Hyväksyvä evankeliumi

Hyväksyvä evankeliumi

   Eddie Gibbs ja Ryan K. Bolger ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan Emerging Churches: Creating Christian Community in Postmodern Cultures (Esiintulevat Kirkot: Kristillisen yhteisön luominen postmoderneissa kulttuureissa). Kirjan kustantaja on Baker Academic, Baker Publishing Group'in jaosto. Väite kirjan takakannen yläosassa ilmoittaa: "Paras kirja tähän mennessä Esiintulevasta Kirkosta". [1]

   Brian McLaren'in suositus tälle kirjalle on samaa mieltä tämän arvion kanssa. McLaren sanoo:

       Jos haluaa todella perehtyä esiintuleviin kirkkoihin, niin tämä kirja on luettava... Se tunnistaa olennaiset teologiset korostukset ja se perustuu todellisiin keskusteluihin yli 50 henkilön kanssa. [2]

   Gibbs on seurakuntakasvun professori Fuller'in teologisessa seminaarissa ja on kirjoittanut monta kirjaa. Bolger on humanististen tieteiden akateeminen johtaja Fuller'in teologisen seminaarin globaalissa johdossa. [3] Nämä kaksi kirjoittajaa ovat lyöttäytyneet yhteen antaakseen yleiskatsauksen niistä yhdeksästä mallista eli virtauksesta, joiden he näkevät paljastuvan esiintulevien kirkkojen käytännöissä. Heidän tutkimustyönsä tapahtui lähes viiden vuoden jakson aikana. [4]

   Yksi kirjoittajien tutkimista malleista on evankeliointi. He sanovat, että evankeliointi esiintulevassa kirkossa "sisältää elämän syvien kokemusten jakamista, niiden kanssa, jotka ovat uskon ulkopuolella". [5] Esiintulevan kirkon johtajiin eivät tee vaikutusta ne, jotka puolustavat kristillistä uskoa kannattamalla ehdottomia vastauksia uskoa epäilevien vakuuttamiseksi. [6]

   Tämän trendin todisteeksi Gibbs ja Bolger lainaavat esiintulevan kirkon johtajaa, Pip Piper'ia, Birmingham'ista Englannista, joka sanoo:

       Evankeliointi tai lähetystyö ei minulle ole enää ihmisten suostuttelua uskomaan, mitä itse uskon, ei väliä miten kireä tai luova minusta tulee. Se on enemmän jaettuja kokemuksia ja kohtaamisia. Se on elämän ja uskon taipaleen yhteistä kulkemista, kukin oman erikoisen perinteensä ja kulttuurinsa mukaan, kuitenkin hyväksyen mahdollisuuden kohdata Jumala ja totuus toinen toisessaan. [7]

   Pip Piper’in evankelioinnin määritelmä laukaisee raamatullisen hälytyksen. Eikö kristittyjä kehoteta antamaan järkeviä vastauksia uskomattomille, siitä miksi he uskovat? Jos ei, niin miksi sitten Pietari kirjoittaa:

       "Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla." [8]

   Entä jos joku, joka "haluaa kulkea elämän ja uskon taipaleen" jonkun kanssa, joka on sitoutunut kristillistä uskoa vastustavaan uskoon, menettää uskonsa?

   Eikö tämä ole käänteistä evankeliointia? Missä meitä Raamatussa kehotetaan liittymään pakanoihin ja harkitsemaan heidän käsityksiään evankelioimisen keinoina?

   Ilmeisesti Gibbs ja Bolger uskovat, että tällaisen evankelioinnin edut voittavat kielteiset puolet. He kirjoittavat:

       Kristityt eivät voi todella evankelioida, elleivät ole valmiita siihen, että samalla heitä itseään evankelioidaan. Kertoessaan hyvää uutista ihmiset rikastuvat toisten uskontojen kannattajien osoittamista hengellisistä näkemyksistä, rehellisistä kysymyksistä ja hartauden syvyydestä. Toisten mukaan saaminen edellyttää heidän kuuntelemistaan ja oppimista heiltä. Paljon siitä, mitä on muissa uskonnoissa, ei välttämättä ole vihamielistä valtakuntaa kohtaan. Kristityt voivat oppia paljon muista elämäntavoista. [9]

   Olen tutkinut Raamattua, löytyykö sieltä yhtään ennakkotapausta tällaiselle evankelioinnille. Vanhan Testamentin profeetat varoittivat Israelin lapsia liittymästä pakanoihin, mutta he eivät välittäneet Jumalan varoituksesta. Kuten Jeremia julistaa:

       Ja Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä. [10]

   Tällaisesta selvästä Raamatun varoituksesta huolimatta Gibbs ja Bolger tarjoavat edelleen esimerkkiä sellaisesta, jonka uskotaan olevan menestyksellistä esiintulevan kirkon evankeliointia lainaten Spencer Burke'a, esiintulevan kirkon johtajaa, Kalifornian Newport Beach'ista. Burke sanoo:

       Kristillinen perinne voisi kuitenkin pitäytyä hyväksyvään (inclusive) malliin, ei pois sulkevaan (exclusive). Meillä on yhteisöllinen sananselitys. Me luemme muita pyhiä kirjoituksia, sitten palaamme Raamattuun ja päätämme yhdessä, kuinka tulkitsemme, mitä olemme lukeneet kirjallisuudesta, jota muut uskonnot pitävät pyhänä. [11]

   Juuri se asia, joka tapahtui Israelin lapsille, on se, mikä on toistumassa nyt - tällä kerralla vain kristinuskon nimissä. Esiintulevan kirkon ohjelman kannattajat eivät ole vain toistamassa tätä polkua petokseen, he ylistävät sitä. Gibbs ja Bolger suosittelevat Spencer Burke’n ideoita sanoen:

       Burke'n yhteisö on valmis oppimaan uskon perinteistä kristikunnan ulkopuolelta. Heidän kirkossaan on buddhistinen perhe. Kirkko vieraili yhteisönä Buddhan temppelissä. He osallistuivat tämän perheen kanssa ohjattuun mietiskelyyn. Burke ylistää monia Jumalan ilmestymisen tapoja. Hän tunnistaa, että Henki on ollut näiden ihmisten kanssa koko ajan. Yhteisö ylistää muita perinteitä. He tavoittelevat muita perinteitä ja näkevät ne rakastettuina Jumalan lapsina. Koska valtakunta on heille tärkeämpi kuin seurakunta, ihmiset huomaavat, että heidän suhteensa muihin uskontoihin muuttuu. [12]

   Pitäisi olla selvää, mitä tapahtuu, kun esiintulevan kirkon evankeliointiohjelma paljastuu. Muureja, jotka kerran erottivat raamatullisen kristinuskon pakanallisista uskomusjärjestelmistä, ollaan hävittämässä. Sen sijaan, että julistettaisiin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, joka pelastaa syntisiä helvetistä, evankeliumi on määritelty uudelleen ja täydellisesti mitätöity. Kaita tie, jota Jeesus julisti ja joka johtaa taivaaseen uskon kautta yksin Häneen, on nyt levennetty sallimaan vapaa pääsy "valtakunnan" perustamisen varjolla. [13]

   Mikä vielä pahempaa, niin Jeesuksen käsky, että meidän tulee olla "Hänen todistajiaan", on tulkittu uudelleen tarkoittamaan juuri päinvastaista, kuin mitä Jeesus julisti. Kuten Karen Ward (Apostolien kirkosta, Washington'in Seattle'sta) on sanonut:

       Me emme evankelioi emmekä tee lähetystyötä. Pyhä Henki on evankelista ja lähetystyö kuuluu Jumalalle. Se, mitä teemme, on, että elämme vain elämäämme avoimesti yhteisönä Jeesuksen Kristuksen tavalla ja kun ihmiset kyselevät, miksi me elämme näin, me jaamme heidän kanssaan meissä olevan toivon selostuksen. Meidän tulee rakastaa toisiamme ja se luo oman viehätyksensä. Huolehtiminen sairaista ja puutteen alaisista - siinä kaikki evankeliointi, mitä tarvitsemme. [14]

   Uusi esiintulevan kirkon mainostama evankeliointiohjelma, vaikka voikin olla Kristuksen nimissä, on antikristillinen. On vahvistettu kaava tarjota silta, jolla on kyky yhdistää kaikki uskonnolliset käsitykset Kristuksen nimessä syrjäyttäen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.

   Tulevaisuudessa tulemme näkemään kaikkien uskontojen liittyvän yhteen yhteisen mystisen kokemuksen perusteella, jota seuraavat "valheen kaikki voima ja tunnusteot ja ihmeet". Luopumus, jonka Raamattu varoittaa olevan ilmeinen viimeisinä päivinä, on nyt käynnissä täysillä. Vain ne, jotka pitävät lujasti kiinni Jumalan Sanasta, varjellaan ja pelastetaan. Tätä uskollisten jäännöstä pidetään vanhanaikaisina, ahdasmielisinä jarruttajina, jotka ovat "valtakunnan" perustamisen esteenä. Kuten Paavali kirjoitti Timoteukselle viimeisinä päivinä:

       Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

   Lähdeviitteet:
   [1] Eddie Gibbs and Ryan K. Bolger, Emerging Churches: Creating Christian Community in Postmodern Cultures,
   Baker Academic, Grand Rapids, MI, second printing, December 2005
   [2] Ibid. back cover
   [3] Ibid.

http://www.heinola.org/~patato/lukijat/muut/2007_27.php
   [4] Ibid. p. 9
   [5] Ibid. p. 130
   [6] Ibid. p. 126
   [7] Ibid. p. 131
   [8]  1 Peter 3: 15
   [9]  Gibbs, Bolger, p. 131
   [10] Jeremiah 11: 9-11
   [11] Ibid. p. 132
   [12] Ibid.
   [13]  Matthew 7: 13-14
   [14] Gibs and Bolger, p. 135
   [15]  2 Timothy 3: 12-13