Lutherin ensimmäinen teesi: miten elämän mittainen parannus ja usko suhteutuvat toisiinsa?

kirjoittaja jarrut Ke Helmi 09, 2022 7:59 am

Lutherin ensimmäinen teesi: miten elämän mittainen parannus ja usko suhteutuvat toisiinsa?

Johonkin aikaan lokakuun 31. päivänä vuonna 1517, päivää ennen pyhäinpäivän juhlaa, 33-vuotias Martin Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen. Ovi toimi ilmoitustauluna eri tiedotuksia varten, jotka liittyvät akateemisiin ja kirkon asioihin. Linnan ovessa nähtiin tuolloin seuraavat sanat:”Rakkaudesta totuuteen ja halusta tuoda se julkisuuteen väitellään seuraavista lauseista Wittenbergissä kunnianarvoisan isän Martin Lutherin, vapaiden tieteiden ja pyhän jumaluusopin maisterin sekä viimeksi mainitun aineen vakinaisen opettajan johdolla.” (Luther: 95 teesiä. Suom. A.F. Peltonen ja Lennart Pinomaa. – Valitut teokset 1,453-460.)

Luther kävi aneiden myynnin väärinkäytön kimppuun saarnoissaan, luennoissaan opiskelijoille ja vielä 95 teesissään, joissa kajahti uskonpuhdistuksen vallankumouksellinen teema. Ensimmäinen teesi oli perustana seuraaville 9 teesille ja on myös lähtökohtana tälle artikkelille. Siinä sanotaan: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.”

Koko elämä on ”paluuta kasteeseen”, tarrautumista jumalalliseen lupaukseen pelastuksesta yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, joka elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta vapautti ihmiskunnan kaikesta synnin rangaistuksesta. Elämme luottaen yksin Kristukseen. Tämän seurauksena tulemme myös ikään kuin Kristukseksi puutteenalaiselle lähimmäiselle, sen sijaan että yrittäisimme teoillamme lepyttää Jumalaa.

Lutherin ensimmäinen teesi ei ole totuus, jonka Luther keksi tai josta hän yritti ottaa kunnian. Selvästikin hän löysi sen lukiessaan evankeliumia. Ensimmäinen teesi painottaa uutta elämää Kristuksessa päivittäisen katumuksen ja uskon kautta!

Ensimmäiset sanat Jeesuksen suusta julistivat, että hyvä uutinen Jumalasta on se, että Jumalan valtakunta on nyt tullut lähelle ja hän kutsuu kuulijoitaan muuttamaan mielensä ja elämään elämää uskoen evankeliumiin (”Muuttakaa mielenne ja uskokaa evankeliumi” Mark. 1:14-15). Kuten Martin Luther hyvin tuo ilmi ensimmäisessä teesissään, näiden kahden verbin preesensmuoto osoittaa, että tässä kutsussa ei ole kyse menneestä tapahtumasta, vaan pikemminkin se viittaa jatkuvaan elämän ja sydämen muutokseen, joka perustuu hyviin uutisiin Jumalan valtakunnasta.

Lutherilla oli pätevä syy aloittaa Mark. 1:14-15:een perustuvalla käskyllä. Päinvastoin kuin mitä joskus ajatellaan, hänen 95 teesiään eivät olleet satunnaisia valituksen 219 aiheita roomalaiskatolista kirkkoa vastaan. Pikemminkin kussakin näistä yhteen liittyvistä lausahduksista Luther keskittyy yhteen keskeiseen asiaan: aneisiin.

Aneen sanottiin olevan syntiselle täysi anteeksiantamus ja hänen rangaistuksensa peruutus. Sellainen anteeksiantamus saatiin ostamalla anekirja. Tämä rangaistuksen peruutus ulottuisi hautaa pidemmälle ja vapauttaisi läheisten sielut kiirastulen kärsimyksestä. Juuri tätä Johann Tetzel opetti ja roomalaiskatolinen kirkko hyväksyi sen varauksettomasti. Tetzel tuli tunnetuksi häneen yhdistetystä lausahduksesta:

”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. ”Omissa tuskallisissa kamppailuissaan vanhurskauttamisopin parissa Luther oli tullut ymmärtämään, uskomaan, opettamaan ja saarnaamaan, että ihmisen synnin täysi anteeksiantamus on Jumalan armon kautta Kristuksessa. Tämän Jumalan täysin hämmästyttävän, ilmaisen lahjan voi vastaanottaa vain uskon kautta. Lutherin raamatullinen vakaumus tässä asiassa johti hänet kyseenalaistamaan ja tuomitsemaan aneiden myymisen.

Valitettavasti kirkko otti Jumalan anteeksiantamuksen ”omaisuudekseen” ja sen myymisen oikeudekseen! Kirkko muunsi armon sellaiseksi, joka oli kaikkea muuta kuin ilmaista! Tällä kaikella oli kauheat vaikutukset tavallisten, syntisten kristittyjen sydämiin. Se vaikutti väärää luottamusta ulkoisiin, uskonnollisiin tekoihin ja se johti väärään iankaikkisen elämän varmuuteen.

Raamatun rohkaisemana Luther kutsui kirkkoa palaamaan yksinkertaiseen, raamatulliseen totuuteen siitä, mitä tarkoittaa olla katuva syntinen. Katumus ei ole jäykkä, kaavamainen, yksityiskohtainen rituaali. Katumus ei ole jotakin, joka voidaan ostaa rahalla ainiaaksi. Luther sanoo, että katumus on elinikäinen tehtävä kaikille uskovaisille. Sen täytyy olla henkilökohtainen, sen täytyy olla vilpitön ja sen täytyy tapahtua läpi koko elämämme.

Todellinen katumus on Jumalan teko meissä. Se pelastaa, koska katumukseen olennaisesti liittyvä usko omistaa Jumalan armon.”Tehkää parannus”, Jeesus sanoi, kun hän aloitti virkansa. Pohjimmiltaan Kristus sanoi: ”Katukaa syntejänne ja kääntykää Jumalan puoleen uskossa minuun!”

Jos kaduitte eilen, teidän täytyy tehdä niin jälleen tänään. Jos te teette parannuksen tänään, teidän täytyy tehdä se jälleen huomenna. Uskovaisten koko elämän tulee olla yhtä katumusta ja uskoa. Päivittäinen katumus on kristillisen elämän ytimessä. Sana nöyryyttää sydämemme, jotka ovat niin täynnä kirottua ylpeyttä, joka etsii itsensä korottamista jopa Jumalan yläpuolelle. Sana nöyryyttää sydämemme tehden mahdolliseksi meille tunnustaa ja surra hirvittäviä syntejämme kunakin uutena päivänä.

Sana ei ainoastaan tuo esille syntejämme Jumalan edessä, jota emme näe, se myös kaataa ylpeyden ja tekee mahdolliseksi meille mennä toistemme luo, niiden, jotka todella näemme, ja sanoa: ”Minä olen tehnyt väärin sinua kohtaan. Olen tehnyt syntiä, olen särkenyt luottamuksesi ja tuottanut pettymyksen sinulle. En voi puolustaa itseäni.

Anna minulle anteeksi. ”Katumus ja usko kulkevat käsi kädessä. Kyse on vain syntiemme katumisesta ja niiden tunnustamisesta sekä uskosta – siitä, että ihmettelemme ja syleilemme Kristuksen ihmeellistä sovitustyötä.

Ylenpalttisen rituaalisuuden ja liian prameilevan uskonnollisuuden aikana Martin Luther palautti perusasiat keskiöön juuri niin kuin Johannes Kastaja ja Jeesus olivat tehneet vuosisatoja aikaisemmin. Tehkäämme samoin. Muistakaamme ja iloitkaamme aina, että elämä parannuksessa on elämää evankeliumista! Se on vieläpä elämää, jossa evankeliumi asuu meissä!

Lopuksi käytännöllinen huomio tiedän, että se, joka etsii Kristuksen tuntemisesta syvästi, joutuu kohtaamaan syntisyytensä tullessaan tuntemaan hänen kirkkauttaan. Jumala ilmoittaa kirkkautensa-ristinpuulla. Augustinuksen mukaan Kristus on sekä kaunis että ruma ottaessaan orjan muodon ihmiseksi tulemisessaan; hän kätkee kunniansa ristinpuulla, mutta tavallaan myös ilmoittaa sen. Se, että hän ottaa ihmiselämän sen kaikkine haasteineen ja kärsi-myksineen on itsessään kaunista.

Jeesus vaihtoi meidän syntimme ja häpeämme hänen ristin kunniaansa. Jumalan kunnia on hänen moninainen laupeutensa langenneita ihmisiä kohtaan Kristuksen ristillä. Siksi kun koemme syntiä itsessämme, käyttäkäämme katumuksen lahjaa. Jumalan sana muodostuu kahdesta asiasta, laista ja evankeliumista. Tämä ei ole jokin mukava luterilainen klisee.

Sana nimittäin näyttää meille syntimme, jotta se sitten saattaisi osoittaa meille Vapahtajamme. Sana on myös voimallinen. Se ei vain puhu anteeksiantamuksesta, vaan Kristus on sitoutunut sanaansa mahdollistaen sen, että käännymme pois synnistä ja riipumme hänessä uskossa.

Tämä on sitä, mitä usko tekee: se ei tuijota syntejämme, vaan katselee Jeesukseen Kristukseen ja uskoo häneen. Kun meihin iskee epätoivo siitä, että teemme jatkuvasti syntiä, johtakoon se meidät näkemään yhä selvemmin sen, että armo pelastaa meidät ja sitten rakastamaan Herraa, joka antaa sinulle tuon armon.

Älkää pohdiskelko sairaalloisesti tappioitanne kamppailussa synnin kanssa. Rohkeasti omista Kristuksen vanhurskaus, joka ei koskaan häivy pois eikä petä. Vaikka syntimme ovat suunnattomia, monipuolisia, ja usein toistuvia, ne eivät ole niin suuria ja vakavia, että emme voisi saada armahdusta ja anteeksiantamusta niistä. Jumalan hyvyys on suurempi kaikkien ihmisten pahoja tekoja.

Olemme Jumalan lapsia, kanssaperillisiä Jeesuksen kanssa, täynnä Pyhää Henkeä; olemme katuvia luottaen Jumalan ikuiseen armoon. Elämä katumuksessa ja uskossa Jumalan anteeksiantamukseen, on elämää, jossa, evankeliumi elää päivittäin meissä!

Edward Brockwell

http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/17/Lut_17_06.net.pdf

jarrut

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31