Per Olof Malk // JUmalan kansan häpeä ja kunnia

kirjoittaja Vierailija Ma Elo 01, 2022 2:47 pm

Per Olof Malk // Jumalan kansan häpeä ja kunnia

Jumalan kansan häpeä on, että se ei suostu näkemään syntisyyttään ja syyllisyyttään Jumalan edessä tai se peittää näkemänsä syyllisyyden, kiistää muiden edessä sen, minkä itse itsessään näkee ja peittää syyllisyytensä. Jumalan kansan häpeä on, että se jatkaa Jeesuksen ajan fariseusten tapaa elää ja se kyselee, ikään kuin itse olisi syytön: Kuinka Jeesus voi syödä yhdessä publikaanien ja syntisten kanssa? Hänhän romuttaa koko uskonnollisen järjestelmän.

Hänhän vie pohjan Mooseksen opetuksilta ja lailta ja profeetoilta ja suosii syntiä. Jumalan kansan kunnia puolestaan on, että se seuraa Jeesusta, ei matkien häntä vaan hänen lahjavanhurskauttaan pyytäen. Jumalan kansan syntiset seurasivat Herraa hänen ollessaan maan päällä ja he aterioivat Jeesuksen kanssa, elivät elämänsä hänen lähellään ja hänen armonsa varassa. Jumalan kansalla ei ole muuta kunniaa kuin Vapahtajansa ja siksi se seuraa häntä. Jumalan kansan kunnia ei siis ole sen omaa kunniaa, joka seuraisi tätä kansaa minne se meneekin, sillä ei ole mitään kunniaa itsessään, ei omassa elämässä, vaan sen kunnia on yksinomaan sen Lunastaja ja Sovittaja.

Ajattele, minkälaisia ihmisiä Jeesus tuo Isän luo taivaaseen julkisen toiminnan kaudeltaan maan päällä! Kyllä hän tietysti tuo opetuslapset, jotka tekivät työtä Herran valtakunnan levittämiseksi, mutta jotka myös epäilivät, kielsivät ja muilla tavoin olivat heikkoja niin kuin tullivirkailija Matteus ja Jerikosta kotoisin ollut publikaanien esimies Sakkeus.

Mutta opetuslastensa lisäksi Jeesus tuo Isän luokse Saulus tarsolaisen, entisen fariseuksen, sittemmin Paavalina tunnetun, jonka tilillä oli kristittyjen julmaa kiduttamista ja tappamista Jumalan nimessä. Paavali oli - nykykielellä sanottuna - sarjamurhaaja tai joukkomurhaaja. Jos hän olisi elänyt meidän ajassamme samalla lailla kuin hän eli omana aikanaan, hänet olisi vangittu jo Jerusalemissa ja hänet olisi tuomittu elinkautiseen vankeuteen, kuoleman-tuomiota kun meillä ei ole. Taivaaseen Jeesus tuo myös toisen juutalaisen fariseuksen, suuren neuvoston jäsenen nimeltään Nikodeemus. Lisäksi hän tuo Isän luokse Lasaruksen, joka oli ehditty jo haudata niin, että hän alkoi mädäntyä.

Ja hän tuo taivaaseen Isän luokse monia tuntemattomia kuten kaksi pahojen henkien vaivaama ihmistä, jotka asuivat yhteiskunnan ulkopuolella Gadaran alueen hautaluolissa. Haudoissa hekin siis olivat Lasaruksen tavalla, vaikkakin vielä elossa. Hän tuo taivaaseen synagogan esimiehen Jairuksen kuolleen tyttären, 38 vuotta Jerusalemissa sairastaneen miehen, kaksi sokeaa Jerikon tien varrelta ja muita sokeita, pahan hengen vaivaaman mykän ja muita mykkiä, ulkokultaisten halveksiman kanaanilaisvaimon…

Hän tuo Isän luo taivaaseen rampoja, raajarikkoja, kuuron ja lähes mykän miehen Galilean järveltä, pahojen henkien vallassa olleita naisia, 18 vuotta köyryselkäisenä kulkeneen naisen, aviorikoksesta tavatun naisen, syntisen halvatun ihmisen Nasaretista, kuudennen miehen kanssa eläneen samarialaisen, ryövärin ristin puulta…Oi niitä syntejä ja niitten syntisten määrää, jotka tulevat perille
Jeesuksen tähden!

Jumalan kansan häpeä on sen jäsenten olemuksen läpikotainen epäpyhyys ja koko elämän kestävä halu tehdä vastoin Jumalan tahtoa. Paavali kantoi aina mukanaan tuskallista muistoa siitä, että hän oli riistänyt monelta ihmiseltä heidän henkensä. Ja muistojen lisäksi hän tiesi olevansa kelvoton joka ikinen päivä senkin jälkeen, kun ylösnoussut Jeesus kohtasi hänet hänen matkallaan vangitsemaan kristittyjä Jerusalemin ulkopuolella.

Kun hän työvuosiensa oppupuolella suunnitteli matkaa Rooman kautta Espanjaan, hän kuvasi kirjeessään roomalaisille itsestään mm. näin:…” minä olen lihallinen, myytysynnin alaisuuteen…en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen…minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää…voimaa hyvän toteuttamiseen (minulla) ei (ole); sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa,mitä en tahdo, minä teen…

Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että'paha riippuu minussa kiinni…jäsenissäni minä näen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa…Hän siis oli sopimaton Jumalan valtakunnan työhön, itse asiassa sopimaton olemaan Jumalan valtakunnan jäsen. Hän saattoi olla apostoli ja Jumalan valtakunnan kansalainen yksinomaan sen perusteella, että hän häpeällisessä tilassaan, Jumalan tahtoon nähden ristiriidassa, kuitenkin eli uskossa Jeesuksen lunastukseen ja armoon ja antoi siten pelastuksestaan ja apostolisesta työstään kaiken kunnian armahtajalleen Jeesukselle.

Jumalan kansan kunnia on se, että se ei sano vastaan, kun Jumalan sana sen tuomitsee, ei selitä itseään vapaaksi vastuustaan, joka sillä Jumalan edessä on. Jumalan kansan suuri kunnia on, että se suostuu elämään kodittomana kerjäläisenä, joka odottaa iankaikkiseen kotiinsa pääsyä Jeesuksen sovitustyön tähden.

Tri John MacArthurin (kuva yllä) ajatuksia hänen saarnansa pohjalta. Maailmanlaajaa huomiota saaneen amerikkalaisen seurakuntajohtajan Joel Osteenin isä John Osteen perusti Lakewood-nimisen seurakunnan Houstonissa Texasissa USA:ssa 1959 yhdessä toisen vaimonsa Doloreksen kanssa. John -isä toimi seurakunnan johtavana pappina ja hänen vaimonsa avustavana pappina. Seurakunta oli aluksi baptistinen niin kuin Osteenien perhekin.

Mutta kun seurakuntaan liittyi paljon helluntailaisia ja kun seurakunnan baptisteista tuli karismaattisia baptisteja, John poisti seurakunnan nimestä sanan ”baptisti” ja muutti seurakunnan ei tunnustukselliseksi (tunnustuskunnista riippumattomaksi). 20 vuotta perustamisen jälkeen 1979 seurakuntaan kuului yli 5000 ihmistä, joista pääosa oli helluntailaisia ja baptistisia karismaatikkoja, mistä syystä seurakuntaa alettiin kutsua lyhyesti karismaattiseksi.

Toiminta laajeni television käyttöön ja ennen pitkää Osteenit lähettivät viikoittain tv-ohjelmia noin 100 maassa. Seurakunnan perustajapastorin John Osteenin kuoltua 1999 hänen nuorimmasta pojastaanm Joelista tuli isänsä seuraaja ja seurakunnan johtava pastori.

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR242019.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31