Ajatuksia mielipiteistä ja Pavlovin koirista

Kun pitäisi sanoa se oma mielipide,
moni sanoo, mitä raamattu sanoo,
tai mitä on kuullut sanottavan, tai
mitä luki lehdestä tai mitä TV:ssä
sanottiin.

Moni seurakuntalainen sanoo,
mitä pappi sanoo asioista.

On monia sellaisiakin asioita, joihin
raamatussa ei ole vastausta, ja
silloin pappi kysyy toisilta papeilta.

Onko se niin, että ei ole todellakaan sitä omaa
mielipidettä, vai eikö sitä uskalleta sanoa ja siksi
on helpompi kätkeytyä vaikka raamatun
sanan taakse, ettei ole sitä
omaa vastuuta sanomisista..
vaan se on jonkun toisen vastuulla?


Onko se oma mielipide syntiä, siksikö
sitä ei saa tai ei uskalleta sanoa?