KristitynFoorumi: Aikamme ”kristinusko” – pelkkiä tunteitako?

Aikamme ”kristinusko” – pelkkiä tunteitako?

Paul Proctor

Suom. Samuel Korhonen


Tämä voi tulla shokkina useimmille kristityille mutta jos tutkit vanhempia raamatunkäännöksiä, sanaa ”tunteet” ei käytännössä ole olemassa. Missä se esiintyy, sillä on enemmänkin pinnallinen, jopa negatiivinen, kuin positiivinen merkitys. Kuitenkin, kun katsomme ja kuuntelemme monia johtajia tai maallikoita tämän päivän seurakunnissa, niin emme näe vain selvää kiinnittymistä tunteisiin, fyysisiin ja emotionaalisiin, vaan huomaamme, että tunteet ovat paljolti tulleet uskon korvikkeeksi. Jos laitat sanan ”tunteet” joka paikkaan missä vanhemmissa käännöksissä näet sanan ”usko”, niin sinulle selviää, mikä motivoi ja ohjaa tämän päivän ”keskiverto kristittyä”. Lyhyesti: useimmat meistä eivät noudata Jumalan Elävää Sanaa uskon kautta. Noudatamme vain tunteitamme ja kutsumme sitä ”uskoksi.”


Tämä ei vaadi Raamattua.

Kun ajattelee profeetta Jeremian vakavia sanoja:”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen....” niin sen pitäisi saada meidät kriittisesti tarkastelemaan, mikä panee meidät liikkeelle. Jos palvontamme ja Jeesuksen Kristuksen palveluksemme mitataan mielialalla, niin saanko ehdottaa, että ”kristinuskomme” on enemmän teatteria kuin teologiaa? Voisiko olla, että nuo kreikkalaisista komedioista ja tragedioista otetut nauravat ja itkevät naamarit, jotka kerran riippuivat vanhoissa elokuvateattereissa, kuuluvat nyt tämän päivän kirkkojen seinille? Rehellisesti sanoen, eikö se ole sitä mitä varten monet meistä tulemme kirkkoon näinä päivinä: toivossa kokea makea nauru tai itku ystävien kanssa mieltä muuttavan musiikin, motivaatiopuhujien, elokuvaleikkeiden, draaman ja sokeristen välipalojen auttamana? Eikö tämä ole sitä, mitä monet nykyajan saarnaajat, opettajat, pastorit ja ylistyksen johtajat yrittävät edistää seurakuntalaistensa ja luokkansa jäsenten keskuudessa tunteellisten esitysten ja taidokkaiden produktioiden kautta. Voimakkaita tunteita, jotka synnyttävät naurua, kyyneliä ja aplodeja?


Jos et ole huomannut, niin hyökkäystä johtamassa ovat ihmiset, jotka ovat hyvin ”intohimoisia.” ”Intohimo” (eng. passion) on näet muotisana, jota käytetään yleisesti nykyajan kristittyjen keskuudessa antamaan eri sortin abstrakteille ja oudoiksi koetuille ”jumalan palvelijoille” ja näiden järjestöille oikeutuksen. Jos kristitty on ”intohimoinen” jostakin, sen otaksutaan ja hyväksytään olevan Jumalan säätämää siitä huolimatta mitä Raamattu opettaa. Liha meissä vetää meitä luonnollisesti kenen ja minkä tahansa luokse, joka tyydyttää meitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmiset, paikat ja asiat, jotka saavat meidät tuntemaan hyvää oloa, olisivat meille hyväksi. Tunteita on helppo manipuloida varsinkin ryhmissä, joissa konsensus on kuningas. Nuo tunteet voivat tulla esteiksi Kristukselle kuuliaisuudelle, kun teemme niistä ensisijaisen motivaation lähteemme ja navigaattorimme elämän läpi.


Tiedämme, että huumeet, alkoholi, ruoka, seksi, viihde, virkistys ja ura voivat kaikki olla riippuvuutta aiheuttavia ja tuhoisia väärinkäytettyinä. Lisää maine ja vaikutusvalta sekoitukseen jossa ylpeydestä tulee kiihdytin ja sinulla on räjähdysherkkä yhdistelmä. Se, mitä useimmat meistä, edes kristityistä, eivät kuitenkaan tiedosta on, että tämän kaiken sydämessä on hienovarainen Jumalan Sanan syrjään asettaminen hyvältä tuntumisen vuoksi. Jotkut meistä tekevät sen tulosten vuoksi ja toiset suhteiden. Käärmeen viettelevät sanat pettivät Eevan ja hän otti kielletyn hedelmän saadakseen tuloksia ja siten tunteakseen itsensä hyväksi. Aadam mukautui häneen heidän suhteensa vuoksi säilyttääkseen yhteyden ja hyvät tunteet heidän välillään. Eeva valitsi tulokset ja Aadam suhteet – kumpikin valitsi hyvän olon tunteen Jumalan kustannuksella ja se kostautui.


Tämä on 21. vuosisadan seurakunta.

Huomaa, että päämäärä kirjoituksessani ei ole että tuntuisi pahalta, vaan kuulla, totella ja julistaa Jumalan Sanaa siitä riippumatta miltä kenestäkin tuntuu. Kun sivuutamme Hänen Sanansa säästääksemme omia tunteitamme, vastustamme Pyhää Henkeä. Kun pidätämme Sanan toisilta säästääksemme heidän tunteitaan kätkemme todistuksemme ja osoitamme yhdelle ja kaikille, että olemme kiinnostuneet enemmän vuohien tyydyttämisestä, lampaiden viettelemisestä ja juoksemisesta valtoimenaan lauman kanssa, kuin Paimenelle alistumisesta. Tässä on syy, että seurakunta on sellaisessa alamäessä – koska olemme poistumassa oikealta tieltä emmekä säästä kustannuksia mukautuaksemme Jumalan ja Hänen Sanansa asemesta ihmisiin ja heidän intohimoihinsa. Odotammeko todella Herran siunaavan ja lisäävän sen? ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” 2.Tim.4:1-4.


Pyrkiessään parempiin sekä fyysisiin että emotionaalisiin tunteisiin tämän päivän kristityt ovat kääntymässä - ei vain itämaiseen mystiikkaan saadakseen hyvältä tuntuvia tuloksia joogan ja mantramietiskelyn kautta - vaan myös muita uskontoja ja uskomuksia edustavien ihmisten puoleen saadakseen hyvältä tuntuvia suhteita huolimatta Raamatun varoituksista ”tyhjien hokemisien” tarjoamisesta rukoukseksi ja ”yhteisen ikeen kantamisesta” yhdessä uskottomien kanssa. Niin tehden 21. vuosisadan seurakuntaa ollaan johtamassa uskontoon, jossa ei ole väliä niinkään sillä mitä uskot, kuin sillä miltä sinusta tuntuu.


Tämä ei ole kristinuskoa – tämä on tunneuskoa, fiilisuskoa

Vanha 60-luvun iskulause, ”jos se tuntuu hyvältä, niin tee sitä”, on nyt terveyden ja moraalin mitta täällä Amerikassa. Se leviää kuin rutto tunnustavien kristittyjen keskuudessa saaden vain vähän tai ei ollenkaan vastustusta seurakunnan johtajilta, joiden pitäisi tietää paremmin. ”Kristillinen mystiikka”, johon usein viitataan ”kontemplatiivisena hengellisyytenä,” esiteltiin monille protestanteille ”esiin tuleva kirkko” -liikkeen kautta ja on nyt valtavirtaa. Kiitos ”Willowback -ilmiön”, kuten Lifeway Researchin Ed Stetzer sitä kutsuu tarkoittaen valtavaa määrää seurakuntia, jotka hyväksyivät ja omaksuivat opetukset ja käytännöt kirjoista kuten ”Becoming A Contagious Christian” (kirjailija ja pastori Bill Hybels, Willow Creek Community Church) ja ”Purpose Driven Life (kirjailija ja pastori Rick Warren, Saddleback Community Church). (Em. kirjat on suomeksi julkaissut Päivä Oy nimillä: ”Tavalla tai toisella tarttuva usko” ja ”Tavoitteena elämä: mitä ihmettä varten olen täällä?”)


Hiljattain tennesseeläisen lehden artikkelissa otsikolla, More churchgoers ditch their denominations (Yhä useammat kirkossa kävijät hylkäävät kirkkokuntansa) lukijat saavat tietää, että kirkossakävijät ovat yleensä ”hyljänneet kirkkokuntansa” seurakuntaverkostojen vuoksi luoden, kirjoittajan näkemyksen mukaan, toisen tosiasiallisen kirkkokunnan, joka perustuu, ei ehdottomaan Jumalan sanan totuuteen, vaan päämäärä – pyhittää – keinot -”evankeliointiin,” jossa tulokset ja suhteet ovat kaikki kaikessa. Seurakunta ei kuitenkaan kasva, ainakaan täällä Amerikassa, koska kristityt eivät ota ristiään väittämänsä Vapahtajan vuoksi. Sen sijaan he useimmiten ympäröivät itsensä korvankutkuttajilla, jotka sanovat heille mitä he haluavat kuulla ennemmin kuin mitä Jumalan Sana sanoo. Ajatus on, että kun tuntuu hyvältä se on hyvä ja kun tuntuu pahalta se on paha.


Tämän päivän seurakunta tuottaa Jeesukselle Kristuksen seuraajien asemesta tunteilijoita (feelers). Mutta uskooko kukaan hetkeäkään, että Herrasta tuntui hyvältä ristillä? Keskittikö alkuseurakunta ponnistuksensa ja huomionsa parempaan terveyteen, parempaan elämään ja tämän maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi? Jos he tekivät niin, he epäonnistuivat surkeasti. Kun ahdistus lopulta tulee Amerikkaan, monet tämän päivän ”kristityistä” luulevat Jumalan kääntäneen heille selkänsä, tai ettei Häntä todella ole edes olemassa. Tämä siksi koska he eivät koskaan ole oppineet, että yksinäisyys, menetys, kavaltaminen, tuska, hylkääminen, pilkka, uhri ja kärsimys kuuluvat kaikki uskollisen kristityn vaellukseen. Kun joku tulee tarjoten vaihtoehtoa tälle, monet seuraavat häntä omana kristuksenaan, koska se tuntuu heistä niin hyvältä.


Kaikesta huolimatta uskon, että tulee olemaan niitä jotka oppivat Jumalan armon kautta - jos elävät kyllin kauan menettääkseen kaiken ja jokaisen heille ”rakkaan” ihmisen - että se, mitä he luulivat nykyajan kristinuskoksi, oli todellisuudessa vain luopumusta. Ihmisen rakkautta Jeesukseen ei mitata heidän myöntymisellään tähän langenneeseen maailmaan, sen hyvältä tuntuviin tapoihin ja niiden hyväksymisellä, vaan ennemmin heidän kuuliaisuudellaan Hänen Sanalleen ja valmiudellaan menettää kaikkensa Hänen ja Hänen tulevan valtakuntansa vuoksi. ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?” Mark.8:36.


http://www.kristitynfoorumi.fi/tunneusko.html

Ihmisen sydän on petollinen, vielä uskovaisenakin, monista uskon vuosista huolimatta.
Vihollisemme tietää heikkoutemme, eikä tunne sääliä vangitessaan kenet voi, mitä
ovelimmalla tavalla.



Yllä mainittujen heikkouksien listaan lisään SUUREN MINÄ keskeisyyden.

Kukapa ei olisi mielissään kun kehutaan ja huomataan, mutta kun siitä tulee
jokapäiväinen tarve, kun MINÄ autan ja kun minua kehutaan ja kun MINÄ
puhuin ja kun MINÄ rukoilin tai kun MINÄ kirjoitin, kun MINÄ tiedän asioista
ja osaan!

Lähimmäistemme palvelusta onkin tullut minun ansioni ja se on sitä
vanhankin uskovaisen huumetta ja tyytyväisyyttä omiin hyviin
suorituksiinsa. Joku pitää itseään muita parempana,  on aina
vaatiimassa esillä oloa tavalla tai toisella että saisi
päteä ja loistaa.

Nöyristely ja ylpeys ovat monen heikkouksia,
nöyrän naamarin taakse kätkeytyy moni pomoilija,
niin mies kuin nainen, varsinkin jos on hieno meriittilista,
tai luulee itsellään olevan.

Kyllä ne kristillisen hierarkian alimmainen kasti   ja ne hiljaiset
penkkiuskovat näkevät, mitä naamaria  kukin käyttää ja mitä siellä kunkin
pannussa paistuu, vaikka kuinka yritettäisiin olla jotakin muuta,
että huomataan.

Jumalalla on vain palvelijoita, ei ole kukaan toistaan kummempi.

Meidän Herramme Jeesus Kristus tuli tänne palvelemaan
eikä torvea soittamaan että tässä nyt tulen MINÄ taivaasta,
ei, vaan Hän oli oikeasti hiljainen ja nöyrä. Ei hän huudellut rukoilemisistaan
eikä aliarvioinut ketään, ei lapsiakaan, ei vammaisia eikä yksinhuoltajia
eikä eronneita ei edes mieleltään tasapainottomia, ei syntisiä, ei varattomia mummoja ja vaareja,
ei, Hän ei ollut huomion himoinen ja siitä elävä, julkisuutta janoava tähti.



On hyvä pudota tavallisen uskovaisen tasolle,
että meidät havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

Kirje filippiläisille 3
1. Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä,
ja teille se on turvaksi.
2. Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3. Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme
Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
4. vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan,
niin voin vielä enemmän minä,
5. joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa,
hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
6. intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
7. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen,
minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt
kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
9. ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10. tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi,
vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana,
ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella
kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin
kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
17. Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat,
niinkuin me olemme teille esikuvana.
18. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon,
vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan
on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
20. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme
Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin
kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.


Lopuksi:
Jesaja:
26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet Sinä tehnyt.