Juhani Aitomaa: Terve oppi ja ymmärrys

Terve oppi ja ymmärrys



Monet kristityt puhuvat erosta mielen (jossa on järki, äly, ajattelu) ja sydämen (johon liitetään mm. tunteet) välillä. Puhutaan "sydämen kristityistä" ja annetaan ymmärtää, että oikea raamatullinen usko on jotakin, joka elää sydämessä mutta mieli ja sen tehtävät ovat tälle vastakkaisia ja todellista uskoa vastaan.

Näin on saatu mystinen ero "pään uskon" ja "sydämen uskon" välille. Uskotaan, että kristityn on mahdollista olla opillisesti jotenkin terveellä pohjalla mutta "sydämessään" väärässä. Tällä kummallisella ajattelulla tehdään tyhjäksi terveen uskon ja opin kannalta ensiarvoisen tärkeä asioiden tutkiminen ja arvostelu.

Ajatusta on vuosikymmeniä markkinoitu kristikuntaan ja se on mennyt hyvin perille. Äärikarismaattisen liikkeen tunnetut opettajat vetoavat tähän periaatteeseen: Älä yritä ymmärtää asioita, ota vain vastaan, antaudu "hengelle" ja koe Jumala.

Tähän liittyy ajatus erottaa teoria ja käytäntö. Ihmiset, jotka vielä haluavat tutkia kaikki opetukset ja ilmiöt Sanan pohjalta leimataan "teoreetikoiksi", heiltä puuttuu "kokemus". Annetaan ymmärtää, että heillä kyllä saattaa olla oikeaa oppia mutta sydän on väärässä asenteessa kun uskaltavat arvostella opetusta ja ilmiöitä.

Tänä päivänä pitää saada "kokemus". Kun käsistäsi erottuu öljyä tai kultahiput ilmestyvät otsallesi, kun kaadut, suustasi pääsee eriskummallisia ääniä, vapiset tai pompit ylös alas - se on Pyhän Hengen toiminnan käytäntöä, johon sinun tulee päästä mukaan ja vapautua Sanan teorioista. Ongelmasi on, että et ole vastaanottanut oikeaa kokemusta, vaan yrittänyt ja uskaltanut "pään uskollasi" tutkia ilmiöitä Sanan pohjalta. Yhä useampi nykykristitty pyrkii tuntemaan Jumalaa oman tunteensa ja kokemuksensa - ei Raamatun ilmoittaman opin kautta.

Raamattu, sekä VT että UT, panevat suuren arvon ihmisen ymmärrykselle. Jumalan Sanan tutkimisen kautta ymmärrys lisääntyy ja ihminen saa viisautta. Sana ei korosta jotakin yksipuolista "sydämen uskoa" vastakkaisena asiana tutkimiselle ja ymmärtämiselle. Ne liittyvät yhteen ja ovat yhtä siinä uudessa luomuksessa, joka ihminen Jumalan edessä on uudestisyntymisen jälkeen.

Sana korostaa totuutta hengellisenä auktoriteettina. Totuus on Raamatun tärkein piirre. Raamatun ilmoitus on absoluuttinen totuus - ei sen vähempää. Raamatullinen käytäntö kohtaamiimme asioihin on, että annamme Sanan muuttaa mielemme, ajatuksemme ja "sydämemme" kuuliaiseksi sen ilmoittamalle totuudelle. Emme pyri väärentämään Sanaa omien kokemustemme tai tunteidemme tueksi vaan alistumme Sanan auktoriteetin alle ja tulemme sille kuuliaisiksi.

Aiemmat kristityt sukupolvet korostivat oikean ja terveen opin merkitystä. Raamatullisen totuuden julistaminen oli pääasia, eikä se, kuinka paljon ihmisiä saadaan koolle.

Tänään on paljon julistajia, jotka korostavat etteivät halua loukata ketään "oikealla opilla". Jos korostetaan tervettä oppia ja sen tärkeyttä monet "loukkaantuvat" ja menevät pois eikä yhteyttä synny. Toiset ovat päättäneet uhrata kerran tuntemansa totuuden "yhteyden" alttarille. Yhteys eri kirkkokuntien välillä on tullut tärkeämmäksi kuin raamatullinen, protestanttinen terve usko.

Uusi Testamentti on Vapahtajamme Jeesuksen Sana, "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky" (1Kor.14:37).

Apostolien kirjeet ja evankelistojen muistiinmerkinnät ovat Jeesuksen oma Sana, käsky. Nykyinen seurakuntaan hiipinyt harhaoppi siitä, että Jumalan ilmoitus on jatkuvaa ja uudet "profeetat ja apostolit" saavat uutta Sanan vertaista ilmestystietoa Jumalalta on Sanan vastainen. Tämä ajatus on johtanut "kristilliseen anarkiaan", jossa sopivan lumovoiman omaava ihminen saa suuren suosion - puhuuhan Jumala hänelle suoraan taivaasta, ohi Sanan.

Pyhä Henki inspiroi Sanan kirjoittajat, "Mutta kun hän tulee, totuuden henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa" (Joh.16:13).

Isä ilmoitti Pojalle ja Poika Pyhälle Hengelle, joka puolestaan teki Sanan tiettäväksi ihmisille, "Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh.16:14-15). Pyhä Henki ei ole Kristuksesta tai Sanasta riippumaton vaan täysin Sanan mukaan toimiva ja siinä pysyvä - toisin kuin monet tämän päivän julistajat haluavat opettaa.

Terve oppi keskittyy Sanaan, joka osoittaa Kristukseen ja kaiken tämän ilmoittaa meille Pyhä Henki, joka ei ilmoita itseään vaan Kristuksen. Tänä päivänä monissa seurakunnissa ja kristillisissä liikkeissä toimiva henki, joka esiintyy Pyhän Hengen nimissä, ei ole Hän koska henki tuo esille itseään ja tarjoaa omia "lahjojaan" kokemusten ja tunteiden kautta pimentäen ihmismieliä ja estäen näitä tutkimasta asioita Sanan pohjalta.

Pietari selittää kuinka Jumala antoi kirjoitukset ihmiskunnalle, "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2Piet.1:20-21).

Profetia, ilmestys, tieto, viisaus - kaikki on jo kätketty Sanaan. Jumalan tahto ja tulevaisuutemme on jo ilmoitettu meille. Viimeiset 2000 vuotta olemme eläneet Raamatun ilmoittamia "viimeisiä aikoja". Jumalan ilmoitus tuli täydelliseksi, "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana" (1Piet.1:3-5).

Viimeisenä aikana ilmestyi Sana, Kristus ja Hän antoi meille, jälkeensä tulleille kirjoitetun, täydellisen Sanan, jonka kautta pelastumme iankaikkiseen elämään tai häviämme iankaikkiseen kadotukseen.

Jotta tulemme tuntemaan Sanan, tarvitsemme jumalallista viisautta ja ymmärrystä, jota Pyhä Henki jakaa meille kun tutkimme Sanaa Jumalan pelossa ja totuudessa.

"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin" (2Tim.4:3-4). Paavali teroittaa kirjeissään terveen opin merkitystä. Se ei ole vain Paavalin sanaa vaan itse Kristuksen Sana, jonka Pyhä Henki välitti Paavalin kautta. Kristuksen Sana Tiituksen kirjeessä käskee, "Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu" (Tiit.2:1).

Kuinka sitten monet kristityt opettajat ja julistajat uskaltavat tänä päivänä sanoa, ettei oppi ole tärkeä? Ihmisoppi ei todellakaan sitä ole mutta raamatullinen oppi on uskolle elintärkeä asia. Raamattu kehottaa uskovia kerta toisen perästä julistamaan tervettä oppia ja pysymään siinä. On siis mahdollista julistaa myös epätervettä, sananvastaista oppia.

Pelastuksemme on riippuvainen terveestä opista, koska terve oppi on totuus, "Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh.8:32).

Evankeliumi Kristuksesta on totuus. Kristus on totuus. Meitä kehotetaan, "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei niin ette kestä koetusta" ( 2Kor.13:5).

Millaisen totuuden pelastuksesta olemme vastaanottaneet? Millaisen Kristuksen olemme tulleet tuntemaan? Tänä aikana on monia Kristuksia, kuten menestysteologian tai valtakuntaliikkeen Kristus - joka ei ole Raamatun Kristus.

Jumalan Sana korostaa totuutta, totuutta Kristuksesta, oikeaa ja tervettä oppia Hänestä. Meidän tulee olla yhtä tämän totuuden kanssa. Pelastus on mahdollista vain terveen opin, terveen evankeliumin kautta. Silti monet sanovat ettei oppi ole tärkeä. Eikö totuus ole tärkeä?

Olemme tulleet tilanteeseen, jolloin raamatullinen oppi täytyy jälleen kaivaa esiin kaiken kuonan alta jolla se pyritään peittämään. Olemme uskonpuhdistuksen tilanteessa - emme uuden, suuren herätyksen ajassa.

Mikä on oikeaa ja tervettä oppia? Monet julistajat ja opettajat laiminlyövät tutkia tätä asiaa ja siksi opiton, kaikenkattava "yhteys" ja "rakkaus" on tullut totuuden sijaan. Totuus koetaan julmaksi, se ei yhdistä, se ei kokoa suuria joukkoja. On vaikeaa sanoa veljelle, "Raamattu sanoo toisin kuin mitä sinä juuri opetit". Emmekö tällöin asetu toisen yläpuolelle, emmekö ole tuomitsijoita?
Emme ole. Näin vakuuttaa Sana.

Jeesus ja hänen jälkeensä apostolit kävivät jatkuvaa taistelua terveen opin puolesta harhaoppeja vastaan. Kaikkien aikojen kristityt ovat tehneet samoin. Miksi meidän aikamme olisi erilainen muista? Olemmeko tulleet paremmiksi kuin Mestarimme? Emme ole tulleet paremmiksi vaan pahemmiksi. Olemme monin osin luopuneet terveen opin sisällöstä ja sen tutkimisesta, mitä terve oppi sisältää.

Emme enää uskalla tarttua kuokkaan ja käydä vastaan kristikunnan keskellä versoavia epäterveitä juuria. Ne voidaan tunnistaa Jumalan Sanan viisauden avulla. Monet julistajat tunnistavat ne mutta pelkäävät sanoa mitään koska menettäisivät siten suosiotaan toisin ajattelevien edessä.

Kaikki kristilliset liikkeet istuvat sameassa, seisovassa vedessä. Uusien omien ja toisaalta isiltä perittyjen oppien tarkastelu jätetään tekemättä. Uusia jäseniä omaan liikkeeseen maanitellaan maallisin kainoin. Mutta saadaanko seurakuntaan vain paljon lustetta mutta vähän viljaa?

Monet ovat yhtä mieltä pelastuksen perustasta. Pelastumme vain Kristuksen kautta, yksin Jumalan armosta. Meidät vanhurskautetaan Hänen edessään ilman omia tekoja, ilman omia ansioita, yksin armosta.

Jo tässä vaiheessa katolinen uskonto esittäytyy harhaopiksi. Se korostaa omien tekojen ja "oikean kirkon" merkitystä Kristuksen täytetyn työn sijasta. Karismaattisen liikkeen suuri osa on katolisia, jotka hyväksyvät kirkkonsa opit. Ei-katoliset karismaattiset, kuten Benny Hinn, Kenneth Copeland, Kenneth Hagin, Rodney Howard Brown ja lukuisat muut ylistävät katolista uskontoa. Evankeliset johtajat Billy Graham, Bill Bright, Charles Colson ja monet muut samoin. Raamatun mukaan he ovat mukana eksytyksessä eivätkä terveessä opissa.

Äärikarismaattisen liikkeen monet väärät painotukset Pyhän Hengen työstä, Kristuksen merkityksestä ja uskovan tehtävistä huuhtelevat tulvan tavoin kristikunnan peltoa. Puhumattakaan kristillisiin oppeihin liitetyistä okkulttisista sävyistä. Kristityn, joka haluaa pysyä totuudessa ainoa turva on Jumalan Sana - ei ihmisen julistus. Olemmeko valmiit asettamaan kerran omaksumamme "totuudet" Sanan suurennuslasin alle.

Ainoa oikea periaate asioiden tutkimiselle on:

Jos sitä ei ole Sanassa,

Jos sitä ei voida ristiriidatta johtaa Sanasta,

Jos se menee edemmäksi kuin Sana tai on puutteellinen Sanaan nähden - se tulee hylätä.

Terve oppi perustuu ja perustellaan Jumalan Sanalla, ei omilla ilmestyksillä eikä itse kuulluilla "Jumalan puheilla".

Ei niinkään, "Jumala sanoi minulle" - vaan, "Näin sanoo Jumala Sanassaan".

Terve, oikea oppi ei ole sama asia kuin erehtymättömyys tai täydellisyys. On suuri itsepetos kuvitella, ettemme vilpittöminä uskovina voi koskaan olla väärässä. Voimme mielestämme puolustaa tervettä oppia ja silti olla ymmärrykseltämme väärässä. Tässä tarvitsemme toinen toisemme apua ja tukea. Todellisessa Jumalan lasten yhteydessä pitäisi vallita ilmapiiri, jossa asioiden raamatullisen perustan tutkiminen olisi luonnollista. Jos meillä on halu totuuteen niin näin onkin. Otamme ilolla vastaan jos veljemme osoittaa Sanasta täydellisemmän valon kuin meillä on. Ehkä toisella kertaa on meidän vuoromme auttaa veljiä kasvamaan terveessä opissa.

Epäterve oppi ilmenee usein julistajan ylpeytenä olla ottamatta vastaan muiden palautetta, tutkia sitä ja korjata oma opetus vastaamaan Sanan linjaa. Itsekeskeiset opettajat tuomitsevat Jumalan vastustajiksi ne, jotka uskaltavat epäillä heidän Sanan vastaisia, "suoraan Jumalalta" saatuja ilmestyksiään ja näkyjään. Sanaa venytetään ja vääristellään tai siitä vaietaan silloin kun se on vastaan omia mieltymyksiä.

Tärkeintä on halu ja antautuminen Sanan ehdottoman auktoriteetin alle hyläten omat itsekeskeiset kuvitelmat, tunteet ja kokemukset. Aidon hengellisen elämän mittari on vain Jumalan Sana.

1900 luvun alussa oli ns. Walesin herätys. Siinä vaikutti Evan Roberts niminen julistaja. Myöhemmin Robertsin kerrotaan masentuneen nähtyään kuinka lyhytaikainen herätyksen vaikutus oli monissa ihmisissä. Jessie Pen-Lewis kirjoitti yhteistyössä Robertsin kanssa herätystä ja sen ilmiöitä käsittelevän kirjan. Se osoittaa kuinka samat asiat, jotka silloin tunnistettiin valheherätykseksi, elävät edelleen. Seuraavassa eräitä tiivistelmiä silloisista huomioista ja ne pätevät nytkin.

Jumalan läsnäolo

Oikea: Tunnetaan ihmisen hengessä ja hengen kautta Pyhän Hengen välityksellä. Ihmisen henki on siitä tietoinen, eivät hänen aistinsa. Ihmisen kyvyt ovat valppaat ja kirkkaat säilyttäen toimintakyvyn. Samoin tietoisuus Jumalasta ja Kristuksen ilmentyminen tunnetaan ei lihassa vaan hengessä.

Väärä: Väärennetty Jumalan läsnäolo on enimmäkseen tunnettavissa ruumiissa ja ruumiin aisteissa tietoisena "tulena", "väristyksinä" jne., samalla kun ymmärrys on passiivinen ja toimeton. Jumala koetaan tunnekokemuksena "ilmapiirissä". Väärässä tapauksessa ihminen turvaa omiin kokemuksiinsa "Jumalasta", oikeassa hän turvaa elävään Kristukseen taivaassa.

Antautuminen Jumalalle

Oikea: Yksinkertainen myöntyminen ja luovuttautuminen koko ihmisen puolesta tekemään Jumalan (Sanassa ilmoitetun) tahdon mukaan ja tahto olla Hänen palveluksessaan käyttäen järjellisesti kaikkia olemassa olevia kykyjä.

Väärä: Alistuminen yliluonnollisille voimille, passiivisuus ja sokea hyväksyminen, totteleminen ilman tahdon tai ymmärryksen käyttämistä.

Usko Jumalaan

Oikea: Perustuu Jumalan Sanaan, tulee sen kuulemisesta tai lukemisesta ja on rauhallista luottamista siihen, että Jumala on Sanansa takana. Oikea usko asuu hengessä ja valaisee järkeä ja ymmärrystä eikä tee niitä toimettomiksi. Uskoa ei voi pakottaa vaan se on hengen hedelmä.

Väärä: Sokea luottamus yliluonnollisiin "sanoihin" tai ilmestyksiin. Voi johtaa sellaisille koettelemusten poluille, jotka eivät ole Jumalasta mutta jota pimentynyt ymmärrys ei havaitse vaan pitää niitä kärsimyksinä uskon tähden.

Jumalan odottaminen

Oikea: On levollista yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa odottaen Jumalan aikaa toimia ja täyttää lupauksensa.

Väärä: On hengen odottamista rukous- tai palvontahetkissä, johon liittyy passiivisuus ja toisinaan "horrostilat".

Jumalan rukoileminen

Oikea: Osoitetaan taivaassa olevalle Isälle Pojan nimessä ja Pyhän Hengen kautta. Rukoilija ymmärtää pääsevänsä Herran eteen, kaikkeinpyhimpään Kristuksen veren perustuksella.

Väärä: Kun rukoillaan Jumalaa ilmapiirissä tai käännytään sisäänpäin muodostaen mielessä "kuvia" Jumalasta

Pyytäminen Jumalalta

Oikea: Yksinkertaisessa uskossa esitetty pyyntö taivaassa olevalle Jumalalle vedoten Hänen kirjoitettuun Sanaansa. Jumalan rukousvastaukset ovat useimmiten kaikkea muuta kuin sensaatioita

Väärä: Käskeminen tai vaatiminen, vastaukset ovat usein dramaattisia ja huomiota herättäviä. Ne saavat henkilön tuntemaan,. että hän on erityinen ja erikoisasemassa Jumalan edessä.

Jumalan puhe, ääni ja johdatus

Oikea: Jumala puhuu Sanansa kautta Pyhän Hengen valaistessa ihmisen ymmärrystä käsittämään Herran tahtoa. Jumalan ääni tunnetaan hengessä omantunnon ja kirjoitetun Sanan kautta. Hän ei hämmennä eikä tylsistytä ihmisen kykyjä, ei arvostelukykyä eikä päättelykykyä, eikä ole vastaan ihmisen vapaata tahdonvalintaa. Johdatus tapahtuu hengen ja ymmärryksen kautta kun ymmärrys, henki ja mieli ovat sopusoinnussa ja yhtä Jumalan Sanan periaatteiden kanssa.

Väärä: Pettävien henkien puhe voi muistuttaa ihmisen omaa ajattelemista, se paisuttaa, syyttää, hämmentää tai tuomitsee, se hajottaa ihmisen omaa arvostelukykyä ja järjenkäyttöä. Väärennetty "Jumalan ääni" on tavallisesti käskevä ja itsepintainen ja vaatii äkillisiin tekoihin, se ei suo ihmiselle harkinta-aikaa. Synnyttää pelkoa jäädä jonkun "siunauksen" ulkopuolelle jos ei toimita vaatimusten mukaan. Saatanallinen johdatus perustuu yliluonnollisiin ääniin, ilmestyksiin ja vetovoimaan, jotka saavat sijaa aistimaailmassa jäljitellen oikeaa hengen johdatusta.

Jumalallinen vaikutus

Oikea: Henkilö vetää toisia Jumalan ei itsensä luo. Se ei lumoa eikä kontrolloi muita vaan vetää heitä oikean Jumalan luo.

Väärä: On voimaa ja kontrollia toisiin ihmisiin, vetovoimaa, lumoa. Tällaisen vaikutusvallan omaava ihminen ei useinkaan itse tajua, että hänen voimansa on väärästä lähteestä.

Jumalallinen rakkaus
Oikea: Vuodatetaan sydämeen Pyhän Hengen kautta, ilmenee rakkautena totuuteen, Sanaan ja vihaa syntiä ja vääryyttä.

Väärä: On rakkauden tunnetta, joka ei perustu Sanaan vaan tuntemuksiin, saa vastaanottajansa salaamaan syntiä ja sovittelemaan synnin kanssa, tekee "rakkauden nimessä" kompromisseja totuuden suhteen. Liittää rakkauden yhteyteen ennen totuutta.

Jumalan tuli

Oikea: Puhdistaa kärsimysten ja koettelemusten kautta - on vakaumus tehdä Jumalan tahto, tunnetaan hengessä, ei ruumiin ilmauksissa.

Väärä: On "hehkua" ruumiissa, ruumiin tuntemus, tai "tulen, sähköisyyden" tuntemus jossakin ruumiin osassa, jonka henkilö kuvittelee osoittavan, että "Jumalan henki" on vallannut ruumiin.

Jumalan tekstit

Oikea: Saadaan hengen välityksellä ymmärrykseen, eivät hämmennä. Jumalan johdatus vahvistaa ne, eivät heitä arvostelukykyä eikä ymmärrystä "yli laidan". Edellyttää Sanan periaatteiden tuntemusta.

Väärä: Välähtävät mieleen voimalla ulkoapäin (eksyttävät henget) tai oman sielun maailmasta. Johdattavat niitä tottelevat turhiin ja toisarvoisiin tekoihin, kääntymään itseensä, antavat kokemuksia ja "tekstejä", jotka vahvistavat kokemuksen kun taas oikea jumalallinen kokemus vahvistaa aina kirjoitetun Sanan totuudet.

Synnintunto ja tunnustaminen

Oikea: Tulee Jumalan Sanasta ja Pyhän Hengen toiminnasta omassatunnossa, ei ole koskaan epämääräinen eikä hämmentävä. Lakkaa heti kun ihminen päättää totella Sanaa ja mennä Jumalan eteen puhdistettavaksi Kristuksen veressä. Oikea synnintunto on syventävä kokemus kun Jumalan armo tulee ilmeiseksi ja sen merkitys vain kasvaa uskovan elämän aikana. Synti tunnustetaan Jumalalle ja joissakin tapauksissa ihmiselle vapaaehtoisesti, kuuliaisena Sanalle. Synti tulee hylätä ja siitä seuraa Hengen todistus, että Jumala antaa anteeksi.

Väärä: On jatkuva vaiva, jota mikään "kuuliaisuuden" askel tai tunnustus ei poista. Ihminen elää jatkuvassa väärässä olemisen pelossa tai etsii aina kompromisseja selittääkseen väärän käytöksensä tai väärän oppinsa jonakin muuna kuin syntinä. Jatkuva itsepuolustus, "minulla on oikeus" siihen ja siihen. Väärä tunnustaminen vaatii ihmistä kerta kerran jälkeen katumaan samoja syntejä, jopa tunnustamaan sellaisiakin syntejä joita ei olekaan.

"Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on" (Ef.5:17).

Juhani Aitomaa

Tämän artikkelin täydellisenä alaviittein varustettuna saa tilaamalla:

Kristityn Foorumi
http://www.kristitynfoorumi.fi/terveoppi.htm

UskonSana opettaa mm:


Terveys kuuluu uskovalle
Jumalan on pakko auttaa uskovaa
Jumalan uhkailu;" jos et vastaa, luovun uskosta "
Sairaudet ovat vihollisesta, riivaajia/demoneita ajetaan
Masennukset yms. ovat vihollisesta, riivaajia/demoneita ajetaan
Opetuslapsikoulussa tullaan  uskoon
Armolahjat saadaan opiskelemalla

Liukuhihnaprofetoiminen
Kaataminen
Mitä suuremi summa kolehtiin sen suurempi siunaus
Jumala ja Pyhä Henki koetaan fyysisesti kaatumisena, tärinät
kuumotus ja ääntely ja sähkövirrat ja muu sopimaton
epäjärjestys kokouksissa
Riivaajien ulos ajaminen, yleisön edessä tapahtuva näytenymerona

Yonggi Cho:n oppi, että Jumalalta saa pyytää mitä vaan ja Jumala antaa
esim. uusi upea urheiluauto - kaunis rikas puoliso
hieno talo / kerro minkälainen, montako kerrosta,
tämän miehen väärää oppia:
https://sv.wikipedia.org/wiki/David_Yonggi_Cho
Katso myös
Yonggi Cho villkorligt dömd
http://www.varldenidag.se/nyheter/yonggi-cho-villkorligt-domd/cbbnbx!YsGwdQQTAEVewrVEldk8mQ/

Kiusaatko Jumalaa?

Mitä teet, kun Jumala viipyy?
Panetko itse tuulemaan, vai
osaatko odottaa? Odottaa? Mitä?
Kun erämaassa on erämaata,
mitä silloin voi odottaa?

Kuinka erämaassa
voi panna tuulemaan?
Raamattu ei missään kohdin
sano, että yksikään
ahdistuksessa oleva,
Jumalan ihminen
olisi      v a a t i n u t
Jumalalta poispääsyä
ahdistuksesta,

ei vaatinut, eikä uhmaillut
Jumalaa, kuolemalla,
ja uskon lopettamisella;
ellei Jumala vapauta
ellei Jumala vastaa,
ellei Jumala paranna, ellei
Jumala tee ihmettä!

Jumala ei ole ihmisen
komennettavissa, eikä
rukouksillaankaan voi
Häntä pakotta, ei
paastolla eikä hyvillä
töillä.

Kun ihminen nöyrtyy
Luojansa eteen vain luotuna,
myrsky loppuu, ja ehkä juuri
se oli sitä, mitä piti
ymmärtää?

Toisinkin voi olla,
kun ihmettä v a a d i t a a n,
se saadaan.

Kerran kansa vaati
itselleen kuningasta,
vaati ja vaati ja sai.
Miksi ei Jumala saanut
olla kuningas?

Ihminen haluaa oman
tahtonsa tapahtuvan
ja haluaa ja haluaa,
kunnes saa. Onko siinä
tapahtunut Jumalan tahto,
se luodun nöyrtyminen
Luojansa eteen?

SE, jolloin
luotu suostuu
Luojan tahtoon?

Kun ihminen vaatii
ja saa mitä v a a t i  i,
silloin on tapahtunut
ihmisen tahto.

Mistä ihminen tietää,
että se mitä hän
vaatimalla vaatii,
on hänelle se paras,
se oikea ratkaisu
elämään?

Ei hän tiedäkään,
mutta Jumala tietää,
anna Hänen tahtonsa
tapahtua. Älä kiusaa Jumalaa.


Kuka silloin vastaa, kun v a a d i t a a n ja saadaan?

Lukekaa oikein ajatuksen kanssa!

" Synnintunto ja tunnustaminen  Oikea:
Tulee Jumalan Sanasta ja Pyhän Hengen toiminnasta omassatunnossa,
ei ole koskaan epämääräinen eikä hämmentävä.
Lakkaa heti kun ihminen päättää totella
Sanaa ja mennä Jumalan eteen puhdistettavaksi Kristuksen veressä.

Oikea synnintunto on syventävä kokemus kun Jumalan armo tulee ilmeiseksi
ja sen merkitys vain kasvaa uskovan elämän aikana.
Synti tunnustetaan Jumalalle ja joissakin tapauksissa ihmiselle
vapaaehtoisesti, kuuliaisena Sanalle.

Synti tulee hylätä ja siitä seuraa Hengen todistus,
että Jumala antaa anteeksi.


 Väärä: On jatkuva vaiva, jota mikään "kuuliaisuuden"
askel tai tunnustus ei poista. Ihminen elää jatkuvassa väärässä
olemisen pelossa tai etsii aina kompromisseja selittääkseen väärän
käytöksensä tai väärän oppinsa jonakin muuna kuin syntinä.
Jatkuva itsepuolustus, "minulla on oikeus" siihen ja siihen.

Väärä tunnustaminen vaatii ihmistä kerta kerran
jälkeen katumaan samoja syntejä,
jopa tunnustamaan sellaisiakin syntejä joita ei olekaan."


Hyvin monella on juuri tuo "On jatkuva vaiva, jota mikään "kuuliaisuuden"
askel tai tunnustus ei poista. Ihminen elää jatkuvassa väärässä
olemisen pelossa tai etsii aina kompromisseja selittääkseen väärän
käytöksensä tai väärän oppinsa jonakin muuna kuin syntinä.
Jatkuva itsepuolustus, "minulla on oikeus" siihen ja siihen."

Samoja syntejä käydään pakonomaisesti tunnustamassa,
sen sijaan että  ihminen päättäsi totella
Sanaa ja mennä Jumalan eteen puhdistettavaksi Kristuksen veressä.