Mitä on alkoholismin taustalla?

Mitä on alkoholismin taustalla?
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
1997;113(3):255
Martti Paloheimo
Kirjeet

Artikkeli

Mitä on alkoholismin taustalla?

Duodecimin numerossa 20/96 julkaistiin miniteemasarja alkoholia ja myös alkoholismia käsitteleviä kirjoituksia, joissa valotettiin eri puolilta alkoholiin liittyviä ja kansanterveyden kannalta merkittäviä ongelmia. Erinomaisia tietopaketteja! Muiden kirjoitusten joukosta erottautui Sillanaukeen, Mäkelän, Kiianmaan ja Sepän laatima, alkoholismia koskeva katsaus, sillä se sisälsi ajatuksia, joita hämmästelen. En voi olla puuttumatta niihin, sillä samat käsitykset ovat aivan liian kauan pyörineet alkoholismia koskevassa kirjoittelussa kautta aikojen. Kyseisiä väitteitä lukiessa herää väistämättä ajatus, että tutkijat kautta maailman ovat tutkineet alkoholismia ensi sijassa vain ilmiönä. Sen sijaan itse alkoholistien varsinainen, empaattisesti värittynyt haastattelu–siis ihmisten tutkiminen–näyttää jääneen vähemmälle. Näin meneteltäessä ei ole ymmärretty, miten vaikeasta sairaudesta kärsiviä nämä kieltämättä varsin hankalasti avautuvat, syvästi onnettomat ja usein jo melkoisesti dementoituneet lähimmäiset tosiasiassa ovat..

Alkoholismi pyritään katsauksessa jakamaan "väärinkäyttöön" ja "haitalliseen" käyttöön. Tuo kirjallisuudessa jatkuvasti viihtyvä sana "väärinkäyttö" on jo sinänsä täysin sopimaton lääketieteelliseen tekstiin sen moralisoivan luonteen vuoksi. Parempi olisi puhua terveydelle vahingollisesta käytöstä. Erottelu on tosiasiassa täysin turha. Se voi ehkä olla hyödyllinen, jos halutaan vain kuvata ihmisten juomatottumuksia. Kaikki runsaasti lasia kallistelevat eivät toki ole varsinaisesti alkoholisteja. Kyseessä voi olla vain huono tapa. Alkoholismi on kuitenkin aivan eri asia: vakava ja usein monien surullisten ja nöyryyttävien vaiheiden kautta kuolemaan johtava sairaus. Sen pohjana on kohtalokas psyykkinen vamma.

Minulle käsittämätön on myös väite, jonka mukaan "vain harva alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti". Mihin se perustuu? Onko noita "suurkuluttajia" tutkittu riittävän perusteellisesti, jotta näin voidaan väittää? Epäilen sitä. On näet huomattava, että nuo "henkilökohtaisen ongelmansa" kanssa kamppailevat, joiden joukossa on esimerkiksi vuorineuvoksia ja ministereitä, aina tarmokkaasti kiistävät olevansa alkoholisteja. He eivät halua myöntää, että he ovat tosiasiassa kykenemättömiä hallitsemaan alkoholinkäyttöään. Tiedetäänhän, että juuri oman avuttomuutensa myöntäminen on se vaikein kynnys, joka on ylitettävä, jotta avun saaminen olisi yleensä mahdollista. Lähiomaiset ovat paremmin selvillä siitä, mistä on kysymys, mutta he vaikenevat.

Mainitussa katsauksessa todetaan myös, että "yleensä suuri osa alkoholisteista käyttää alkoholia niin paljon, että he kuuluvat ilman muuta suurkuluttajien ryhmään". Osittain väite pitää paikkansa, mutta on hyvä muistaa, että on olemassa suuri joukko vuosikausia raittiina pysytteleviä alkoholisteja, jotka eivät ole uskaltaneet nauttia edes ykkösolutta.

Katsauksessa esitetään jälleen se kaikkialla esiin tuleva väärinkäsitys, suoranainen harha, jonka mukaan ei olisi olemassa mitään "alkoholistipersoonallisuutta". Väite on käsittämätön. Asiahan on nimenomaan juuri päinvastoin! Jokainen alkoholisti sen tietää!

Ja sitten vielä pahempaa: "Psykodynaamisissa tutkimuksissa alkoholismia on pidetty keinona hallita epämieluisia tunnetiloja. Se ilmentää puutteellista kykyä huolehtia itsestään. Alkoholia käytetään usein mielihyvän kokemiseksi." Kysyn: Mitä ihmeen "psykodynaamisia" tutkijoita nuo ovat olleet? Jokin aivan antiikkinen väite varmaan.

Jos ja kun todellinen alkoholisti saa lukea tuollaisia yhä uudelleen erilaisin sanankääntein esitettyjä väitteitä, hän todennäköisesti joko purskahtaa nauruun tai loukkaantuu. Niillä väheksytään anteeksiantamattomalla tavalla alkoholistien todellisia, riipaisevia kärsimyksiä. Heidät tavallaan pudotetaan toisen luokan kansalaisiksi, joiden elämä on pelkkää mielihyvän etsimistä ja sosiaalisen vastuun väistämistä.

Tuollaiset ajatukset kertovat alkoholismin tutkijoiden maailmanlaajuisesta ja täydellisestä tietämättömyydestä kyseisen kauhean sairauden todellisesta luonteesta. Eihän pelkästään "mielihyvän etsimisestä" voi olla kysymys vaan aivan muusta: pyrkimyksestä paeta sietämättömästä ahdistuksesta keinolla millä hyvänsä, jopa rakkaimpien omaisten luottamuksen pettämisellä. Kun ajattelee sitä suhteentonta tuhoa ja onnettomuutta, mitä alkoholismi saa aikaan, niin luulisi jo pelkällä talonpoikaisjärjellä ymmärrettävän, että "mielihyvän etsiminen" on aivan liian heppoinen motiivi sellaiselle. Paljon vakavammasta on kysymys.

En halua tällä mitenkään loukata kirjoittajia, joiden tiedän olevan alan tutkimuksen kärkinimiä maassamme. Mutta totuus on tässä asiassa joskus sanottava. On varmaan hyvä, että alkoholin tuhoisia vaikutuksia sosiaaliselta ja terveydenhuollon kannalta tutkitaan ja kartoitetaan. Mutta varsinaista alkoholismiksi sanottua sairautta koskevan ns. "tieteellisen" tutkimuksen aivan uskomaton pinnallisuus, moralisoiva tunnepitoisuus, epäaitous ja teoreettisuus on lopultakin paljastettava. Puheena olevan katsauksen laatijat ovat syyttömiä, sillä he toistavat vain sitä, mitä asiasta on muualla kirjoitettu.

Entä sitten? Mistä siis tosiasiassa on kysymys? Mitä haluan asettaa tilalle?

Se ilmiö, jota olemme tottuneet kutsumaan alkoholismiksi, kätkee taakseen ehkä vaikeimman ja tuskallisimman psyykkisen sairauden, mikä ihmistä voi kohdata. Toistaiseksi sillä ei ole ollut nimeä, sillä kaiken aikaa on puhuttu vain sen seurauksesta eli juuri "alkoholismista". Tuota sairautta ei ole mainittu edes psykiatrian oppikirjoissa. Olen antanut sille nimen. Kutsun sitä alkoholismin taustaneuroosiksi. Se kuuluu ahdistusneuroosien ryhmään ja on niistä kaikkein raskain. Sen pohjana on hyvin varhain–ilmeisesti jo varhaislapsuudessa–syntynyt, koko eksistenssiä uhkaava hyljätyksi tulemisen pelko, joka koetaan tuhon uhkana. Asianomainen ei lapsuudessa vielä tajua sitä. Myöhemmin, nauttiessaan alkoholia, hän kokee nousuhumalan yhteydessä valtavan mielihyvän elämyksen. "Tämäpä on hyvää! Tämä sopii minulle!!" Mutta kun "lääkkeen" vaikutus lakkaa, ahdistus palautuu. Ja siitä se sitten alkaa: uuden nousuhumalan etsiminen. Ei ole siis alkoholismia ilman taustaneuroosia.

Tämän mielihyvän elämyksen tuntevat kaikki alkoholismin tutkijat. He tietävät myös "mielihyväkeskuksen" olemassaolon, ehdollistumisen, toleranssirajan nousun sekä paljon siitä, mitä ihmisaivojen kemiassa alkaa tapahtua. Kaikki tietenkin tärkeätä tietoa mutta samalla epäsuotavaa tietoa siinä mielessä, että se johtaa heti ilmiön ymmärtämisen kannalta väärille jäljille. Kysymykseen "Miksi Jeppe juo?" ei tule vastausta, vaikka välittäjäaineiden tutkijat sitä toivovatkin.

Syy mainitsemaani varhaiseen vaurioitumiseen, joka tuota taustaneuroosia ylläpitää, on selvä: Primaarinen turvallisuuden tunne omien vanhempien käsissä ei ole päässyt kehittymään. Seurauksena on turvattomuuden tunne, viiltävä yksinäisyys, tuhoutumisen pelko. Selitys tämän pelon syntyyn on varsin yksinkertainen:

Kaikki, mitä vanhemmat tuntevat lastaan kohtaan heti alusta alkaen, heijastuu tuhansin eri muodoin heidän käyttäytymisessään ja tulee näkyviin myös lapsen kohtelussa eli siinä tavassa, jolla lasta pidellään, katsotaan, puhutellaan ja kosketetaan. Lapsen tunnemaailmaan siirtyy varhaisen omaksumisprosessin kautta käsitys turvallisuudesta, sekä hyvässä että pahassa, tässä tapauksessa siitä, että hänen olemassaoloaan ei ole täysin hyväksytty. Tätä koskeva kuva piirtyy pala palalta hänen omaa eksistenssiään koskevaan karttaan hänen aivoissaan. Ja sinne se jääkin pysyvästi, sillä "luukut sulkeutuvat", kuten aivotutkijat sanovat. Myöhemmät myönteisetkään kokemukset eivät pyyhi niitä pois. Ne ovat kuin paketissa.

Jossakin on siis ollut kohteluvirhe. Se on aina salakavala, äärimmäisen vaikeasti havaittava totuus, jota vanhemmat itsekään eivät pysty tiedostamaan. He saavat siitä ehkä aavistuksen joskus totuuden hetkinä hermostuessaan ja väsyessään lapseensa. Mutta he varjelevat siltä itseään ja työntävät sen kiireesti pois mielestään.

Tämä on nyt juuri sitä, mitä olen sanonut kotivammaisuudeksi. Jokainen alkoholisti on kotivammainen. Vamma siitä johtuvine ahdistuksineen seuraa asianomaista koko elämän ajan. Viina on ainoa, joka siihen auttaa. Ja huumeet tietenkin.

Näin voimme ymmärtää, miksi alkoholismin todellinen syy on pysynyt salassa ja miksi tutkijat kaikkialla maailmassa ovat säikähtäen liukuneet sen yli: vanhempia ei saa arvostella! Lapsen alkoholismia ei millään saa lukea vanhempien "syyksi" tai heidän aiheuttamakseen! Alkoholistit itsekin suojelevat itseään tältä salaisuudelta eli lapsuutensa tragedialta. Jos heiltä kysytään, niin he vastaavat pyöreästi: "Kyllä minulla hyvä koti on ollut." Mutta jos kysymme uudelleen ja empaattisesti, tuleekin toisenlaista tekstiä: "Faija hakkasi, mutsi huusi."

En millään voi tällä mielipidepalstalla esitellä tarkemmin alkoholismin taustaa koskevaa ongelmaa kotivammaisuusfilosofian kannalta. On kuitenkin aivan ilmeistä, että koko psykiatria ja niin myös alkoholismia koskeva tutkimus tarvitsee uuden paradigman–sellaisen, jossa varhaisen vammautumisen merkitys otetaan vakavasti huomioon. Selvitän tätä (kysymystä tarkemmin keväällä ilmestyvässä kirjassani) "Suomalaisen lapsuuden haavat" (Kirjapaja). Tässä riittänee: Alkoholisti ei ole koskaan saanut olla kenenkään oma ja siksi hän pakenee virtuaalitodellisuuteen–kun me muut sen sijaan jaksamme pysytellä tässä.

Kirjoittaja: MARTTI PALOHEIMO
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo70060&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Sanavahvennukset/arkikalusto

Kerrankin asiaa alkoholismin taustasta!
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
1997;113(8:768
Pekka Kiviranta
Kirjeet

   Artikkeli

Kerrankin asiaa alkoholismin taustasta!

Viitaten Martti Paloheimon harvinaisen syvälliseen artikkeliin "Mitä on alkoholismin taustalla" (Duodecim 3/97) haluan tuoda esille kunnioittaen seuraavaa.

Allekirjoittanut kuuluu alkoholitutkimuksen uranuurtajiin Suomessa, mutta olen viimeiset parikymmentä vuotta vaiennut aiheesta havaittuani, ettei alkoholismin todellinen luonne ole kiinnostanut lainkaan ketään suomalaista tai ulkomaista tutkijaa. Kaikesta muusta on puhuttu ja kirjoitettu mutta ei siitä, mistä Martti Paloheimo kirjoittaa, eli alkoholismin taustalla olevista todella vaikeista psyykkisistä ongelmista eli juuri niistä syistä, jotka panevat alkoholistin juomaan huolimatta ilmeisistä haitoista hänelle itselleen ja hänen ympäristölleen.

Alkoholismin taustalla on omien tutkimusteni perusteella aina vaikea tuska. Paloheimo kutsuu sitä neuroosiksi, minä olisin kokemukseni perusteella valmis tekemään vaikeamman diagnoosin. Taustalla on psykoosin tasoinen tuskatila, joka on niin vaikea, että potilas vastoin parempaa tietoaan juo, jotta voisi edes hetkeksi lievittää oloaan, vaikka uhkana sitten onkin perheen hajoaminen, työpaikan menetys ja pitkällä aikavälillä oma kuolema johonkin alkoholisairauteen, ellei itsemurhaan.

Tämä tuskan olemassaolon havaitseminen on niin ilmeinen tosiasia ja kaikille asiaa vähänkin tunteville niin ilmiselvä, että aiheesta on ollut pakko vaieta, koska sitä ei ole uskallettu tunnustaa eikä tutkia. On tutkittu kaikkia muita sinänsä tärkeitä mutta kuitenkin sivuasioita, kuten alkoholin sosiologisia ja fysiologisia aspekteja. Alkoholisosiologia oli suurta muotia Suomessa Alkon ja Pekka Kuusen loiston päivinä 1970-luvulla. Alkoholisosiologian kovin nimi Kettil Bruun oli todella tunnettu kansainvälinen alkoholitutkija. Tämä kaikki oli kunnioitettavaa, mutta jäi kuitenkin sivuraiteelle alkoholismin ytimestä, taustalla olevasta psykoosin tasoisesta tuskasta.

Miksi tuskan sivuuttaminen sitten on ollut niin välttämätöntä. Käsitykseni mukaan siitä syystä, että tämä tuska on niin yleistä, että sitä on yksinkertaisesti pelätty. Ongelman tekee ymmärrettäväksi se, että alkoholinkäyttö on varsin tavallista, ja on sekoitettu normaali alkoholinkäyttö alkoholismiin. Kun alkoholitutkijat itsekin ovat käytelleet alkoholia, on heistä ollut vastenmielistä ajatella, että heillä itselläänkin voisi olla tällaista tuskaa. Tämä huoli on kuitenkin aiheeton, koska onneksi vain harva alkoholitutkija on itse alkoholisti.

Tavallisen alkoholikäytön taustalla ei yleensä ole mitään erityistä tuskaa, korkeintaan ajoittaista lievää pahanolon ja stressin tunnetta, jota alkoholi tilapäisesti lievittää. Asiantuntijan kannalta ei ole mitään vaikeuksia erottaa toisistaan alkoholismin taustalla oleva tuska ja tavallinen, runsaskin alkoholinkäyttö. Alkoholismia tarkemmin tuntemattomalle, joita psykiatreistakin valtaosa on, tämän rajan vetäminen on kuitenkin vaikeaa ja herättää hämmennystä. Alkoholismin ja tavallisen alkoholikäytön sekoittaminen lienee pääsyy siihen, että alkoholismin varsinaisesta pääongelmasta eli taustalla olevasta tuskasta on viimeiset 40 vuotta lähes kokonaan vaiettu. Tämä on tapahtunut valitettavasti sekä Alkon sosiologien että HYKS:n alkoholitutkimusyksikön piirissä, joissa kummassakin olisi luullut olevan alan todellista asiantuntemusta. Mutta tähän mennessä asiantuntemusta ei ole ollut mutta ehkä tulevaisuudessa on, kun alkoholismin nykyiset hoitokeinot on käytetty loppuun ja on pakko alkaa pohtia ongelman syvimpiä syitä.

Kiitokset Martti Paloheimolle tärkeän asian esille ottamisesta. En kuulu hänen "kotivammaisuusaatteensa" kannattajiin, eikä tämän käsitteen sekoittaminen alkoholismin taustalla olevaan tuskaan ole mielestäni asiallista. Kyseinen sekaannus ei kuitenkaan vähennä Paloheimon siviilirohkeutta ottaa kerrankin esille suuren kansantautimme alkoholismin ydinkysymys eli alkoholistisen juomisen taustalla oleva tuska, jonka lievittäminen on alkoholismin hoidon keskeisin ongelma.

Kirjoittaja: PEKKA KIVIRANTA, LKT, VTT, psykiatrian dosentti, päihdelääketieteen erikoislääkäri Museokatu 34 B 22 00100 Helsinki


http://duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_auth=cXB9VdqG&p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo70176&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=Martti+Paloheimo