Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen

kirjoittaja jarrut To Huhti 25, 2019 5:15 am

Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen

Kuulemme yhä uudestaan ihmisistä, jotka ovat elävän kristillisyyden ja hengellisen uudistumisen toivossa alkaneet kulkea piireissä tai ryhmässä, joissa Jumalan toiminta on näkynyt miltei käsin kosketeltavalta. Sitten he ovat voineet osallistua yleisötilaisuuksiin ja mennä kursseille, joissa on opetettu, miten sairaita parannetaan tai kuinka profetoidaan. Mutta jossakin vaiheessa vaikeudet ja epäilykset ovat tulleet ilon rinnalle. Innoittavan ilmapiirin sisältä on tullut esille vastenmielisiä asioita, kulissien takaa on alkanut näkyä väärinkäytöksiä.

Niistä puhuminen on tehnyt ilmapiiristä kovan. Peitetty viha on saattanut olla aistittavissa. Voi olla, että arvostelun pahaa henkeä ja muuta syntiä on alettu ajaa ulos ja jos se ei ole auttanut, ahdistuvaa ihmistä on alettu syyttää pienestä uskosta ja riittämättömästä rukouksesta. Monia on alettu kutsua riivatuiksi. Heihin on kohdistunut kasvavia henkisiä paineita ja fyysistäkin väkivaltaa.

Sitten, ehkä 2-3 vuoden syvän sisäisen kamppailun jälkeen ja masennuksen jo alettua jotkut ovat jättäneet ryhmänsä tai yhteisönsä. Sen jälkeen he ovat kuin liikenneonnettomuuden uhreja, joita on nostettava varovasti. Kirkkomme ja vapaitten suuntien opetuksessa näistä kokemuksista ja niiden syistä ei puhuta, mikä on tyrmistyttävää. Ei ole oikein, että Jumalan valtakunnan opettajat vaikenevat kärsimyksistä, joita heidän laumansa jäsenillä on eksyttävän opetuksen tähden.

On myös ihmisarvoa alentavaa, että seurakunnissa ei anneta tervettä opetusta, jotta kristityt voisivat etukäteen välttää näihin syviin kärsimyksiin joutumista. Sanottakoon asia vielä näin: Jos jotakuta julistajaa ei kiinnosta ihmisten varjeleminen eksytyksiltä, niin huomiota voisi myös kiinnittää niihin kansantaloudellisiin menetyksin, joita ”elävää kristillisyyttä ajavat ryhmät ja liikkeet” aiheuttavat ihmisille, kun he saamansa uskonnollisen kohtelun jälkeen tarvitsevat sairaslomia hoitaakseen traumojaan – ja yhä useammin myös pitkiä terapia- ja sairaalajaksoja.

Tämä ei ole Jumalalle kunniaksi. Erkki Leminen on kirjassaan Armo kuuluu sulle juuri kirjoittanut: ”Rautakin väsyy. Teräsjousen kimmoisuus heikkenee. Vieteri löystyy. Eikö siis ihminen väsyisi. Eikö ihmisen mieli, käskyillä rasitettu, läksyillä kuormitettu, normeilla
rajoitettu, sykkyröille kierretty, uupuisi? Niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat kaivanneet ja etsineet levottomalle sielulleen lepopaikkaa ja lepoa, niin mekin tämän ajan levottomat sielut kaipaamme ja etsimme.

Meille jokaiselle olisi tärkeää löytää sellainen paikka ja asema, jossa eivät kaikki tuulet voisi meitä heilutella, eivät kaikki lyöjät lyödä, eivät kaikki käskijät iskeä, eivät läksyttäjät läksyttää eivätkä kaikenlaiset vaatijat väsyttää.” Tämän kaipuun näkee Jumala. Siksi hän sanoi: ”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes 34:11-12.)

Per-Olof Malk https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/AR_2011-4.pdf

kirjoittaja Vierailija La Huhti 24, 2021 5:20 am

" Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes 34:11-12.)

Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen

Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen

Vs: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen

" Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes 34:11-12.)