Lävistetty Vapahtaja on elämässä murskattujen ja särjettyjen ystävä/ Ajatuksia ahdistuneiden rinnalla

Tämä takonaula ei muodoltaan ole kaukana nauloista, joilla Jeesuksen kädet ja jalat lävistettiin Golgatalla. On ihmeellistä, että jeruslemilaiset sepät takovat myös sellaisia vanhanmallisia nauloja, joissa lukee heprealaisin
kirjaimin mecholal  mipshaieinuu    eli ”lävistetty  syntiemme  tähden”.    Nämä  sanat  he  ottavat pyhän kirjansa Jes. 53 luvun 5 jakeesta. Alkukielen   mukaisesti   lause   kuuluu heprean  kielestä  käännettynä kokonaisuudessaan näin: ”Hänet (Messias) on lävistetty  syntiemme  tähden,  runneltu  pahain tekojemme vuoksi,  meidän  rauhamme  lepää  hänessä,  hänen  haavoissaan  me  olemme parannetut.”

Naulojen  sanoma  kertoo  haavoitetusta Vapahtajasta,  joka  on  haavoitettujen  ihmisten auttaja. Lauseessa  oleva  alkukielen sana ”runneltu”, medukkaa, esiintyy  Jobin kirjassa  lauseessa  ”orpojen  käsivarret murskataan”.  Runteleminen  on  murskaamista.   Jesajan   kirjassa   luvataan,   samaa sanaa  käyttäen,  että  Jumala  asuu  niitten tykönä, joilla on ”särjetty henki”, murskattu henki. Lävistetty Vapahtaja on elämässä murskaantuneitten ja särjettyjen ystävä.

Mutta onko muualla Raamatussa puhetta kärsivästä Vapahtajasta? Ensimmäinen   sana,   jonka   yhteydessä juutalaiset oppineet itsekin viittaavat kärsivään Vapahtajaan on 1. Moos. 3:15: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; hän on polkeva rikki sinun pääsi,  ja sinä  olet pistävä  sitä kantapäähän.” Rabbit ovat ihmetelleet, että hreassa  sanotaan,  ”hän  on  polkeva  rikki sinun pääsi”. Kuka tämä ”hän” on? Juutalaisten omassa raamatunselityksessä Midrash  rabbaa korostetaan, että syntiinlankeemuksen  tähden  on  suuri  juopa Jumalan ja ihmisten välillä ”kunnes tulee Messias ja on sen   korjaava”. Ja kolmessa arameankielisessä  selitysoppaassa Targum onkeloksessa,   Targum   jerushalmissa   ja
Targum  jonathanissa sanotaan, että tämä ”vaimon  siemen”  on  Messias.  ”Lopussa, Messias kuninkaan  päivänä,  häntä  tullaan haavoittamaan kantapäähän.”


On ihmeellistä, että tässä jakeessa, joka on ainoa, missä puhutaan ”vaimon siemenestä”,  viitataan  juuri  Vapahtajaan,  joka lyötiin   ristille   kantaluun   alta.   Tässä   on myös   viittaus   Vapahtajan   ihmeelliseen
syntymään.Lutherkin  löysi  juutalaisten  ystäviensäavulla lävistetyn Vapahtajan jakeesta, josta sitä ei muutoin heti havaitse. Psalmi 22 alkaa kyllä Jeesuksen ristinhuudolla: ”malani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Sama psalmi kertoo myös: ”Minä olen mato,  enkä  ihminen,  ihmisten  pilkka kansan hylky”, ”niin kuin vesi minä olen maahan   vuodatettu;   kaikki   minun   luuni ovat  irti  toisistaan”,  ”minun  voimani  on kuivettunut  kuin saviastian  siru,  ja  kieleni tarttuu  suuni  lakeen”,  ”minä  voin  lukea kaikki  luuni,  he  katselevat  minua  ilkkuen; he  jakavat  keskenänsä  minun  vaatteeni  ja  heittävät minun puvustani arpaa...”Saman  psalmin  17.  jakeessa  sanotaan  ”Pahain parvi saartaa minut, minun kätenija jalkani, niin kuin jalopeurat.

Miksi   tässä   puhutaan   yhtäkkiä   jalopeuroista?  Luther  sai  kuulla  rabbeilta,  että ”jalopeurat” sana johtuu siitä, että sen viimeinen  kirjain  on  jostain  syystä  jäljentäjien  toimesta  jätetty  liian  lyhyeksi.  Jos  se olisi  pidempi,  pitäisi  sana  kääntää  toisin. Silloin  kuuluisi  lause:  ”Minun  käteni  jajalkani he ovat lävistäneet.”
Kun   Jeesus   lävistettiin,   hänen   kärsimyksensä   osui   Jumalan   isänsydämeen, sillä  Sakarja  12:10 kuuluu:  ”He  katsovat minuun,  jonka  he  ovat  lävistäneet.  Ja  hvalittavat  häntä,  niin  kuin  valitetaan  ainokaista,   murehtivat   häntä   katkerasti,   niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.” Ja seuraavan   luvun kuudennessa   jakeessa kysytään  tarkalleen  alkukielen  mukaisesti: ”Mitä ovat nuo haavat kättesi välissä? Hän vastaa:  ne  lyötiin  minuun  ystäväini  huoneessa.”

Jeesukseen koski varmaan kaikkein kipeimmin, että ”hän  tuli omiensa tykö, mutta  hänen  omansa  eivät ottaneet  häntä vastaan”.  Syvimmin  murehduttaa  tänäkin päivänä   Vapahtajaamme   hänen   omiensa kylmäkiskoisuus ja itsekkyys.Tuossa  kirjoituksen  alussa  oleva  naula muistuttaa:   Vapahtaja   ei   säästänyt   eikä säälinyt itseään. Profeetta Jesajakin toteaa: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa -ja vaikka he unhottaisivatkin,  minä  en  sinua  unhota.  Katso,  kätteni  hipiään  olen  minä  sinut piirtänyt.” Vapahtajamme käsiin  on  tatuoitu  rakkauden   sanoma: mecholal   mipshaeinuu,   ”lävistetty syntiemme    tähden”.

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 2/70

https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/04/AR_2016-2.pdf