Älkää juopuko viinistä – Älä tee huorin –Älä tapa

kirjoittaja Vierailija Ke Marras 23, 2022 9:42 am

Älkää juopuko viinistä – Älä tee huorin –Älä tapa

Huhtikuusta 2011 kesäkuuhun 2012 Suomessa tehtiin kahdeksan perhe- tai muuta surmaa, jotka ovat herättäneet suurta surua ja huomiota ja myös kysymyksen, mikä yhteiskunnassa on vialla, kun sellaiset ovat mahdollisia. Yhteiskunnallisten syiden ja ennaltaehkäisemismahdollisuuksien selvittämisen lisäksi tulisi ottaa vakavasti tekijöiden pahuus ja henkilökohtainen vastuu. Yhteiskunnalla ei sinänsä ole mahdollisuutta estää tällaista, jos jotkut haluavat antaa vihalleen tällaiseen tekoon johtavan vallan.

Yhteiskuntaa ei voi pitää vastuullisena näistä surmista. Sen mahdollisuudet myös niiden jälkihoidossa ovat rajalliset, vaikka nykyään voidaan tehdä ja tehdään uhrien auttamiseksi paljon sellaista, mitä ennen ei osattu tehdä.

Kirkon keskeisimpänä roolina näyttää olevan rientäminen kovia kokeneiden rinnalla kulkijaksi ja kuuntelijaksi. Sanomana, jos sitä lainkaan esitetään, on lähinnä Jumalan ymmärtävä ja kiltti mutta itse asiassa voimaton rakkaus. Vastausta tuskallisiin miksi?-kysymyksiin ei ainakaan julkisuudessa juuri näytä yritettävän antaa.

Kun kirkko mielellään esittäytyy yhteiskunnallisesti aktiivisena, nämä kauhuteot antaisivat aihetta Jumalan lain yhteiskunnallisen ulottuvuuden korostamiseen. Harvoin kukaan kirkon edustaja puhuu sellaisten yhteydessä Jumalan viidennestä käskystä:”Älä tapa” ja siitä, että Jumala on tuomari, joka viimeistään viimeisellä tuomiolla vetää surmat valoon ja surmaajat tilille. Uhrien tuskaisin kysymys koskee oikeudenmukaisuutta.

Sitä ei yhteiskunta voi koskaan taata loppuun saakka. Sen voi perimmältään toteuttaa vain kaikkivaltias Jumala koko maailman historiantakaisessa loppuselvityksessä. Silloin myös tulevat valoon todelliset motiivit, jotka nyt monissa tapauksissa jäävät pimentoon kuumeisesta ja epätoivoisesta etsimisestä huolimatta.

Jumalan ehdottomien käskyjen esillä pitäminen niin rippikouluopetuksessa kuin erikoistilanteiden aiheuttamassa julkisuudessa on kirkon yhteiskunnallisen toiminnan tärkeimpiä tehtäviä, mutta se näyttää yhä useammin puuttuvan, vaikka Raamatun lisäksi erityisesti Lutherin ja luterilaisen perinteen tulisi siihen motivoida.

Sama koskee myös kuudetta käskyä: ”Älä tee huorin.” Yhä yleistyvien avoliittojen ja avioerojen taustalla on tämän kiellon turhentaminen, jota ainakin osittain tapahtuu rippikoulussa ja nuorisotyössä. Avioliiton perustaa ja sitä ylläpitää kyllä Jumalan hyvä luomistyö, mutta asian väistämättömänä kääntöpuolena on syntisyytemme tähden kaikenlaisen haureuden ja huoruuden ehdoton torjuminen, joka ei koske vain avioliittoon sitoutuneita vaan kaikkia ennen avioliittoa ja sen ulkopuolella.

Oma ulottuvuutensa on suhtautuminen humaltumiseen, joka on merkittävä tekijä useimmissa surmateoissa ja avioliitto- ongelmissa ja jolle ei voida esittää ainoaakaan järjellistä puolustusta. Raittiuden ihanne on kirkossa jäämässä kokonaan sivuun.

Kirkko on osaltaan vastuussa humaltumisen hyväksymisestä ihmisten tietoisuudessa. Jumala ei puhu meille vain evankeliumia vaan myös lakia, mutta nykyajan yhteiskunta ja kirkko ovat siltä puheelta tukkineet korvansa ja sitten myös suunsa.

Kirkon tulee yhteiskunnassa toimia – lähinnä julistaa – niin, että ihmiset saavat huonon omantunnon tehdessään väärin. Silloin kirkon julistamalle evankeliumillekin on jotakin käyttöä. •

Raimo Mäkelä

https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/02/perusta_4_2012.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31