Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

kirjoittaja jarrut Ti Marras 14, 2017 11:05 am

C. H. MacIntosh
Ei enää syntiä

Suomentanut Jaakko S. Ketola

Kirjasena kustantanut Lähetys Ystävä 1986

Kv. stand.nro: 951-9444-25-4

Kirjapaino: Keski-Pohjanmaan Pikapaino,
Kalajoki 1986

Mitä merkitsevät Hebr. 10:2 jakeen lopussa olevat sanat: "eivät enää synnistä mitään tietäisi" (ruots. käänn. mukaan)? Näin sanotaan jumalanpalvelustaan suorittavista, jotka kerran on puhdistettu. Mutta mitä tämä merkitsee? Tällä ei varmaankaan tarkoiteta, etteikö tällainen palvelija enää tietäisi synnistä yhtään mitään. Sillä hengellisin ja palavinkin Jumalan palvelija myöntää olevansa tietoinen siitä, että hänessä vielä on syntiä. Tämä ei voine merkitä sitä, ettemme tietäisi tehneemme syntiä, koska kautta autuaan iäisyyden Herramme lunastetut muistavat, mistä heidät on pelastettu. Lunastuksen ylistyslaulu, jota lakkaamatta lauletaan taivaassa ja maan päällä, kaikuu hänen kunniakseen, "joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään". Kysymme siis uudelleen: mitä merkitsee, "etteivät enää synnistä mitään tietäisi, kun kerran ovat tulleet puhdistetuiksi"?

Ensin kun syntinen herää näkemään todellisen tilansa Jumalan edessä, hän on silloin kaukana siitä "ettei enää synnistä mitään tiedä". Päinvastoin, hänen tuntonsa on hyvin rauhaton syntien tähden ja hän kauhistuu niiden seurauksia. Daavidin omatunto oli rauhaton, kun hän hädässään huusi: "Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synneistäni", Ps. 51:3, 4.

Jesajan omatunto vapisi pelosta, kun hän huudahti: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet; ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin", Jes. 6:5.

Pietarin omatunto oli levoton, kun hän lankesi Jeesuksen jalkain juureen sanoen: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen", Luuk. 5:8. Filipin vanginvartija oli tullut rauhattomaksi, koska hän peloissaan sanoi: "Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Apt. 16:30. Samoin on käynyt aina niiden, jotka ovat olleet Jumalan pelastavan voimavaikutuksessa.

Rakas lukija, jos sinulla on rauha Jumalan kanssa, sinulle tämä kaikki on tuttua. Sillä yhtä varmasti kuin syyn ja seurauksen lain mukaan syy käy seurauksen edellä, niin käy rauhaton omatunto tuon suloisen rauhallisen varmuuden edellä, "ettei enää synnistä mitään tietäisi".

Kuka voi itseensä sovittaa nämä Hebrealaiskirjeen 10. luvun sanat, hänen tuntonsa on saanut levon Jumalan läsnäolossa. Synti- ja vikakysymys on ratkaistu. Jos me vähänkään epäilemme tätä, se todistaa, ettei tuntomme olekaan täysin puhdistettu. Jos kaikki synnit, jotka elämäsi varrella voidaan synniksi katsoa, asetettaisiin yhtä aikaa silmiesi eteen, voisitko silloin sanoa: "Nämä synnit eivät häiritse rauhaani. Olen murheellinen, että olen ne tehnyt. Mutta tiedän Jeesuksen veren, joka monen syntien anteeksi saamiseksi on vuodatettu, pyyhkineen syntini niin tarkoin pois, etteivät ne ole enää tunnollani".

Vanhan testamentin aikana tästä ei ollut milloinkaan puhettakaan. Uhrien uhraamisen toistuminen muistutti kansalle jatkuvasti heidän synneistään. Jokainen uusi uhri muistutti edellisten uhrien riittämättömyydestä. Jos olisin ollut silloin, olisin lakannut uhraamasta. Siksipä sanotaan pappien seisovan päivä päivältä ja usein uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät voineet syntiä poistaa. Mutta sitten sanotaan, että Jeesus, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, on ainiaaksi istunut Jumalan oikealle puolelle, Hebr. 10:11, 12.

Tässä on selvä vastakohta: pappi, joka seisoo, ja Vapahtaja, joka istuu. Usein uusiutuvat uhrit ja yksi ainoa uhri. Edellisellä ei ollut voimaa poistaa syntiä. Jälkimmäinen taas teki iäti täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Kiitos olkoon Jumalalle! Tämä yksi ainoa uhri oikeuttaa uskovan sanomaan: "Ei enää synnistä mitään tiedä".

Pyhä Henki todistaa Kristuksen uhrin voimasta, Hebr. 10:15 - 17. Mikä on Hengen todistus, ja miten Henki todistaa? Todistaako Henki antamalla meidän sisäisesti tuntea, että syntimme ovat anteeksi annetut? Saammeko vain tuollaisen lohduttavan vastauksen syntiemme poistamisesta? Ei! Pyhän Hengen todistus on meidän ulkopuolinen, sellainen, johon voimme kiinnittää katseemme. Se ei muutu milloinkaan. Jos haluamme ymmärtää tämän todistuksen, meidän on välttämättä käännettävä ajatuksemme pois itsestämme. Pyhän Hengen todistus ei näet ole tunne, kokemus tai salaperäinen sielun liikutus .
Se on meille ilmoitettu annetuissa jumalallisen järjestyksen kirjoitetuissa sanoissa.

Mutta ennen kuin puhumme siitä enemmän, sanon: Pyhän Hengen todistus on siinä, että Jumala on sanonut: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan en minä enää muista", Hebr. 10:17. Näissä sanoissa meillä on Pyhän Hengen todistus sekä kirjoitettuna että puhuttuna. Pyhä Henki todistaa tämän kaikille uskoville. Se on tarkoitettu jokaiselle. Pyhä Henki antaa saman todistuksen kaikille uskoville. Kaikki, jotka etsivät Hengen todistusta, löytävät sen sieltä, missä Jumalan viisaus on sen meille antanut - ei itsestämme, ei valehtelevasta sydämestämme, vaan elävän kirjan, Raamatun lehdille kirjoitettuna. Sieltä loistavat katoamattomassa loistossaan sanat: "Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

Paina tarkoin mieleesi sanat: "En minä", sillä ne todistavat, että meidän syntejämme ja laittomuuksiamme on kerran muistettu. Jumala muisti kaikki meidän syntimme, suurimmasta pienimpään, sinä hetkenä, kun hän heitti ne Jeesuksen päälle. Silloin kun Jeesus kärsi niiden rangaistuksen! Golgatan risti ja uhrikaritsan pohjattomat kärsimykset julistavat kyllin selvästi tätä vakavaa totuutta, että meidän syntejämme on kerran muistettu. Pyhän Hengen todistus vakuuttaa niistä myös, ettei niitä enää ikinä muisteta, koska:

"Lunastushintaan uudestaan
Nyt mult' ei Herra vaadikaan.
Sen maksoi Jeesus verellään
Ja uhrikuolemallaan."

Mutta kuka uskoo Pyhän Hengen todistuksen? Jos joku uskaltaa rohkeasti sanoa Jumalan armon kautta: olen ottanut vastaan Pyhän Hengen todistuksen ja tiedän, ettei syntejäni enää ikinä muisteta, häntä pidetään röyhkeänä kerskaajana. Mutta katsokaamme, kumpi on röyhkeämpää: sekö että otamme vastaan Pyhän Hengen todistuksen vai että hylkäämme sen. Hebr. 10:22 näemme Pyhän Hengen todistuksen ja uskonvarmuuden olevan läheisessä yhteydessä keskenään. Mutta eikö monelle Jumalan lapselle tällainen uskonvarmuus ole vierasta? Eikö monen uskovan elämää pimitä pelko ja epäilykset?

Luulevatko Jumalan tahtovan, että epävarmuuden mustat varjot sumentavat päivämme? Niin ei voi olla! Täysi uskonvarmuus hajoittaa kaikki pilvet. Se nyhtää juurineen kaikki epäilykset ja pelon, jotka versovat epäuskon maaperästä. Muista tarkoin, että kyseessä on täysi uskon varmuus, ei tunteiden. Jos joku tuntee varmasti olevansa pelastettu, se on vain täyttä tunteen varmuutta. Jokainenhan tiedämme, miten vaihtelevia tunteemme ovat. Ne eivät pysy vaihtelematta päivääkään. Täysi uskonvarmuus on aivan toista. Se on uskon antamaa varmuutta. Aabrahamilla oli täysi varmuus, kun hän luotti Jumalaan Iisakin syntymää odottaessaan. Tämä oli uskonvarmuutta, 1. Moos. 15:4-6, Room. 4:16-25.

Kapernaumin sadanpäämiehellä oli täysi varmuus, kun hän uskoi Jeesuksen sanat kuolemaisillaan olevasta lapsestaan. Tämä oli täyttä uskonvarmuutta. Paavali oli varma uskoessaan Jumalan sanan, ettei kukaan huku tuossa heikossa myrskyn ajelemassa laivassa. Tämä oli uskonvarmuutta. Jokaisella, joka uskoon Jeesukseen, on täysi varmuus uskoessaan Jumalan sanan, ettei hänen syntejään ja laittomuuksiaan enää muisteta. Mutta tämä on uskonvarmuutta, ei tunteenvarmuutta.

Kysyt ehkä: mitä on usko? Se on vakaumuksesi siitä, että Jumala puhuu totta. Jos lepää hänen sanansa varassa, tämä lepo on uskoa ja sitä seuraa täysi varmuus. Oleta, että enkeli taivaasta ilmestyy sinulle tuoden kirjeen itse Jumalalta ja kehottaa sinua lukemaan sen. Tuo kirje on sinulle osoitettu. Sinä luet sen tarkasti ja huomaat sen siksi kirjoitetuksi, että varmistuisit siitä, ettei Jumala enää ikinä muista syntejäsi ja laittomuuksiasi.

Etkö kiittäisi Jumalaa sellaisesta sanomasta? Sinä kätkisit sellaisen riemuiten sydämeesi. Tämä on uskoa. Sellaisen kirjeen olet todella saanut. Sitä ei ole enkeli sinulle tuonut, vaan Pyhä Henki. Jos sen sanoman uskot, tiedät, ettei syntejäsi ja laittomuuksiasi muisteta. Tätä et tiedä siksi, että tunnet sen, vaan koska Pyhä Henki todistaa tämän suuren varmuuden. Sinulla täytyy olla varmuus, uskonvarmuus siitä, että Kristuksen veri on iäksi pyyhkinyt pois syntisi.
*

Tekijät 2000-06-04

http://www.kirjasilta.net/macintosh/ei/teksti.html

*vahvennetut kohdat teki jarrut

kirjoittaja jarrut Ke Marras 15, 2017 8:18 am

Stiina,
on hyvä että kirjoitit mitä ajattelit, toivoisin useampien tekevän sen, silloin kun kokee
siihen olevan syytä.

Mitkähän kohdat erikoisesti jäivät mieleesi jotka aiheuttivat "levottoman olon"?
Voitaisiinko täällä yhdessä arvioida/tutkia kirjoitusta?

kirjoittaja jarrut Ke Marras 15, 2017 8:27 am

Kirjasilta
Charles Henry Mackintosh

Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä Ychm310

1820-1896

In English

Bibliografia

Charles Henry Mackintosh on tullut suomalaisille lukijoille tutuksi nimellä C.H. MacIntosh. Mackintosh syntyi Irlannissa lokakuussa vuonna 1820. Hengellisen heräämisen hän koki 18-vuotiaana. Nuoruudessaan hän oli kiinnostunut opetustoiminnasta ja avasi 24-vuotiaana yksityiskoulun. Vuonna 1853 Mackintosh luopui koulutyöstä haluten keskittyä suulliseen ja kirjalliseen julistustyöhön kotimaassaan, työskennellen ahkerasti mm. Irlannin vuosien 1859-60 herätysten aikana.

Mackintosh julkaisi 21 vuoden ajan hengellistä aikakauslehteä Things New and Old (suom. Uutta ja vanhaa), jossa monet hänen kirjoituksistaan julkaistiin. Hänen elämäntyönään syntyikin useita kirjoituksia, jotka tunnettiin nimikirjaimista "C.H.M". Ensimmäinen Mackintoshin traktaatti vuodelta 1843 oli nimeltään The Peace of God (Jumalan rauha). Viimeinen artikkeli, jolla Mackintosh päätti kirjallisen elämäntyönsä 1896, vain muutamaa kuukautta ennen poisnukkumistaan, oli nimeltään The God of Peace (Rauhan Jumala).

Parhaiten Mackintosh tunnetaan hänen viittä Mooseksen kirjaa eli Pentateukkia käsittelevästä selitysteossarjastaan Notes on the Pentateuch, joka syntyi hänen Mooseksen kirjoista tekemistään muistiinpanoista. Alunperin teossarja julkaistiin kuusiosaisena vuosina 1880-1882, alkaen 1. Mooseksen kirjasta päättyen kaksiosaiseen 5. Mooseksen kirjan selitykseen. Suomen kielellä teossarja on ilmestynyt useina laitoksina viisiosaisena (kts. Mackintoshin bibliografia).

http://www.kirjasilta.net/macintosh/

kirjoittaja jarrut To Marras 16, 2017 10:49 am

Tahdon vielä oikein painottaa sitä,
että tutkikaa kaikki kirjoitukset Rukouksella ja Raamatun kokonaisvaltaisen
ilmoituksen puntarissa. Vaikka itse tutkin, ennenkuin niitä tänne laitan,
voin kuitenkin tehdä virheitä.

Otan vakavasti kaikki ojennukset,
ja olen kiitollinen meidän kaikkien tähden, että niitä tulisikin kun on
aihetta.

Tämä Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ "Ei enää syntiä,"
kuuluu niihin kirjoihin, joita luin uskoontuloni alkuaikoina,
ja joita silloisessa seurakunnassani suositeltiin,
samaan joukkoon kuuluivat C. H. MacIntosh:in Mooseksen kirjojen
viisi selitysteosta, jotka omistan.

Nykyisn kyllä suhtaudun kriittisesti kaikkiin senaikaisiinkin suosituksiinkin,
siitä syystä, että olen itse ihan käytännön tasolla huomioinut kuinka
paljon on ollut sellaista, mikä ei niitä mittoja täytä, jotka Jumalan
Kuolematon tulessa koeteltu Sana, meille Jeesuksen Kristuksen seuraajille
on ohjeeksi antanut, tällä kotimatkallamme.

Olisi todella hyvä kun useammat Teistä lukijoista ottaisivat osaa arviointiin,
ja varsinkin että vaitaisiin keskustella siitä, mikä saa huonon olon aikaan,
tai haiskahtaa happamalta; lakipitoinen teksiti on sitä, ja se on hyvä
tunnistaa.

Terveisin jarrut / mode

kirjoittaja jarrut Pe Marras 17, 2017 7:45 am

minulle tulee vääriä takaumia määrätyistä sanoista, kuten ei enää syntiä, uskonvarmuus

En yhtään ihmettele että tulee,
uskon että kaikille ajoittain tulee,
itsenikin löydän samasta tuskaojasta.

Kuitenkin on hyvä huomioida,
ettei tässä ole kysymyksessä mikään
synnittömyys-harhaoppi,
sillä sitäkin on tällä foorumilla käsitelty,
kun tuli eräitä jotka sitä tänne tyrkyttivät.

Jeesus sanoi Golgatan keskimmäisellä ristillä: Se on täytetty!
Olemme Armahdettuja syntisiä, se tarkoittaa sitä, että
vaikka oleme syntisiä loppuun asti, ei syntiä meille lueta,
Jeesuksen täytetyn työn tähden, meidät on siis syyttömiksi
julistettu - meidät on Armahdettu.

Joh. 17:4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä:
minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni
Joh. 19:30
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän:
"Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

"Katso Jumalan Karitsa, joka poisottaa maailman synnit"

Hebrealaiskirje 10 sanoo

10:17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista."
10:18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin
edestä enää tarvita.

10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen,
että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi,
joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä,
täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi
pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa,
sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen!

Siunattua viikonloppua

kirjoittaja jarrut Ma Marras 20, 2017 8:21 am

Hyppysellinen savea olemme, Jumalan edessä samanarvoisina, Jeesusta seuraamassa.

kirjoittaja Sponsored content

Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Vs: Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Vähän täsmätietoa Charles Henry Mackintosh:ista

Vs: Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Vs: Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Vs: Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä

Vs: Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä