Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle

kirjoittaja Hellevi Ti Toukokuu 22, 2018 3:40 am

Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle
17.05.2018 11:19 - Olli Pitkänen

Asuin viimeiset kolme vuotta islamilaisessa maassa ja seurasin läheltä, kun ihmiset levittivät rukousmattonsa jalkakäytäville, toimistoihin ja kauppoihin, ja kävivät sitten rukoilemaan, kun rukousaika tuli. Käydessäni vähän ennen Suomeen paluuta poliisiasemalla uusimassa viisumiani niin poliisi, joka hoiti asiaani, kävi rukoilemaan kesken asioiden hoidon. Kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään erityistä huomiota. Hän jatkoi rukouksen jälkeen asiani käsittelyä. Rukoileminen on niin oleellinen osa näitä kulttuureita, että kukaan ei ihmettele sitä eikä mieleenkään tulisi paheksua asiaa.

Tällä viikolla alkoi islamilainen paastokuukausi eli Ramadan. Maailmassa on 1,4-1,6 miljardia muslimia ja suuri osa heistä paastoaa kuukauden ajan ja rukoilee säännöllisesti. Ja sitä kaikkea ei tehdä salassa. Ihmiset käyvät joukolla rukoilemaan ja iltaisin yhdessä syömään. Kaikki käy luonnollisesti.

Milloin me kristillisessä suomessa näimme viimeeksi jonkun rukoilevan julkisella paikalla? Eipä sellaista taida paljoakaan tapahtua. Uskomme on viety kirkon seinien sisälle - pois silmistä, pois mielestä. Joku voisi pahastua julkisesta rukouksesta ja tehdä asiasta valituksen. Kun presidentti toivottaa Jumalan siunausta niin sitä paheksutaan laajasti. Uskonto rukouksineen on muinaisjäänne, jolla ei ole asiaa sivistyneeseen hyvinvointivaltioomme.

Vaikka emme näe rukoiltavan julkisilla paikoilla niin onneksi Suomi rukoilee edelleen. On aina rukoillut ja tulee aina rukoilemaan. Meitä on monia, joille rukous on oleellinen osa elämää. Emme pysty emmekä osaa elää ilman rukousta.

Me kristillisen Suomen armonkerjäläiset olemme pikkuhiljaa siirtäneet rukoukseen sinne missä sitä ei ulkopuoliset silmät näe; vain kirkossa rukoilemme julkisesti toisten kristittyjen kanssa, ja sielläkin mahdollisimman huomaamattomasti, ellei kyseessä ole karismaattinen seurakunta. Jeesushan kehotti menemään kammioon ja rukoilemaan siellä. Onko siitä samalla tullut tekosyy sille, ettemme halua käyttää liikaa aikaa rukoukselle ja teemme sitä sattumanvaraisesti varsinkin, jos olemme pulassa tai jonkun asian tarpeessa? Olisiko ripaus kurinalaisuutta, säännöllisyyttä ja erityisen ajan varaamisesta rukoukselle hyödyllistä?

Miten Jumalasuhteemme voisi kehittyä, jos käyttäisimme enemmän aikaa rukoukseen? Ja jos vielä rukoilemisessa keskittyisimme myös kuuntelemaan emmekä vain esittäisi toivelistojamme ja loputtomia pyyntöjämme? Ei mikään helppo juttu, mutta muuttaisiko se meitä sisäisesti?

On haastavaa uskoa, että Jumala on läsnä, vaikka emme aina kuule häntä. Jumalan hiljaisuus on rankkaa ja usein uuvuttavaa. Monet kärsimyksen ja vainon keskellä elävät kristityt kokevat tätä elämässään, mutta heidän todistuksissa kuulee usein, että Jumala kuitenkin näyttää olemassaolonsa eikä anna vaivattavan yli sietokyvyn.

Mikä mysteeri, rukouksessa hiljaa oleva Jumala on läsnä, vaikkei hänen ääntänsä aina kuule. Ja silti Jumala on. Se vaatii jo uskoa, jota välttämättä ei aina ole.

Kun rukoilemme tänä päivänä itsemme, läheisten ja ystäviemme puolesta, muistetaan rukouksin myös kaukaisia veljiämme ja siskojamme, pakolaisia, sodan keskellä asuvia, Suomen ruokajonoissa jonottavia – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Voi olla, että huomaamme itsessämme muutoksen. Muistetaan myös paastoavaa muslimimaailmaa, sillä heidänkin rukouksensa nousee samasta jumalkaipuusta kuin meidän kristittyjen sillä iankaikkisuuden Hän on laittanut meidän kaikkien sydämiin.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/kun-rukous-ei-enaa-kuulu-julkiselle-paikalle/

kirjoittaja Hellevi Ti Toukokuu 22, 2018 3:42 am

Mitä ajatuksia syntyy...?

kirjoittaja Hellevi Pe Toukokuu 25, 2018 7:19 am

Muistelen niitä aikoja kun kansakoulussa oli aamuhartaus. Nyt ei saa aamuhartauksiakaan enää pitää, koska se loukkaa toisuskoisia! Pohjoismaathan ovat kristillisiä maita, mutta missä se kristillisyys sitten on, siinäkö, kun käydään jouluna tai pääsiäisenä kirkossa, tai kun mummo ja vaari haudataan? Monet maahanmuuttaja muslimit rukoilevat työpaikallakin, en näe heidän rukoilemistaan mitenkään ihailtavana tai edes minkäänlaisena hartautena, vaan sehän on pakko-rukoilua. En sano tätä vihaisesti, vaan tämähän on faktaa.

kirjoittaja Sponsored content

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle

Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle

Vs: Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle

Vs: Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle

Vs: Kun rukous ei enää kuulu julkiselle paikalle