Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei

kirjoittaja Hellevi Pe Maalis 23, 2018 9:03 am

Jumalan armo ei lopu koskaan Jeesus armahtaa - ihminen ei

Pastori, terapeutti Seppo Jokinen oli jo kypsässä miehen iässä, kun hän tajusi olevansa alkoholisti. Hän oli johtanut pitkään suurta kuntainliiton hoitolaitosta Itä-Suomessa ja sinä aikana alkoholisoitunut itse. Hän yritti turhaan pyristellä irti viinasta, johon hän uskovana miehenä oli tutustunut vasta aikuisiässä. Hän muistaa vieläkin elävästi ensimmäisen humalansa ja myös sen, että heidän suhteensa oli alusta lähtien lämmin ja hellä.

Seppo pääsi itse päihteistä eroon 20 vuotta sitten ja sen jälkeen hän on toiminut kristillisenä terapeuttina ja kirjoittanut useita kirjoja, joissa pohditaan mm. sitä kuinka rikkinäinen ihminen pystyy kasvamaan ehjemmäksi. Hän kiertää myös ympäri Suomea yhdessä Joel Hallikaisen kanssa julistamassa sanaa. Tämä pari kerää kirkkoihin ja temppeleihin sellaista kansaa, jota ei yleensä niissä nähdä. Työssään Jokinen on joutunut pohtimaan paljonkin armon käsitettä. Armon käsite hengellisessä mielessä on Jokisen mukaan kuitenkin harvinaisen yksiselitteinen. Jeesus antoi meille anteeksiantamisesta selkeän mallin. Kun häneltä kysyttiin kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi samalle ihmiselle saman päivän aikana. Perätikö seitsemän kertaa ja Jeesus vastasi. Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja käytännössä tämä tarkoittaa rajatonta määrää, aloittaa Jokinen.

Jeesus näytti tien

Jokinen menee Jeesuksen opetuksiin, joissa hän antoi mallin siitä, mihin meidän ihmisten pitäisi elämässään pyrkiä. Toki Jeesus tiesi, ettei kukaan ihminen pysty elämään tekemättä syntiä. Hän sanoi, että se joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin. Käsi sydämellä, kuinkahan monta syntiä tekemätöntä miestä löytyy. Olen aika vakuuttunut siitä, ettei Jeesus tarkoittanut sitä, että meidän oikeasti pitäisi pystyä elämään niin, ettemme koskaan katso naista tällä tavalla. Enemmän hän tarkoitti nähdäkseni sitä, että me tässä tunnistaisimme oman syntiin langenneen minämme, pohtii Seppo Jokinen.

Ja armoa riitti

Jokinen kertoo, että Raamatun mukaan Jeesuksella riitti armoa melkein kaikkia pahantekijöitä kohtaan, jos nämä katuivat tekojaan. Oikeastaan ainoa poikkeus olivat lapsiin sekaantujat, jotka hänen mukaansa olisi ollut parempi hukuttaa meren syvyyksiin myllynkivi kaulassa. Ei hän kuitenkaan heitäkään halunnut hukuttaa. Jeesus sanoi vain, että parempi olisi tehdä näin. Syntisiin ja katuviin ihmisiin Jeesus siis suhtautui armollisesti. Vähemmän suopeasti hän suhtautui sen ajan uskonnollisiin johtajiin ja fariseuksiin. Tämä on helppo soveltaa myös nykyaikaan ja meihin, jotka pidämme itseämme aika hyvinä ihmisinä. Jeesus sanoi kaikille suuruuden tavoittelijoille ja itsensä korostajille, ettei pääsystä taivasten valtakuntaan ole kuin niille, jota tekevät parannuksen ja tulevat lasten kaltaisiksi.

Ihmiset tuomitsevat

Siinä missä Jeesus suhtautui armollisesti syntisiin ja katuviin, eivät seurakunnat ja sen jäsenet ole Jeesuksen opetuksia kovin kuuliaisesti seuranneet. Itseään hyvinä pitävät ihmiset ovat hyvin hanakoita tuomitsemaan toisia ja liian usein peiliin katsominen on heille täysin vierasta. Uskonnollinen maailma ja uskovaisten maailma on valitettavasti äärettömän armoton, mutta onneksi siihen ei kannata liikaa tuijottaa. Itse katson vain sitä, miten Jeesus on asioihin suhtautunut, koska se määrittää, miten taivas suhtautuu, painottaa Seppo Jokinen.

Itse armon kokenut

Vähän yli 20 vuotta sitten Seppo Jokinen oli jo kokeillut melkein kaikkia keinoja päästäkseen eroon alkoholista. Hän oli käynyt terapiassa, ollut parantoloissa, käynyt seurakunnissa, mutta mikään ei ollut auttanut. Kaikki yrittivät kyllä parhaansa, mutta minä en raitistunut. Se oli tosi rankkaa aikaa. Olin kuitenkin uskova mies, vaikka suhteeni Jumalaan oli juomiseni aikana haalennut, koin ettei Jumala missään vaiheessa ollut minua hyljännyt. Hän ainoastaan halusi kouluttaa minua, muistelee Jokinen. Keväällä tasan 20 vuotta sitten Jokinen meni ensimmäistä kertaa elämässään pitkän ryyppyputken jälkeen alkoholisteja auttavaan itsehoitoryhmään ja siellä Jumala alkoi puhua hänelle.

Ei tarvinnut enää juoda

Kun tatuoitu ronski mies tarjoutui juottamaan Sepolle kahvia, koska hän ei itse siihen käsiensä vapinalta kyennyt, kaikki muuttui. Tuntui kuin jokin säde olisi tullut katon lävitse siihen huoneeseen ja Jumala alkoi puhua minulle. Hän sanoi, ettei sinun Seppo tarvitse enää juoda. Minä kysyin hölmönä, että mitä minun pitää tehdä. Jumala sanoi, että riittää kun et ota ensimmäistä ryyppyä ja minä hoidan lopun. Mutisin yrittäväni pitää sen. Olen pystynyt tähän asti pitämään sen ja Jumala on lupauksensa mukaan pitänyt huolen lopusta, kertoo Seppo.

Armahda myös itsesi

Seppo Jokinen pystyy hyvin samaistumaan niihin ihmisiin, jotka ovat nousseet syvältä takaisin ihmisten joukkoon ja päässeet osallisiksi uskosta ja seurakuntayhteydestä. He ovat saaneet anteeksi tekemänsä pahat teot, mutta itselleen he eivät ole pystyneet antamaan anteeksi. Monet ihmiset kokevat jatkuvaa syyllisyyttä ja vaikka he halaisivat armahtaa itsensä ja uskoa siihen, että myös Jumala armahtaa, eivät he kykene siihen. Heidän sisällään on syyllisyys, joka julistaa heidät jatkuvasti pahaksi. He eivät kykene armahtamaan itseään.

Hyvin usein tällainen syyllisyys ei ole missään suhteessa todellisuuteen ja useimmiten tällainen syyllisyys on syntynyt jo varhaisessa lapsuudessa ja sen poistaminen vaatii usein vuosien työn, selvittää Jokinen. Hänen mukaansa normaalilla terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kykenee siihen, ettei hän enää häpeä sitä, että ylipäänsä on olemassa. Jos tekee jotain väärää, silloin saakin hävetä. Jokinen uskoo, että syyllisyys ja häpeä ovat pohjimmiltaan rankaisutunteita, jotka Jumala on tietoisesti antanut meille. Varmaankin Hän on tarkoittanut sitä, että niiden avulla meidän käyttäytymistämme voidaan muuttaa parempaan suuntaan.

http://www.ecredo.fi/kan/data/liitteet/lahimmainen_2_2008.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
1	2	3	4	5	6	7
8	9	10	11	12	13	14
15	16	17	18	19	20	21
22	23	24	25	26	27	28
29	30