Uskonnot eivät ole katoamassa

kirjoittaja Hellevi La Elo 08, 2020 7:52 am

Ari Puonti / 19.3.2019
Uskonnot eivät ole katoamassa

Voittaako maallistuminen ja ateismi? Häviääkö kristinusko? Millainen on vuoden 2019 maailma uskontojen kannattajamäärien ja erityisesti kristinuskon suhteen?

Tammikuussa 2019 ilmestynyt International Bulletin of Mission Research on päivittänyt maailmanlaajuisen kristinuskon tilanteen [1]. Julkaisu on aiemmalta nimeltään International Bulletin of Missionary Research ja se on päivittänyt maailman uskontotilanteen vuodesta 1985 saakka.

Suomalaisille tulee helposti näköharha – kristinusko katoaa, koska Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain. Vuonna 2018 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyydestä luopui 58 338 suomalaista. Ensimmäistä kertaa historiassa luterilaisen kirkon jäsenmäärä tippui alle 70%. Kirkkoon kuului vuoden 2018 lopussa 69,7 prosenttia suomalaisista.

Kirkosta eroaminen alkoi kiihtyä vuonna 2003, jolloin uusi uskonnonvapauslaki astui voimaan. Sen jälkeen kirkosta on vuosittain eronnut 40 000 – 60 000 ihmistä. Uuden lain mukaan kirkosta eroaminen ei vaatinut henkilökohtaista käyntiä maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa. Lain muutos mahdollisti kirkosta eroamisen internetin kautta. Vapaa-ajattelijat käyttivät tätä tilaisuutta hyödykseen ja perustivat eroakirkosta.fi-palvelun, jonka kautta 8.3.2019 mennessä on eronnut 682 649 henkilöä.

Kirkot ovat menettäneet jäseniään myös muualla Euroopassa, jossa maallistuminen on lisääntynyt.

Uskonnot, kristinusko mukaan lukien, eivät ole kuitenkaan kuolemassa tai näivettymässä. Päinvastoin. Kristittyjen määrä lisääntyy vuosittain 2.89% Afrikassa, 1.89% Aasiassa, 1.18% Latinalaisessa Amerikassa, 0.89% Oseaniassa, 0.56% Pohjois-Amerikassa. Kasvu on pienintä Euroopassa, jossa kristittyjen määrä kasvaa vain 0,04% vuodessa.

Viimeisen tuhannen vuoden aikana Euroopassa on ollut enemmän kristittyjä verrattuna muihin maanosiin. Nyt tilanne on toisenlainen ensimmäistä kertaa historiassa. Vuonna 2019 eniten kristittyjä on Afrikassa (618 870 000), toiseksi eniten Latinalaisessa Amerikassa (600 443 000) ja kolmanneksi eniten Euroopassa (549 550 000).

Kristinuskon sanoman kertomisessa riittää kuitenkin vielä tehtävää. Evankeliumia ei ole kuullut 2 188 108 000 ihmistä, eli 28,4% maailman väestöstä.

Suurimmat uskonnot

Ateismi ja uskonnottomuus eivät ole voittajia kun tarkastellaan koko maailmaa. Maailman uskontotilanne kannattajamäärien suhteen on seuraavanlainen:

– kristittyjä on 2,528,295,000 (kasvua vuodessa 1,27%)

– muslimeja on 1,864,141,000 (kasvua vuodessa 1,95%)

– hinduja on 1,051,375,000 (kasvua vuodessa 1,30%)

– buddhalaisia on 539,516,000 (kasvua vuodessa 0,93%)

– Kiinan kansanuskontojen kannattajia on 452,765,000 (kasvua vuodessa 0, 25%)

– etnisten heimouskontojen kannattajia on 267,124,000 (kasvua vuodessa 0,93%)

– uususkontoihin kuuluu 65,202,000 (kasvua vuodessa 0,21%)

– sikhejä on 27,318,000 (kasvua vuodessa 1,66%)

– juutalaisia on 14,617,000 (kasvua vuodessa 0,32%)

– uskonnottomia on 854,160,000 (kasvua vuodessa 0,36%). Uskonnottomien ryhmään kuuluvat agnostikot (716,124,000, kasvua vuosittain 0,42%), jotka eivät kiellä tai myönnä Jumalan tai jumalien olemassaoloa vaan ovat epävarmoja sen suhteen. Tiukkojen ateistien osuus uskonnottomien ryhmässä on verrattain pieni (138,036,000 ihmistä, kasvua vuodessa 0,04% vuodessa)

Tilastot kertovat siis, että islam ja hindulaisuus kasvavat nopeammin kuin kristinusko. Maailman uskontotilanteen päivittäjät kommentoivat International Bulletin of Mission-lehdessä vuonna 2018, että heidän arvionsa mukaan kristittyjen määrä (35%) olisi kuitenkin suurempi kuin muslimien määrä (29%) vuonna 2050. Muslimien määrä kasvaa syntyvyyden kautta kun taas kristittyjen määrän arvioidaan kasvavan kääntymysten kautta erityisesti Kiinassa ja Intiassa.

Kristittyjen, muslimien, hindujen ja sikhien määrä kasvaa voimakkaammin kuin maailman väestön kasvu. Maailman väkiluku on nyt 7,714,577,000 ja väkimäärä kasvaa vuodessa 1,20%. Kristittyjen määrän kasvu ylittää tämän luvun Afrikassa ja Aasiassa.

Suurimmat kristilliset trendit

Kristityt jakautuvat erilaisiin kirkkokuntiin, mutta myös suuntauksiin, jotka ylittävät kirkkokuntien rajat. Suurimmat ryhmät ovat:

– roomalaiskatoliset 1,243,532,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,02%)

– helluntailaiset / karismaatikot 693,820,000 jäsentä (kasvua vuodessa 2,26%).

– protestantit 571,926,000 jäsentä (kasvua vuodessa 1,61%)

– riippumattomien seurakuntien jäsenet 449,424,000 jäsentä (kasvua vuodessa 2,19%, suurin osa näistä seurakunnista sijaitsee Aasiassa ja Afrikassa)

– ortodoksit 286,395,000 jäsentä (kasvua vuodessa 0,58%)

Luterilaiset lukeutuvat protestanttien kategoriaan. Luterilainen maailmanliitto arvioi, että luterilaisia on maailmassa 75,5 miljoonaa.

Riippumattomilla seurakunnilla (independents) tarkoitetaan uusia itsenäisiä seurakuntia, jotka eivät ole vanhojen tai perinteisten kirkkojen aloittamia. Niitä ovat mm. afrikkalaisten perustamat uudet kirkot ja ei-perinteiset uudet seurakunnat länsimaissa.

Keitä ovat helluntailaiset ja karismaatikot?

Helluntailaisten/karismaatikkojen ryhmä on voimakkaimmin kasvava kristinuskon suuntaus. Tämä ryhmä on osittain päällekkäin riippumattomien seurakuntien, roomalaiskatolisten ja protestanttien kanssa.

Helluntailaiset ja karismaatikot jakautuvat seuraaviin alaryhmiin [2]:

– perinteiset helluntailaiset kuten suomalainen helluntaiherätys ja Yhdysvaltojen Assemblies of God, jotka korostavat, että jokaisen kristityn tulisi kokea uskoontulon jälkeen ”Pyhän Hengen kaste”, jonka merkkinä on kielilläpuhuminen. Vuonna 2010 heitä oli helluntailaisten/karismaatikkojen kategoriassa 15,7%.

– vanhojen kirkkokuntien (roomalaiskatoliset, protestantit kuten luterilaiset ym.) karismaatikot, jotka korostavat Pyhällä Hengellä täyttymistä, mutta pistävät vähemmän painoa kielilläpuhumiselle. Vuonna 2010 heitä oli helluntailaisten/karismaatikkojen kategoriassa 40,2%.

– uusien riippumattomien seurakuntien karismaatikot, jotka eivät halua leimautua helluntailaisiksi. Jotkut eivät halua leimautua edes karismaatikoiksi. Samalla he kuitenkin korostavat ”ihmeitä ja merkkejä” sekä Pyhällä Hengen armolahjoja (painottaen helluntailaisia vähemmän kielilläpuhumista). Tähän kategoriaan kuuluvat mm. uskonliikkeen (Word of Faith) seurakunnat, itsenäiset karismaattiset seurakunnat, karismaattiset kotiseurakunnat ja Vineyard-liikkeen seurakunnat. Vuonna 2010 heitä oli helluntailaisten/karismaatikkojen kategoriassa 44,1%.

Helluntailaiskarismaattisuus haastaa maallistumisen

Vuonna 1965 harvardilainen teologi Harvey Cox julkaisi kirjansa The Secular City. Siinä hän ennusti kristinuskon joutuvan pian tekemisiin maallistuneen kulttuurin kanssa, jossa ei ole sijaa uskonnolle. Coxin näkemys heijasti aikansa sosiologien näkemyksiä. 1990-luvulla tapahtui kuitenkin käänne kun sosiologit alkoivat korostaa uskonnon pysyvyyttä. Eräs tärkeä osa uutta tilannearviointia oli sosiologien osoittama huomion helluntailaisuuden kasvua kohtaan. Myös Harvey Cox muutti näkemystään uskonnon tulevaisuudesta kirjassaan Fire from Heaven (1996). Hänen mukaansa tulevaisuus ei kuulu enää maallistumiselle vaa helluntailaisuudelle.[3]

Oxfordin yliopiston teologian historian professori Alister McGrath toteaa kirjassaan Ateismin lyhyt historia (2004), että helluntailaisten ja karismaatikkojen kasvua selittää kaksi tekijää. Ensiksikin helluntailaisuus korostaa suoraa ja välitöntä Jumala-kokemusta ja välttää kuivakan kristillisen aivouskon, joka tuntuu monista laimealta ja käsittämättömältä. Toiseksi, helluntailaisuus osaa mukautua huomattavan hyvin eri kulttuureihin, varsinkin Afrikassa ja Aasiassa.

McGrathin mukaan helluntailaisuuden syntyminen ja voimakas kasvu on osoitus siitä, että kristinusko pystyy keksimään itsensä uudestaan. Ateismi sai menneisyydessä voimansa osoittamalla kirkkojen virheitä köyhien auttamisessa. Ateismi houkutteli monia yhteiskunnan syrjimiä, jotka olivat vieraantuneet kirkoista. Helluntailaisuus muutti tilanteen. Helluntailaisuus on yhteiskunnallisesti aktiivista eikä sitä vaivaa turha kirkkobyrokratia. Näin se on ohittanut monet perinteiset syyt arvostella kristinuskoa. Helluntailaisuudesta on tullut kolmannen maailman uusi marxismi ja se voittanut kilpailijansa taistelussa köyhien sieluista.
Viittaukset:

[1] Gina A. Zurlo, Todd M. Johnson, and Peter F. Crossing: ”Christianity 2019: What’s Missing? A Call for Further Research”, International Bulletin of Mission Research. January 2019, Vol. 43 (1), sivut 92-102.

[2] Todd M. Johnson, Gina A. Bellofatto, Albert W. Hickman, Bradley A. Coon, Mary Krause, Sujin Park: ”Christianity in its Global Context, 1970–2020. Society, Religion, and Mission.” June 2013, sivut 18-19. Julkaisija: Centre for the study of Global Christianity. Gordon-Conwell Theological Seminary.

[3] Alister McGrath: Ateismin lyhyt historia. 2004, s. 211-212. Kirjapaja Oy: Helsinki.

Kommentit luettavissa sivustolla joka löytyy täältä:
https://www.areiopagi.fi/2019/03/uskonnot-eivat-ole-katoamassa/