Jouko Nieminen / Gilgalista Golgatalle

1Piet. 4:17: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”

Kun armon aika loppuu, silloin pyhä Jumala käy tuomiolle koko maailman kanssa. Mutta oman kansansa – seurakunnan – kanssa Jumala käy tuomiolle vielä tässä ajassa. Toiset hän armahtaa, toiset hän paaduttaa.
Myös Paavali sanoo armon ajan lopusta 2.Tess.1;7-9: ” kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta”. Näissä vakavissa Raamatun paikoissa puhutaan molemmissa sama keskeinen asia, mikä jää helposti huomaamatta. Puhutaan siitä, että meidän on oltava kuuliaisia – evankeliumille!

Sanotaan siis, että tämä pyhä tuomio ei tule synnin tähden. Muutoinhan meidän tulisi olla kuuliaisia laille. Ei, syntihän on sovitettu, siksi tuomio on evankeliumin tähden – evankeliumin hylkäämisen tähden! Kun evankeliumi itse hylätään, ei ole enää mitään muuta sovitusta. Sanan kuuliaisuus kantasana ei viittaa tottelemiseen. Vaan se on kuuleminen. Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”. Seuraavat, koska kuulevat, ja koska kuulevat, he seuraavat…



Jumala on antanut meille Vanhan Testamentin esikuvaksi kaikesta siitä, mitä Uuden liiton kirjoituksissa on kerrottu. VT on kuin rautalangasta väännetty malli konkreettisine tapahtumineen, jotka Jumala on piirtänyt meille, jotta näkisimme selvemmin. 1.Kor10;11 kerrotaan tämä periaate: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.”

Israelin kansa on Jumalan seurakunta, joka pelastuu samalla tavalla armosta kuin mekin pelastumme. Jumala antoi sille lakinsa, jonka jokainen heistä rikkoi. Samaan lakiin sisältyi kuitenkin myös anteeksiantamus, joka saatiin syntinsä tunnustamalla ja suorittamalla lain säätämät uhrit. Niissä synnit laskettiin uhrieläinten päälle, jotka kantoivat ne pois erämaahan. Tämän anteeksiannon Jumala saattoi tehdä vain siksi, koska hänen ajatuksensa jo kaiken aikaa lepäsi Jeesuksen ristissä. Uhrieläimet kantoivat Israelin synnit Golgatalle jo etukäteen odottamaan todellisen sovituksen hetkeä.

Tämä käytäntö edellytti papeilta ehdotonta kuuliaisuutta lain määräämien uhrien toimittamisessa. Kaikki piti tehdä äärettömän tarkasti niiden lukemattomien määräysten mukaan, mitkä Jumala on säätänyt.

Menemme nyt hetkeksi Joosuan kirjan. 4. ja 5. lukuun. Israelin kansa oli juuri kulkenut Jordanin yli ja saapunut siis Luvatun maan puolelle. Jakeissa 4;19-24. kerrotaan Jumalan suurista töistä, jotka Jumala teki kansalleen johtaessaan heidät luvattuun maahan.

Jakeessa 19 kerrotaan, että He leiriytyivät Gilgaliin. Se oli ensimmäinen paikka luvatussa maassa. Siellä Joosua ympärileikkasi kansan, mannan sataminen loppui, alkoi uusi aika. Siellä he viettivät pääsiäistä ja söivät happamatonta leipää…Tästä paikasta, Gilgalista tuli Israelin kansalle pyhä paikka. Paikka jossa Israel sai tuomarinsa ja missä kuninkuus vahvistettiin. Paikka jonne palattiin aina uudestaan vahvistamaan Israelin liitto Jumalan kanssa.

Tässä puhutaan siis Israelista uskovana Jumalan kansana, joka oli päässyt Jumalan suurien tekojen kautta luvattuun maahan. Koko se edellinen sukupolvi, jonka Mooses oli ympärileikannut, oli tuhoutunut erämaahan. Jordanin yli päässeet ympärileikattiin siis Joosuan toimesta. Joosua (Jehoshua) kuvaa tässä Jeesusta (Jeshuaa), joka on ympärileikannut meidän sydämemme esinahan.

Puhutaan siis esikuvallisesti uskovalle kansalle – siis nyt myös Suomen kristikunnalle, sama sanoma:
(Joos.5;9): ” Niin Herra sanoi Joosualle: ”Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häväistyksen”. Sen tähden kutsutaan paikkaa vielä tänäkin päivänä Gilgaliksi (= vierittää). Näin Jumala oli poisottanut Israelilta heidän häpeänsä. Jumala oli armollinen ja rakastava Jumala.

Nyt hypätään ajassa eteenpäin 500 vuotta, profeetta Hoosean aikaan.Hoosea (aikansa profeetan Aamoksen kanssa) nuhteli ankarasti Israelin kansan luopumusta. Myös papit kuuntelivat kansaa ja muuttivat myös Jumalan säätämät uhritoimitukset mukavammiksi saadakseen kansan suosion. Kurittomuus uhritoimituksissa meni niin pitkälle, että jopa kuningas Saul itsekin suoritti laittomia uhreja Gilgalissa.

Samalla tavalla kuin papit Gilgalissa luopuivat kuulemasta Herran lakia, samoin olemme mekin luopumassa kuulemasta evankeliumia Jeesuksen uhrista Golgatalla. Se on käymässä meille vähäarvoiseksi. Ei sitä enää juurikaan julisteta, eikä opeteta. Ja siksi me olemme vieraantuneet rististä ja Jumalan evankeliumista. Siis evankeliumin äänen kuulemisesta. Kaikki tämä edellä kerrottu Gilgalista on kuitenkin vain esikuvaa meille tutummasta Golgatasta. Ja on siis ”kirjoitettu varoitukseksi meitä varten…”

Golgata on jokaisen uudestisyntyneen ihmisen ensimmäinen ”paikka” luvatussa maassa. Siellä Jumala on ottanut pois meidän syntiemme häpeän ja vierittänyt ne Jeesuksen päälle. Ja sinne palataan yhä uudestaan ja uudestaan toteamaan vahvaksi armoliitto Kristuksen veressä.

Sana GILGAL kirjoitetaan hepreankielisessä tekstissä (minoreettitekstissä) GLGL.
GOLGATA (gulgalat, pääkallo) kirjoitetaan GLGLT. Sana Golgata kasvaa samasta juurisanasta. Tämä Israelin kansalle niin merkittävä Gilgal on Golgatan esikuva uudessa liitossa. Mutta se on myös varoitus hirvittävistä seurauksista, mikä vääjäämättä seuraa samaa muutosta, mikä Gilgalissa tapahtuu.  



Hoos.11;1 Jumala muistelee: ”Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä”. Mutta Hoos. 9;15. Sanotaan pysäyttävät sanat, jotka ainakin minun silmieni eteen nousevat kuin tulikirjaimet, kun ajattelen näitä meidän aikoja:
”Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkotan heidät temppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta…”

Kun nyt siis Gilgal on esikuvaa Golgatalle, niin meillä on tässä äärettömän vakava ja pysäyttävä sana. Ja me voimme ymmärtää sen vain, jos me pystymme omassa sydämessämme kuulemaan evankeliumin ääntä.
Gilgalissa suoritettiin niitä lain määräämiä uhreja, jotka Jumala oli säätänyt Israelille. Nämä uhrit erottivat Israelin kaikista muista kansoista.

Nämä uhrit siirsivät Jumalan pyhän vihan siihen hetkeen, jolloin myös vanhan liiton aikaiset synnit laskettiin Jeesuksen päälle Golgatalla.Israel oli siis lain kuuliaisuuden kautta yhteydessä Golgataan! Mutta nyt siis Raamattu osoittaa, että se luopumus, mikä kohdistui itse uhritoimituksiin, vei Israelilta pois myös kaiken muun turvan Jumalassa, koska se turva tuli ainoastaan näiden uhrien välityksellä – jossa heidän syntinsä siirrettiin Golgatalle!

Samoin uudessa liitossa evankeliumi on täysin Golgatan uhrin varassa. Vanhan liiton laki oli täynnä pikkutarkkoja määräyksiä, mitkä koskivat syntiuhreja ja vikauhreja. Ja jos niitä ei noudatettu täydellisen tarkasti, niin siitä seurasi Jumalan sanan mukaan kuolemantuomio.Samoin on asia tässä armon ajassa. Hengellinen elämä on täysin tarkasti vain Golgatan armon evankeliumin varassa. Meidät sovittaa elämään vain Jeesuksen veri. Jos me luovumme tästä ilmaisesta armon evankeliumista, niin me olemme Uuden liiton rikkojia ja Jeesuksen veren halpana pitäjiä.

Ajattele, mitä Jumala oli aikaisemmin Israelilta odottanut? Eikö vain sitä, että he sydämessään olisivat kunnioittaneet hänen sanaansa, lain sanaa, jotta Jumala olisi saanut olla heille armollinen! (Jer.3:13): Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra. Mitä Jumala olisi meiltä odottanut: Eikö vain sitä, että mekin olisimme kuulleet Jeesuksen äänen evankeliumissa, jotta Jumala voisi olla meille armollinen. Emmekä pitäisi sitä halpana!.

Meille, myös täällä Suomessa, evankeliumi näyttää kuitenkin merkitsevän yhä enemmän lähinnä vain ohimenevää uskoon tulemiseen tarvittavaa hetkeä, ja sen jälkeen alkaa sitten todellisempi elämä uskovana muualla. Elämä, jossa siirrytään yhä kauemmas Golgatan rististä kohti kuviteltuja kristinuskon suurempia totuuksia ja voimia. Astutaan alas ristiltä ja kurotetaan ylösnousseen Jeesuksen seuraan! Siksi meitä uskovia ei kiinnosta enää sellainen raamattuopetus, jossa keskitytään Golgataan ja ristiin. Tämän ajatellaan tänään olevan vain jotakin uskon alkeita, joista ei enää jaksa kiinnostua. Golgata on vain lähtöpiste jonnekin tosi uskovaisuuteen, mikä on jossain muualla!

Mutta tämän elämän aikana ainoa ”paikka”, ainoa hengellinen todellisuus, missä pieni ihminen voi kohdata Suuren Jumalan, on Golgatan risti. Vain siellä lepää Jumalan täysi sovitus ja Jumalan mielisuosio. Ainoa yhteytemme Jumalaan kulkee vain ristin kautta!

Suomi tarvitsee ennen kaikkea juuri sen, mitä se on pahiten kadottanut: Golgatan. Meidän tulisi palata nopeasti ja ehdottomasti takaisin Golgatalle. Sillä kuuliaisuus evankeliumille on pois. Ja se on korvattu monenlaisilla (meitä uskovia) enemmän miellyttävillä sanomilla ja toiminnoilla, kuten Gilgalissa aikanaan.

Juuri siis tästä sovituksen ytimestä, Golgatan rististä, on kysymys lopun ajan luopumuksessa.. Ja tämä risti on lopulta se ainoa asia, mikä tyynnyttää Jumalan vihan. Se mitätöi Kristuksen sovitustyön, pelastavan evankeliumin, ja tuo sen rinnalle ja tilalle ihmisen itsensä ”pyhemmäksi muuttumisen evankeliumin”, jossa pelastus ja pyhitys saavutetaan sen ”hengellisen evoluution” kautta, mikä lopun aikana tulee saavuttamaan huippunsa. Tämä ristin hylkääminen on ainoa asia, mistä Jumala voi sanoa, niin kuin Israelin kansalle: ”En minä enää heitä rakasta.”

Tämä on sama luopumus, jota kuvataan Gilgalin tapahtumissa, kun Jumalan tahto armahtaa lakkasi olemasta Israelille sydämen asia. Ja kun nyt ajatellaan Golgataa, niin muistakaamme, että se Jumalan tahto, minkä varassa on meidän elämämme ja tulevaisuutemme, on evankeliumin kuuleminen ristiinnaulitusta Vapahtajasta!
[/font]



Juuri siinä, Golgatan evankeliumissa, Jumala odottaa kansaansa, saadakseen täyttää heidät ristin evankeliumin merkillisellä siunauksella, uudella sydämellä ja uudella voimalla. Siksi tämä Gilgalin profetia Hoosean kirjasta sattuu niin syvälle. Uuden liiton kielellä sen voisi sanoa näin: ”Koko heidän luopumuksensa on Golgatassa, siksi syttyy minun vihani. Sen tähden minä eksytän heidät pois luotani. Sen tähden en minä enää heitä rakasta.”

Ja nyt. Mitä nyt on tapahtumassa? Me olemme hylkäämässä Golgatan, vapauttamassa itsemme ristin ikeestä ja Golgatan painolastista ja riisumassa päältämme Jumalan varjelun, näin siirtyessämme sokeudessa vihan alle!

Meidän ja Jumalan pyhän vihan välissä on vain Jeesuksen risti. Kun me siirrymme ristin suojasta pois, niin me siirrymme vihan kohteeksi.


Jouko Nieminen