KristitynFoorumi: Kääntyminen vai parannus?

kirjoittaja Hellevi Ma Tammi 29, 2018 6:37 pm

Kääntyminen vai parannus?

Kaksi käsitettä kaipaavat selvennystä; ne ovat kääntyminen ja parannus. Kohtalokkaalla tavalla ne sekoitetaan usein toisiinsa. Uskovatkaan eivät niitä tunne eivätkä ymmärrä niiden merkitystä, kuinka sitten tavallinen maailman ihminen. Jos ihminen on aidosti herkistynyt hengelliseen etsintään, niin tottakai hän alkaa muuttamaan käytöstään ja muita asioita, jotka ovat lähinnä ulkonaisia ja muidenkin nähtävissä. Hän saattaa aktivoitua hengellisten tilaisuuksien kävijäksi ja muuta senkaltaista.

Parannusvaatimus tai kehoitus herättää luonnollisessa ihmisessä ajatuksen, että hänen olisi muutettava itseään sellaiseksi, että saisi Jumalan ja uskovaisten hyväksynnän. Näin ymmärretty parannus-sana on johtanut aivan päinvastaisiin ajatuksiin kuin mitä sana kääntyminen tarkoittaa. Parannus -sana antaa sellaisen kuvan, että ihminen on menossa “periaatteessa” oikeaan suuntaan, mutta on ikäänkuin joutunut sivuraiteelle. Tällaista tulkintaa puoltavat myös jotkut psykologiset opit, joita yhä enemmän virtaa myös seurakuntiin. Tämä oli perustavaa laatua oleva ajatus myös Jeesuksen ajan farisealaisessa ajattelussa. “Jeesuksen näkökulmasta ihminen ja ihmiskunta eivät ole vain sivuraiteella, vaan menossa täysin väärään suuntaan.

Sana synti ei Uudessa testamentissa tarkoita vain harha-askelta, vaan täydellistä poiskääntymistä.Tämä näkemys läpäisee koko Uuden testamentin. Jumalan valtakunta ei ole päämäärä, johon ihminen on pyrkimässä, vaikka hän onkin eksynyt, vaan se on täysi vastakohta sille, missä ihminen on.”On paljon kiistelty siitä, voiko ihminen ylipäätään vaikuttaa omaan pelastukseensa ja pyhitykseensä ja jos voi, niin kuinka paljon. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä asia on ihmisen vallassa ja toiset sanovat, että ihminen ei voi tehdä yhtään mitään pelastuksensa hyväksi. Luultavimmin kumpikaan ääripää ei ole oikea. Mutta mikä on sitten ihmisen osuus pelastuksessa?

Fredrik Wislöffin mielestä ihmisen valta näissä kysymyksessä on pelottavan suuri, ihminen voi nimittäin estää Jumalan työn itsessään: “Ainoa, mitä sielu voi, on vetäytyä pois. Mutta tämän se voikin tehdä milloin tahansa.” Tämä estäminen tapahtuu yleensä kolmella tavalla. Ensimmäinen on koko kysymyksen selvä torjunta.
Toinen on asian siirtäminen tuonnemmaksi. Kolmas hyvin tuhoisa muoto on se, että ihminen vastaa Jumalan kutsuun omalla toimeliaisuudellaan ja omilla ehdoillaan.Tällöin hänen uskonnollisuutensa saa johdettua hänet uskonnon harjoittajaksi ja evankeliumi ei pääse muuttamaan hänen sydäntään. Hän jää pohjimmiltaan entiselleen huolimatta monista hänen “kristillisistä” toiminnoistaan ja niistä asioista, joita hän kutsuu “uudeksi elämäksi”.

Kääntymisestä puhuttaessa hengellisessä julistuksessa tehdään kaksi toisistaan poikkeavaa virhettä:“Muutamat saarnaajat puhuvat kääntymisestä teroittamatta kyllin selvästi, että siinä tapahtuu ratkaisu. Korostetaan Jumalan työtä siinä määrin, että ihmisen oma ratkaisu jää syrjään. Mutta siitä seuraa, että edesvastuun suuruutta ei selitetä syntiselle, joka kuulee Jumalan kutsun. On varsin luonnollista, että sellainen julistus harvoin kannustaa kuulijaa tekemään ratkaisunsa heti.

Toiset sitä vastoin erikoisen jyrkästi ja voimakkaasti puhuvat ihmisen omasta ratkaisusta. Mutta he tekevät sen sillä tavalla, että kääntymisen jumalallinen puoli himmenee. Ihmisen ratkaisusta puhutaan tavalla, joka osoittaa, että vaillinaisesti käsitetään, mitä synti vaikuttaa syntisen tahtoon, ja että ihminen on täysin voimaton.”
“Ihmisen todelliseen kääntymiseen kuuluu aina kaksi asiaa: särkyminen lain vaikutuksesta ja turvautuminen Jeesukseen. Aito usko tulee sydämeen samalla hetkellä, kun totuuden valossa menetän uskoni itseeni ja kaikkeen omaani ja huudan avukseni Jeesusta”.

Paavo Lievonen

http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30