Pyhän Jumalan edessä

Miltä sinusta tuntuu, kun tiedät, että joku kadehtii sinua? Se voi kyllä tuottaa sinulle mielihyvää. Sehän osoittaa, että sinussa ja sinulla on jotain kadehdittavaa: ulkonäköä, varallisuutta, asemaa, hyvinvointia, menestystä.

Se, joka sinua kadehtii, ei kuitenkaan suo sinulle tuota hyvää vaan haluaa sen sinulta itselleen ja toimii siihen suuntaan. Se ei ole sinulle miellyttävää, päinvastoin.

Miltä sinusta tuntuu, jos joku himoitsee sinua, luo sinuun sellaisia silmäyksiä, ilmaisee sen sanoillaan ja toimii käsillään sen mukaisesti, jos vain voi? Sekin voi tuottaa mielihyvää sinulle. Jokainen tahtoisi olla sukupuolisesti haluttava – sille hyvälle ja kauniille, jota hän itse haluaa. Himoitseva kuitenkin tahtoo itselleen sinusta jotain, mikä hänelle ei kuulu. Hän ei tahdo hyvää sinulle. Himon kohde on vain väline. Siinä asemassa oleminen on sietämätöntä.

Miltä sinusta tuntuu, kun saat kuulla, että sinua on selkäsi takana paneteltu ja sinusta on valehdeltu ja sen on tehnyt ihminen, johon luotit?

Millaisena koet sen, että sinua alistaa puolisosi, vanhempasi, esimiehesi, työtoverisi, seurakuntasi paimen, on alistanut jo kauan? Alistaja käyttää alistamaansa vain välineenä. Vaikka alistajalla saattaa toisinaan olla rakkauden tunteita alistamaansa kohtaan, niihin on sekoittunut irrottamattomasti myös vihaa. Perimmältään hän haluaa tuhota sen, jonka on alistanut, puristettuaan hänestä kaiken, mikä on ollut irti saatavissa. Alistettu on kuoleman kidassa.

Muistatko, mikä oli syvin tunteesi, kun huomasit, että sinulta oli varastettu? Luultavasti huusit sielussasi ja suullasikin: ”Tämä on väärin, väärin, väärin!” Saman vääryyden olet kokenut ja vielä pelon vahvistamana, jos sinut on ryöstetty ja pahoinpidelty. Terveytesikin, jopa henkesi oli vaarassa.

Tällaisen kohtelun takana on yhteinen asia: se, joka on tehnyt tai tekee sinulle tuollaista pahaa ja väärää, ei pidä sinua pyhänä.

Ajattelemme, että pyhiä ovat tietyt paikat, esimerkiksi kirkot ja temppelit ja hautausmaat, vuoret, jollaisista Raamatussakin puhutaan, esineet, joita käytetään jumalanpalveluksissa, tietynlaiset ihmiset eli pyhät miehet ja pyhät naiset. Erityisesti uskonnoissa ihmiset kokevat pyhyyden tunteita.

Kuuluisa pyhä oli Pohjois-Syyriassa 400-luvulla yli 70-vuotiaaksi elänyt Simon pylväspyhimys eli Styliitta. Hän vietti viimeiset 37 vuottaan pylvään päässä 20 metrin korkeudessa laulaen, rukoillen ja opettaen – ja ollen ihmisten ihailtavana tämän suuren ”pyhyytensä” tähden.

Suomen kielen pyhä-sanan alkuperäinen merkitys oli ’aidattu, jostakin eristetty’. Kun sanottiin: ”Pelto on pyhässä”, tarkoitettiin, että pellon ympärillä oli aita suojelemassa sitä eläimiltä. Sama perusmerkitys on pyhää tarkoittavilla sanoilla Raamatun alkukielissä hepreassa (qaadoosh) ja kreikassa (hagios, hosios). Englannissa, saksassa ja ruotsissa ’pyhää’ tarkoittava sana liittyy kokonaisuuteen, eheyteen ja terveyteen (whole – holy, Heil – heilig, hel, hälsa – helig). Pyhää on siis se, mikä on koskematonta, rikkomatonta, tervettä.

Siksi pyhää on ennen kaikkea ihminen, ei pelto, ei vuori, eivät ehtoollisastiat. Emme saa koskea ihmiseen. Emme saa turmella hänen sieluaan, emme hänen ruumistaan, emme hänen mainettaan, emme hänen omaisuuttaan. Ellemme pidä ihmisiä pyhinä, ei muilla pyhyyden tunteillamme eikä ajatuksillamme eikä niiden kohteilla ole merkitystä.

Itse kaipaamme eniten sitä, että meitä kunnioitetaan tällä tavoin pyhinä, loukkaamattomina. Ellei niin tapahdu, koko olemuksemme järkkyy perusteitaan myöten.

Oletko sinä pitänyt ja pidätkö sinä pyhinä niitä ihmisiä, joita olet kohdannut tai joiden kanssa elät jatkuvasti?

Oletko lyönyt aviopuolisoasi? Oletko nöyryyttänyt puolisoasi kieltäytymällä sukupuoliyhdynnästä hänen kanssaan? Oletko varastanut sukupuolista mielihyvää ihmiseltä, joka ei ole sinun ja jonka oma sinä et ole eli johon et ole sitoutunut ehdottomasti? Etsitkö kiihotusta nettipornosta? Oletko suostunut puolisosi alistamaksi?

Oletko nöyryyttänyt lapsiasi? Oletko ollut väkivaltainen lapsiasi kohtaan?

Oletko varastanut – kaupassa, bussissa, junassa, tekemällä pimeää työtä, josta ei makseta veroa, veroilmoituksessasi, kirjanpidossasi, tietokoneohjelmia kopioidessasi?

Oletko turmellut ruumistasi ja sieluasi humalluttamalla itseäsi alkoholilla ja syömällä enemmän kuin tarvitset?

Tässä ei ole eroa siinä, oletko uskovainen vai epäuskoinen. Jos olet uskovainen ja jotain tällaista on elämässäsi, se on kyllä erityisen häpeällistä ja raskauttavaa, koska Jeesukseen uskovien jos keiden tulisi pitää muita ja heidän omaisuuttaan pyhänä. Valitettavasti kuitenkin meissä uskovissa ja meidän keskellämme on samanlaista pahuutta ja samanlaisia vääryyksiä kuin jumalattomassa maailmassa ympärillämme. Tämän joudumme surren toteamaan yhä uudestaan kaikkialla. Me kirkkokansan raamattupäivään kokoontuneet emme ole muita parempia.

Pyhyys eli koskemattomuus ja kunnioitus liittyvät kuitenkin vielä enemmän siihen Henkilöön, joka on kaiken takana, kaiken yläpuolella, kaikkea kannattelemassa, kaiken ytimessä, nimittäin Jumalaan. Jumalaa emme voi loukata suoraan ruumiillisesti, koska hän on näkymätön. Hän ei silti ole epätodellinen, ei valheellinen kuvitelma, ei aate, ei filosofia, ei hurmahenkinen houre.

Jumalan kohtaat henkilönä omassatunnossasi hänen puheensa välityksellä. Hän on sinulta näkymättömissä muttei kuulumattomissa. Kun hän puhuu sinulle, hän tavallaan tulee näkyväksi. Joka tapauksessa hän kohtaa sinut sydämessäsi. Ratkaisevaa on, mikä on sisimpäsi asenne häneen: rakastatko häntä vai vihaatko häntä vai suhtaudutko häneen välinpitämättömästi?

Sinä voit elää kuin Jumalaa ei olisikaan, mutta siitä epäuskostasi huolimatta olet joka hetki kaikessa riippuvainen hänestä, siitä, että hän rakastaa sinua, on oikeudenmukainen, tekee hyvää sinulle. Sinun kokemasi paha ja maailmassa vallitseva paha eivät tule Jumalalta..

Jokaisella ihmisellä, jumalankieltäjälläkin, on aavistus Jumalasta. Ateistin kysymyksenasettelun määrää Jumala, joka hänen täytyy kieltää. Uskonnoton määrittelee itsensä kieltämällä uskonnon. Ihmiskunnan varhaishistoriassa ateismi ja uskonnottomuus olivat harvinaisia ilmiöitä. Siinäkin oli kysymys teoreettisesta ajattelusta. Käytännössä Jumalalla on aina korvikkeensa, johon ihminen asennoituu uskonnollisesti. Suomalaisessa yhteiskunnassa ne, jotka äänekkäimmin torjuvat Jumalan ja kristityt ja julistautuvat uskonnottomiksi, samalla todistavat Jumalasta, vaikkakin kielteisesti. Sillä ateismilla, jonka nyt kohtaamme kristinuskon entisillä valta-alueilla, on ikää vasta pari, kolme sataa vuotta.

Se Jumala, joka on se, joka hän on, sanoo sinulle ja minulle: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.” (2 Moos 20:2-3.). Yleistäen Egypti orjuuden maana tarkoittaa sitä pahaa, mikä kietoo meidät. Siitä Jumala vapauttaa meidät. Hän on kaiken hyvän lähde niille, jotka sitä hänestä etsivät, ja niillekin, jotka eivät etsi vaan kieltävät hänen hyvyytensä. Hän edellyttää, että pidämme häntä pyhänä. Hän on suoraan sanonutkin sen monta kertaa: ”Olkaa pyhät, koska minä olen pyhä"(3 Moos 11:45; 19:2; 20:7; 1 Piet 1:16).

Jotta Jumala ei olisi jäänyt vain näkymättömäksi, hän tuli ihmiseksi. Nasaretin Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika ja neitsyt Marian esikoispoika, Jumalihminen. Jeesuksessa jumaluus ja ihmisyys yhdistyvät mutteivät sekoitu toisiinsa. Kun kohtaamme Jeesuksen, kohtaamme kaltaisemme ihmisen mutta myös Jumalan. Jeesuksessa kaikki on samalla jumalallista ja inhimillistä. Kaiken, mitä hän tekee ja sanoo Jumalana, hän tekee ja sanoo ihmisenä. Kaiken, mitä hän tekee ja sanoo ihmisenä, hän tekee ja sanoo Jumalana. Uskonpuhdistajamme Martti Luther sanoi jopa, että Jeesus-vauvassa Jumala imi äidin rintaa ja kakkasi vaippaansa.

Jeesuksessa Jumalan kuultava puhe on tullut näkyväksi henkilöksi. Hänen apostolinsa Johannes sanoikin: ”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. - - Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.” (1 Joh 1:1, 3.) Niin kuin suhtaudut näkyvään Jeesukseen, niin suhtaudut näkymättömään Jumalaan. He ovat yksi.

Jumalana Jeesus on pyhä, siis koskematon, rikkomaton, ehjä, terve, Raamatun erikoissanalla ilmaisten vanhurskas. Mitä pahaa Jeesus, joka on Jumala ja ihminen, on tehnyt sinulle ja yhteiskunnalle? Ei mitään vaan päinvastoin paljon hyvää ja ainutlaatuista: hän toi arvon ihmiselle, naiselle, lapselle, sairaalle, köyhälle, epäonnistuneelle, kuolleelle. Hän ympäröi heidät pyhyydellä. Hän avasi elämän mahdollisuudet kaikille silloin ja kaikkina aikoina kaikkialla.

Mitä Jeesukselle itselleen tapahtui? Mitä ihmiset tekivät hänelle vastauksena hänen pyhyyteensä ja hyvyyteensä?

Jeesus ei saanut osakseen sitä pyhän kunnioitusta, joka kuuluu Jumalalle. Häntä ei myöskään ihmisenä pidetty pyhänä. Päinvastoin yhä uudestaan hänet häpäistiin. Se on pyhänä pitämisen ja kunnioittamisen vastakohta.

Ihminen voi elää vailla omaisuutta ja rakkautta, vaikka se on vaikeaa. Vailla kunniaa ei voi olla. Juuri se riistettiin Jeesukselta, ensin kiihkeimpänä uskonnollisena vihapuheena, mitä ihmiskunnassa on koskaan kuultu. Äärimmäisenä se tapahtui hänen vangitsemisessaan, tuomitsemisessaan ja teloittamisessaan. Se oli perusteetonta, minkä hänen tuomarinsa Pontius Pilatus oikeudenkäynnissä kolmesti totesi julkisesti. Silti Jeesus teloitettiin. Siinä tuhottiin oikeus, totuus, kunnia, pyhyys.

Ristiinnaulitseminen oli pahimpien ja häpeällisimpien rikollisten teloitustapa. Sivistynyt roomalainen ei voinut edes mainita sitä sanaa, sillä se oli niin kuvottava. Ristiinnaulitulta riistettiin viimeisetkin ihmisarvon rippeet kiduttamalla ja riisumalla hänet alasti, niin ettei hänen ruumiiseensa eikä sieluunsa jäänyt enää mitään hänen omaansa. Näin tekivät pyhälle Jumalalle ihmiset, jotka hän oli tarkoittanut pyhiksi ja joiden pyhyyttä hän kaikin voimin suojelee.

Ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen Jeesus lähetti opetuslapsiinsa Jumalan Pyhän Hengen juutalaisten helluntaijuhlassa. Silloin Pietari sanoi juhlijoille: ”Tämän Jeesuksen te surmasitte” (Apt 2:23). Pian tämän jälkeen hän Jerusalemin temppelissä toisessa puheessaan sanoi: ”Te kielsitte Jeesuksen, pyhän ja vanhurskaan - -. Te surmasitte elämän ruhtinaan!” (Apt 3:14-15.)

Kuvitellaanpa, että Jeesus tulisi tänään tänne kirkkoon näkyvänä. Hän astuisi sisään pääovesta. Me tunnistaisimme hänet heti, sillä hänellä on yhä ristiinnaulitsemisen merkit otsassaan, käsissään ja jaloissaan. Jeesus kulkisi hitaasti keskikäytävää tänne kuoriin.

Sitten Jeesus alkaisi puhua ääneen meidän salaisista synneistämme, joita kukaan muu ei tiedä, ei puolisomme, eivät lapsemme, eivät sisaruksemme, eivät ystävämme, eivät työtoverimme, ei seurakuntamme paimen, eivät uskonsisaruksemme. Hän aloittaisi minusta, siirtyisi sitten Vuokko Vänskään ja Jukka Kallioiseen ja Olli Lehmoseen, kaikkiin tämän päivän järjestäjiin ja ohjelmansuorittajiin ja edelleen koko kirkkokansaan jokaisen eteen yksitellen.

Mitä silloin tapahtuisi? Suostuisimmeko me siihen? Jeesus sanoi aikanaan: ”Tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.” (Joh 3:19-20.)

Me tekisimme samoin kuin Jeesuksen surmanneet juutalaiset ja roomalaiset: me syöksyimme hänen kimppuunsa, tarttuisimme hänen kurkkuunsa ja huutaisimme: ”Lopeta! Lopeta! Lopeta!” Sitten me surmaisimme hänet. Se on Pyhän ja Vanhurskaan kohtalo maailmassa.

Neljännesvuosisata sitten (1988) stuttgartilainen taiteilija Gisela Paul (s. 1941) teki neliömetrin kokoisen kollaasiteoksen, jonka nimi on Teidän puolestanne. Se on öljymaalauksen ja veistoksen yhdistelmä. Siinä kylmä sininen ja lämmin maanruskea kamppailevat keskenään. Taustaan liimattu materiaali työntyy rajusti esiin ja ikään kuin haastaa koskettamaan ja tarttumaan. Materiaalina on tyhjäksi puserrettuja ja kokoon rusennettuja väriputkia ja niiden kierrekorkkeja, juomatölkin kansi ja pohja, rikkinäinen harppi, polkupyörän tavaratelineen jätteitä, muovisäkkejä, muoviverkkoja.

Pohjan lastulevyyn on liimattu revittyjä sukkahousuja ja sidelankoja. Kuva ei ole kaunis. Siinä ei ole mitään arvokasta. Se koostuu vain pois heitetystä jätteestä, jonka hyvinvointiyhteiskunta on hylännyt. Sitä jää jäljelle, kun unelmat sortuvat: roska, romu, sirpaleet, yököttävä loka. Kokonaisuus jäsentyy ristiinnaulituksi.

Hahmo on yksin kylmässä yössä. Kaikki hänen ympärillään on hajonnut. Hänet on raastettu kammottavaan tyhjyyteen. Hän on hukkunut kuolettavaan kylmyyteen.

Profeetta Jesaja sanoi Jeesuksesta ennakolta yli puoli tuhatta vuotta aikaisemmin: ”Monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu. - - Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes 52:14-53:3.)

Jeesus menetti pyhyytensä meidän tähtemme ja meidän puolestamme. Hän samastui meihin epäpyhiin eli syntisiin, niin kuin Jesaja jatkaa (j. 4-5): ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Antamalla pyhyytensä tulla pilkatuksi Jeesus osoitti eniten rakkautta meihin.

Ristin edessä on surkea hahmo kasvoissaan ammottava haava, vaipumassa yöhön. Hahmo kuitenkin luottavasti kohottaa katsettaan ja kättään kohti ristiinnaulittua ja etsiytyy tämän suojaan.

Tuo hahmo soveltuu samastumiskohteeksi sinulle ja minulle. Me emme voi vaipua syvemmälle, emme olla arvottomampia. Pyhä ja vanhurskas ristiinnaulittu katsoo meitä, rakastaa meitä, armahtaa meitä, jotka olemme surkeita, epäpyhiä, epärakastettavia, jätettä, roskaa, hylättyjä, poisheitettyjä Jumalan silmissä, ihmisten silmissä, omissakin silmissämme. Hän ei etsi meistä kauneutta, ei onnistumista, ei pyhyyttä, ei hyvää ydintä kuonan alta. Hän etsii meitä sellaisina kuin todellisesti olemme. Hän ottaa meiltä kaiken pahan ja väärän, kun annamme hänen tehdä sen. Hän korvaa sen omalla pyhyydellään ja vanhurskaudellaan, joita mikään riisto ei sittenkään ole kyennyt tuhoamaan. Hänen pyhyytensä palauttaa meille ja meihin pyhyyden.

Jeesus sanoi: ”Se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta" (Joh 3:21). Tämän mukaisesti me nyt rukoilemme Jumalaa kukin sydämessään ja kaikki yhteen ääneen:

Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isäni! Sinä loit minut pyhäksi, jotta rakastaisin ja pitäisin pyhänä sinua ja ihmisveljiäni ja ihmissisariani. Tunnustan edessäsi, että olen pitänyt epäpyhänä sinua ja lähimmäisiäni ja minulla on ollut muita jumalia sinun rinnallasi.

Jeesus Kristus, Jumala ja ihminen, Herrani ja Veljeni! Olen juutalaisten ja roomalaisten kanssa surmannut sinut ja torjunut valosi, joka paljastaa vääryyteni ja pahuuteni.. Olen kieltänyt syyllisyyteni ja syyttänyt muita. Olen etsinyt sovitusta omalla uskonnollani ja uskonnottomuudellani.
Pyhä Henki, sinä Jumalan Totuus, olet avannut minulle elämän tien. Olen kuitenkin halunnut itse hallita elämääni ja kulkenut omia teitäni sinusta välittämättä. Epäusko ja maalliset huolet ovat vallanneet sisimpäni.

Rakas taivaallinen Isäni, sinä, joka olet se, joka sinä olet! Älä jätä minua syyllisyyteeni, vaan anna anteeksi syntini, pue minut pyhyyteesi ja vanhurskauteesi ja täytä minut rauhallasi.

Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakuntansa palvelijana julistan sinulle, että kaikki syntisi ja koko syntisyytesi on sinulle anteeksi annettu Jeesuksen sovitusteon tähden. Saat ottaa anteeksiantamuksen vastaan itse Jumalalta ja omistaa sen vapaudeksesi, rauhaksesi ja iloksesi nyt ja aina. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3:16). Aamen.

Jos haluat tunnustaa kouriintuntuvat syntisi ja saada vielä henkilökohtaisemman vakuutuksen Jumalan armosta, suosittelen rippiä tämän päivän aikana.