Lutherin viimeinen saarna

Lutherin viimeinen saarna – neljä päivää ennen kuolemaansa


Martti Luther kuoli 18.2.1546 synnyinkaupungissaan Eislebenissä 63 vuoden iässä. Eislebeniin hän oli tullut Wittenbergistä tammikuussa, koska alueen kolme kreiviä perheineen eivät tulleet keskenään toimeen. Lopulta Luther oli tarjoutunut pitkällisen ja ikävän riidan sovittelijaksi. Neuvotteluja kreivien ja heidän lakimiestensä kanssa Luther kävi helmikuun alusta lukien ja koki keskustelut hyvin vaikeiksi.

Kuun puolivälissä kreivit kuitenkin suostuivat sopuun, mikä ilahdutti Lutheria paljon. Tekemänsä matkan ja sovintoneuvottelujen uuvuttamana Luther tunsi olonsa heikoksi. Mutta hän halusi vielä saarnata synnyinkaupunkinsa kirkossa ennen kotimatkan alkua. 14.2.1546 Luther nousi Andreaan kirkon saarnatuoliin Eislebenissä. Kirkko oli kaupungin suurin. Saarnatekstinä oli Jeesuksen opetus Matteuksen 11. luvussa, joka alkaa näin: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille” (Matt. 11: 25-30). Luther aloitti korostamalla, että ”viisaat ja oppineet” eivät tarkoita lahjakkaita ja lukeneita, ajallisissa asioissa ymmärtäväisiä ihmisiä, sillä sellaisia kirkko tarvitsee muiden ohessa.


Sen sijaan ”viisaat ja oppineet” tarkoittaa tässä niitä, jotka luule-vat ymmärtävänsä asioita ja uskovat päässeensä Jumalaa koskevissa asioissa suu-rempaan viisauteen kuin mihin Jumala itse on päässyt. He panevat Jumalan ikään kuin koulun penkille ja opettavat hänelle, minkälainen hänen pitää olla. Tällaiset viisaat ja oppineet ovat kristityille suureksi vahin-goksi. Saarnassaan Luther sanoi, että Jumalaa koskeva oma tietomme ja viisautemme on silmä, jonka sielunvihollinen avasi ihmisil-le paratiisissa, kun Aadam ja Eeva halusivat tulla viisaiksi ilman Jumalan opetusta. Jumala oli antanut heille sanansa ja siitä heidän olisi pitänyt pitää kiinni.

Tällainen Jumalaa koskeva viisaus, jo-ta Jumala ei ole antanut, tekee meidät sokeiksi. Sen sijaan meidän tulee oppia, mitä Kristus sanoo saarnatekstin yhteydessä: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni” (Matt. 11:27). Kristuksella on kaikki, mikä Jumalalla on. Siksi Kristuksen tulee olla meidän katseemme kohde. ”Lapsenmielisillä” Jeesus tarkoittaa niitä, jotka – olivatpa lahjakkaita ja lukeneita tai ei – ottavat vastaan Jumalan sanan ja Kristuksen Jeesuksen. Kristus sanoo saarnatekstin lopussa: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.) Hän ikään kuin sanoo: Antakaa muun mennä niin kuin se menee.

Pysykää te lähellä minua. Yhtäkkiä heikkous valtasi Lutherin. Hän pyysi kuulijoiltaan anteeksi ja päätti saarnansa nopeasti niin, että se selvästikin jäi häneltä kesken. Sitten hän astui alas saarnatuolista. Seuraavat kaksi päivää hän pysytteli omassa huoneessaan. Hänen ei tiedetä kirjoittaneen tai lukeneen mitään, niin kuin hän tavallisesti teki aina kun siihen oli tilaisuus. Hänen terveytensä näytti pysyvän ennallaan eikä kukaan aavistanut, että hänen loppunsa oli aivan lähellä.

Kolmantena päivänä saarnan jälkeen sovintoneuvottelujen asiakirjat tuotiin Lutherille ja ne allekirjoitettiin. Loppupäivän Luther jälleen lepäsi. Illalla hänen sydämensä alkoi hakata kiivaasti. Yksi sovintoneuvottelujen osapuoli, kreivi Albrecht toi lääkkeitä omalta henkilääkäriltään. Lutherin olo kohentui. Hän meni nukkumaan ja muutamat ystävät jäivät viereiseen huoneeseen valvomaan. Yhden aikaan yöllä Luther heräsi ja valitti: ”Koskee kovasti.” Ystävät olivat vuoteen vieressä ja seurasivat tuskaista kamppailua. Luther toisti yhä uudestaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin pal-jon, että antoi ainoan Poikansa...” Kello oli melkein kolme aamuyöllä kuin Lutherin sydän pysähtyi.

Lutherin ruumiin matkakuntoon laitta-neet löysivät hänen taskustaan paperilappusen. Hän lienee kirjoittanut sen kuolin-vuoteellaan. Lapussa luki: ”Kerjäläisiä me olemme. Se on totta.” Kaksi päivää kuoleman jälkeen ruumis nostettiin ruumisvaunuihin ja viidenkymmenen ratsastajan saattamat surijat lähtivät pitkälle kotimatkalle Wittenbergiin. Näin uskonpuhdistaja lähti, loppuun asti saarnaten Kristuksen tärkeyttä ja riittävyyttä. Lutherin kuolinvuonna 1546 puhkesi Schmalkaldenin sota Saksan protestantteja vastaan.

Keisari Kaarle V:llä ei ollut soti-laallista voimaa tai poliittisia mahdolli-suuksia vallata jokaista protestanttien tukikohtaa Saksassa. Mutta laajalle hänen voittokulkunsa ulottui. Lutherin puoliso Katharina joutui sil-loin pakenemaan Wittenbergistä ja hänen omaisuutensa tuhoutui. Katharina ei ollut paikalla kun keisari Kaarle V saapui voittajana myös Wittenbergiin. Kun hän seisoi linnankirkon saarnatuolin edessä, paikalla, johon Luther oli haudattu, jotkut paikalla olleet ehdottivat, että Lutherin ruumis kaivettaisiin ylös ja poltettaisiin.

Kokosi POM
https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/AR_2010-4.pdf