Olavi Peltola / HENGELLINEN VÄKIVALTA /

Siinä on kysymys jostain sellaisesta kokemuksesta, joka on hyvinkin henkilökohtaista ja sellaisen määrittely ei ole helppoa. Asiaa on tutkittu mm. kyselemällä Yliopistossa tehtyä gradu-tutkielmaa varten. Kyseltäessä saatiin seuraavanlaisia vastauksia: se on kotirauhan häiritsemistä silloin, kun ovella tyrkytetään luettavaa, vaikka ei itse halua, se on sitä, että vaaditaan tekemään uskonnollinen ratkaisu, tai vakuutetaan, ettei ao:n usko ole oikea, vaikkapa siksi, että ao:lta puuttuu kielilläpuhumisen kyky, se on sitä, että pilkataan toisen muista eroavaa vakaumusta, se on sitä, että ao:n sairaudet selitetään Jumalan rankaisuiksi, se on sitä, että perheessä pakotetaan lapset hengellisiin tilaisuuksiin tai kielletään puolisoa menemästä hengellisiin tilaisuuksiin. Tällaista luetteloa lukiessa tulee sellainen tuntuma, että tässä hengellisen väkivallan nimikkeen alle saadaan mahtumaan melkein kaikki hengellisissä kysymyksissä esiintyvät erimielisyydet. Helposti tällä nimikkeellä voidaan leimata kaikki avoin Kristuksesta todistaminen toiselle ihmisille eli ns. henkilökohtainen evankelioiminen hengelliseksi väkivallaksi.

Mielestäni vasta silloin on kyseessä väkivalta, kun käytetään voimaa ja pakotteita toista kohtaan. Piispainkokous määrittelikin hengellisen väkivallan "tahallisesti fyysistä, henkistä tai hengellistä vahinkoa tuottavaksi vallaksi tai toiminnaksi, joka loukkaa sen kohteeksi joutuvan etuja ja oikeuksia, kohdistuu hänen henkeensä tai terveyteensä eikä ota huomioon hänen tahtoaan, kykyään eikä mahdollisuuksiaan vaikuttaa tasaveroisesti häntä itseään koskevissa asioissa" (Harri Heino - Pirkko lahti - Kristina Salonen, Uskonnon kahdet kasvot, Helsinki 1995, 20).
2.1. Tapio Puolimatka oli aikoinaan mukana Raamattu puhuu liikkeessä. Vapauduttuaan siitä hän analysoi liikettä ja samalla pohti yleisemmälläkin tasolla kiinteään, voimakasta sitoutumista vaativan yhteisön aiheuttamia ongelmia jäsenissään. Puolimatka lähti liikkeelle siitä, että harhaopettajat "eksyttävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet " (Room 16:18). Toisin sanoen orjuuttavatkin uskonnolliset yhteisöt esiintyvät lumoavina. Ihmiset kietoutuvat omasta halustaan niihin. Ongelmat alkavat tuntua vasta vähän ajan kuluttua.

"Kun nuori ihminen herää näkemään, että hän itse asiassa on mukana harhaliikkeessä ja yrittää palata takaisin raamatulliseen kristinuskoon, hänen ongelmanaan on, että hänen aivopesussaan on käytetty Raamatun sanoja ja ilmauksia. Hänen alitajuntansa on ehdollistettu reagoimaan näihin ilmauksiin tietyllä tavalla. Raamattua lukiessaan hän voi helposti joutua kriisiin: syntyy ristiriita ehdollistetun ja todellisen merkityksen välillä".

Tässä liikkeessä korostetaan, että jokaisen uskovan tulee olla "kätkettynä Kristuksen ruumiiseen". Hänen tulee alistua oman hengellisen johtajan arvovaltaan, joka vuorostaan on alistunut liikkeen johtajalle. Näin siksi, että Jumala opettaa ensisijaisesti näitä maan päällisiä edustajiaan ja vasta heidän välityksellään muita "Ruumiin" jäseniä.

Kun pastori julistaa, hän julistaa "voitelussa" Jumalan sanaa eikä sitä saa arvostella. Uskovan on mentävä "ristin kautta", hänen tulee ristiinnaulita oma aadamillinen ajattelunsa, joka pyrkii nousemaan "Jumalan ilmestystä vastaan". Hän luopuu omasta ajattelustaan ja ottaa vastaan "uskon kautta" sen, mitä Jumala edustajiensa välityksellä julistaa. Nyt hänen "silmänsä on terve", hän on "kätkettynä Ruumiiseen" ja hänellä on "pastorin ja Ruumiin suoja". Silloin ei saatanakaan voi häneen koskea.

Puhujaa on katsottava aina silmiin. Kaikki kokouksessa tähtää siihen, että läsnäolevat saavuttavat saman mielentilan ja antautuvat kokouksen ilmapiirin valtaan. Juuri siinä on "Kristuksen mieli" ja "Jumalan sydämenlyönti" sillä hetkellä. Tässä on "Pyhän Hengen siunaus". Joka ei antaudu tämän mielentilan valtaan, se ei ole "hengellinen".

Johtaja pyrkii luomaan voimakkaan tunnesiteen laumansa jäseniin. Mahdollisimman monen on voitava kokea, että hän on "erityissuhteessa pastoriin". Samalla luodaan ryhmässä sellaisia käyttäytymismalleja, jotka luovat vaikutelman, että täällä uskovat todella rakastavat toisiaan. Ryhmän jäsenten onkin koettava, että heidän välillään vallitsee erikoislaatuinen rakkaus, jota muilla ihmisillä ei ole.

2.2. Toinen esimerkki nuoresta. Hän kirjoitti syvän ahdistuksen vallassa: "Se oli jotain kauheaa. En ole ikinä niin pelännyt hengellisessä kokouksessa. Kun se saarnaaja huusi minun puolestani (en voi käyttää sellaista sanontaa kuin rukous) tuntui kuin olisin ollut jossain pakanallisessa juhlassa, missä henkiä manataan esille. Ei siinä ollut Jeesuksesta tietoakaan. Tuntui kuinka hän pakotti minua puristamaan itsestäni jotain ulos. Minä itkin ja pelkäsin sitä miestä. Minusta tuntui kuin saarnaaja olisi kauhean vihainen, kun ei saanut minua puhumaan kielillä. Ahdistus minulla oli sydämessä ja kauhea pakokauhu. Jos minulla olisi ollut vähääkään rohkeutta olisin lähtenyt siitä paikasta ulos. Kun en muutakaan voinut tehdä itkin sydämeni pohjasta. Tuntui kuin olisin ollut yksin maailmassa. Toiset huusivat halleluja ja olivat iloisia ja onnellisia. Kun tulin kotiin itkin ja nauroin vuorotellen ja luulin tulevani ihan sekapäiseksi".

2.3. Otan kolmannen esimerkin hiukan toiselta alueelta. Voidaanko seuraava nimittää enää hengelliseksi väkivallaksi? Liekö parempi nimitys yksinkertaisesti hengellinen petos. Tosin yksi uhreista kertoi kokemuksistaan todella syvän pelon vallassa.

Eräs uskova oli tavattoman hengellinen ja täynnä intoa, Jumalan voimaa ja rakkautta Jeesukseen. Hänellä oli suurenmoinen näky mitä tärkeimmästä Jumalan valtakunnan työalueesta ja hän tarvitsi uskovien tukea. Virallisesti hänen takanaan ei ollut mitään tunnettua järjestöä, ei siis tilintarkastajia, ei vuosikokouksia. Hän innosti useita herkkäuskoisia uskovia ja kirjoittivat nimensä velkakirjoihin: "Eihän voida tehdä Jumalan valtakunnan työtä ilman varoja. Koska sinulla niitä on, niin voit Herraan luottaen turvallisesti allekirjoittaa tämän sitoumuksen. Ilman muuta minä vastaan siitä. Minulla on arvokas kiinteistökin. Ethän vain anna ahneuden hengen hallita sinua".

Eräs allekirjoitti 40 000 markan velkakirjan jo vuosia sitten, toinen allekirjoitti 70 000 markan velkakirjan joitakin vuosi myöhemmin. Kolmannessa tapauksessa oli kolme allekirjoittanutta uskovaa ja summa 60 000 mk. Edellinen maksoi 25 000 markkaa pankille, koska oli ainoa takaaja, maksoi itkien ja syvästi ahdistettuna. Nyt jälkimmäinen joutui pankin tuomarin puhutteluun ja maksoi eläkkeestään lopulta 100 000 mk monen vuoden aikana. Kolmannessa tapauksessa yksi näistä kolmesta sai lääkärintodistuksen, että hän sairaana oli syyntakeeton. Muut maksoivat pankille osuutensa. Kukaan ei voinut muuta kuin maksaa sen, mihin hyväuskoisuudessaan olivat Jeesuksen nimessä tulleet vedetyksi mukaan.

On ällistyttävää huomata, kuinka vaikeaa uskovien on myöntää tuleensa kiedotuksi tällaiseen verkkoon. Eihän uskova voi olla paha. Olen toiminut luottaen Herraan. On vain uskottava, että kaikki on oikein ja hyvin ja pidettävä lujasti uskosta kiinni. Epäilys on aina syntiä. Jokainen oli täysin itsenäisesti allekirjoittanut pankkitakauksen. Miksi uskovia näyttä olevan niin helppo saada saaliikseen? "Tehän suvaitsette, että joku teidät syö puhtaaksi" (2 Kor 11:20).

Mikään elämässä ei ole sen kammottavampaa kuin, että joutuu tällaisen älykkään ja taitavan ihmisen saalistamaksi. Tällainen ihminen voi kietoa toisen aivan itsetuhoon asti.

Kirjassa Uskonnon kahdet kasvot (Harri Heino - Pirkko lahti - Kristina Salonen, Uskonnon kahdet kasvot, Helsinki 1995) kuvaillaan niitä vaikeuksia, joita on koettu erilaisissa hengellisissä yhteisöissä.

Monille kuluminen uskonnolliseen yhteisöön on ollut ahdistava ja tuottanut tuskaa (12). Moni on kokenut olleensa uutena jäsenenä häirikkö, kun ei ole osannut noudattaa yhteisön tapoja. "Samoin moni oli tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei ollut kokenut esimerkiksi sellaista herätystä kuin yhteisöön kuuluminen heistä edellytti" (13). Yhteenkuuluvuus syntyy yhteisten paikkojen, rituaalien (15) ja musiikin kautta (16).

"Oli jätettävä lähes kaikki, mihin oli tottunut, jopa kiellettävä oma perheensä ja sukunsa. Joissakin yhteisöissä kiellettiin esimerkiksi yhteydenpito toisuskoisiin omaisiin, perheeseen tai aviopuolisoon. Jäsenen oli elettävä yksinomaan ja koko persoonallisuudellaan "Herran tahdon mukaisesti". Vain samanuskoisten kanssa sai olla tekemisissä (13). Oikeastaan oli hyljättävä oma entinen minä ja nujerrettava itsetunto ja oma ajattelu. Joissakin yhteisöissä on luovuttava siihen astisesta ammatistaan esim. näyttelijänä tai viihdetaiteilijana. Rahanpeluu on kiellettyä. Ei olla työssä tupakkateollisuudessa (14).

On myös sellaisia yhteisöjä, joissa korostetaan oman yhteisön jumalallisuutta ainoana pelastuksen kanavana maailmassa (16). Muut ovat saatanallisten voimien vallassa.

Opetuslapsen oli oltava täysin riippuvainen opettajista. Heidän ajatuksensa , väittämänsä, ihanteensa, mielipiteensä ja käsityksensä ovat oikeita, kaikki aiemmin opittu kielletään (14). Monissa yhteisöissä on omat itsestäänselvyydet, joita ei voi eikä saa pohtia. Pohtija saattaa saada uhkaavia puheluja päivällä työhönsä ja yöllä kotiinsa (16).

Kokouksiin on osallistuttava säännöllisesti tai ei ole yhteisölle kelvollinen. "Joissakin yhteisöissä tehdään jäsenistä ilmiantoja, jotka johtavat aamuyöhön jatkuviin kuulusteluihin tai tunnustuksen tiukkaamiseen uhkaamalla yhteisöstä erottamaisella. Toisissa taa järjestetään "hoitokokouksia", joissa rukoillaan jäsenelle parannusta synneistä, normirikkomuksista tai väärästä hengestä (15).

Jäseniä valmistetaan luovuttamaan omaisuutensa kirkolle. Vähintään vaaditaan kymmenyksiä.

Uskonnon kahdet kasvot kirjassa on kymmenen eettistä periaatetta uskonnollisten yhteisöjen toiminnasta. Otan niistä vain muutamia ajatuksia. Jokaiselle on oikeus päättää ilman minkäänlaista painostusta tai syrjintää uskontokuntaan liittymisestä. Uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi. Jokaiselle jäsenellä on oikeus yksityisyyteen, valita vapaasti aviopuolisonsa tai erota (10-11).

4. "NURJAT JA HÄIJYT IHMISET".

Paavali erityisesti pyysi esirukousta, että hän varjeltuisi "nurjista ja häijyistä ihmisistä" (2 Tess 3:2). Jos tällainen parantumattomasti häijy ihminen saa otteen toisesta ja jos hän innostuu käyttämään väkivaltaa Kristuksen nimessä ollaan äärimmäisen tuskallisissa väkivallan kahleissa. Näinhän voi tapahtua avioliitossa, kun paljastuu, että puoliso kaikesta uskovaisuudestaan huolimatta onkin luonnevikaisena erittäin väkivaltainen. Minkä neuvon annamme tällaisen puolisolle? Onko ero ainoa mahdollisuus? Tällainen ihminen voi saada vallan myös seurakunnassa ja pienissäkin hengellisissä yhteisöissä.

Jälleen on hyvä palauttaa mieleen Daavidin sanat hänen elämänsä erään tuskaisimman valinnan edessä: "Minä olen suuressa hädässä: me tahdomme langeta Heran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta" (2 Sam 24:14, KR38). Jeesus kuitenkin rakkaudesta meihin "lankesi" Getsemanessa ihmisten käsiin. Ja jälki oli kauheaa! Marttyyrit kautta aikojen ovat saaneet kokea sitä samaa.

Mutta uskovien parissa voi olla paljon "hiljaisia marttyyreja", jotka ovat kärsineet suunnatonta pelkoa ja tuskaa toisten uskovien ja johtajien taholta. He eivät uskalla puhua kenellekään. Näin onkin tietämäni mukaan tapahtunut mm. silloin, kun hengellinen johtaja käyttänyt seksuaalisesti väärin sellaisia, jotka luottavat häneen. Kenties ao. ei edes uskalla ripittäytyä, ettei hän vain tuhoaisi suurten hengellisen johtajan suurta työtä.

Olen myös sitä mieltä, että jokainen, joka suostuu hengelliseen johtajuuteen joutuu monenlaisen väkivallan kohteeksi. Ei ole vain väkivaltaa ylhäältä, vaan on myös väkivaltaa alhaalta. Ei vain johtajien joukossa ole häijyjä, kyllä heitä löytyy riviuskovienkin joukossa. Tätä ongelmaa tuskin koskaan on käsitelty. Se on kuitenkin ollut kaikkien Raamatun kuvaamien hengellisten johtajien ja profeettojen osa.

Onko hengellinen väkivalta sittenkin lähinnä nuorison ongelma. Ei kai uskossaan kypsän ja itsenäisen ihmisen tarvitse alistua hengellisen väkivallan alaiseksi? Toki hän voi joutua väkivaltayritysten kohteeksi. Vai onko niin, että vain osa meistä ihmistä pystyy itsenäiseen ja arvostelukykyiseen ajatteluun? Onko niin, että vielä pienemmällä osalla on niin paljon rohkeutta ja henkistä lujuutta, että hän kykenee sanomaan selvästi ei ja irrottautumaan väkivaltaiseksi osoittautuneen yhteisön ja sen johtajan sidoksista? Onko hengellisessä väkivallassa lopulta kyse ns. hauraitten ihmisten ongelmasta. He tarvitsevat muiden suojelua, koska eivät itsenäisesti kykene puolustautumaan. Sen sijaan voimakkaan ja kovan luonteen vaikeus on siinä, että hän murskaa ihmisiä alleen eikä edes sitä huomaa.

Mikä oli se voima, joka johti pastori Jim Jonesin ryhmän 900 jäsentä itsemurhaan vuonna 1978? Mikä johti hengellisen yhteisön polttoitsemurhaan Amerikassa muutama vuosi sitten? On nähtävästi sellaista väkivaltaa, jota vain ulkopuoliset pitävät väkivaltana ja jonka sisällä olevat kokevat jonain vapauttava ja ihanana. Näin siis silloinkin kun se johtaa tuhoon.

Todennäköisesti valtaosa meistäkin on joutunut ja tulee joutumaan tavalla tai toisella kokemaan monenlaista väkivaltaa. Raamatun sana muinaisesta ihmiskunnasta pitää täysin tänäänkin paikkansa: "Väkivalta täytti maan" (1 Moos 6:11). Siksi meidän tulisi opettaa toisiamme kohtaamaan väkivaltaa ja toimimaan väkivallan edessä viisaasti. Mutta on turha kuvitella, että väkivalta voitaisiin poistaa. Ei edes uskonnollisessa elämässä koettua väkivaltaa voi hävittää. Sitä on alkuseurakunnan ajoista lähtien ollut jokaisessa hengellisessä yhteisössä.

On hienoa, jos pystymme paljastamaan sen ja vielä heinompaa jos kykenemme jollain järkevällä tavalla vastustamaan sitä ja vastustamaan nimenomaan silloin, kun olemme itse saaneet valtaa. Jeesus antoi käsittämättömältä tuntuisen neuvon: "Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" (Matt 5:39). Ainakin sen tulisi opettaa meille, että väkivaltaa on mahdoton vastustaa väkivallalla.

Väitän, että uskovana en voi olla vapaa ja itsenäinen, jos liityn ja samastun sokaisevalla tavalla ja liian kiinteästi johonkin ryhmään. Olen vapaa, jos suostun olemaan yksinäinen ja muista uskovista mahdollisimman riippumaton suhteessani Jumalaan.

Erityisen voimakkaasti tämän ehkä yllättävältä tuntuvan väitteen merkitys tulee näkyviin joissakin islamilaisissa maissa islamista kääntyneiden uskovien kohdalla. Heidän on äärimmäisen vaikea luottaa yhteenkään toiseen muslimikäännynnäiseen, koska tämä saattaakin antaa ilmi uskovat toverinsa viranomaisille. Kylväjän eräillä kentillä tämä ongelma on jatkuvasti vaikea. Miten silloin voidaan muodostaa kansallisista kristityistä omia seurakuntia?

Meidän on kai myös suostuttava siihen, että jokaisessa ihmisten muodostamassa ryhmässä ja organisaatiossa, siis myös hengellisessä, on käynnissä taistelu, jossa jäsenet pyritään valamaan samaan muottiin ja jossa toinen nujertaa toisen tai jossa yksi on saanut ylivallan ja muut ovat hiljaa. Eikä ole niin vähäistä valtaa, etteikö olisi jo väärinkäyttöä.

Kaikenlaista väkivaltaa tulee olemaan maailmassa ja ihmisten keskinäisissä suhteissa ja yhteisöissä niin kauan kuin eletään nykyistä maailmanaikaa.

Vasta Jeesuksen paluu katkaisee nykyisen väkivallan kierteen. Hän on ainoa, joka voi tuoda todellisen rauhan ihmisten välisiin suhteisiin kaikilla tasoilla. Hän on ainoa ihmiskunnan Rauhanruhtinas: "Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon... Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus (92 Jes.9:1-6).