Kun kivut eivät lopu

ps.


Olin näkövammaisen ja parantumattoman taudin vaivaaman monivuotinen ystäväni apuna lääkärissä.
Vaikeaa oli kyseenalaistaa  määräyksiä lääkityksen suhteen kun ne aiheuttivat enempi sivuvaivoja.
Lopulta jatkuva sairaalassa ravaaminen sai aikaan lääkkeitten vaihdon joskin kalliimpaan sorttiin,
mutta sen jälkeen sairaalareissut vähenivät melkein kokonaan, siltä osin.

Vanha ihminen ei uskalla kritisoida lääkärin määräyksiä, eikä valittaa muutenkaan.
Eikä sitä tee moni nuorikaan, siitä pelosta että apu loppuu kokonaan,
Huonokin apu on apu, vai onko se?


Onko kokemusta?