MITÄ VÄÄRÄÄ EKUMENIASSA?

Tässä tuon esille aikaamme koskevia profeetallisia katsauksia Raamatun profetioiden valossa. Näihin kuuluu myös eksytysten paljastaminen, koska Jeesus varoitti niistä (Matt. 24:4-5,11,23-26). Olen toiminut Cutting Edge Finland -sivuston toisen toimittajan virassa omilla kirjeilläni ja artikkeleiden suomentajana nimimerkillä "nokialainen". Tähän pyrin aina silloin tällöin myös panemaan suomennettuja artikkeleita englanninkielisistä profeetallisista sivustoista sekä tietenkin omia kirjoituksiani.
tiistai 14. joulukuuta 2010

Tässä edelleenkin ajankohtainen artikkeli, joka julkaistiin jo 10 vuotta sitten, oikeasta ja väärästä ekumeniasta. Kaikkia maailman kirkkokuntia pyritään saamaan roomalaiskatolisen kirkon yhteyteen yhdeksi maailmankirkoksi, joka muodostaa lopunajan uskonnollisen Babylonin (Ilm. 17,18).Tämä on sitä väärää ekumeniaa, kun taasen tosi Kristuksen ruumis (morsian), joka koostuu eri yksilökristityistä yli kirkkokuntien, on jo oikeassa yhteydessä jäsentensä osalta. Ekumeenisen liikkeen ajamalla porttokirkolla ei ole muuta yhteistä kuin Raamatun opin vääristäminen ja kauniit ulkoiset puitteet. Artikkelin suomensi: Samuel Korhonen



Jos aiomme puhua ”ekumeniasta” niin, että sillä olisi jotakin merkitystä, meidän täytyy määritellä käsitteemme, että voimme tietää puhuvamme samasta asiasta. Tarvitsemme määritelmät seuraaville käsitteille: ”ekumenia”; ”ekumeeninen”; ”moderni ekumeeninen järjestö”; ”ekumeeninen liike”.



Sana "ekumeeninen" tulee kreikan sanasta oikoumene; se on tietysti ihan hyvä sana, jota on käytetty UT:ssa 15 kertaa. Se merkitsee aina joko ”asutettu maailma tai maa” tai ”maailman asukkaat” (Vrt. Mt. 24;14; Lk. 2:1; 4:5; 21:26; Apt. 11:28; 17:6, 31; 19:27; 24:5; Room. 10:18; Hepr. 1:6; 2:5; Ilm. 3:10; 12:9; 16:14). Webster’in sanakirjan mukaan: ”ekumeeninen: asutettu maailma, laajuudeltaan ja vaikutukseltaan maailmanlaajuinen.” Mitä tahansa toimintaa, joka sulkee piiriinsä maailman, tai käsittää maailman asukkaat, voidaan kuvailla ”ekumeenisena”. Tietysti ensisijainen esimerkki on evankeliumin levittäminen koko maailmaan Herramme lähetyskäskyn mukaan. Ensimmäisen vuosisadan seurakunta evankelioi maailman niin, että Paavali saattoi kirjoittaa Rooman pyhille, että evankeliumi oli kulkenut maailman (oikoumene) ääriin. (Room. 10:18). Sanaa voidaan käyttää myös maallisessa merkityksessä ilman mitään toivottuja seurauksia, kuten ”ekumeeninen maailman nälkäkonferenssi ”.

Sanasta "ekumeeninen" tulee vaarallinen, kun se yhdistetään sanaan ”liike” ja sovelletaan seurakuntiin ja kristittyihin. Webster määrittelee, että ”ekumeeninen liike on kaikkien kristittyjen suunniteltua tuomista näkyvään yhteyteen”. Useimmat ekumeeniset järjestöt määrittelevät ”ekumeenisen liikkeen” keinona todistaa maailmalle kaikkien kristittyjen yhteys. Väitetään, että se on vastaus Jeesuksen rukoukseen jakeessa Joh. 17:22. Vaikka ”Webster'in” ei tarvitse olla huolestunut ”kristityn” ja ”yhteyden” määrittelemisestä, niin meidän täytyy! On tosiasia, että nykyinen ekumeeninen liike tuo aina yhteen niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan Sanan opille ja niitä, jotka eivät sitä ole. Ei ole mitään kristillistä yhteyttä siellä, missä ei ole yhteyttä kerta kaikkiaan pyhille annetussa uskossa (Juuda 3).

Rukouksessaan Jeesus määritteli millaiset henkilöt voivat olla yhteydessä, kuten Hän on yhteydessä Isänsä kanssa (Joh. 17:22). Hän teki selväksi, että haluttu yhteys olisi hengellistä yhteyttä (17:5; 10:30), yhteyttä totuudessa (17:17) ja agape-rakkaudessa (17:23,26). Se tosiasia, jota yleensä ei oteta huomioon, on, että Jeesuksen rukoukseen ON JO vastattu ja vastataan jatkuvasti, kunnes Hän noutaa morsiamensa. Maailma näkee satoja kirkkokuntia; Jumala näkee yhden seurakunnan, Kristuksen ruumiin, joka käsittää muutamia monista kirkkokunnista. Ainoa tapa olla tosi seurakunnassa on olla Pyhän Hengen asettama Kristuksen ruumiiseen uudestisyntymisessä: ”...ruumis on yksi . . .kaikki jäsenet ovat yksi. . . sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi” (1. Kor. 12:12-13). "Kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa" (Gal. 3:28).

Nykyajan ekumeenista liikettä edistää yleensä Kirkkojen Maailmanneuvosto (World Council of Churches =WCC) ja roomalaiskatolinen kirkko. Se saa suurimman osan vauhtiaan roomalaiskatolisesta paavillisesta ekumenianeuvostosta (Roman Catholic Pontifical Council on Ecumenism). Heidän PÄÄMÄÄRÄNSÄ puettiin ytimekkäästi sanoiksi Vatikaani II:ssa. Puhuen ”vuoropuhelusta eronneiden veljien” kanssa kirjattiin seuraava suunnitelma: ”Seurauksena on oleva, että vähitellen, kun esteet täydelliselle seurakunnalliselle kanssakäymiselle on voitettu, kaikki kristityt kootaan yhteisessä eukaristian vietossa YHDEN JA AINOAN KIRKON YHTEYTEEN” ("Documents of Vatican II" by Flannery, p. 456). WCC on edistänyt monien kirkkokuntien opillisten mallien murtamista ja ajanut ekumeenista liikettä; WCC on nyt kuitenkin yhä enemmän lähestymässä katolisia, koska Rooman kirkolla on ”AUKTORITEETTI” ehdottomasti ”erehtymättömässä paavissa.”

Kun Nehemia johti Jumalan kansaa muurien jälleenrakentamisessa, hänen arkkivihollisensa Sanballat, Tobia ja Gesem, näkivät juutalaisten menestyksen. Kun eivät voineet pysäyttää Jumalan kansaa, he yrittivät toista temppua. He lähettivät kutsun Nehemialle kutsuen hänet vuoropuheluun Onon tasangolla. Nehemia sanoi: ”Onoonko? Ei käy! Minulla on käynnissä suuri työ, joten en voi tulla alas.” Hän tiesi, että heidän PÄÄMÄÄRÄNSÄ oli paha; hän säilytti kurssin ja menestyi (Neh. 6:1-15). Helluntailaiset kirkkokunnat yleensä ja AOG (Assemblies of God) nimenomaan, ovat raamatullisesti määriteltynä kokeneet suurta menestystä. Nyt Sanballatit ja Tobiaat tahtovat vuoropuhella.

Ekumeenista liikettä johtaa kirkko, joka tunnetusti suunnittelee tuoda kaikki kirkot valvontansa alaisiksi. Esimerkiksi ”Isä” Ray Ryland, teologian professori fransiskaanisessa Steubenville'n yliopistossa Oklahoma'ssa, toimii järjestön "Coming Home Network (Kotimatkaverkosto)" kanssa, jonka päämäärä on ”vetää eronneita veljiä.” Artikkelissa katolisessa lehdessä, THIS ROCK, maaliskuussa 2000, hän selittää, kuinka katolisten tulee suorittaa Vatikaani II:n ekumeeninen agenda sekä salaisesti että julkisesti. Hän kirjoittaa: ”Katolisen ekumenian päämäärä on palauttaa yhteys eronneisiin perinteisiin tuomalla ne katolisen kirkon yhteyteen.”


Sattuu, että fransiskaaninen yliopisto hoitelee suunniteltua ekumeenista tapahtumaa 22-25.6.2000 nimeltä "Celebrate Jesus 2000". Sitä sponsoroi North American Renewal Service Committee (NARSC), ekumeeninen järjestö, joka tuo yhteen monia karismaattisia, kolmas-aaltolaisia ja helluntailaisia monista kirkkokunnista. On olennaista, että muistamme, että osallistuvilla roomalaiskatolisilla papeilla on ohjelma. Jos he eivät ole lojaaleja paaville hänen kiertokirjeessään Ut Unum Sint (Että he yhtä olisivat), he eivät jää papeiksi. Paavi Johannes Paavali II ei ole karismaatikko, mutta hän on valmis suvaitsemaan ja ”käyttämään” niitä, jotka puhuvat kielillä, toteuttaakseen häijyn päämääränsä. Lampaita varoitettakoon ja tosi paimenet olkoon varuillaan.

AOG:n yleiskokous vahvisti uudelleen pitkäaikaisohjesäännön kaksivuotiskokouksessaan St. Louis'issa vuonna -95. Artikla XI, kappale 11, sanoo:

"AOG:n yleiskokous ei hyväksy saarnamiehiä tai seurakuntia, jotka osallistuvat mihin tahansa nykyajan ekumeenisiin järjestöihin paikallisella, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla sillä tavalla, että se edistää ekumeenista liikettä, koska:

a) Me uskomme, että k.o. liikkeen opillinen yhteys on niin lavea, että se käsittää ihmisiä, jotka hylkäävät Raamatun innoituksen, Kristuksen jumaluuden, synnin yleismaailmallisuuden, sijaissovituksen ynnä muut pääopetukset, joiden ymmärrämme olevan oleellisia raamatullisessa kristinuskossa.

b) Me uskomme, että ekumeenisen liikkeen korostukset ovat ristiriidassa niiden asioiden kanssa, joita me pidämme raamatullisina prioriteetteina ja säännöllisesti asettavat yhteiskunnalliset huolenaiheet yksilöllisen pelastuksen tilalle.

c) Me uskomme, että monien uskonnollisten järjestöjen yhdistäminen maailman superkirkoksi tulee kulminoitumaan Ilmestyskirjan 17. ja 18. lukujen uskonnolliseksi Babyloniksi."

Määritelmänsä perusteella NARSC on ”nykyaikainen ekumeeninen järjestö” ja "Celebrate Jesus 2000" on ekumeeninen konferenssi. "Celebrate Jesus 2000" kattaa ekumeenisen ohjelman yhteisen karismaattisen kokemuksen sateenvarjon alla. Hengellinen kokemus YKSINÄÄN ei kuitenkaan voi milloinkaan olla yhteyden pohja. Yhteys täytyy perustaa terveeseen OPPIIN. ”Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne .... sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Joh. 10,11). Pietari oli Hengellä täytetty helluntailainen (tai karismaatikko, jos niin haluat) alkaessaan veljeillä juutalaistajien kanssa heidän lakihenkisyyden harhaopissaan; Paavali nuhteli häntä julkisesti hänen tekopyhyydestään (Gal. 2:11-16). Roomalaiskatolinen oppi ajaa samanlaista lakihenkisyyttä, kuin minkä Paavali julisti kirotuksi. Pietari teki parannuksen ja siten hyvä yhteys säilytettiin uskonyhteydessä (Apt. 15: 7-11; 1.Joh. 1:7).
Jos Jeesus olisi ollut ekumeeninen, Hän olisi vuoropuhellut rakastavasti juutalaisten johtajien kanssa, jotka rakastivat Jumalaa (kuten he ”Jumalan” määrittelivät) ja olivat täysin syventyneet ”tekemään hyvää”, aivan kuten ekumeenisen liikkeen johtajat tänä päivänä. Hän olisi harjoittanut ”sovittelua” kaikkien kanssa, jotka mainitsivat Jahven nimeä ja Hän olisi voinut paeta ristiä. On vain yksi ongelma: missä me olisimme, jos Hän olisi tehnyt sen?

Jos Paavali olisi ollut ekumeeninen, hän ei koskaan olisi nuhdellut Pietaria eikä julistanut Jumalan kirousta niille, jotka saarnasivat ”toista evankeliumia”! Itseasiassa häntä ei koskaan olisi vangittu ja lähetetty Neron luokse, jos hän vain olisi harjoittanut ”sovittelua” kaikkien kanssa, jotka sanoivat olevansa kristittyjä. Jos Paavali olisi elossa tänä päivänä, hän nuhtelisi jälleen niitä, jotka opettavat hengellisistä kokemuksistaan huolimatta väärää oppia. Se tosiasia, että jotkut katoliset puhuvat kielillä ei todista mitään, sillä jos kielilläpuhuminen on aidosti Pyhän Hengen antamaa, niin Hän johtaa heidät pois harhasta totuuteen. Kun he pitävät kiinni raamatullisesta pelastuksen opista Kristuksen täytetyn työn kautta Golgatalla täysin ilman roomalaiskatolisen kirkon sakramentteja, niin heidät erotetaan kirkosta, elleivät lähde omasta aloitteestaan. Myös mormonit puhuvat kielillä. Milloin me ”yhdistymme” heidän kanssaan? Heidän oppinsa eivät ole paljonkaan kauempana oikeasta opista, kuin roomalaiskatolisen kirkon.

Kuka tahansa, joka lukee viimeisintä katolista katekismusta (1995), voi nähdä, että kaikki menneiden vuosisatojen harhaopit, ynnä muutamia uusia, ovat siellä: lopullisen auktoriteetin asettaminen KIRKON PERINTEESEEN ja paavinvaltaan ennemmin kuin Pyhän Raamatun 66 kanoniseen kirjaan; kirkon sakramenttien välttämättömyys pelastumiseksi; transsubstaatio, s.o. armon vastaanottaminen osallistumalla eukaristiaan (ehtoolliseen), jonka väitetään olevan Jeesuksen todellinen ruumis ja veri; yletön marianpalvonta Marialle tehdyin rukouksin ikäänkuin hän olisi kaikkialla läsnäoleva; kiirastuli, joka useimpien täytyy kestää ennen Herran tykö menemistä; ja aneet tulevaisuuden syntien puolesta. Etsi tämä kirja kirjastostasi ja lue sitä itse. Roomalaiskatolinen teologia esittää ”toisen evankeliumin” (Gal. 1:1-9) ja "toisen Jeesuksen" (2. Kor. 11:4).

Johtajien tekopyhyys katolisessa karismaattisessa liikkeessä näkyy korostetun helposti sen tosiasian kautta, että he kieltävät eukaristian (Herran ehtoollisen) jopa niiltä, joiden kanssa toivovat ”yhdistyvänsä” ekumeenisissa juhlallisuuksissa. Lähetin sähköpostin Fransiskaanisen yliopiston yhteystoimistoon ja kysyin: ”Onko ‘Celebrate Jesus 2000' -tapahtumassa ehtoollisjuhla? Sain seuraavanlaisen vastauksen: ”Kyllä, roomalaiskatolisille heidän omassa erillisessä aamukokouksessaan.” Sitten kysyin: ”Miksi eivät toiset voi osallistua, jos kerran kaikki juhlivat samaa Jeesusta?” Siihen en saanut vastausta. Oikea vastaus olisi, että he eivät juhli samaa Jeesusta. He juhlivat Jeesusta, jonka täytyy kuolla päivittäin; hehän ristiinnaulitsevat Hänet uudelleen jokaisessa messussa. Oikea kristillinen usko lepää Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, joka sanoi: ”Se on täytetty!” ja nousi ylös todistamaan sen.

Kristikunnassa on muodostumassa jakolinja. Pastori James Bridges, AOG:n rahastonhoitaja (General Treasurer), sanoi johtavien AOG:n kasvattajien kokoukselle: ”Monet ovat tänä aikana lopettamassa kirkkokuntia, mutta haluaisin mieluummin monia kirkkokuntia, jotka ovat tulleet esiin uskonpuhdistuksesta, kuin että Roomalainen kolossi, joka jatkuvasti pitää kannattajansa taikauskossa, tietämättömyydessä ja hengellisessä pimeydessä, orjuuttaa minua. Varokaa tänä päivänä niin pinnalla olevaa ekumeenista liikettä, ettei, kun uusi asu on riisuttu, se osoittautuisi olevan se sama vanha orjuus” (oma arkisto).

NYT on aika rukoilla ja puhua; jos vaikenemme, voimme kadottaa opillisen lahjomattomuutemme (integrity). Herramme on Totuus, Persoona; Raamattu on Totuus, kirja. Pyhä Henki tuo ne yhteen aidossa kokemuksessamme! Nykyinen Ekumeeninen Liike on vastakohta Herramme käskylle saarnata evankeliumia kaikille luoduille. Tiedämme liian paljon ja meille on annettu liian paljon, että voisimme harkita antautumista ekumenian hengelle. Historia tulee tallentamaan ratkaisusi. Millaisen perinnön sinä jätät lapsillesi ja heidän lapsilleen? Meidän on oltava uskollisia hinnalla millä hyvänsä!

This article first appeared in the Spring Issue of Contending for the Faith section of the Central Bible College Bulletin.

Dr. Opal Reddin is Professor Emeritus in Bible and Theology at Central Bible College Springfield, Missouri. Dr. Reddin presently holds the Chair of Pentecostal Truth at CBC.

Jäsenkunta / Medlemskapskretsen

SEN:n jäsenkunta muodostuu kirkoista ja yhteisöistä, jotka ovat jäsenen tai tarkkailijan asemassa, ja kumppanuusjärjestöistä, jotka ovat rakenteeltaan tai toiminnaltaan ekumeenisia ja sitoutuvat ekumeeniseen baasikseen.



Ekumeeninen baasis pohjautuu Pariisin baasikseen, joka on ilmaistu NMKY-liikkeen perustamisasiakirjassa.

SEN:n säännöt rakentuvat jäsenyyden osalta ekumeeniseen baasikseen eli perustaan, joka vahvistettiin Kirkkojen Maailmanneuvoston kolmannessa yleiskokouksessa New Delhissä 1961 ja joka on yleisesti käytössä oleva kristillisen kirkon määritelmä eri ekumeenisten elinten peruskirjoissa.



Neuvosto toimii kirkkojen ja järjestöjen yhteistyöelimenä ja sen tarkoitus on:

   edistää pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä
   vahvistaa kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa
   toimia kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kohtaamispaikkana



Jäseniksi

voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

   Suomen evankelis-luterilainen kirkko
   Suomen ortodoksinen kirkko
   Suomen Vapaakirkko
   Katolinen kirkko Suomessa
   Suomen Pelastusarmeija
   Finlands svenska baptistsamfund
   Finlands svenska metodistkyrka
   Suomen Metodistikirkko
   Missionskyrkan i Finland
   The Anglican Church in Finland
   International Evangelical Church in Finland



Tarkkailijoiksi

voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

   Suomen Adventtikirkko
   Suomen Baptistikirkko
   Suomen Helluntaikirkko
   Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit
   Finlands Svenska Pingstmission



Kumppanuusjärjestöiksi

voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kristittyjen yhteyttä edistävät

rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt.

   Filantropia
   Herättäjä-Yhdistys

   Hiljaisuuden Ystävät
   Kansan Raamattuseura
   Kirkon alat
   Kirkon Ulkomaanapu
   Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS
   Medialähetys Sanansaattajat
   Nuori kirkko
   Opiskelijoiden Lähetysliitto

   Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys
   San Damianon osuuskunta
   Sinapinsiemen
   Suomen Caritas
   Suomen kristillinen rauhanliike
   Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto
   Suomen Liikemiesten Lähetysliitto
   Suomen Lähetysseura
   Suomen NMKY:n liitto
   Suomen NNKY-liitto
   Suomen Pipliaseura
   Suomen World Vision
   Tuomasyhteisö

http://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/jasenkunta_-_medlemskapskretsen/

Ekumenia
Mitä mieltä sinä kristittynä olet?
Onko ekumenia Jumalan siunaus?
Ekumeniahan on luterilaisten ja
katolisten sopimus yhteisestä
opista; vanhurskauttamisopista!


Katoliset sanovat että,
vanhurskauttaminen on teoista kiinni,
kun taas luterilaiset sanoivat ENNEN,
että se on uskosta kiinni!

Mitä sinä sanot`?

Katoliset ja luterilaiset allekirjoittivat
sopimuksen yhteisestä vanhurskauttamisesta:
se on sittenkin teoista kiinni!
Oletko samaa mieltä?

Kirjeen kirjoittaja käyttää alussa itsestään sanoja "Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija..." (1:1). Tunnemme alkukirkon piiristä useampiakin Jaakob-nimisiä henkilöitä eikä käy täysin selväksi, kuka heistä on tämän kirjeen kirjoittaja. Ilmeistä kuitenkin on, että Jaakobilla tarkoitetaan tunnetuinta Jaakobia, "Herran veljeä". Hänet mainitaan UT:ssa usein (esim. 1 Kor. 15:7, Apt. 12:17, 15:13). Jaakob oli Jerusalemin alkuseurakunnan merkittävin mies yhdessä Pietarin kanssa. Hän oli Kirkon juutalais-kristillisen osan vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Jaakob kuoli marttyyrikuoleman v. 62.

Mikäli Jaakobilla tarkoitetaan juuri yllä mainittua Jaakobia - muitakin mahdollisuuksia on - kirje lienee kirjoitettu vasta jonkin aikaa hänen kuolemansa jälkeen. Ongelmat, joista kirje puhuu, näyttävät tulleen polttaviksi vasta näihin aikoihin. Tässä yhteydessä on jälleen kerran todettava, että ei ole kovin suurta merkitystä sillä, kuka on saattanut kirjeen lopulliseen muotoonsa tai kuka on minkäkin Raamatun kirjan kirjoittaja. Viime kädessä Jaakobin kirjeestä ei vastaa Jaakob - olipa hän kuka hyvänsä - vaan Jumala, joka on nähnyt hyväksi sisällyttää kirjeen Raamattuun.



Jaakobin kirjeellä on aina ollut vastustajansa. Alkukirkon aikana monet tahtoivat sulkea sen Raamatun ulkopuolelle, koska sen kirjoittajasta ei ollut täyttä varmuutta. Kaikista UT:n kirjoista Jaakobin kirjettä on kopioitu selvästi vähiten, vaikka siitäkin on satoja kopioita. Lutherin oli vaikea sulattaa Jaakobin kirjeen tiettyjä lauseita, jotka olivat hänen mielestään selvästi vastoin Paavalin opetuksia. Hän liittyi toisin sanoen niihin vanhan Kirkon ihmisiin, jotka epäilivät Jaakobin kirjeen apostolisuutta. Tämä ei kuitenkaan tee Lutherista nykyaikaista raamattukriitikkoa, joka valikoi tarkoin, mitä suostuu uskomaan ja mitä ei. Jaakobin kirje on tahdottu usein sivuuttaa Kirkon piirissä. Se on kovaa puhetta, jota paavalilaiseksi itseään luulevien on epämiellyttävää kuulla. Kuitenkin kirjeellä on meille oma sanomansa.


Jokainen Raamatun lukija ihmettelee lukiessaan Jaakobin kirjettä. "Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?" (2:21). "Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?" (2:14). Jaakobin kirje näyttää puhuvan juuri ja tarkalleen muuta Uutta testamenttia ja erityisesti Paavalin kirjeitä vastaa. Niissähän nimenomaan teroitetaan sitä, että Jumala pelastaa jumalattoman, joka ottaa pelastuksen vastaan uskolla. Ei Paavalin kirjeissä ole tilaa tekojen vanhurskaudelle!

Suuri osa Paavalin ja Jaakobin "ristiriitaisuuksista" ratkeaa, kun havaitaan miten eri tavoin nämä kaksi käyttävät sanoja. Jaakobille usko ilman tekoja on kuollut. Paavalin mukaan oikea usko kantaa hedelmää. Jos hedelmiä ei tule ja jos ihminen elää julkijumalattomasti, hänen uskonsa on väärää. Ei Paavalikaan silitellyt korinttolaisten päitä: hän osasi tarvittaessa laukoa kovia totuuksia seurakunnan elämästä.


Jaakob näyttää hyökkäävän ankarasti Paavalia vastaan. Näin hän ei kuitenkaan tee, vaan tulilinjalla ovat kristityt, jotka ovat paavalilaisempia kuin itse Paavali. Aina siellä, missä saarnataan oikein ja puhtaasti evankeliumi jumalattoman vanhurskauttamisesta yksin armosta ilman lain tekoja, on vaarakin lähellä. Ihmiset lankeavat helposti tekopyhyyteen: Jos kerran synnit on saatu anteeksi, mikä vielä estää syntielämästä? Tätä väärinkäsitystä Paavalikin joutuu torjumaan (Room. 3:8. Vielä pahemmin tämä rikkaruoho on rehottanut Paavalin kuoleman jälkeen. Tätä kaiken hyväksyvää, pahasti nukahtanutta kristillisyyttä Jaakob vastustaa. Tässä hän on oikealla ja apostolisella asialla, siitäkin huolimatta että hän sanoo sellaista mitä Paavali ei olisi ilmeisesti koskaan sanonut.


Toisin kuin Paavali Jaakob ei ole jäsentänyt tarkoin kirjettään. Siksi se on jäänyt hajanaiseksi. Jaakobin kirje ei ole mikään Roomalaiskirjeen tapainen uskonopin esitys. Se on kokoelma löyhästi toisiinsa liittyviä ohjeita kristityn vaellukseen. Erityisesti Jaakobilla on varoituksia rikkaille ja niille, jotka eivät hillitse kieltään.


Jaakobin kirje antaa tunnun siitä, että Kirkko ei varhaisena aikana juuri koonnut piiriinsä rahamiehiä. Päinvastoin, ensimmäisten kristittyjen näkökulmasta rikkaat olivat niitä, jotka sortivat heitä ja vetivät heitä oikeuteen. Jaakob varoittaa ankarasti kristittyjä lumoutumasta varakkaiden paikalle tulijoiden vaatetuksesta ja kiiltelevästä kullasta. Köyhiä ja muiden mielestä mitättömiä ihmisiä ei saa ottaa vastaan yhtään sen vähemmän lämpimästi kuin rahamiehiä. Meitä on käsketty rakastamaan lähimmäisiä eikä vain varakkaita lähimmäisiä. (Jaak. 2).

Vielä suoremmin Jaakob lausuu tuliset sanansa rikkaille viidennen luvun alussa. Rikkaiden kukkarot ovat täynnä, mutta rahat on koottu kärsivien pussista. Siksi kaikki varallisuus on vain roskaa ja vääryyttä kärsineiden valitus on kuulunut Jumalan korviin. Tuomari seisoo ovella. Köyhiä veljiänsä Jaakob kehottaa kärsivällisyyteen viimeiseen asti.

Meidän kansaamme luulisi tällaisen puheen koskettavan. Tiedämme kyllä, että hyvinvointimme Suomessa perustuu siihen, että käytämme raaka-aineita muidenkin edestä. Me rikastumme ja maailman nälkää näkevät köyhtyvät. Kun Etiopiassa nälkää näkeville suoritettiin keräys, saatiin kokoon suurelta näyttävä summa. Moni antoikin varmaan paljon. Silti on uskomatonta, että suomalaisilta liikeni nälkään kuolevien auttamiseksi alle viisi markkaa hengeltä. Joudumme miettimään, millä ovella Tuomari seisoo. Jaakob puhuu myös rikkomuksista, joita teemme puhuessamme. Hän tuo esiin puheen voiman. Ihmisen kieli on kuin peräsin: mitätön laudanpala, jolla ohjataan suurta laivaa. Kieli on ihmisen ase: se on kesyttömämpi kuin villieläimet ja se tahraa kaiken. Se tuo maan päälle kappaleen helvettiä levittäessään pahaa puhetta. On turha miettiä mitä kaunista on puhunut, jos puhuu myös pahaa: Lähde josta tulee esiin karvasta vettä on kelvoton, vaikka siitä joskus saisi hyvääkin vettä. Öljymarjat kasvavat öljypuussa ja viikunat viikunapuussa; samoin myös ihmisen asia on puhua joko vain hyvää tai vain pahaa. Jumalalle ei kelpaa se, että sama suu kiittää häntä ja kiroaa muita.

Seurakunnissamme on melko vähän murhaajia ja varkaatkin ovat vähissä. Jos sen sijaan puhutaan puheen synnistä niin raikkaasti kuin Jaakob, monen luulisi menevän hiljaiseksi edes yhdeksi päiväksi. Juoruaminen ja pahan puheen levittäminen ei ole aivan tuntematon synti Suomen Siionissa. Luettaisiinpa enemmän Jaakobin kirjettä! Onhan pahan puhumisesta kirjoitettu mojovasti muuallakin, mutta jos et usko Jaakobia, tuskin uskot myöskään Jeesusta.

Jaakobin kirjeen sanoma nähdään helposti tekojen opiksi. Ennemmin se on kuitenkin väärinkäsityksiä korjaava kirja. Se ei yksinään opasta selkeästi oikealle uskon tielle. Kun luemme Jaakobin kirjettä, meillä täytyy armon tie olla jo tuttu. Ei Jaakobkaan uskottele, että kristitty on synnitön olento: Hän kehottaa kuulijoitaan synnin tunnustukseen (5:16). Jos tämä kirje saa meidät havahtumaan unestamme ja parannuksen ja synnin tunnustamisen tielle, se ei ole olkiepistola, vaan Jumalan puhetta meille.


Sanavahvennukset ja alleviivaukset teki jarrut