PYHITYS JA KRISTUKSESSA PYSYMINEN Joh. 15:1-91.

PYHITYS JA KRISTUKSESSA PYSYMINEN Joh. 15:1-91.

"Minä olen tosi viiniköynnös, ja minun Isäni on viinitarhuri.
2. Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei tuota hedelmää, hän karsii pois. Jokaisen oksan, joka tuottaa hedelmää, hän puhdistaa, että se tuottaisi runsaampaa hedelmää.
3. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, minkä olen teille puhunut.
4.  Pysykää  minussa,  niin  minä  pysyn  teissä.  Kuten  oksa  ei  voi  tuottaa  hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5. Minä olen viiniköynnös, te olette oksia. Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, hän tuottaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette saa aikaan mitään.
6. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa, ja se kuivuu. Ne kootaan yhteen, heitetään tuleen, ja ne palavat.
7. Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. 8. Siinä minun Isäni tulee kirkastetuksi, että te tuotatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
9. Kuten Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.


Pyhitys


Pyhitys  on  sana,  jota  tämän  päivän  suomalainen  luterilainen  kristillisyys  vierastaa. Kysymys ei ikävä kyllä rajoitu pelkästään sanan kaihtamisen, vaan itse asia, pyhitys,koetaan jonkinmoisena uutena lakina ja evankeliumin armoa rajoittavana pakkopaitana,josta on syytä puhua mahdollisimman vähän, etteivät omantunnon vapauden Golgatan ristin uhrin perusteella saaneet joutuisi lain alle ja pinnistelemään ja ponnistelemaan omassa voimassaan.

Jostain käsittämättömästä syystä tämä sana pyhitys on muuttunut merkitsemään  monen  korvissa  samaa  asiaa  kuin  legalismi,  omavoimainen  laintäyttäminen, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle.


Sana  pyhitys  on  kuitenkin  mitä  raamatullisin.  Isä-meidän  rukouksen  ensimmäinen rukous, joka sisältää koko muun rukouksen, kuuluu: “Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”Viime kädessä pyhityksessä on kysymys juuri tämän rukouksen kuulluksi tulemisesta uskovan elämässä. Alkuseurakunnan kristityille Jumalan pyhittävä työ oli niin tärkeää, että he nimittivät itseään ja toisiaan “pyhiksi”.


Pelastuminen laajassa merkityksessä


Ihmisen pelastuminen laajassa merkityksessä sisältää ensin vanhurskauttamisen, jossa Kristuksen  Golgatalla  täytetyn  uhrin  tähden  ihminen  luetaan  Jumalalle  kelpaavaksi. Saman aikaisesti tapahtuu uudestisyntymä, jossa ihminen saa Pyhän Hengen ja Kristustulee  asumaan  hänen  sydämeensä.  Pyhitys  on  sitten  tämän  Kristuksen  elämän muuttavaa  vaikutusta  ihmisessä  ja  se  päättyy  ruumiin  ylösnousemukseen,  jossa ihminen  pääsee  lopullisesti  vapaaksi  syntisestä  luonnostaan,  lihasta,  ja  pääsee taivaalliseen kirkkauteen. Koko tämän prosessin alusta loppuun asti saa aikaan yksin Pyhä Kolminainen Jumala.

Usko, joka sekin on Jumalan lahja, ottaa vastaan kaiken tämän Herran työn lopullisen taivaalliseen kirkkauteen asti. Pyhityksessä  on  siis  kysymys  keskeisestä  osasta  Jumalan  työtä  uskoon  tulleen
elämässä.  Pyhityksessä  on  kysymys  koko  kristityn  vaelluksesta  ja  Kristuksessa pysymisestä.  “Pyhimyskehiä”  välttelevä  kotoinen  kristillisyytemme  on  vanhastaan korvannut  sanan  mm  sellaisilla  pitkälle  samaa  tarkoittavilla  käsitteillä  kuin  kilvoitus, uskonelämä, hengellinen elämä, Hengessä vaeltaminen, vaellus Kristuksessa jne.

Nämäkin  käsitteet  ovat  viime  aikoina  joutuneet  epäsuosioon  ja  koko  kristillisestä vaelluksesta puhuminen on korvaantunut pitkälle toisaalta ylistyksestä, armolahjoista, hengellisistä  kokemuksista,  sisäisestä  parantumisesta,  sielunhoidosta  ja  toisaalta lähetyksestä,  palvelusta,  jumalan palveluselämästä  ja  spiritualiteetista  puhumisella.

Viimeksi mainittuun näyttää liittyvän hiljaisuuden, mietiskelyn ja rukouksen korostamista. Kaikki  nämä  ovat  varmasti  aivan  tarpeellisia  ja  hyödyllisiä  asioita,  mutta  jos  niillä pyritään ikään kuin korvaamaan pyhitys, seuraukset ovat kohtalokkaat. Tänä päivänä hurskasta ja pyhää kristillistä elämää näkyy varsin vähän ehkä juuri siksi, että pyhitystäei  enää  haluta  korostaa  ikään  kuin  pyhitys  olisi  jonkinlainen  vanhurskauttamisen kilpailija.

 Ei   ole   mitään   pyhitystä   ilman   edeltä   käyvää   vanhurskauttamista   ja uudestisyntymää. Mutta jos vanhurskauttaminen ja uudestisyntymä ovat tapahtuneet, pyhitys, elämä ja kasvu Kristuksessa on välttämätön.

Kristuksessa pysyminen



Jeesus antaa uskon lahjan saaneille vanhurskautetuille kehotuksen pyhitykseen muodossa: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Sanat ovat kehotus tietynlaiseen elämään ja toimintaan, jotta suhteemme Häneen säilyisi eheänä. Mutta samalla ne ovat lupaus Herran vaikutuksesta ja toiminnasta meidän elämässämme. Kehotusta: “Pysykää minussa” ja lupausta: “niin minä pysyn teissä”, ei saa erottaa toisistaan.

Ne kuuluvat yhteen. Ei ole toista ilman toista. Toisaalta on meidän toimintamme ja toisaalta Herran toiminta ja ne yhdessä muodostavat pyhityksen, uskossa elämisen. Herra antaa voimaa ja me toimimme. Pyhitys on siis kokonaan Herran toiminnasta riippuvaa elämää, mutta se on meidän elämäämme ja meidän toimintaamme. Olemme vastuussa tästä tekemisestämme, pysymisestä ja kaikesta toiminnasta, joka siihen liittyy. Uudestisyntymisessä koko Jumalan voima, rakkaus, pyhyys ja elämä asettuu asumaan sinuun.

Näin syntyneen uuden elämän tulee saada hallintavaltaa sinussa, sen tulee siis kasvaa ja kehittyä ja se sisältää aina tietynlaista toimintaa. Kysymys on luonnollisen syntymään rinnakkaisilmiöstä. Siinä saatu elämä on myös Jumalan ihmeellistä lahjaa, mutta edellyttää syntyneeltä sitten kasvun myötä toimintaa elämän ylläpitämiseksi. Uudessa ihmisessä tahtomisen ja tekemisen vaikuttaa kyllä Herra itse, mutta ei automaatin tavoin, ei robotin tavoin, vaan juuri siksi että Herra vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, me tahdomme ja teemme.

Meidän tulee ahkeroida pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme. Uusi Testamentti on täynnä kehotuksia uskoon tulleille ja pelastuneille Jumalan lapsille. Kristityn kasvu merkitsee sitä, että uskova noudattaa näitä kehotuksia, koska hän on jo pelastettu eli koska Jumalan voima Kristuksessa jo asuu hänessä ja siksi hänen on myös mahdollista niitä ilolla ja halulla noudattaa, vaikka vanha syntinen luonto haraakin kaikin keinoin vastaan.

"Helpon" pyhityksen harha


On  harhaoppia  -  ja  varsin  suosittu  sellainen  -  väittää,  että  pyhitys  on  vain  sitä,  että annamme Kristuksen tehdä ja vaikuttaa. Kaikki tapahtuu muka sitten niin helposti ja yksinkertaisesti: “Anna vain kaikki ongelmasi ja asiasi Herralle - älä tee mitään, lopeta taistelu, jätä se Hänen  käsiinsä,  antaudu  vain  Hänelle,  ei  ole  mitään  tarvetta  taistella  vaikeuksien kanssa. Antaudu vain Hänelle ja sillä selvä!”Tässä kaikessa on sen verran totuutta, että omassa voimassa kilvoittelu Herran tiellä ei  totisesti  onnistu.

Jeesus  sanoo  sen  tekstissämme  näin:  “Ilman  minua  te  ette  voimitään tehdä.” Mutta Hän ei sano: “Minussa teidän ei tarvitsekaan tehdä mitään” vaan Hän antaa nimenomaisen käskyn ja kehotuksen pitää Hänen sanansa, Hänen käskynsä ja rakastaa toinen toistamme. Kristillisyys on meidän tekemistämme, meidän pysymistämme Kristuksessa, siksi että Hän vaikuttaa meissä ja Hän pysyy meissä. “Jos te Hengellä kuoletatte turmeltuneen luontonne teot, te saatte elää.” (Room. 8:13)

Me kuoletamme turmeltuneen luontomme teot - mutta emme omassa voimassamme -vaan Hengellä, Pyhän Hengen kautta, Hänen voimallaan, joka meissä asuu. Kristillisyys ei ole koskaan voimakysymys - Herra itse pysyy meissä ja vaikuttaa meissä - ja Hän on totisesti voimallinen. Kristillisyys on aina uskon kysymys ja kuuliaisuuden kysymys. Kun uskomme  Herran  lupauksiin  ja  teemme  niiden  mukaan,  näemme,  että  Herran  oma voima tekee sen mahdolliseksi.

Pyhityksen voima



Jeesuksen  sana  halvatulle  miehelle,  joka  oli  juuri  kuullut  ja  omistanut  syntiensä anteeksi antamuksen,  kuului:  “Nouse,  ota  vuoteesi  ja  mene  kotiisi!”  Kysymys  ei  ollut laista. Eihän hän kyennyt kävelemään. Kysymys oli evankeliumin kehotuksesta, joka sisälsi ihmeen vaikuttavan voiman. Ollessaan kuuliainen sanalle mies sai nähdä, että Herra teki mahdottoman mahdolliseksi.

Mitä siis Kristuksessa pysyminen oikein on? Se on jatkuvaa persoonallista henkilön ja Henkilön välistä yhteyttä. Se on Kristus-suhteen ylläpitoa. Se on jatkuvaa kaiken elämän vastaanottamista Kristukselta. “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Se on sanassa pysymistä,  sanan  mukaan  elämistä,  sanan  kuulemista,  sen  vastaanottamista  ja käytännön elämään soveltamista.

Sydän, jossa Kristus asuu ja hallitsee sanan kautta, on pyhityksessä elävä sydän. Kristuksessa    pysyminen ei ole kouristuksenomaista tarrautumista omaan kristillisyyteensä tai  tiettyihin    kristillisiin    toimintoihin, niin että edes vähimmäisvaatimukset täyttämällä voisi selvitä kuiville ja säilyttää pelastus. Sellainen on lainomaista puuhastelua ja itse asiassa omaan itseensä turvautumista.

Kristuksessa  pysyminen  on  uskon  kautta  Kristuksesta  riippuvaa  elämää.  Se  on  sen tekemistä, mitä Herra tahtoo ja sinne menemistä, minne Herra menee edeltä. Se on elämää Hänen voimassaan ja niin, että Hän päättää asioista. Hänen voimansa ei siisole   meidän   käytettävissämme,   vaan   me   olemme Hänen ja Hänen  voimansa käytettävissä.

Pyhityksessä on siis viime kädessä kysymys Jumalan pyhyydestä, Hänen nimensä  pyhittämisestä  sillä,  että  uskovat  vaeltavat  Hänen  totuudessaan.  Lutherin opetuksen  mukaisesti  tulemme  pyhityselämässä  näkemään  syntisyytemme  yhä syvemmin, vaikka ihmisten edessä elämämme muuttuukin Herran mielen mukaiseen suuntaan, sillä Jumalan valossa näemme syntisyytemme entistä selkeämmin.

Mutta toisaalta saamme ihmetellä Jumalan armon yhä kasvavaa vaikutusta elämässämme. Pyhityksen, tämän kasvun Herran mielen mukaiseen elämään, vaikuttaa Jumalan sana, evankeliumin  ihmeellinen  vapauttava  sana.  Vaikka  pyhitys  on  kuuliaisuutta  Uuden Testamentin kehotuksille oikeaan vaellukseen Jumalan edessä, voiman siihen antaa Golgatan  ristillä  kärsineen  ja  ylösnousemuksellaan  kuoleman  kukistaneen  Herran kasvojen katselu evankeliumin sanassa.

Vaikka pyhitys on taistelua syntiä vastaan, jopa verille asti, se on suurta vapautta, koska Herra on kilvoittelijan kanssa.

Itoon kutsu työhön



Lopuksi pieni esimerkki siitä, mitä Kristuksessa pysyminen voi käytännössä merkitä.
65 vuotta  sitten  tuli  uskoon  ensimmäisessä  kristillisessä  tilaisuudessaan  15  vuotias nuorukainen  Eiichi  Itoo.  Hän  on  hiljattain  täyttänyt 90 vuotta ja tulee neljännelle julistusmatkalleen Suomeen ensi kuussa.

Hän kertoo näin:mEräänä vuoden 1924 lokakuun loppupuolen aamuna pidin aamurukous
hetkeä opiskelija-asunnossani.  Luin  hiljaa  Matteuksen  evankeliumia  yhdeksännen  luvun  jakeesta  35 eteenpäin: "Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.

Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin  hän  sanoi  opetuslapsillensa:  'Eloa  on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa'."Olin  ennenkin  lukenut  kohdan  mutta  aina  ajatellen,  että  se  ei  kuulu  minulle,  vaan papeiksi tai evankelistoiksi aikoville.

Mutta sinä aamuna minut pysäytettiin tämän sanan ääreen ja se alkoi puhua minulle seuraavaan tapaan: "On paljon ihmisiä, joiden tulisi pelastua, mutta vähän niitä, jotka pelastuvat. Se johtuu työmiesten vähyydestä.

Kysymys ei ole siitä, että olisi paljon niitä, joiden pelastuminen ei ole edes tarpeenkaan, ja vain vähän niitä, joiden on määrä pelastua. Jumalan tahto on,  että  jokainen  ihmisen  pelastuisi  uskomalla  Jeesuksen  evankeliumiin,  mutta  vain harvat  pelastuvat,  koska  evankeliumin  julistajia  on  liian  vähän.  

Siitä  syystä  Japanin kirkko  ei  kasva. Siksi  inun tulee pyytää elon Herraa lähettämään  työntekijöitä elonkorjuuseen. Asia koskee sinua. Sinun pitää lähteä työhön. Lähde sinä kertomaan Jeesuksen teoista, jotta mahdollisimman moni voisi pelastua!"

Näin Jumala puhutteli minua ja jouduin todella ahtaalle sinä aamuna. Viivyin pitkää tämän Jumalan sanan edessä rukoillen huoneessani, mutta en kyennyt heti vastaamaa Herralle: "Tapahtukoon, Jumala, Sinun tahtosi!"

Tiesin, että Japanissa pastorien tulot ovat pienemmät kuin muiden ihmisten. Ja minun velvollisuuteni  perheen  vanhimpana  poikana  oli  auttaa  taloudellisesti  perhettäni erityisesti nyt. kun se oli joutunut köyhyyteen vararikon seurauksena.

Siksi minun olisimahdotonta ryhtyä papiksi. Mutta Jumalan sana ei antanut periksi: "Näistä olosuhteista huolimatta antaudu evankeliumin julistajaksi!" Olin aivan hämmen-nyksissäni.  Rukoilin  kauan  polvillani  ja  pyysin  Jumalaa  taivuttamaan  sydämeni kuuliaiseksi Hänen tahdollensa.

Päätin jäädä koulusta pois ja rukoilla siihen asti, kunnes voisin vilpittömin mielin vastata myönteisesti Herran kutsuun.Taistelu  Jumalan  sanan  haasteen  edessä  jatkui  pitkään.  En  kyennyt  tekemään ratkaisua.

Vihdoin iltapäivällä saatoin suureksi helpotuksekseni rukoilla:"Herra, johdata minua tahtosi mukaan. Jos tahdot tehdä minusta evankelistan, jätän taloustieteen ja lain opiskelun ja aloitan opiskelut teologisessa tiedekunnassa."

Herra  johti  sittemmin  pastoriksi  valmistuneen  Itoon  perustamaan 17 seurakuntaa Japaniin,
7 vuodeksi  lähetystyöhön  Kiinaan  ja  viimeisten  parin  kymmenen  vuoden aikana laajaan kiertävään evankelioimis-työhön. Lukemattomat ihmiset ovat saaneet kuulla hänen kauttaan evankeliumin ja tulla Kristuksen tuntemiseen.


*sanavahvennukset ja alleviivaukset teki jarrut