Kumpiko on tärkeämpi, joko Jumalan Sana tai palvelijan voitelu?

Jos voideltu palvelija ohittaa Sanaa, niin se on hälytettävän varoitus eksytyksestä!

Jumalan Sana on voideltua palvelijaa tärkeämpi, koska voidellut palvelijat toimivat AINA Sanan mukaan. Jos voideltu palvelija ei toimi Sanan mukaan, se tietää eksytystä.

Älkäämme katsoko ensiksi voideltuun, vaan Jumalan Sanaan, jonka mukaan palvelijan kuuluu toimia!

Paavali ja apostolit eivät juosseet uuden voitelun, etteivätkä uuden voiman perään, vaan apostolien lisäksi Paavali itse sanoi, että päätti olla tuntematta muita, kuin Kristusta ristiinnaulittuna, niin julisti ja saarnasi vain Jumalan Sanaa ollessaan heikkona, koska itseasiassa Sana on väkevää meissä.

Kyse on Sanan sisällöstä (=kirjoituksia) ja Jumalan voimasta. Jeesus sanoi: 'te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa'.

Samoin eksyttäjät tekevät suurempia tunnustekoja ja ihmeitä käyttäen Jeesuksen nimeä - toimimatta Sanan mukaan. Jumala kutsuu heitä laittomuuden tekijöiksi ks. Matt. 7:20-27.

Se kertoo Sanan tärkeydestä, jonka mukaan tulee tehdä Isän tahdon mukaan toimimalla aina Sanan mukaan. Raamatun mukaan suuremmat tunnusteot toisen kielenkäännöksen mukaan tarkoittaa lukumääräistä ja laajaa katsottuna yhteen Raamatun opetukseen, jonka mukaan palvelija ei ole missään asiassa lähettäjää suurempi ja se pätee tunnustekoihin myös.

Siunausta sinun päivään!

1Joh. 2:5 Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella tullut täydelliseksi. Tästä me tiedämme olevamme hänessä. RK (sanavahvistus -jarrut-)


http://tutkimusm.blogspot.se/2017/01/kumpiko-on-tarkeampi-joko-jumalan-sana.html

Onkos kokemusta?
Voitelua vai Raamatun Sanaa?

Stiinalta hyviä ajatuksia, tärkeästä asiasta.

Tuo "tuntuminen" on ongelma monien kohdalla.
On vaikea käsittää, ettei usko ole mikään tunne!
Kun joku kysyy, tuntuuko sinusta, että olet Jeesuksen oma,
mitä siihen nuori uskovainen muuta osaa sanoa, kuin sen,
että tuntuu. Sama tuntuminen helposti jatkuu ja vaikuttaa
milloin masennuksia ja pettymyksiä, kun ei aina tunnu,
ja kun omatuntokin syyttää jo anteeksisaaduista
vanhoistakin asioista, uudelleen ja uudelleen.

Varsinkin siinä, kun pelkää, että onko Jumala minut hyljännyt,
kun ei miltään tunnu. Vaan kun saa Raamatusta lukea;
Biblia (1776)
Matt. 28:20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki,
mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen
teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

”Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus”


On niin vaikea suostua siihen, että jatkuvasti jokin asia on ahdistuksena kiusaamassa. Olen huomannut, että kun yksi ahdistus loppuu, niin toinen alkaa. Jotkut asiat ovat ahdistaneet vuosikymmeniä. Toki eräänä syynä tähän voi olla sekin, että otan kohtaamani tilanteet, ihmissuhteet ja ongelmat kovin raskaasti. Joku toinen saattaa samassa tilanteessa sanoa, että hänellä on kaikki hyvin ja paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Hän osaa nähdä myönteiset asiat niin tärkeinä, että pystyy sivuuttamaan kielteiset. Taidanpa nähdä kaiken tummien silmälasien lävitse. Ahdistuksissa ei kuitenkaan joka kerta ole kysymys vain siitä, miten asiat näen, vaan siitä, miten koen. Tosiasiat pysyvät tosiasioina, vaikka niihin asennoidunkin niin kuin asennoidun.

Kuinka hyvin psalmista osaakaan kuvata sitä tilannetta, jossa kokee olevansa ja samalla hän rohkaisee: ”Sinä... olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta” (Ps. 71:20, KR 38, ”hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet” (Ps. 119:143) ja nytkin ”minulla on ahdistus” Ps. 102:3). Mutta minä ”kerron hänelle ahdistukseni” ja kun koen, että ”minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni” (Ps. 142:3–4). Mitäpä voin muuta kuin pyytää: ”Herra, auta minun sieluni ahdistuksesta” (Ps. 143:11). Samalla koetan pitää kiinni siitä, että ”Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni” (Ps. 5:4) ja kyllä ”sinä kuulet minua, kun kerron, mitä teitä olen kulkenut” (Ps. 119:26, KR 92) ja tällä hetkellä kuljen.

Ennen kaikkea jälleen opettelen luottamaan siihen ihmeelliseen Psalmin sanaan, jossa Herra lupaa: ”Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus (Ps.91:15, KR 38. Oli minulla millaista ja mistä tahansa johtuvaa pahaa oloa, niin tartun tähän lupaukseen ja koetan tyytyä siihen. Lupaus Herran läsnäolosta riittää aina ja kaikissa olosuhteissa.

Ja kuitenkaan se ei millään tahdo riittää. Liian usein huomaan vaativani Herran tunnettavaa tai vaikuttavaa läsnäoloa. En tyydy pelkkään hänen lupaukseensa.Tiedän, ettei minulla ole oikeutta vaatia häntä muuttamaan olosuhteitani oman nmieleni mukaiseksi eikä odottaa hänen ilmaisevan itsensä tahtomallani tavalla. Minulle riittäköön se, että hän on se, joka on ja että hän on tässä ja nyt kanssani, näkee ja tietää kaiken.

Juuri tämän oivaltaminen rohkaisi lopulta Jobiakin: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job. 42:2). Rohkaiskoon tämä tieto Herran kaikkivaltiudesta ja voimasta minuakin niin, että vaivoistani ja ahdistuksistani huolimatta täytän joka päivä uskollisesti lähimmät velvollisuuteni.

Olavi Peltola