Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


Heikko ihminen iloitsee sadosta jonka Jumala itse valmistaa

Siirry alas

Heikko ihminen iloitsee sadosta jonka Jumala itse valmistaa Empty Heikko ihminen iloitsee sadosta jonka Jumala itse valmistaa

Viesti kirjoittaja Hellevi Raitosalo Pe Elo 09, 2019 7:42 am

Heikko ihminen iloitsee sadosta jonka Jumala itse valmistaa

Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon” (Joh. 12: 23-24). Kun ajanlaskumme alun aikoihin joku juutalainen aloitti lauseensa sanomalla ”Totisesti, totisesti”, hän valmisti kuulijoitaan siihen, että se, mitä hän seuraavaksi sanoisi, olisi ehdottoman luotettavaa, totta ja hyvin tärkeää. Tällainen oli yleinen juutalainen tapa noihin aikoihin.

Ennen kuin Jeesus lausui ympärillään oleville ihmisille tuon alussa mainitun Joh. 12 lauseen, hän oli ratsastanut aasin selässä kohti Jerusalemia. Ihmisiä oli tiellä selvästi enemmän kuin tavallisesti, koska juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä ja monet olivat tulleet ulkomailta asti juhlille. Sekin oli yleinen juutalainen tapa noihin aikoihin. Jokaisen juutalaisen velvollisuudeksi katsottiin kuuluvan ainakin yhden matkan teko pääsiäisjuhlille Jerusalemiin riippumatta siitä, missä asui. Jeesuksen tulo kaupunkiin sai kansanjoukon tähden kuin itsestään juhlaluonteen.

Kävi niin kuin suurissa kokouksissa usein käy. Ihmiset vaikuttavat huomaamat-ta toisiinsa ja syntyy jonkinlainen joukkoilmiö, hurmio jo siitä, että ihmisiä on niin paljon koolla. Messiaan odotus oli myös yleistä juutalaisten keskuudessa tuohon aikaan. Jostakin syystä tietä kulkevat pyhiinvaeltajat äkkiä kokivat, että nyt tuo odotettu Messiaan tulon hetki oli käsillä. Nyt hän oli tässä ja nyt hän perustaisi valtakuntansa, ajaisi pelkoa aiheuttavat ja kansaa nöyryyttävät miehittäjät pois maasta, antaisi rauhan ja toimeentulomahdollisuudet kaikille, loisi turvallisuuden ja ilon ja onnen edellytykset ihmisille.

Kun Jeesus sanoi, että hetki oli tullut, jolloin Ihmisen Poika kirkastettaisiin, ihmisten oletus sai vahvistusta -tai ehkä se syttyi juuri noista sanoista. He ajattelivat, että heidän käsityksensä Jeesuksesta nyt tulisi kaikille ilmeiseksi ja että heidän käsityksensä Raamatusta nyt toteutuisi. Elämä muuttuisi, ei olisi enää köyhiä, ei ehkä olisi sairaitakaan, ei olisi nälkäisiä, ei olisi sotilaiden miekkoja ja keihäitä, ei kärsimystä eikä pelkoa.

Näin monet tulkitsevat Raamattua edelleen ja uskovat, että Jeesuksen kirkastuminen, hänen tulonsa elämään ja hänen työn-sä elämässä muuttaa elämän onnelliseksi. Olisi helppo kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään.
Mutta Jumala ei ole ihmisten toiveiden ja mielikuvien Jumala, vaan oma itsenäinen ja ikuisesti samana pysyvä Jumala, joka tekee, mitä itse tahtoo ja silloin, kun tahtoo. Kun Jeesus sanoi, että nyt Ihmisen Poika kirkastetaan, hän ajatteli joutumistaan ristille ja kuolemaansa. Siinä hänet kirkastettaisiin, ei miehittäjien karkottamisessa. Golgatalla nähtäisiin, minkälainen Jumala on ja kuinka hän tekee suuret tekonsa.

Palmusunnuntain iloiseen menoon huk-kuu helposti Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnan salaisuudesta: Vehnänjyvä ei tuota satoa, ellei se kuole eli vain kärsivä ja kuoleva jyvä antaa satoa. Tällainen ajatus oli ihmisille tuttu maanviljelystä mutta siirrettynä Jumalan valtakuntaan ajatus oli vieras. Käsittämätön se on monelle edelleen. Kuinka tappion näköinen ja elämän menettämisen näköinen asia, kuinka heikkous ja kuolema voi tuottaa mitään hyvää Jumalan valtakunnassa?

Jumalahan on kaikkivaltias, hän on voimakas, hän antaa voiman. Mutta Jeesus otti esille Jumalan työn todellisen salaisuuden ja avasi sen kuuli-joilleen vertauksen avulla: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon”, hän sanoi. Kaikki, jotka tämän kuulivat, olivat Jeesuksen sanoista samaa mieltä. Sato syntyy siitä, että kylvösiemenet kuolevat.

Kypsyvien viljapeltojen kauneus ja sato, josta ihmiset elävät, syntyy siitä, että kyl-vetyt siemenet ovat kuolleet. Jos ne eivät kuole, pelloille ei tule kauniinkeltaisia viljavainioita, ei satoa ollenkaan Mutta juuri näin oli myös Jumalan Pojan kohdalla. Hänenkin työnsä tuottaisi hyvää satoa samalla tavalla kuin vehnänjyvä. Sitä varten hän oli täällä maailmassa. Hän ei olisi kenellekään miksikään avuksi, ellei hän kuolisi niin kuin siemenjyvä.

Hän ei voisi auttaa ketään, hän ei voisi pelastaa ketään, hän ei voisi armahtaa ketään eikä tuoda ketään taivaan valtakuntaan, ellei hän kärsisi ja kuolisi niin kuin kylvetty siemen kuolee maassa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja on tavoittanut jotakin hyvin keskeistä tässä asiassa, kun hän kirjoittaa Jeesuksesta, että ”edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset...” (Hepr. 12:2).

Jeesus ei katsonut vain käsillä olevaan hetkeen, siihen, miltä asiat näyttivät ihmisten silmissä Golgatalla, vaan hän katsoi työnsä hedelmiin ajan rajan tuolla puolella. Siellä hän näki ilon aiheet, hän näki sen sadon, jonka hän tiesi voivansa tuottaa kuolemalla ristillä. Kerran ihmiset eri kielistä ja kansoista ja heimoista olisivat Jumalan luona sen tähden ja yksinomaan sen tähden, että hän kuolemallaan oli saanut antaa heille iankaikkisen elämän. Tällaiselle ikuisuuteen tähtäävälle työlle ei koskaan ole annettu laajasti arvoa. Sukupolvesta toiseen ihmiset ovat halunneet mahdollisimman helpon ja onnellisen ajallisen elämän ja heti, mielellään myös arvostusta muilta ja kiitosta ja menestystä. Häpeää kartetaan, sitä ei haluta kantaa, ei ehkä kestetäkään. Kuka suostuu olemaan kelvoton, halveksittu, hylätty, jotta taivaassa olisi kerran runsas sato?

Kuka ottaa oikeasti todesta Jeesuksen opetukset ristin kantamisesta, vainotuksi tulemisesta Jee-suksen nimen tähden? Kuka suostuu elämässään olemaan siemenjyvä, jonka yli voi kävellä, joka ei itse näe valoa, joka mullassa kuolee? Kaikkea tätä ristiin liittyvää alennusta suurempi on ilo, kun katselee edessä olevaa satoa, ei ajallista tulosta, ei tilastoja ja täysiä saleja, vaan iankaikkisuuteen korjattua satoa, Jeesuksen verellä pestyjä syntisiä

Tällaisin ajatuksin me koetamme jatkaa, vaikka vastatuuli kovenee ja monet valitsevat helpommat ja mukavammat tiet. Ei se hyödytä ketään, jos meistä täällä pidetään, jos työtuloksemme ovat näyttäviä ja ihmisten lukumäärät ovat suuria. Ei, me katsomme pitemmälle, me katsomme ajan rajan yli ja toimimme sen mukaan, mitä Raamattu opettaa varsinaisesta Jumalan valtakunnan työstä. Silloin jäämme itse ilman myönteistä huomiota ja kunniaa ja asemaa. Meidät syrjäytetään, meitä ehkä vihataan ja koetetaan painaa alas.

Mutta ”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon”. Sato iankaikkisuudessa on meidänkin ilomme, se on kiitoksemme aihe Jeesukselle ja se on päämäärämme täällä ajassa palvellessamme.

Per-Olof Malk

https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/04/AR_2016-2.pdf

Hellevi Raitosalo
Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 450
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa