Kristinuskon Perustusten Tuhoaminen

Kristinuskon Perustusten Tuhoaminen
The Destruction of Christian Foundations

Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (April 2009)

Viimeisinä päivinä juuri ennen kuin Herra vuodattaa tuomionsa pahojen ylle maan päällä on oleva laaja kapina Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa vastaan. Kaikki hallitukset petetään tavoittelemaan humanistista ja antikristillistä maailmanjärjestystä. Raamattu varoittaa meitä tästä ajasta:

“Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni". Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät." Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat” (Ps. 2:1-12).

Kansainvälinen yhteisö ryhtyy ovelaan neuvotteluun täysin tuhotakseen kristillisen sivilisaation perustukset, koska se on heidän postmodernien uudistustensa tiellä. Jumalaa pelkäävä kuningas Daavid kuvailee tämän turhan salaliiton tuloksia: ”Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä? … Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa. Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän maljansa osa” (Ps. 11:3,5,6).

Tämä maailmanlaajuinen kapina kristillistä sivilisaatiota vastaan on jo alkanut. Herra käyttää sitä myös koetuksen aikana vanhurskaille nähdäkseen pysyvätkö he uskollisina. Nykyisten maailmantapahtumien perusteella on ilmeistä, että seuraavat seitsemän kristinuskon perustusta ovat alinomaisen hyökkäyksen kohteina yhteisissä ponnistuksissa niiden tuhoamiseksi:

1. Usko Raamatun kolmiyhteiseen Jumalaan. Hän ilmoitti itsensä yhtenä Jumalana s.o. nimellä Jahve, mutta myös monikkomuotoisella nimellä Elohim ja saattoi sanoa: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (Gen. 1:26). Jumala Isä, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki ovat kolme Persoonaa, jotka yhdessä ovat Raamatun Jumala. Mikään tosi uskonto ei ole mahdollinen tunnustamatta tätä perustavaa tosiasiaa – Hänen ulkopuolellaan on vain petollista epäjumalien palvontaa. Koska tosi Jumala on taivaan ja maan Luoja, kuten myös kaikkien elämän muotojen, niin Hän on maailmankaikkeuden lopullinen auktoriteetti. Ne, jotka hylkäävät Hänet, hylkäävät Hänen ylimmän auktoriteettinsa, Hänen pelastavan armonsa ja Hänen tuomionsa. Siten he julistautuvat vapaiksi elämään niin kuin huvittaa ja myös, kuten israelilaiset lähdettyään Egyptistä, kumartamaan ihmistekoista jumalaa. Kun usko kolmiyhteiseen Jumalaan hyljätään, niin myös monet muut yhteiskunnan perustukset tuhotaan.

2. Jumalan Sana. Langennut ihmiskunta hylkää aktiivisesti Jumalan Sanan. Historian aamunkoitosta saakka mieleltään Saatanan pimentämät ihmiset ovat hyljänneet Jumalan sanat ja käskyt. Tämä kapina alkoi jo Eedenin puutarhassa. Jumala sanoi miehelle: ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1.Moos. 2:17). Paholainen kuitenkin hylkäsi Jumalan sanan ja sanoi Eevalle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1.Moos.. 3:4-5).

Kavala valhe oli, että jos eivät välittäisi Jumalan Sana järjettömistä vaatimuksista, heistä tulisi kuolemattomia ja kaikkitietäviä. Nyt 6000 vuotta myöhemmin demonien inspiroima Jumalan Sanan hylkääminen on voimakkaampaa kuin koskaan. Kapinan liekki on sytytetty Raamattua vastaan Jumalan innoitettuna Sanana ja tämä tuli jatkaa raivoamistaan jopa useimpien protestanttisten kirkkokuntien seurakunnissa, luentosaleissa ja teologisissa seminaareissa. Nyt väitetään yleisesti, että Raamattu sisältää kokoelman mytologisia kansantaruja, joita ei pitäisi ottaa vakavasti eikä tulkita kirjaimellisesti. Raamattu torjutaan myös primitiivisenä ja soveltuvana vain aikaan, jolloin se kirjoitettiin, eikä se siksi ole sopiva moderneille ihmisille, jotka tieteellisen tutkimuksen kautta ovat löytäneet monia uusia asioita.

Raamatusta voidaan korkeintaan johtaa joitakin moraalisia opetuksia. Suurin osa Raamatun sisältöä on hengellistetty, varsinkin lopunaikaan viittaavat profetiat. Sen seurauksena moderni ihminen ei tiedä, missä hän seisoo Jumalan neuvossa eikä pohdi näitä jumalallisia ilmoituksia. Häntä kiinnostaa vain, että me emme ole matkalla ahdistuksen ja tuomioiden aikaan – vaan rauhan ja yhteyden uuteen maailmanjärjestykseen kaikkien kansojen kesken.

3. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on nykyisin tärkein maali kapinassa kolmiyhteistä Jumalaa vastaan, varsinkin perinteisissä kristillisissä kirkoissa. Kiistetään, että Hän ilmoitti taivaallisen Isänsä maan päällä ja että ”hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol. 2:9). Monet kirkot ja teologiset seminaarit eivät ainoastaan kyseenalaista, vaan avoimesti hylkäävät Hänen neitseellisen syntymänsä, messiaanisuutensa, jumaluutensa, sovittavan kuolemansa, ylösnousemuksensa kuolleista ja taivaaseenastumisensa. Tämä liike on saanut jo niin paljon voimaa, että se on nostanut esiin uuden uskonpuhdistuksen, joka on itse asiassa luopuminen kristinuskon perusperiaatteista.

Eräs huomattava Pretoria’n yliopiston teologi sanoo kirjassaan, Fatherless in Galilee (Isätön Galileassa), että Jeesus oli avioton lapsi, Hänen äitinsä prostituoitu ja Isänsä todennäköisesti roomalainen sotilas. Tätä asioiden tilaa tarjotaan syynä siihen, että Hän toi esiin kuvitelmia taivaallisesta Isästä. Eräs Stellenbosch’in yliopiston teologi sanoo, ettei hän tämän kirjan luettuaan enää usko Jeesuksen jumaluuteen eikä ylösnousemukseen. Monet paikalliset teologit kannattavat Jeesuksen ylösnousemuksen kieltämistä. Useimmat heistä kieltävät myös paholaisen ja helvetin olemassaolon.

Eräs toinen Pretoria’n teologi julkaisi hiljattain kirjan Jeesuksen elämästä galilealaisena shamaanina. Tässä kirjassa Jeesus kuvataan perinteisenä parantajana ja ennustajana (noita tai noitatohtori), joka parantaa ihmisiä ja paljastaa jumalallisen viisauden salaisuuksia. Tässä kirjassa väitetään, että shamanismia harjoitettiin yleisesti Israelissa ja sen naapurikansoissa. Vieraileva USA:n Jeesus-seminaarin teologi, John Dominic Crossan, sanoi Pretoria’ssa, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tuonpuoleista lapsen hyväksikäyttämistä ja että sellainen julma Jumala, joka teki sen Pojalleen, pitäisi hyljätä.

Hän sanoi myös, että Jeesusta ei koskaan haudattu, vaan koirat söivät Hänen ruumiinsa. Luentonsa jälkeen Crossan’ia ylistettiin ja monet paikalliset teologit, jotka kuuluvat Uuteen Uskonpuhdistukseen, hyväksyivät hänen näkemyksensä. Eräs Johannesburg’in yliopiston professori hyväksyy myös nämä selitykset ja hän lisäsi, ettei voi nähdä, kuinka sellainen väkivaltainen teko, kuin ristiinnaulitseminen, voisi mitenkään liittyä ihmiskunnan lunastukseen.

Näin kristillisen uskon perustotuudet hyljätään. Modernit teologit sanovat, että Raamatun Jeesus oli (1) kultillinen Jeesus, koska kristinusko heidän mukaansa on kehittynyt kultiksi, johtuen heidän väärästä käsityksestään Jeesuksesta ja (2) historiallinen Jeesus. Häntä kuvaillaan tavallisena ihmisolentona, joka oli pelkästään profeetta eikä siksi yhtään korkeammalla hengellisellä tasolla kuin Muhammed, Krishna tai Buddha. Tämä toinen Jeesus, jota uudet uskonpuhdistajat julistavat, on Raamatulle vieras (vrt. 2.Kor. 11:2-4).

4. Kristillinen moraali hyljätään samoin modernin kristikunnan laajoilla sektoreilla. Jos Raamattua ei enää pidetä ehdottoman oikeana ja relevanttina, on selvää, että raamatulliset oikean ja väärän käsitteet myös kiistetään ja hyljätään. Yksi räikeimmistä esimerkeistä nykyisestä taipumuksesta kohti moraalittomuutta on moderni näkemys seksuaalisesta irstaudesta ja homoseksuaalisuudesta.

Paavali sanoo, että haureus ja homoseksuaalisuus on vastoin Raamatun tervettä oppia (1.Tim. 1:10). Vielä hän sanoo seuraavaa, koskien näitä turmeltuneita ihmisiä: ”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, … Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia” (Room. 1:26-28.

Moderni ihmiskunta ja suurin osa sen kirkoista seisovat Sodoman porttien edessä koputtamassa sisälle päästäkseen ja tullakseen osaksi tuota turmeltunutta yhteiskuntaa. He liittyvät halukkaasti näihin ihmisiin, jotka ovat Jumalan tuomion alaisia syntisen ja moraalittoman elämäntapansa vuoksi.

5. Kristillinen yhteiskuntajärjestys katsotaan myös liian rajoittavaksi ja määrääväksi ja sen vuoksi hyljätään. Kun jokin maa toimii kristillisten mallien mukaan, sillä pitäisi olla kristillinen perustuslaki, jossa kolmiyhteisen Jumalan korkein valta tunnustetaan, kuten myös valtion laitokset, jotka noudattavat kristillisiä malleja, kuten kulttuuristen ryhmien itsemääräämisoikeutta, kristillistä kasvatusta, lakisysteemiä asianmukaisine rangaistuksineen rikollisille mukaan lukien kuolemantuomio murhaajille ja raiskaajille, selkeää politiikkaa viinan ja huumeiden väärinkäyttöä vastaan, kuten myös tehokasta taloudellista valvontaa korruptiota, lahjontaa, keinottelua, ahneutta ja oman edun tavoittelua vastaan.

Moderni ihminen kuitenkin haluaa vapauden harjoittaa kaikkia näitä syntejä ja siksi hylkää tekojensa tiukan kristillisen valvonnan. Nyt kun maailmantalous on lamassa johtuen ihmiskunnan materialismista, ahneudesta ja kehnosta johdosta, ihmiset ahdistuvat ja tulevat epätoivoisiksi, mutta eivät silti mene oikeaan suuntaan kohti parempaa tuottavuutta, alhaisempaa kulutusta ja lisääntynyttä säästämistä, vaan ennemmin alentavat korkoja kasvattaakseen kuluttamista.

6. Uskonpuhdistus, joka tapahtui 16. vuosisadalla kyseenalaistetaan ja hyljätään. Protestanttisuus alkoi laajalle levinneestä protestista Vatikaanin teologista petosta ja turmeltuneita menetelmiä vastaan. Se nosti esiin kristillisiä uudistuksia monissa maailman maissa. Nämä uudistukset on nyt kuitenkin tehty tyhjäksi postmodernilla muutosprosessilla. Olla protestantti merkitsee tiukkojen kristillisten mallien noudattamista.

Näiden mallien laajalle levinnyt hylkääminen on johtanut läntisen maailman jäsenet pois kristillisestä sivistyksestä epävarmoihin olosuhteisiin, jotka vallitsevat jälkikristillisissä yhteiskunnissa. Nämä yhteiskunnat ovat niin vapaita ja sitoutumattomia, että kaikki uskonnot, ideologiat ja elämäntavat tunnustetaan niin kauan, kuin ne eivät loukkaa toisten oikeuksia. Kaikki kirkot ja jopa kaikki uskonnot voivat nyt liittyä yhteen ja tulla yhdessä rakentamaan modernia Baabelin tornia. Ajassamme on usein aktivisteja, jotka protestoivat selkeitä kristillisiä periaatteita vastaan.

Näyttää olevan hyvin harvoja evankelikaalisia uskovia, jotka protestoivat sitä, että sovittelevat ja luopuneet kirkot tuhoavat näitä periaatteita. Koko prosessi on kääntynyt ympäri valmistaen siten tietä modernille pakanuudelle. Niin kutsuttua Uutta Uskonpuhdistusta (New Reformation) käytetään kumoamaan 16. vuosisadan Uskonpuhdistus.

7. Israel hyljätään Jumalan Valittuna Kansana, samalla kun heidän raamatullinen oikeutensa Israelin maahan myös kielletään. Mitään merkitystä ei liitetä Raamatun lupauksiin, että viimeisinä päivinä Israel palautetaan maahan, jonka Jumala antoi heidän isilleen valalla (vrt. 1.Moos. 13:14-15; Hes. 11:17; 36:22-28. Sen sijaan heidät nähdään sekulaarina valtiona, joka loukkaa palestiinalaisten oikeuksia. Jumalan ja Hänen Sanansa hylkääminen johtaa myös väistämättä Valitun Kansan, jonka kautta Jumalan Sana on tullut kaikille maailman kansoille, hylkäämiseen ja halveksimiseen (Room. 3:1-3; 11:11-12).

Israelin luvattua hengellistä ennallistamista kansana ei myöskään tunnusteta (vrt. Room. 11:25-28; Hes. 36:24-27). Tämä Israelin hylkääminen tapahtuu samaan aikaan kuin evankelikaalisen kristikunnan häpäisy, kun he vastustavat voimakkaasti humanistisia uudistuksia. Herra Jeesus varoitti opetuslapsiaan tästä kasvavasta vihamielisyydestä. ”koska te ette ole maailmasta… maailma teitä vihaa.… Maailmassa teillä on ahdistus” (Joh. 15:19; 16:33). Lopunajassa tämä vihamielisyys saa suuret mittasuhteet, koska todelliset kristityt vastustavat kaikkien uskontojen väärän kristuksen korottamista.
Uusi dispensaatio

Kun maailman kapinalliset kansat ovat hyljänneet Jumalan ja Hänen Voideltunsa ja murtaneet kahleensa ne etenevät laskemaan vaihtoehtoisia perustuksia antikristilliselle uudelle maailmanjärjestykselle korvatakseen seitsemän tuhoamaansa perustusta. Ne juhlivat täydellistä vapauttaan antaen siten täyden tunnustuksen paholaisen ajamalle uskonnolliselle väärennökselle. Nämä uudet perustukset, joille monet jo rakentavat, ovat seuraavat:

1. Kaikkien uskontojen universaalinen Jumala tunnustetaan ja häntä palvotaan kolmiyhteisen Jumalan asemesta. Häntä voidaan kutsua Jahveksi, Allahiksi tai Brahmaniksi, mutta ei kolmiyhteiseksi Jumalaksi. Hänellä ei ole Poikaa – vain suuri joukko profeettoja, joiden kautta kaikkien uskontojen ihmiset voivat lähestyä häntä. Paavali viittaa tähän universaaliin jumalaan ”tämän ajan jumalana,” joka tekee työtä epäuskoisten sydämissä estääkseen heitä uskomasta Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin (2.Kor. 4:4). Hän on pettäjä ja oikean Jumalan jäljittelijä ja edustaa pimeyden valtakuntaa.

2. Kaikkien kansojen uskonnolliset perinteet tunnustetaan korvikkeeksi hylätylle Jumalan Sanalle. Moniuskonnollisuutta kannattavat ihmiset väittävät yleisesti, että kristinusko on köyhdyttänyt itsensä ahdasmielisyydellään ja sen pitäisi ottaa käyttöönsä tapoja itämaisista ja afrikkalaisista uskonnoista syvemmän hengellisen kokemuksen varmistamiseksi. He ehdottavat, että kristilliset rukoukset korvataan itämaisella transsendenttisellä mietiskelyllä, joka sallii yhdistymisen jokaisessa ihmisessä olevaan mystiseen panteistiseen jumalaan. Luonnon jumalallistaminen ja palvonta, kuten myös luonnon jumalien, voidaan omaksua sellaisilta ihmisiltä kuin (Australian ja Etelä-Afrikan) bushmanit.

3. Kaikkien uskontojen kosminen Jeesus on toinen väärä perustus, jota tarjotaan postmodernille ihmiskunnalle. Tämä Jeesus ei ole rajoitettu kristinuskoon, koska hänellä on myös muita nimiä, kuten Krishna hinduille, imaami Mahdi muslimeille ja Maitreya Buddha buddhisteille. Kaikkien uskontojen yleinen eli kosminen Jeesus on täysin vieras Raamatun Jeesukselle, joka on ainoa tie Isän tykö. Väärää Jeesusta mainostetaan kaikkialla.

Raamattu kutsuu häntä Antikristukseksi eli pedoksi ja sanoo, että hän pettää koko maailman. ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?” (Ilm. 13:3-4). Antikristuksen palvonta on samanaikaista Lusiferin maailmanlaajuisen pakkopalvonnan kanssa tämän maailman jumalana.

On väärä käsitys, että saatanpalvonta olisi vähenemässä. Hyvin pimeä aika lähestyy, kun suuressa ahdistuksessa 3½ vuoden ajan Saatanan ja Antikristuksen palvonta on ainoa virallisesti tunnustettu maailmanuskonto. Kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta pedon kuvaa, teloitetaan (Ilm. 13:15). Antikristus on Saatanan henkilökohtainen edustaja maan päällä ja Johannes kuvailee hänen valtansa pohjaa seuraavasti: ”Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13:2). Kaikki ponnistukset tähtäävät nykyisin Jeesuksen raamatullisen kuvan purkamiseen siten, että se voitaisiin sopeuttaa Antikristuksen kuvaan. Siinä prosessissa he pilkkaavat todellisen Kristuksen nimeä samalla tavalla, kuin Antikristus tulee avaamaan suunsa pyhän häpäisyssä kolmiyhteistä Jumalaa vastaan (Ilm. 13:5-6).

4. Humanistinen moraali vahvistetaan kristillisen moraalin tilalle. Ihmisille annetaan lähes rajattomat vapaudet tehdä, mitä huvittaa edellytyksellä, etteivät vaaranna toisten etuja ja oikeuksia. On täysin hyväksyttävää valehdella, harjoittaa petosta, hyväksyä lahjuksia, antautua juopotteluun ja juhlintaan, harrastaa syrjähyppyjä tai homostelua. Ateismikin hyväksytään. Sellaiset ihmiset tuntevat suurta viehtymystä Antikristukseen, jota kuvaillaan laittomuuden ihmisenä ja kadotuksen lapsena (2.Ts. 2:3). On jo kymmeniä maita, jotka ovat moraalisesti niin turmeltuneita, että valitsevat johtajikseen ihmisiä, jotka ovat syyllisiä avoimeen korruptioon ja korkeimman asteen häpeämättömään moraalittomuuteen. Se osoittaa, että ihmiset ovat yhtä turmeltuneita ja haluavat jatkaa kelvotonta elämäntapaansa näiden johtajien alaisuudessa. Antikristus ja hänen jumalaton elämäntapansa sopii heille kuin hanska käteen.

5. Humanistinen yhteiskuntajärjestys on nykyisin käytössä kaikkialla maailmassa, kuten käytännössä kaikkien johtavien maiden perustuslait todistavat. Rauhan ja yhteyden vuoksi ne edistävät inklusiivista ideologiaa, joka antaa tilaisuuden kaikille uskonnoille ja ideologioille edellyttäen, ettei käytetä terrorismia ja väkivaltaa toisia kohtaan. Ne eivät tavoittele kristillistä vaan ennemmin humanistista rauhan muotoa. Barack Obama’n virkaanastujaisissa USA:n presidentiksi pastori Rick Warren sanoi rukouksessaan: ”Me seisomme tässä liittyneinä yhteen, emme uskonnon nimessä, vaan rauhan.”

Hän edellytti selvästi, että kaikkien uskontojen USA:ssa pitäisi toimia yhdessä rauhan puolesta. Herra Jeesus kuitenkin sanoi opetuslapsilleen: ” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa” (Joh. 14:27). Maailmalla on oma antikristillinen tapansa vahvistaa rauha ja yhteys erilaisen uskonnollisen vakaumuksen omaavien ihmisten kesken. Kristillisille johtajille on täysin sopimatonta edistää tällaista rauhaa.

6. Ekumenia noteerataan hyvin korkealle protestanttisen ajattelun korvikkeena. Kristillinen ekumenia tähtää protestantismin, roomalaiskatolisuuden ja kaikkien riippumattomien kristillisten kirkkojen liittoutumiseen ja lopulta yhdistymiseen. Tämä on kuitenkin vasta väliaikainen päämäärä matkalla kohti moniuskonnollista ekumeniaa. Ekumeenisen liikkeen lopullinen päämäärä on yhdistää kaikki uskonnot kaikki käsittävään liittoon. Ilm. 17:5 kuvailee tätä liittoa porttojen äitinä, joka ratsastaa pedolla. Tämä nainen on Antikristuksen morsian, aivan kuten oikea seurakunta on Kristuksen morsian. Väärien uskontojen kannattajien kannattaisi lukea Ilm. 17:16:sta kuinka lyhyt ja onneton niiden avioliitto Antikristuksen kanssa tulee olemaan ja kuinka hän viipymättä teloittaa heidät, jos eivät palvo häntä Jumalana.

7. Israel ei tule kovin kauan kuulumaan uuteen maailmanjärjestykseen, koska Antikristus määrää juutalaisten kansanmurhan, kun Israel peruuttaa liittonsa hänen kanssaan. Se tapahtuu ahdistuksen puolivälissä, kun väärä messias julistautuu Jumalaksi Jerusalemin jälleenrakennetussa temppelissä (2.Ts. 2:4). Herra Jeesus sanoi: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa… silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille…

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Mt. 24:15-21). Sama kohtalo odottaa myös todellisia kristittyjä, jotka tulevat uskoon ahdistuksen aikana. Herra Jeesus sanoo ensimmäisille taivaaseen saapuville marttyyreille, ”että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin” (Ilm. 6:10-11).

Väärän antikristillisen uuden maailmanjärjestyksen kohtalo on sinetöity, kun Herra Jeesus palaa maan päälle seitsemän vuoden ahdistuksen jälkeen perustamaan rauhan hallintaansa: ”Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan” (Ilm. 19:19-21).

Vain Jumalan valtakunnalla on pitkäaikainen, ikuinen tulevaisuus. Vaikka kristillinen usko on nykyisin alttiina paholaisen voimakkaille hyökkäyksille ja antikristillisten uudistusten suuren paineen alaisena, niin edelleen on ponnistusten arvoinen seisoa Herran ja Hänen Sanansa kanssa ja kieltäytyä kaikista kompromisseista. Kun Karitsan viha on syttynyt, niin tuli on kuluttava pahat. Herra antaa sataa heidän päällensä tulta ja rikkiä, mutta jos me valvomme ja rukoilemme, meidät katsotaan arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, joka tuleva on ja seisomaan Ihmisen pojan edessä (Lk. 21:36). Herra Jeesus on luvannut ikuisen kirkkauden uskollisille opetuslapsilleen, kun taas tulinen järvi odottaa Antikristusta ja hänen seuraajiaan (Ilm. 14:9-11).