HENKEÄ ÄLKÄÄ SAMMUTTAKO

Eräs Raamatun paradokseja, ristiriitoja meidän pienille aivoillemme, on se, että ihminen voi  rajoittaa  ja tukahduttaa  kaikkivaltiaan  Jumalan  toimintaa.  Jeesus  tuli  kokoamaan kansansa niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa, mutta kansa ei tahtonut tulla Herran luo. Jeesus joutui itkemään oman kansansa paatumusta. Ihmisen on mahdollista vastustaa, tukahduttaa  ja  sammuttaa  Pyhän  Hengen  työtä,  vaikka  Jumala  on kaikkivaltias  ja  on lopulta  vievä  maailman-  ja  pelastussuunni telmansa  päätökseen.  Jumalan  suunnitelma
tulee toteutumaan.

Koko Israelin kansan historia on osoitusta siitä, miten kansa kerta toisensa jälkeen hylkäsi Herran  sanan  lupaukset  epäuskossaan  ja  oli  tottelematon  Jumalan  puheelle.  Samoin koko  kirkkohistoria on  ollut  Jumalan  kansan  luopumuksen  historiaa.  Kerta  toisensa jälkeen  seurakunta  on  hyljännyt  Herran  sanan  ja  joutunut  syvään  alennustilaan. Mutta käsittämätöntä Jumalan armoa on  se, että  Hän  on  myös  toistamiseen tarttunut  oman kansansa ja seurakuntansa historiaan ja nostanut sen alennustilasta. Herra on nostanut profeettoja ja antanut herätyksen ja uudistusten aikoja.

Ilman Herran käden herättävää ja uudistavaa  vaikutusta  kristillinen  seurakunta  olisi  jo  ajat  sitten  kadonnut  maan  päältä. Mutta  Herra  itse  on  luvannut  huolehtia  siitä, että  seurakunta  tulee  voittamaan  synnin kuoleman, Sielunvihollisen ja tämän  maailman vastustuksesta huolimatta. Vaikka  Herra  on  kaikkivaltias  ja  tulee  viemään  suunnitelmansa  päätökseen,  oman persoonallisen   pelastuksemme   ja   onnemme   kannalta   samoin kuin evankeliumin leviämisen  kannalta  on  suunnattoman  tärkeätä,  että  me  emme  syyllisty  Jumalan vastustamiseen, Pyhän Hengen sammuttamiseen, tukahduttamiseen ja vastustamiseen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin sivulauseella torjuttava se harhakäsitys, että Pyhä Henki olisi kuin kyyhkynen siinä merkityksessä, että lentäisi heti uskovan elämästä pois, jos Häntä murehdutetaan. Pyhä Henki on herkkä Henki siinä suhteessa, että Hän ei siedä pienintäkään syntiä ja nuhtelee vähäisimmästäkin vilpistä, mutta Pyhä Henki ei suinkaan jätä syntiin langennutta Herran omaa, vaan jää pysyy sitkeästi asumassa hänen
sydämessään uudestisyntymisestä asti aina taivaalliseen kirkkauteen asti. Sydämestä käsin Pyhä Henki tekee sitkeää työtään saadakseen taivutetuksi langenneen Herran oman uudelleen parannukseen ja totuuteen. Ilman Pyhän Hengen käsittämättömän suurta kärsivällisyyttä ja sitkeyttä työssään, kukaan meistä ei voisi pelastua.

Asettamalla muutamia yleisiä kysymyksiä itsellemme, voimme tutkia vastustammeko Pyhän Hengen työtä elämässämme vai emme? Raamattu kehottaa meitä tutkimaan itseämme:"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa. Tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, ette kestä koetusta.... Emmehän voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta." 2.Kor.13:5,8 Paavali ei sanonut: "Ettekö tunne itsessänne, että Jeesus Kristus on teissä?" vaan: "Ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?" Kysymys ei siis ole suinkaan sisäisestä tunteesta eli fiiliksestä, vaan tietyllä mitalla tapahtuvasta itsensä arvioinnista.Tätä mittaa Paavali ei löydä itsestään eikä sisältään asuvasta Jeesuksesta, vaan "totuudesta".

Raamatun totuus on se mitta, jolla meidän tulee arvioida itseämme. Kun Raamattua lukiessamme huomaamme, miten sisimpämme "resonoi, värähtelee samaan tahtiin" lukemamme totuuden - ehkä hyvinkin kipeän totuuden - kanssa, niin tiedämme, että olemme uskossa ja Jeesus Kristus asuu meissä Pyhän Henkensä kanssa. Pyhä Henki ei nimittäin yhdy mihinkään muuhun kuin totuuteen ja vain Raamatun kirjoitettu Sana sisältää totuuden. Uskova löytää toki sanan totuuden edessä myös inhottavan lihansa, joka kaikin tavoin pyrkii torjumaan Jumalan kirjoitetun sanan.

Mutta jos olet uskossa ja Herra Jeesus asuu sydämessäsi, niin viime kädessä liha ei voi päästä voitolle, vaan sinun on pakko taipua totuuden alle ja tehdä parannus synneistäsi. Pyhä Henki, joka asuu Heran omassa, iloitsee myös totuudesta. Pyhä Henki jakaa omilleen suurimmat ja parhaat ilon hetket silloin, kun he ottavat vastaan ihmeellisen totuuden sanoman Jeesuksen ristin sovitustyöstä ja ylösnousemuksen voitosta.

Eräs ehkä kohtalokkaimpia tapoja Pyhän Hengen tukahduttamisessa onkin tänä päivänä siinä, että uskovat ovat alkaneet kuvitella, että he voivat mennä suoraan sisimmässään asuvan Jeesuksen ja Pyhän Hengen luo eikä Raamatun, heidän ulkopuolellaan kirjoitetun totuuden   Sanan   kautta.   Tämä   ns.   "sisäisen   sanan"   linja  on viimeaikaisessa karismaattisessa liikehdinnässä voimistumistaan voimistunut. Tämä uusi - ja kuitenkin niin loputtoman vanha - korostus liittyy saumattomasti meidän yleiseen kulttuuri- ja uususkonnolliseen ilmastoomme, jossa kaikenlainen elämyksellinen on noussut arvoon arvaamattomaan.  Ratkaisevaa  on,  että  on  paljon  hyviä ja  eheyttäviä  ja  rikastuttavia kokemuksia.

Ja uskonnollinen kokemus on vastoin takavuosia käypää tavaraa. Kun  vielä  takavuosina  herätyskristittyjen  täytyi kulkea vastavirtaan korostaessaan henkilökohtaisen pelastuskokemuksen tarpeellisuutta,  henkilökohtaisen syntien anteeksisaamisen  vastaanottamisen tärkeyttä, vastapainona  ulkokohtaiselle ja järkiperäiselle  uskolle  eli ns. aivouskolle, tilanne on tänään  aivan  toinen.  Raamatun ulkoiseen  totuuteen  perustuva,  kirjaimelliseen  Jumalan  Sanaan  perustuva  usko  jakokemus   ovat   edelleen   punainen   vaate.  

Niitä vastaan asetetaan muka paljon syvällisempi, vapauttavampi, eheyttävämpi  ja miellyttävämpi  sisäinen kokemus  ja uskonnolliset  elämykset,  joita  mikään  ahdas  raamatullisuus ei saa rajoittaa. Sisäinen kokemus on nostettu  kaiken  mitaksi.  Raamatullisuuden  keskitie  ei  koskaan  ole  ollut suosittu: "Vain Raamatulla arvioitu ja mitattu kokemus on oikeaa kokemusta - ja toisaaltavain Raamatun sana luo aitoa kristillistä kokemusta."

Kun  Pyhän  Hengen  ensimmäinen  ja  tärkein  tehtävä  on  osoittaa  Kristusta,  näyttää Jeesuksen  olemuksen  ja  Hänen  tekojensa  valossa  synnin,  vanhurskauden  ja  tuomion luonnetta,  näyttää  siltä,  että  tämän päivän  "uusi  Pyhä  Henki"  ei  olekaan  enää  kovin kiinnostunut  Golgatan  verisestä  sovitussanomasta,  ei  siitä, miten  kohtalokasta  on synnissä  ja  epäuskossa  hyljätä  ainoa  Vapahtaja  Jeesus  Kristus,  ei  siitä,  miten  ainoa Jumalan edessä kestävä vanhurskaus saavutettiin Golgatan verisellä uhrilla, eikä siitä, että Jeesus on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Tämä "uudempi Pyhä Henki" ei ylipäänsä ole kiinnostunut Pyhän Kolminaisuuden muista persoonista Isästä ja Pojasta."Moderni Pyhä Henki" kulkee aivan omaa tietään. Hän ei kirkasta ja korota Kristusta, vaan jakaa  ihmisille  ei  syntien  anteeksiantamusta  vaan  sisäistä  eheytymistä,  ei  vie ihmisiä parannukseen pahoista teoistaan, vaan parantaa heidät vain heidän sisäisistä vammoistaan.  Ihmisiä  ei  enää  vapauteta  synnin syyllisyydestä ja iankaikkisen tuomion alta vaan sisäisistä patoutumista ja rikkinäisyydestä, niin että he pääsevät toteuttamaan itseään paremmin ja heidän voimavaransa pääsevät parempaan käyttöön.

Kristuksen  ohittava  "uusi  Pyhä  Henki"  on  erittäin  kiinnostunut  armolahjoista  ja  ennen kaikkea   niiden   käyttöön   liittyvistä   ilmiöistä.   Mutta   ohittaessaan   Jumalan   armon Kristuksessa  lopputuloksena  onkin ehkä Kristuksen ohittava  "uusi  Pyhä  Henki"  vie  ihmiset  luonnolliseen  uskonnollisuuteen,  jossa  ei  syntiä enää ole, ja jossa ihmisen olemus ei olekaan enää niin kovin turmeltunut - pikemminkin päin   vastoin: sisimmästä   löytyy   yllättäviä   uusia   voimavaroja,   mielenkiintoisia   ja voimakkaita  kokemuksia.  Näillä kokemuksilla on  usein  kuitenkin  erittäin  kiusallinen lisäpiirre. Ne haihtuvat liian nopeasti pois. Mutta niitä voidaan toki saada lisää. Mutta mitä enemmän niitä saat, sitä voimakkaampia niiden  täytyy  olla  luonteeltaan, ennekuin  ne antavat  edes  samaa  tyydytystä  kuin  aiemmat  kokemukset.

Tunteiden ja kokemusten metsästämisestä tuleekin tämän "uuden kristillisyyden" keskeinen tuntomerkki. Toisin kuin vanha "Pyhä Henki" tässä uudemmassa kokemuskeskeisessä liikehdinnässä ei tapahdu todellista elämän muutosta eikä pysyvänä hedelmänä uskollista palvelusta Herran työssä lähellä ja kaukana. Pohjimmiltaan tämä"uusi Pyhä Henki" ei ole muu kuin Sielunvihollisen eräs taitavimpia keinoja viedä uskovakin kansa harhaan - Jeesushan puhui lopunajan erityisen väkevästä eksytyksestä, jossa jos mahdollista "valitutkin eksyvät".

Sielunvihollisen tavoite on saada uskovat pois siitä Jumalan sanan totuudesta, joka yksin kykenee pelastamaan ihmisiä.Tämä harha on sikäli erittäin hyvin myyvä, ettei se pyyhi vastakarvaan tämän ajan yleisen ilmapiirin kanssa. Se on itse asiassa osa laajempaa uususkonnollisuuden nousua. Tämä"uusi Pyhä Henki" on niin rakastava ja armahtava, ettei kenenkään tarvitse tunnustaa eikä hyljätä syntejään. Kuka tahansa saa sellaisenaan kaikkinaista hyvää tältä Hengeltä ilman, että tarvitsisi tulla synteinensä valoon ja tuomittavaksi. Golgatan uhriverta ei itse asiassa tarvita.

Ihmisen syntiinlankeemuksen hirvittävyyttä ei tunneta eikä tunnusteta. Jos ja  kun joku rohkenee nostaa varoittavan sormensa ja osoittaa nykyisessä hengellisessä ilmapiirissä vallitsevia todellisia ongelmia, hänet on helppo leimata Pyhän Hengen  sammuttajaksi  ja  Jumalan  tekojen  vastustajaksi.  Mutta  tilanne  on  juuri  päin vastainen. Se, joka tuo Herran alttarille vierasta tulta eli pyrkii kuljettamaan Pyhän Hengen nimissä keskuuteemme uususkonnollisuuden harhoja, hän juuri on elävän Pyhän Hengen työn vastustaja ja sammuttaja.

Pyhä Henki toimii vain siellä, missä Hän saa korottaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta. Jeesus taas kaikessa korottaa Isää Isä taas antoi Golgatan sovitustyön jälkeen Pyhän Hengen Jeesukselle, jotta Jeesus voisi kastaa sovittamansa ihmiset Pyhällä Hengellä ja tulella. Jeesuksen suurin halu ja ikävä oli saada nähdä sovittamiensa ihmisten elämässä Pyhän Hengen liekin palavan.

Pyhän Kolminaisuuden sisällä vallitseva rakkaus näkyy siinä salaisuudessa, että jokainen Kolminaisuuden persoonista korottaa toista ja asettuu itse alimmaksi. Rakkauden olemukseen kuuluu nöyryys ja toisen korottaminen. Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan ylle. Pyhä Henki asuu Jeesuksen verellä lunastettujen ja pelastuksen uskossa vastaanottaneiden sydämissä. Uskovien sydämissä asuvan Pyhän Hengen olemukseen kuuluu kätkeä itsensä ja korottaa Jeesusta.

Parhaan kuvan asiasta kertoo Ilmestyskirja. Siellä pelastettujen kirkastettu seurakunta kiittää ja ylistää valtaistuimella istuvaa Isää ja teurastettua Karitsaa, Vapahtajaa Jeesusta Kristusta Hänen oikealla puolellaan samalla valtaistuimella. Mielenkiintoista on, että perille päässeiden ylistyksen kohteena ei missään vaiheessa mainita Pyhää Henkeä, Jumalan kolmatta persoonaa.

Se ei tietenkään johdu siitä, että Pyhä Henki ei ansaitsisi kiitosta ja ylistystä siinä missä saman Jumaluuden kaksi muutakin persoonaa. Elämän veden virta, joka vuotaa Isän ja Karitsan valtaistuimelta ei ole mitään muuta kuin itse Pyhän Hengen virta, joka osuu seurakuntaan, täyttää sen rakkaudell ja ylistyksellä Isää ja Karitsaa kohtaan ja synnyttää iankaikkisesti jatkuvan ja syvenevän ylistyslaulun.

Pyhä Henki on siis itse seurakunnassa, Karitsan morsiamessa ja yhdessä sen kanssa kiittää ja ylistää Isää rakkaudesta, jota Hän osoitti antamalla Jeesuksen viattomaksi uhriksi Golgatan ristille. Taivaassa Pyhän Hengen ylistyksen kohteena on siis ristillä kärsinyt ja ylösnoussut teurastettu Karitsa. Koko iankaikkisuus on Golgatan ristin salaisuuden yhä syvenevää tuntemista ja siinä ilmaistun ja siitä vuotavan Jumalan Isän rakkauden ylistystä.

Raamattu opettaa paljon Pyhän Hengen työstä. Ilman Hänen työtään ei ole synnin tuntoa, ei parannusta, ei uskoa, ei uudestisyntymistä, ei vanhurskauttamista, ei pyhitystä, ei seurakuntayhteyttä, ei seurakuntavirkoja, ei armolahjoja, ei rukousta, ei ylistystä, ei palvelua, ei evankelioimista, ei lähetystä, ei ruumiin ylösnousemusta eikä iankaikkista elämää. Vaikka Uusi Testamentti opettaa paljon Pyhästä Hengestä, se ei
julista Pyhää Henkeä, vaan Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna.Toinen uskonkappale on Uuden Testamentin julistuksen sisältö. Miksi? Siksi, että Pyhä Henki on sitonut kaiken toimintansa evankeliumin sanaan, sanaan ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta.

Pyhä Henki ei yksinkertaisesti tee mitään edellä mainituista tehtävistään ilman evankeliumia, totuuden sanaa. Kukaan ei voi saada syntejään anteeksi muuten kuin uskomalla Jeesuksen ristiin. Kukaan ei voi saada uskoa ohi Golgatan. Kukaan ei voi ylistää muuten kuin oppimalla yhä syvemmin tuntemaan Golgatan salaisuutta. (Tietysti ylistyskeski usein nimettyä tunteiden virittelyä saadaan aikaan ilman ristin sanomaa -mutta se ei ole mitään raamatullista ylistystä, jolla on aina selkeä sisältö eikä se ensisijassa riipu siitä, miltä tuntuu, vaan siitä mikä tiedetään ja vastaanotetaan Kristuksen ristin salaisuudesta. )

Ketään ei vanhurskauteta ohi Golgatan ristin. Pyhitys on Golgatan ristin ja ylösnousemuksen soveltamista omaan elämään. Niin kuin israelilaiset saivat kokea fyysisen parantumisihmeen kun he nostivat katseensa vaskikäärmeeseen, samalla tavalla kaikki Pyhän Hengen aito työ riippuu siitä katsotaanko Golgatalla kärsinyttä ja ylösnoussutta Kristusta uskossa vai ei.

Ilman Golgatan veristä uhria ei liioin kenelläkään ole mitään pääsyä Isän sydämelle asti. Isän tuntemiseen ja Isän yhteyteen ei ole mitään muuta tietä kuin Jeesuksen ristin uhri Golgatalla. Ensimmäinen uskonkappale ei voi
aueta muuten kuin toisesta käsin. Mutta juuri kolmannen uskonkappaleen Pyhä Henki kirkastaa toisen sisällön. Kaksi suurta harhaa, jotka Suomessa tänään ovat erittäin laajalle levinneitä, ovat:

1. Uskonnollisuus, jolla ei ole muuta kuinensimmäinen uskonkappale. Tätä yleistä jumalauskoa esiintyy tietysti monessa eri muodossa, mutta se ei koskaan voi ketään pelastaa, koska se ei tunne pelastajaa Jeesusta Kristusta.

2. Uskonnollisuus, jolla ei ole muuta kuin kolmas uskonkappale. Sen Jumala on "uusi Pyhä Henki", joka jakaa ihmisille uskonnollisia kokemuksia - ja usein ällistyttävän samanlaiseen tapaan kuin ei-kristillinen uskonnollisuuskin. Tämäkään uskonnollisuus ei ole lopulta muuta kuin luonnollista uskonnollisuutta. Pyhä Henki toimii vain siellä, missä ristiinnaulittu Kristus on keskuksessa. Jeesuksen ristillä ilmestyi koko Jumalan kirkkaus. Mitään suurempaa emme taivaassakaan tule kohtaamaan kuin Jeesuksen Golgatan verisen uhrin syntisten pelastukseksi.

Se kristillisyys, joka korottaa Jeesusta, on Pyhästä Hengestä. Ja vain se kristillisyys tuntee rakastavan Isän sydämen ja Herran pyhyyden. Tämän ajan pahimman laatuista Pyhän Hengen työn vastustamista ja tukahduttamista tapahtuu siellä, missä Pyhä Henki irrotetaan Krstuksesta ja Isästä ja Hänestä tehdään erillinen Jumala ohi koko Kolminaisuuden.Pyhän Hengen vastustaminen ja tukahduttaminen voi siis tapahtua sitoutumalla tietoisesti tai huomaamattaan Kristuksen ristin ohittavaan tai sitä vähättelevään virtaukseen, vaikka se näyttäisi kuinka kristilliseltä tahansa. Mutta myös henkilökohtaisella tasolla on monia tapaoja, joilla voimme olla sammuttamassa Pyhän Hengen työtä.

1. Pyhän Hengen sammuttamista on se, että kiellämme pelastusvarmuuden, sen, että ihmisen on mahdollista tietää, että hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi ja että hän Kristuksen vanhurskauttamana voi tietää pääsevänsä iankaikkiseen kirkkauteen:"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room.5:1)"Olen kirjoittanut tämän teille, jotka uskotte Jumalan Poikaan, jotta tietäisitte, että teillä on ikuinen elämä.(1.Joh.5:13) "Jos me tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1.Joh.1:9) Raamattu osoittaa, että Pyhä Henki todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room.8:16). Jumalan rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room.5:3-5) Jumalan rakkaus Golgatan uhrissa on siis Pyhän Hengen vaikutuksesta koettavissa siinä määrin, että voimme olla varmat pelastuksestamme.

Emme ole saaneet orjuuden henkeä vaan lapseuden Hengen. (Room.5:15) Pyhä Henki vakuuttaa pelastetun sydämessä, että Jeesuksen uhrin tähden hänellä on Isä, jota saa turvallisesti huutaa avukseen. Laajalle levinnyt oppi, jolla on jonkinlaisen nöyryyden maine, oppi siitä, että pelastumisensa voi tietää vasta kuoltuaan ja päästyään perille, on Pyhän Hengen sammuttamista. Jumala on tarkoittanut jokaisen lapsensa iloitsemaan ja kiittämään lapsioikeudestaan ja iankaikkisesta perinnöstään.


2. Pyhän Hengen sammuttamista on se, että emme iloitse ja kiitä pelastuksestamme ja Jumalan lapsen oikeudestamme:"Olkaa aina iloisia." (1.Tess.5:16)"Iloitkaa aina Herrassa. Vieläkin minä sanon: Iloitkaa!" (Fil.4:4)
"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt näe häntä, riemuiten sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. "(1.Piet.1:8-9) ´

Jos meiltä puuttuu aito ilo ja kiitollisuus Herran antamasta pelastuksesta, vaikka tiedämme pelastuneemme, kysymys on Pyhän Hengen työn tukahduttamisesta, sillä Hän ei mitään niin halua kuin sitä, että kiittäisimme Jeesusta ja Isää sanomattomasta armosta, jonka Herran oma on saanut osakseen. Jumala ei ole tarkoittanut uskovia onnettomaan ja masentuneeseen elämään.

3. Sammutamme Pyhän Hengen työtä, ellemme iloitse Jumalasta ja Hänen käskyistään:"Sillä rakkautta Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaita. " (1.Joh.5:3) Jumala on pelastanut Jeesuksen ristin uhrilla omansa, jotta he vaeltaisivat Hänen edeltä valmistamissaan teoissa noudattaen Hänen Sanaansa. Jumalan tahdon tekeminen on pelastetun ilo. Kun otamme Herran käskyt vastaan raskaan lain vaatimuksina emmekä etuoikeutena saada palvella Häntä, sammutamme Pyhää Henkeä.

4. Sammutamme Pyhää Henkeä, ellemme nauti Jumalan rauhaa:"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalan tietoon. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil.4:6-7) Kun annamme huolten ja murheiden hallita itseämme, työnnämme luotamme Pyhän Hengen lohdutuksen. Hän on Lohduttaja ja Puolustaja.

5. Sammutamme Pyhää Henkeä, kun emme lepää Kristuksessa ja Hänen kaikkiriittävyydessään:"Olen näet oppinut tyytymään siihen, mitä minulla on. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin olen tottunut, sekä olemaan ravittuna että nälkäisenä, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Minä voin kaiken Hänessä, joka minua vahvistaa. " (Fil.4:11-13) Tunnemmeko Kristuksen, joka riittää kaikkeen elämässämme.

6. Yleisin syy Pyhän Hengen työn rajoittamiseen on se, että teemme syntiä ja olemme tottelemattomat Herran äänelle, kun Hän puhuu sanansa kautta omalletunnollemme. Etvoi koskaan elää siunattua elämää, ellet tee parannusta synneistäsi ja taivuta sydäntäsi kuuliaiseksi Hänelle.

7. Yhtä yleistä Pyhän Hengen sammuttamista on itseriittoisuus, jossa ei yksinkertaisesti tarvita Jumalan voimaa ja Jumalan johdatusta.

8. Myös tietämättömyys Jumalan lupauksista ja sokeus niille estävät Pyhän Hengen työtä elämässämme. Moni ei ole koskaan vaivaut unut ottamaan selvää, mitä kaikkea Herra lupaa seuraajilleen Sanasaan.

9. Kaikkea edellä sanottua liittää yhteen epäusko, joka päättää itse mikä on hänelle mahdollista ja mikä ei, eikä kysy sitä Herran sanasta.

10. Pyhän Hengen työtä sammuttaa edelleen väärä usko esimerkiksi siitä, että Uuden Testamentin lupaukset kuuluisivat vain tietyille eroikisille ihmisille tai vain tiettyyn ajanjaksoon. Jumalan suuret teot eivät rajoitu vain Apostolien tekojen lehdille tai suurten herätysten alkuaikoihin. Herran lupaukset koskevat tätä meidänkin aikaamme.

11. Pyhän Hengen sammuttamista on myös se, että raamatullisten armolahjojen ja Pyhän Hengen pyhittämien luonnollisten lahjojen ei anneta toimia seurakunnan keskellä.

12. Pyhän Hengen sammuttamista on myös se, kun profetian lahjaa ei arvostella ja arvioida Raamatulla ja kun kielilläpuhumista hyväksytään ilman selitystä yleisissä kokouksissa, vaikka Raamattu sen nimen omaan kieltää. Jos ja kun näemme, miten omassa ja toisten elämässä sammutamme tai tukahdutamme Pyhän hengen työtä, meidän tulee tehdä parannus, tunnustaa tämä syntimme, pyytää sitä Jeesuksen uhriveren tähden anteeksi ja omistaa anteeksiantamus ja lähteä sitten kilvoittelemaan Jumalan Sanan ilmoittamalla tavalla eteenpäin!