia tyhmän hyväyskoisina, ei, vaan Lähimmäisen rakkaus koskee langennutta ja synnintekijääkin, mutta ei syntiä ja vääryytä, niistä on tehtävä parannus ja luovuttava kaikenlaisesta vääryydestä.




Psalmi 139 sanoo tästä asioitten ytimiin asti:
Psalmit:
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.


139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,
niin katso, sinä olet siellä.

139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
139:11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
139:12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

Kaikkivaltias Jumala, Taivaan ja Maan Luoja, on aina Läsnä. Missä ikinä liikumme ja olemme.
Pimeyskään ei ole Hänelle pimeää, vaan kuin Päivä, pimeässäkin Hän näkee kaiken, kuin päivällä!

Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus (kirja)

Seksuaalivallankumous on Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja, joka analysoi yhteiskuntaelämän keskeistä paradoksia: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Kirja taustoittaa kysymystä lyhyellä katsauksella perheen merkitykseen korkeakulttuurin historian taitekohdissa. Nykyajassa se tarkastelee kriittisesti atomistista vapauskäsitystä, seksuaalisen vapauden myyttiä ja sukupuolineutraalia vallankumousta.

Sisällysluettelo

   1 Ote kirjan johdannosta
       1.1 Kaksi kilpailevaa teoriaa
       1.2 Perheen historia toistaa itseään
   2 Kirjan sisällysluettelo
       2.1 1. Eheä perhe korkeakulttuurin perustana
       2.2 2. Avioliitto- ja perhekulttuurin murrokset antiikissa
       2.3 3. Ranskan suuri vallankumous
       2.4 4. Atomistinen vapaus johtaa totalitarismiin
       2.5 5. Myyttinen kuva seksuaalisen vapauden luomasta paratiisista
       2.6 6. Seksuaalivallankumous muuttaa yhteiskuntaa
       2.7 7. Sukupuolineutraali vallankumous
       2.8 8. Lopuksi
   3 Kritiikkiä
   4 Aiheesta muualla
       4.1 Kirja-arvosteluja
       4.2 Kirjaa käsitteleviä haastatteluja
       4.3 Apologetiikkawiki
   5 Viitteet


Ote kirjan johdannosta

Tämän teoksen tarkoituksena on analysoida yhteiskuntaelämän keskeistä paradoksia: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia. Todellisuudessa ne saattavat olla toistensa edellytyksiä, kuten Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma:

   Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa. Ja diktaattori −− tekee viisaasti rohkaistessaan tätä vapautta. Huumausaineiden tuottamat valveunet, elokuvat ja radiolähetykset yhtyneinä seksuaaliseen vapauteen helpottavat orjuutta, joka on alaisten kohtalona. Kun ottaa huomioon kaiken tämän, näyttää Utopia olevan paljon lähempänä kuin kukaan pari vuosikymmentä sitten osasi edes kuvitella. Sen vuoksi sijoitinkin Utopian kuuden vuosisadan päähän. Nykyisin tuntuu siltä, että tuollainen kauhutilanne odottaa meitä jo yhden ainoan vuosisadan kuluttua −−  – Huxley1

Seksuaalisen vapauden kulttuuri heikentää sen piirissä kasvavien ihmisten kykyä hallita viettiyllykkeitään. Viettien valtaan antautuminen kuitenkin vie pohjaa puolisouskollisuudelta ja rikkoo perhe-elämän eheyden. Perheyhteyden rikkoutuessa kehittyy monia henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Näin syntyneitä ongelmia pyritään ratkaisemaan keskitetyillä yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, jotka lisäävät valtion valtaa ja vähentävät yksilön vapautta. Lisääntyvä vallan keskittyminen puolestaan johtaa vallan väärinkäyttöön.

Vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. Vapaat instituutiot edellyttävät yksilöä, joka hallitsee itseään eettisesti. Itsehallinnan kyky ei ole synnynnäinen, vaan se kehittyy lasten saadessa henkilökohtaista ohjausta rakastavassa perheessä. Perheinstituution hajotessa nuorison häiriökäyttäytyminen ja nuorisorikollisuus kasvavat. Yhteiskuntamoraalin heikentyessä keskitettyjä valvontajärjestelmiä täytyy kehittää ja valtion viranomaisten valtaa kasvattaa. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle. Kärjistetysti voimme sanoa, että ilman rakastavia perheitä yhteiskunta ajautuu kohti poliisivaltiota, joka lisääntyvästi kontrolloi yksilön toimintaa.


Kaksi kilpailevaa teoriaa

Mitä sitten seksuaalisella vapaudella tarkoitetaan? Äärimmilleen vietynä seksuaalinen vapaus ilmenee panseksuaalisesti estottomassa ihmisessä, joka elää seksuaalisuhteissa kaiken ikäisten ja eri sukupuolta olevien ihmisten ja tarpeen tullen jopa eri eläinlajeja edustavien kumppanien kanssa. Ihmisen onni perustuu orgasmien helppoon saatavuuteen ja seksuaaliseen vaihteluun.

Seksuaalisen vapauden ajatellaan johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehittymiseen ja syrjinnän häviämiseen. Tällainen ihminen on vapaa ennakkoluuloista, syrjivistä asenteista, homofobiasta, insestifobiasta ja jopa lajifobiasta (kammosta ihmisten ja eläinten välisiä seksuaalisuhteita kohtaan).

Seksuaalisen vapauden enemmän tai vähemmän johdonmukaisista puolustajista ovat tässä kirjassa esillä Markiisi de Sade, Friedrich Engels, Sigmund Freud, Ruth Benedict, Margaret Mead, Alfred Kinsey, Wilhelm Reich ja kulttuurimarxilaiset. Aikamme seksuaalikasvatus rakentuu paljolti tämän näkemyksen varaan, koska sitä ovat ratkaisevasti muokanneet Kinseyn opetuslapset kuten Mary Calderone ja Wardell Pomeroy.

Panseksuaalisuudelle vastakkainen näkemys ymmärtää seksuaalisuuden voimaksi, joka lujittaa naisen ja miehen moraaliseen sitoumukseen perustuvaa rakkaussuhdetta avioliitossa ja luo pohjan äidin, isän ja lapsen erottamattomalle yhteydelle perheessä. Yksiavioisen kulttuurin ihanteena on naisen ja miehen solmima elinikäinen ja puolisouskollinen avioliitto: avioliittolupaus sisältää ehdottoman moraalisen velvoitteen. Ihminen löytää onnen eläessään eettisen perusolemuksensa mukaisesti ja kohdellessaan toista itseisarvoisena olentona eikä pelkkänä oman nautintonsa välineenä.

Tämän näkemyksen mukaan seksuaalisen vapauden kulttuuri johtaa perheen hajoamiseen ja lasten syrjäytymiseen. Lasten elinehtojen heikentäminen johtaa korkeakulttuurin murenemiseen. Tämän näkemyksen edustajista ovat tässä kirjassa esillä J. D. Unwin, Pitirim Sorokin, Carle Zimmerman, Dietrich von Hildebrand, Roger Scruton, David Popenoe ja W. Bradford Wilcox.

Näiden kahden kilpailevan näkemyksen taustalla vaikuttaa kaksi erilaista käsitystä ihmisen suhteesta luontoon. Panseksuaalisen vapausaatteen taustalla vaikuttaa gnostilaisperäinen ajatus luonnon rakenteiden kuten sukupuolieron ja sen varaan rakentuvan avioliiton kahlitsevuudesta, josta ihmishenki voi vapautua estottoman vapauden, avoimuuden ja suvaitsevuuden avulla.

Heideggerin ja Bultmannin oppilaan, juutalaisen filosofin Hans Jonaksen (2001) mukaan modernin eksistentialismin ja nihilismin perustana oleva ihmisen vapauden ja luonnon vastakkainasettelu on sukua muinaisen gnostilaisuuden vastaavalle vastakkainasettelulle: luonnon rakenteet kuten sukupuoliero ja sen varaan rakentuva avioliitto ovat ihmishengen vapaudelle vieraita ja jopa vihamielisiä elementtejä.

Gnostilaisen libertinismin (moraalisäännöistä vapautumiseen pyrkivän gnostilaisen suuntauksen) mukaan moraaliset käskyt ovat yksi muoto ihmiselle vihamielisen luonnon tyranniaa. Siksi henkistynyt ihminen on vapaa seksuaalielämän rajoituksista. Hänelle kaikki on sallittua, koska ihmishenki ei tahraudu ruumiillisten tekojensa kautta. Tietoisesti rikkomalla moraalinormeja henkistynyt yksilö vapautuu maailmaa hallitsevista laeista, jotka kahlitsevat ihmisen henkisyyden kehitystä.

Gnostilaisuudessa kiteytyivät hellenistisen synkretismin ydinperiaatteet (ihmishengen ja luonnon vastakkainasettelu, anti-kosminen lakien ja normien halveksunta, eliitin tiedon pelastava voima), jotka ovat eri muodoissaan vaikuttaneet länsimaiseen ajatteluun. Samalla kun Aleksanteri Suuren valloitukset ulottivat kreikkalaisen kulttuurin vaikutuksen Intiaan, ne kehittivät itämaisten uskontojen kykyä ilmaista perusajatuksensa loogisesti. Ajanlaskumme alkuun mennessä itämaiset uskonnot ja mytologiat olivat saaneet hallitsevan aseman Rooman valtakunnan uskonnollisessa synkretismissä.

Gnostilaisuus vaikuttaa aikamme kulttuuriin uudenlaisessa ilmiasussa. Gnostilainen luonnon ja ihmishengen vastakkainasettelu konkretisoituu transihmisen korottamisessa aikamme marttyyriksi ja pyhimykseksi. Transihminen on sidottu vääränlaiseen ja hänen henkiselle minuudelleen vihamieliseen ruumiiseen, jonka vallasta hän vapautuu henkisen valaistumisensa ja moraalisen rohkeutensa avulla. Transihmisen ympärille rakennettu kultti ilmentää gnostilaista pyrkimystä vapauttaa ihmishenki hänelle sopimattoman ruumiin kahleista.

Sukupuolieroon perustuva yksiavioisuutta korostava näkemys sen sijaan olettaa, että luonto tukee ihmisen hyvinvointia ja että luonnon rakenteiden kuten sukupuolieron ja avioliiton rakenteiden kunnioittaminen on edellytys ihmisen vapaudelle. Tälle näkemykselle antaa johdonmukaisen perustan juutalais-kristillinen luomisnäkemys, jonka mukaan hyvä Jumala on luonut ihmisen kuvakseen osaksi luontoa, joka ilmentää Luojan hyvyyttä ja viisautta. Yleisemmällä tasolla tähän näkemykseen ovat sitoutuneet kaikki maailmankatsomukset, jotka ymmärtävät maailmankaikkeuden älykkäästi suunnitelluksi kokonaisuudeksi, jossa ihmisellä on oman luontonsa säätelemä paikka. Riistäytyessään irti luontonsa säätelemästä elämänjärjestyksestä ihminen ei saavuta vapautta vaan rikkoo itsensä, ihmissuhteensa ja koko yhteiskuntansa.

Nämä kaksi lähestymistapaa sisältävät erilaisen näkemyksen normatiivisuudesta. Yksiavioinen näkemys ilmentää heteronormatiivisuutta, jonka mukaan seksuaalisen rakkauden tarkoitus toteutuu naisen ja miehen välisessä elinikäisessä ja puolisouskollisessa avioliitossa. Panseksuaalinen näkemys sen sijaan puolustaa niin sanottua pervonormatiivisuutta (queer normativity), joka pyrkii murtamaan sukupuolieroon ja puolisouskollisuuteen perustuvan avioliittoinstituution rikkomalla seksuaalinormeja ja tasoittamalla tietä panseksuaaliseen vapauteen.

Perheen historia toistaa itseään

Ranskan suuri vallankumous ja bolševistinen vallankumous Venäjällä ovat esimerkkejä yhteiskunnallisista murrosvaiheista, joissa ylioptimistinen edistysusko johti aluksi seksuaalisen vapauden lisäämiseen perhe-elämän kustannuksella. Seurauksena ei kuitenkaan ollut onnen ja hyvinvoinnin aikakausi vaan perheen hajoamisen aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. Ongelmien ratkaisuksi valtion valtaa kasvatettiin. Totalitarismin kehitystä edelsi luopuminen ehdottomista perhearvoista.

Vallankumouksellisia kehityskulkuja voidaan verrata paljon hitaampiin vastaaviin kehityskulkuihin antiikin Kreikassa ja Roomassa ja myöhemmin Euroopassa. Näissä historiallisissa kehityskuluissa ilmenee yhteiskunnan vapauden, tasapainon ja hyvinvoinnin riippuvuus perheen eheydestä ja hyvinvoinnista.

Perheinstituution heikentyessä antiikin Rooman tasavalta ajautui sisäisiin levottomuuksiin ja sekasortoon, mitkä johtivat vallan keskittymiseen ja keisarinvaltaan. Perheinstituution hajotessa eli atomisoituessa yhteiskunnan elinvoimaisuus heikkeni eikä Rooma lopulta pystynyt puolustautumaan germaanisten heimojen painetta vastaan, jotka olivat elinvoimaisempia vahvemman perhekulttuurinsa takia. Nämä prosessit johtivat Rooman valtakunnan hajoamiseen.

Omana aikanamme on toteutumassa sama prosessi, joka etenee seksuaalisen vapauden kautta perheen hajoamiseen, lasten pahoinvointiin, yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun, köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syvenemiseen, vallan väärinkäyttöön ja totalitarismiin.
Kirjan sisällysluettelo

  Johdanto

1. Eheä perhe korkeakulttuurin perustana

   Perhe ja kulttuurin elinvoima
   Illuusio seksuaalisesta vapaudesta
   Onko olemassa yleispäteviä perherakenteita?
   Perhehistorian kaudet

2. Avioliitto- ja perhekulttuurin murrokset antiikissa

   Perheen atomisoituminen ja kulttuurin rappeutuminen Kreikassa
   Perheen atomisoituminen Rooman kulttuurissa
   Perheen kolme olomuotoa kristillisessä Euroopassa

3. Ranskan suuri vallankumous

   Seksuaalinen vapaus luo kaaosta
   Yhteiskunnallinen kaaos ja vallankumouksellinen terrori
   Miten ihmistä hallitaan halujensa kautta
   Kulttuurin moraalisen perustan murtuminen

4. Atomistinen vapaus johtaa totalitarismiin

   Atomistinen persoona
   Bolševikkien yhteiskuntakokeilu
   Natsismin totalitaristinen perhepolitiikka
   Perheen atomisoituminen ja valtion valta.

5. Myyttinen kuva seksuaalisen vapauden luomasta paratiisista

   Näennäistieteellinen fantasia paratiisisaaresta
   Meadin tutkimuksen luoma harhakuva
   Meadin teoriaan kohdistuva kritiikki

6. Seksuaalivallankumous muuttaa yhteiskuntaa

   Seksuaalivallankumous ja väestönkasvun rajoittaminen
   EU:n demokratiavaje ja seksuaalivallankumous
   Pervonormatiivinen koulu
   Seksuaalikasvatus
   Panseksuaalisuuden ”tieteellinen” puolustus
   Nuorten seksualisoiminen kouluopetuksessa
   Dietrich von Hildebrandin kritiikki

7. Sukupuolineutraali vallankumous

   Sukupuolineutraali ideologia murtaa ihmisoikeusjärjestelmän
   Seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyys
   Ihmiskäsitysten ristiriita
   Yogyakarta-periaatteet ja ihmisoikeusjärjestelmän mureneminen
   ”LHBT-oikeuksista” johdetut velvoitteet
   Seksuaalioikeudet asetetaan omantunnon yläpuolelle
   Sukupuolivähemmistöstä etuoikeuksia nauttiva eliitti
   Harhaanjohtava viestintä

8. Lopuksi
Kritiikkiä

Filosofisen etiikan professori Timo Airaksinen kritisoi sitä, että Puolimatka tukeutuu kirjassaan niin vahvasti Harvardin yliopiston sosiologeihin Carle Zimmermaniin ja Pitirim Sorokiniin, joiden tuotanto painottuu viime vuosisadan puoliväliin.2 Mika Bergmanin kritiikin mukaan "Rooman tuhon selittäminen avioliittoinstituution heikkemisellä voi olla osittain totta, mutta on paljon sanottu, että se olisi ollut perimmäinen syy" 3. Timo Hännikäisen mukaan Puolimatkan teoksessa näkemykset ovat paikoin puutteellisesti perusteltuja. Hännikäisen mukaan "parhaimmillaan Puolimatka taas on kirjan loppuosassa, käsitellessään seksuaalisen vapautumisen modernien teoreetikkojen kuten Margaret Meadin ja Alfred Kinseyn heppoisia tutkimusmenetelmiä".4



Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus
Seksuaalivallankumous.jpg
Kirjailija Tapio Puolimatka
Kustantaja Perussanoma Oy
Julkaistu 2017
Sivumäärä 190
ISBN ISBN-13: 9789518887945, ISBN-10: 9518887942
      
         *  Jos sattuisi kiinnostamaan! /jarrut/[/size]

Perheen historia toistaa itseään

Ranskan suuri vallankumous ja bolševistinen vallankumous Venäjällä ovat esimerkkejä yhteiskunnallisista murrosvaiheista, joissa ylioptimistinen edistysusko johti aluksi seksuaalisen vapauden lisäämiseen perhe-elämän kustannuksella. Seurauksena ei kuitenkaan ollut onnen ja hyvinvoinnin aikakausi vaan perheen hajoamisen aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. Ongelmien ratkaisuksi valtion valtaa kasvatettiin. Totalitarismin kehitystä edelsi luopuminen ehdottomista perhearvoista.

Vallankumouksellisia kehityskulkuja voidaan verrata paljon hitaampiin vastaaviin kehityskulkuihin antiikin Kreikassa ja Roomassa ja myöhemmin Euroopassa. Näissä historiallisissa kehityskuluissa ilmenee yhteiskunnan vapauden, tasapainon ja hyvinvoinnin riippuvuus perheen eheydestä ja hyvinvoinnista.

Perheinstituution heikentyessä antiikin Rooman tasavalta ajautui sisäisiin levottomuuksiin ja sekasortoon, mitkä johtivat vallan keskittymiseen ja keisarinvaltaan. Perheinstituution hajotessa eli atomisoituessa yhteiskunnan elinvoimaisuus heikkeni eikä Rooma lopulta pystynyt puolustautumaan germaanisten heimojen painetta vastaan, jotka olivat elinvoimaisempia vahvemman perhekulttuurinsa takia. Nämä prosessit johtivat Rooman valtakunnan hajoamiseen.

Omana aikanamme on toteutumassa sama prosessi, joka etenee seksuaalisen vapauden kautta perheen hajoamiseen, lasten pahoinvointiin, yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun, köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syvenemiseen, vallan väärinkäyttöön ja totalitarismiin.

Tätä on tänään yhä enentyvässä määrin.
Tämän päivän nuoriso ongelmiin selitys, kun kaikki arvot ja auktoriteetit pyyhkäistään pois VAPAUDEN nimissä. Kaikki on luvallista ja himot ja nautinnot päästetään vankilasta, murhat ja rikollisuus kaikilla alueilla lisääntyvät. Ihmiset toteuttavat itseään kaikin keinoin helvettiin asti. Helppoa rahaa pitää saada, rehellinen työnteko ei kiinnosta, kun rahaa saa rikollisin keinoinkin, helpommin ja enempi.