Eksytyksestä: Ihminen julistaa olevansa Jumala

kirjoittaja jarrut Su Marras 03, 2013 8:49 am

Kirjoittaja
Hellevi Raitosalo

Laitan tänne tutkimuksia ja opetusta näistä äärikarismaattisuuden harhoista
ja eksytyksistä, jotta joku eksynyt voi löytää takaisin
oikealle tielle.

2.Tessalonikalaiskirje:
2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän
kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2:2 ettette anna
minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti
järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne
peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
2:3 Älkää antako
kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus
ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2:4 tuo vastustaja,
joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että
hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan
vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja
tunnusteoilla ja ihmeillä

2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille,
jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät
ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua.

2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän
eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät
ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Onko tuo aika jo ollut,
vai onko se edessäpäin?

Mitä ajattelet?

Mitä ajattelet, onko tuo aika nyt?

Hellevi Raitosalo

Lähetetty: Lau Lok 08, 2011 11:19

Matti Pyykkösen puhe Jyväskylässä

http://mp3bear.com/ecd-1923-matti-pyykkonen-ihmeellinen-jeesus

Matti Pyykkönen:

Oma minä vaiko Jeesuksen risti

Pituus 46,04 min.

http://www.saarnaindexi.net/sermons/SID1142.mp3

--------------------------------------------------------------------------------

ÄÄRIKARISMAATTISUUS
Seminaari Hengellisillä syventymispäivillä 26.08.2007,
Olavi Peltola, www.kolumbus.fi/rov.o.peltola

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/aarikarismaattisuus.htm

--------------------------------------------------------------------------------

Liitän tähän Jouko Niemisen kirjoituksen aiheesta.

Kristillisyys jakautuu viimeisinä aikoina

Raamattu kertoo, että lopun aikana ennen Jeesuksen paluuta pääsee valtaan väärien
profeettojen edustama antikristillinen järjestelmä. (Matt.24, 2.Tess.2, Ilm.13). Vaikka
tämä yleisesti tiedetään, asia sivuutetaan kevyesti ajatellen, että tällaiset ilmiöt
tapahtuvat kristikunnan ulkopuolella muiden uskontojen ja newagen piirissä.

Raamattu kuitenkin kertoo (2.Tess.2;3), että niitä päiviä edeltää uskosta luopuminen.
Tämäkin ohitetaan yleensä katsomalla sen merkitsevän tämän maailman loittonemista
uskonnollisista moraalikäsityksistä. Raamattu ei kuitenkaan sano, että tapahtuu moraalinen
haaksirikko, vaan uskosta luopuminen. Lieneekin selvää, että epäuskoinen
maailma ei voi uskosta luopua. Tässä onkin asian vakava ydin: Kysymyksessä
on kristikunnan omasta piiristä nouseva kapina vanhaa Raamatun ajatonta
oppia vastaan ja sen uushengellinen tulkinta.

Näinä aikoina kristikunnassa vallitseekin merkillinen hiljaisuus siitä muutoksesta, mikä
juuri nyt tapahtuu hengellisessä maailmassa. Yksityiset uskovat ovat usein kiinnostuneita
saamaan faktatietoa tämän ajan uusista hengellisistä virtauksista, mutta merkille pantavaa
on, että seurakuntien papit, opettajat ja johtajat itse ovat omituisen hiljaisia ottamaan
minkäänlaista kantaa uusiin asioihin ja ilmiöihin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he
eivät tahdo tiedostaa mahdollista totuutta, vaan haluavat siirtää ratkaisut
kannanotoista kauemmas tulevaisuuteen.

Ja siksi he joutuvat sallimaan mahdolliset eksytykset ainakin niin kauan, kun ne vielä
näyttävät edes ulkonaisilta puitteiltaan liittyvän jotenkin Raamatun sanomaan.
Tiedostamattomuuden halun eräänä syynä lienee se, että lähes kaikki seurakunnat ja
yhteisöt elävät taloudellisessa niukkuudessa. Kannanotto uususkonnollista
toimintaa vastaan voisi vähentää jäsenmäärää ja merkitä katastrofia yhteisön taloudelle.
Näin siis myös totuus ja harha on kaupallistettu!

Talouskysymysten valta suhteessa totuuden tiedostamiseen on äärimmäisen vakava
asia. Samaisessa Raamatun kohdassa apostoli Paavali näet kirjoittaa tessalonikalaisille
siitä, että kaikki ne ”joutuvat kadotukseen, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua”. (2.Tess.2;10)

Samalla esim. karismaattisen uususkon sanoma ja ”teologia” saa rauhassa tunkeutua
lehdistön, radion ja TV:n välityksellä kristittyihin koteihin, ja ihmiset joutuvat ottamaan
kantaa uusiin oppeihin itse vain omien tunteittensa ja vajavaisen raamatuntuntemuksensa
perusteella, koska kirkot ja seurakunnat eivät pysty antamaan selkeitä ohjeita tai varoituksia
harhaopeista. Näin Raamatun vastaiset ovelat eksytykset saavat rauhassa levitä.

Jeesus on varoittanut rakkaitansa etukäteen

Antikristillinen maailmanuskonto tulee sulattamaan sisäänsä myös osan kristikuntaa.
Monet suhtautuvat kuitenkin torjuvasti tällaiseen epämiellyttävään ajatukseen ja
selittävät itselleen, että tällaista voi tapahtua kuitenkin vain sille osalle kristikuntaa, missä
ei olla oikeasti uskossa, vaan pelkästään nimikristittyjä. Ja jos tällaista tapahtuukin, niin se
on vain marginaalinen ilmiö. Tästä asiasta Raamattu on kuitenkin täsmälleen eri mieltä.

Matt. 24:3-5: Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja
sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja
maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: " Katsokaa, ettei
kukaan teitä eksytä. Sillä moni tulee minun nimessäni sanoen: Minä olen Kristus,
ja he eksyttävät monta”.

Näin siis Jeesus sanoi etukäteen, että myös monet opetuslapset tulevat eksymään. Myös
muissa puheissaan Jeesus tuo esiin samaa sanomaa. Näiden pääsisältö on varoittaa
opetuslapsia siitä valheellisesta hengellisyydestä, mikä tulee valloittamaan
osan kristikuntaa ”sinä päivänä” tai ”niinä päivinä”.

Matt.7;22-23: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi
kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta
tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan
teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”.

Kreikan kielen sana polys (moni) merkitsee runsautta, suurta lukumäärää.
Jotakin sellaista, joka on varsin yleistä. Ei tätä voi kääntää esim. sanomallalla
”jotkut harvat” tai ”on joitakin yksilöitä, jotka”…Samaa sanaa on käytetty mm.
Matt.24;12: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan,
kylmenee useimpien (pollon) rakkaus”.

Jeesus kertoo myös vakavan kertomuksen kymmenestä neitsyestä (Matt.25). On kymmenen
morsiusneitsyttä, jotka kaikki odottavat ylkää ja pääsyä hääjuhlaan. Mutta lopulta vain
viisi heistä pääsee sisään hääsaliin. Puhutaan uskovista, jotka kaikki odottavat Jeesuksen
paluuta. Merkinneekö tämä sitä, että vain puolet Jeesuksen paluuta edeltävästä
kristikunnasta pelastuu?

Luopumuksen henki on jo sisällä seurakunnassa

Karismaattinen uususko on hivuttautunut kristikunnan sisälle vähä vähältä. Ensin
sitä oudoksuttiin, ihmeteltiin ja jopa vastustettiin, (niin kuin menestysteologiaa
1980-luvulla). Mutta kun mitään merkillistä ei näytä tapahtuvan, vastustus ja ihmettely
vähitellen väistyy. Uskovat mukautuvat uusiin tuuliin, samoin kuin yhteiskunnassa ensin
vastustetaan kiivaasti homoseksuaalisuuden hyväksymistä, mutta vähitellen
ihmiset väsyvät ja antavat periksi.

Uususkon sisäänmarssi seurakuntaan tapahtuu sielunvihollisen taholta äärimmäisen taitavalla
solutustaktiikalla. Tavalla, joka täsmällisesti on meille kerrottu jo Johanneksen 1. kirjeessä.

”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä
jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet;
mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1.Joh.2;19)

Uutta oppia ei siis varsinaisesti tarvitse tuoda seurakuntaan sen ulkopuolelta. Onhan
sisäpuolella paljon uskovia, joiden sisäiset ja salatut motiivit eivät ole koskaan tullee
ristiinnaulituksi. Kun aika on tullut, on ollut helppo lietsoa sitä kipinää, joka on heidän
tarpeittensa taustalla. He ovat tähän asti uskoneet evankeliumiin omalla tavallaan, mutta
todellisuudessa Jeesus yksin ei ole heille koskaan riittänyt. Kaiken aikaa he ovat kaivaten
odotelleet parempia ja suurempia hengellisiä aikoja. Joka merkitsee suurien
tunnustekojen ja ihmeiden ilmaantumista.

Näitä tunnustekoja lupailtiin myös Kokkolan herätyksen alkuaikoina, kuinka Jumala tulee
tekemään suuria ihmeitä Kokkolan kirkossa. Vielä nytkin, kymmeniä vuosia myöhemmin,
tämä on ollut monen sisaren ja veljen uskossa päällimmäisin rukousten kohde! Jo kauan
sitten ihmettelin, kuinka he jaksavat riippua kiinni tällaisissa toisarvoisissa asioissa
kymmeniä vuosia. Koskaan he eivät palaneet innosta kertoessaan Jeesuksen rakkaudesta,
Jumalan armosta, ristin ihanuudesta tai syntisen levosta Jeesuksen jalkojen juuressa.
Mutta kun Nokia missio tuli Kokkolaan, he liittyivät välittömästi mukaan ihmeiden toivossa.

Juuri tästä Johannes kirjoitti: He ovat meidän joukostamme, mutta eivät meistä. Johannes
kirjoitti gnostilaisuudesta, jossa on antikristuksen henki. He tavoittelivat erikoisen hengellisen
voitelun saamista sekä siihen liittyvää parempaa hengellistä sisäistä tietoa ja ymmärrystä.
Tätä samaa myös uuskarismaattinen kristillisyys pitää uuden ilmoituksen perustana.

Hellevi Raitosalo

Lähetetty: Lau Lok 08, 2011 3:15
--------------------------------------------------------------------------------

Löysin toisen Jouko Niemisen hyvän kirjoituksen.

Jumaluus vai ihmisyys?
Jouko Nieminen
2006

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." (Fil. 2:5-8

Tässä puhutaan siitä Jeesuksen mielenlaadusta, mikä oli ratkaisevaa koko hänen elämälleen ja asetetaan se meidän eteemme ja sanotaan: "Olkoon teillä tämä sama mieli". Tehkää siis sama valinta! Onko tämä valinta sitten ratkaiseva pelastuksen suhteen, vai onko se vain ohje ihanteelliseen elämään? Onko meidänkin valittava ihmisyys jumalallisuuden sijasta - ja mitä se käytännössä merkitsee?

Näyttääkin siltä, että näidenkin kysymysten äärellä joudutaan sille vedenjakajalle, mistä tämän päivän kristillisyyden hajaannuksessa on paljolti kysymys.

Jeesus kehottaa meitä seuraamaan itseään. Kutsu seuraamiseen merkitsee mielenmuutosta sydämessä, ja lienee selvää, että Jeesuksen seuraaminen ilman Hänen mielenlaatunsa etsimistä on mahdotonta. Jos me siis tahdomme "seurata Jeesusta", niin meidän on etsittävä Kristuksen mielenlaatua. Siitä huolimatta, että se tuntuu tässä maailmassa liian vanhanaikaiselta, hankalalta, naureltavalta ja jopa mahdottomalta!

Mutta samalla nämä Paavalin sanat paljastavat nykyisen kristillisyyden tilan onttouden ja epätotuudellisuuden. Tämän sukupolven kristillisyys on kääntynyt tekemään omat valintansa, jotka ovat lähinnä irvikuvaa Jeesuksen valinnoille!

Mistä Jeesus kieltäytyi?
Fil. 2:6 sanotaan: Jeesus "ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen". Ehkä moni on miettinyt, mitä tämä oikein tarkoittaa? Uusi käännös (1992) sanoo: "Ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen". Tämä käännös on sinänsä totta, mutta se taas ei kerro sitä syvällistä ja voimakasta sanontaa, mitä Paavali käyttää, kun hän sanoo: "ei katsonut saaliiksensa".

Saalis (harpagmoos) merkitsee ryöstämistä tai ryöstösaalista. Sanaan sisältöä onkin vaikea mieltää, koska se esiintyy UT:ssa vain tämän ainoan kerran. Mutta vastaava verbi (harpazo) esiintyy 14 kertaa. Eikä sitä käytetä kertaakaan kuvaamaan merkitykseltään jotain sinänsä positiivista oikeutta, niin kuin uuden käännöksen voisi ymmärtää. Esimerkiksi kerrotaan kuinka paha tempaa pois sydämeen kylvetyn sanan (Matt. 13:19). Tai susi ryöstää ja hajottaa lauman (Joh. 10:12). Ei siis puhuta annetusta oikeudesta, vaan jostakin, joka otetaan vääryydellä. Mutta mistä tässä ryöstämisessä oikein on kysymys? Mitä ryöstetään ja keneltä?

Rakkaat kristityt. Kysymyksessä on sen ryöstäminen, mikä ei ihmiselle kuulu!

Tämä on eräs keskeinen, juuri tätä aikaa koskeva tosiasia. Että me emme vain kristittyinä ottaisi sitä, mikä ei ihmiselle kuulu – vielä ainakaan tässä ajallisessa elämässä. Jeesus ei tahtonut ottaa Isältä Pojalle kuuluvaa osuutta jumaluudesta, vaan hän antoi sen mennä!

Kuinka ihanat sanat! Antaa mennä, vaikka on tarjolla... Tämä ahne ja itsekeskeinen sukupolvi taistelee omien etujensa puolesta. Mutta Jumalan lapset voisivat yhäkin antaa kaiken mennä, ja etsiä sitä rikkautta, mikä on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Eikö ole totta, että ennen pyhät ihmiset enemmän valitsivat Jumalan valtakunnan, mutta antoivat rikkauden mennä. Nykyään uskovatkin mieluummin valitsevat hyvinvoinnin, mutta antavat Jumalan valtakunnan mennä!

Jeesus olisi voinut ottaa Jumalan kaltaisuuden, mutta hän antoi sen mennä. Hän valitsi sen sijaan kärsivän ihmisen osan! Ihmisen, joka on itsessään täysin avuton ja vailla Jumalallista voimaa. Jonka ainoa voima ja toivo on siinä, että hänellä on Isä, joka on Jumala!

Meidän on ehkä vaikea ymmärtää, että Jeesus vapaaehtoisesti oli antautunut täsmälleen samankaltaiseen avuttomuuteen ja voimattomuuteen, kuin missä mekin olemme. Ajattelemme, että hänellä oli kuitenkin kaiken aikaa joku jumalallinen valttikortti takataskussaan... Tai että hän olisi tarvittaessa voinut paeta tähän jumalallisuuteen... Mutta Fil.2 sanoo, että juuri tästä hän kieltäytyi, saadakseen olla niin kuin sinä ja minä...

Joh. 5:19 sanookin: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän..." Ja Joh. 14:10: "Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen." Kun Jeesus oli Getsemanessa kiinniotettavana, hän ei sano: "Luuletteko, etten voittaisi teitä, jos haluaisin..." Ei, vaan hän sanoo: "Luuletteko, etten voisi rukoilla Isääni, että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä..."

Jeesus oli riippuvainen Isästä saman uskon kuuliaisuuden kautta kuin mekin olemme! Ero tässä asiassa onkin vain siinä, mitä sanotaan Joh. 8:29. Jeesus etsi ainoastaan Isän kunniaa, ja antoi oman kunniansa ja elämänsä mennä. Me taas etsimme sitä, mikä on meidän omaamme, rikomme Jumalan käskyt ja teemme syntiä. Ja juuri siksi onkin meille Isän armollisen rakkauden tähden valmistettu leposija Golgatan ristissä ja Jeesuksen verihaavoissa, eikä suinkaan hyväksi muuttumisessa ja jumalalliseksi tulemisessa.

Jumalallisuuden ryöstäminen
Tästä samaisesta ryöstämisestä kerrotaan jo 1. Moos. 3:4-5. Käärme houkuttelee ihmistä petoksellaan ryöstämään sen osan elämästä, mikä kuuluu vain Jumalalle. Käärmeen sanoma on täsmällinen vastakohta sille, mitä Jeesuksesta sanottiin. Käärme sanoo: "Teistä tulee Jumalan kaltaisia." Tätä samaa jumalallisuuden muotoa tavoitellaan tänä päivänä estoitta uuskarismaattisessa liikkeessä. Jeesus taas ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen! Vaan hän antaa sen mennä.

Tämä jumaluuden tavoittelu kiehtoo taas tämän päivän ihmistä tavattoman voimakkaasti. Hän haluaa päästä nauttimaan jumalallisuudesta ja tarjoaa maailmalle sellaista evankeliumia, missä ihmisenä olemisen rajallisuus voitetaan. Täsmälleen päinvastoin kuin mihin Jeesus sitoutui.
Juuri tällaisesta uuskarismaattinen kristillisyys unelmoi ja tavoittelee. Ja juuri tällainen "kristillisyys" kasvaa maailmalla, muu pikemminkin vähenee? Sen sijaan klassillinen kristinusko jonka esikuva on tässä: "Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon"...on katoamassa. Kuitenkin, Jeesus valitsi sen tien, mikä on yhä tänäänkin seuraamisen arvoinen. Se on itsensä kieltämisen ja ristinsä ottamisen tie. Sille tielle kuuluu lopulta sama lupaus lainaamamme Filippiläiskirjeen 2. luvun seuraavassa jakeessa: (9): "Juuri sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut..."

Varoitus
Meidän on syytä nähdä, että uskovinakin me olemme alituisessa vaarassa langeta pois armon evankeliumista. Ajattele vaikka kahta uskovaa ihmistä, joilla oli erinomaisen läheinen suhde Jumalan kanssa. Niin läheinen, että saattoivat keskustella Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin - Adamia ja Eevaa. Mutta kuitenkin - tai ehkä juuri siksi (!) - he lankesivat.

Kuulkaa, rakkaat ystävät: Syntiinlankeemuskertomus onkin varsinaisesti uskovien ihmisten hengellinen lankeemuskertomus! Meillähän on taipumus nähdä lankeemus usein moraalisena tapahtumana. Mutta todellisuudessa se on selvästi uskonnollinen, siis hengellinen tapahtuma!

Rovasti Matti Väisänen kirjoitti kerran, että hänen mielestään "opilliset synnit ovat pahempia kuin moraaliset synnit". Tuloksena oli vastalauseiden myrsky. Mutta - juuri tästä on kysymys. Väärä evankeliumi kadottaa! Mutta kuka tahansa heikko syntinen pelastuu, kun tarttuu kiinni armon evankeliumiin!

Jumalan Adamille ja Eevalle antama elämän piiri ei heille enää riittänyt silloin, kun käärme esitti, että on olemassa parempaakin hengellisyyttä. Ja he menivät pitemmälle, kun käärme tarjosi heille uutta jumalallista hengellisyyden astetta. Että heistä itsestään tulisi "Jumalan kaltaisia".

Sama voimakas kiusaus on silmiemme edessä tänäänkin. Mutta meidän kannattaa tarkoin miettiä, mitä Johannes mahtaa tarkoittaa, kun hän kirjoittaa (2.Joh.9.): "Kuka ikinä menee edemmäksi, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa ..."

Harhautuva "hengellisyys"
Kristikunnassa on tapahtunut selkeitä muutoksia viimeisen sukupolven aikana. On tapahtunut siirtyminen vanhurskaasta elämästä ns. "hengelliseen" elämään. Usko ei enää johda vanhurskaaseen elämään, vaan oman hengellisyyden rakentamiseen. Tämä hengellinen elämä koetaan tänään tärkeämpänä kuin Jeesuksen mieli. Onko tämä hengellinen elämä sitten todellista hengellisyyttä, on jo aivan eri asia. Vai onko se sitä Jumalalta varastettua hengellisyyttä, minkä Jeesus hylkäsi?

Menneiden aikojen pyhien elämä Jeesuksessa on korvattu nykyaikaisella elämällä Pyhässä Hengessä. Ennen tämä koettiin samaksi asiaksi. Nykyään kuitenkin Pyhästä Hengestä etsitään jotakin sellaista, mitä yksin Jeesuksesta ei "saada irti". Siksi ristin heikkous on jätetty ja menty etsimään hengellisiä "ylösnousemuksen" voimia.
Muutokset ovat jo niin selviä ja voimakkaita, että klassilliseen kristinuskoon verrattuna voi puhua uudesta uskosta ja toisesta evankeliumista. Me harhaudumme, jos me etsimme hengellistä elämää, mutta ohitamme vanhurskaan elämän Jeesuksen mielenlaadussa!

Tässä Filippiläiskirjeen toisessa luvussa Jeesus osoittaa meille kuitenkin sen tien, jossa myös hengellinen elämä löytyy Jumalan aivoitusten mukaisena ja yltäkylläisenä. Mutta vain antamalla sen mennä ja etsimällä ihmiseksi tulemisen merkillistä salaisuutta! Eikö juuri tämä ole ristinsä ottamista ja Jeesuksen seuraamista.

kirjoittaja jarrut To Heinä 14, 2016 4:35 am

Suosittelen luettavaksi.

Eksytyksestä: Ihminen julistaa olevansa Jumala

Eksytyksestä: Ihminen julistaa olevansa Jumala

Vs: Eksytyksestä: Ihminen julistaa olevansa Jumala