Millaiset henkilöt menevät harhaoppisiin seurakuntiin?

Ja millaiset henkilöt pysyvät siellä?

Olen vakaasti  sitä mieltä, että meillä suomalaisilla  on kaikilla enemmän tai vähemmän  lapsuuden aiheuttamia traumoja. Meitä  on lapsena  saatettu kohdella välinpitämättömästi, ei ole huomattu,  olemme  joutuneet  ruumiillisen sekä henkisen väkivallan uhreiksi   vanhempiemme  tai muiden kasvattajien  taholta. Pahimmassa tapauksessa myös seksuaalisen väärinkäytön  uhreiksi.( Tähän kuuluvat myös koulut ja muut yhteiskunnan laitokset, lastenkodit jne) Kasvatus on ollut sitä vanhempien ( sekä edellä mainitut auktoriteetit) täydellistä tottelemista, ilman kyseenalaistamisen mahdollisuutta, vaikka on saanut epäoikeudenmukaista kohtelua.

Itsetuntomme on siis tuhottu jo alunperin.Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen kaipaa rakkautta ,  huomiota sekä hyväksyntää koko elämänsä ajan, aina vanhuuteen  asti. Ellei  hän tavalla tai toisella pääse tietämään/tunnustamaan olevansa traumaattinen ja  avun tarpeessa.
(Itsetunto: Tarkoittaa sitä että ihminen tuntee itsensä, kuka hän on persoonana, ja että hän hyväksyy itsensä puutteineen, vikoineen sekä lahjoineen.)

Kun lapsena eikä vielä aikuisenakaan ole saanut kokea olevansa rakastettu  , uniikki  persoona, jollaiseksi Jumala on meidät kaikki luonut, hän alkaa etsiä hyväksyntää, rakkautta ja huomiota mistä sitä vain voi löytää. Kun nyt tällainen henkilö ajautuu harhaoppiseen  yhteisöön  ja saa kokea olevansa hyväksytty"rakastettu" ja huomioitu, hän ei ehkä edes ajattele sitä mitä sellainen yhteisö  opettaa, vaan hänelle riittää se, että hänen lapsena puuttuneet perustarpeensa tulevat täytetyiksi.

Mutta tulevatko ne täytetyiksi niin, kuten Raamattu opettaa kun on kyseessä  harhaoppinen  yhteisö? Vastaan  kieltävästi. Siksi että ko  yhteisössä ei opeteta  Jeesus Kristus keskeisyyteen, eli ei opeteta että Raamatun perusoppi on:  Jeesus  Kristus meni jokaisen ihmisen puolesta Golgatan keskimmäiselle ristille meidän syntiemme sovittajana, että meillä olisi elämä ja iänkaikkisuus, ja että Hän itse opettaa meitä Pyhän Henkensä kautta Raamatusta. Pyhän Hengen tarkoitus Raamatun mukaan on kirkastaa meille Jeesus Kristus.

Harhaopettajat taas opettavat ihmiskeskeisyyteen, ja nimenomaan he itse tulevat palvotuiksi.Traumatisoitunut ihminen ei edes uskalla alkaa kyseenalaistaa, pelosta joutua ulosajetuksi yhteisöstä.Tällainen kokemus olisi ko henkilölle uusinta lapsena kokemastaan hylkäämisestä.
Liiankin useasta traumatisoituneesta henkilöstä kehittyy luonnevikainen despootti , ( tarkoittaa: itsevaltias, tyranni)narsisti.Tällaisia henkilöitä valitettavasti löytyy mm työpaikkojen, viranomaisten, sekä missä vain korkeassa asemassa olevien keskuudessa.

Valitettavan useiden harhaoppien julistajien joukossa on nimenomaan sellaisia henkilöitä johtoasemissa.
Tällaiset henkilöt ovat erittäin lahjakkaita puhujia ja osaavat kaikki retoriikan taidot.He ovat lisäksi älykkäitä ja käyttävätkin kaikkia lahjojaan pysyäkseen korkeassa asemassaan.

Kun luennevikainen narsisti pääsee uskonnollisen yhteisön julistajaksi, hän samalla ottaa  vallan hallita koko seurakuntaa.Hänen lapsuutensa traumat ovat vaikuttamassa hänen koko toimintaansa.Hän saa ensimmäistä kertaa kokea sen, mikä häneltä on puuttunut koko entisen elämänsä ajan: Hänet hyväksytään ilman kyseenalaistamista, hän saa kunnioitusta ja palvontaa, häntä ihaillaan ja rakastetaan.

Jos hänen käytöstään tai opetuksiaan kritisoidaan, hän osaa taitavasti väärinkäyttää Raamatun sanaa, sitä manipuloiden .Hän uhkailee ja peloittelee ja saa mukaansa koko.seurakunnan puolelleen.Hän on tällä tavoin ottanut Raamatun Jumalan, Jeesuksen Kristuksen paikan, hänellä on antikristuksen henki.
Tällaisia seurakuntia ja yhteisöjä ovat: Kaikki  -Elämän sana,-uskon sana,  cityseurakunnat, Arken järjestöt, helluntaiseurakunnat (joitakin poikkeuksia löytyy) Sekä kaikki nk äärikarismaattiset seurakunnat.

Mutta Raamattu sanoo näin heistä jotka ovat seurakunnan johtajia:

1.Pietarin kirje:
5:1 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä
5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
5:3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
5:4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
5:5 Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
5:7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5:11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Otsakkeessa on kysymys: "Millaiset henkilöt menevät harhaoppisiin seurakuntiin?"

Varmaan on niin, että jotkut ovat toisia alttiimpia menemään mukaan selkeästi harhaoppiseen seurakuntaan. Silti he omasta mielestään menevät mukaan hyvään seurakuntakotiin. Usein on tuttu suosittelija opastamassa väärään suuntaan. Ja tämä suosittelijakin tarkoittaa ainoastaan hyvää.

Mielestäni kyse on tästä ajasta, jossa kristinuskon keskus Kristuksen sovitustyössä on hämärtynyt. Eli elämme kuin jonkinlaisessa sumussa. Tai voisi sanoa niinkin, että elämme aikaa, missä on niin paljon hälyääniä, ettei sanoma tahdo kuulua. Toki ihminenkin on usein rikkinäinen ja etsii väärällä tavalla tukea niistä ihmisistä, jotka vaikuttavat varmoilta ja oman asiansa vakuuttamilta.

Hes. 34: 15-16: Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

Onneksi Herramme tahtoo etsiä eksyneitä ja tulla heidän paimenekseen, meidän kaikkien paimeneksi. Samoin edellisessä luvussa 33 puhutaan varoittamisesta. Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mutta kyllähän nämä ovat vaikeita asioita, jotka myös hajoittavat laumaa. Harhat hajoittavat, mutta inhimillisessä heikkoudessamme hajoitamme myös me varoittajat laumaa ainakin ajoittain. Sitä olen ajatellut, että hyvää ravintoa täytyisi olla aina tarjolla, sellaista mikä antaa levon Herrassa. Hyvä ravinto ei tee lihavaksi ja väkeväksi ihmistä, vaan vie juurtumaan Kristukseen.

Joh. 10:11: Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Kuka voi edes kuvitella tämän rakkauden määrää! Tästä olemme kiitolliset.

2.Piet. 2:1: Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

On hämmästyttävää miten nopeasti ilmeni valheenopettajia kristittyjen keskuudessa. Eli vääriä oppeja pyrittiin tuomaan seurakuntiin. Näyttäisi siltä kuin saatana tahtoisi sotkea sisältä päin seurakuntien opetusta, ja tehdä niistä kaikista kuin edes hiukan harhaoppisia.

Tiit. 3:10-11: Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut. Tämä sana on minun ymmärtääkseni kohdistettu ennen muuta vastuussa olevalle henkilölle. Se on neuvo koskien sitä miten tulee kohdella harhaoppista ihmistä, eli harhaoppeja seurakuntaan tuovaa tai niitä opettavaa henkilöä.

Kun puhutaan harhaoppisesta seurakunnasta, mieleeni tulee lähinnä tilanne, jossa seurakunnasta vastaava on itse harhassa tai kutsuu seurakuntaan vääriä opettajia. Kuitenkaan Raamatussa ei puhuta kovin paljon tällaisesta tilanteesta. Meiltä puuttuvat nyt Tiitukset, Timoteukset, Pietarit ja Jaakobit. Me tavalliset kristityt olemme kyllä vaikeassa tilanteessa, usein vailla hyvää opetusta ja hyvää paimenuutta.

Uskoisin, että hyvin moni menee räikeästi harhautuneihin seurakuntiin mukaan voimakkaiden nykyjulistajien houkuttelemina. He eivät niinkään etsi hyvää ja koeteltua opetusta, vaan elävyyttä, tunnetta, uskon paloa, sosiaalisia kontakteja ja vakuuttavuutta. He kaipaavat ehkä vahvoja ja varmoja ihmisiä johtajikseen, ja heillä on suuri halu osallistua seurakunnan tarjoamiin tehtäviin. Tämä on yksi arvio koskien karismaattisia harhoja ja seurakuntia.

Toinen mahdollisuus on sitten hakeutuminen hyvin koulutettujen, rauhallisten ja asiallisten johtajien seurakuntaan. Tällainen seurakunta voi olla myös harhassa, vaikka karismaattisuus ei liittyisi siihen millään tavoin. Tämän kaltainen mahdollisesti synkretismiin tai ekumeniaan taipuvainen seurakunta voisi houkutella karismaattisuuteen väsyneitä, pohdiskelevia, oppineisuutta arvostavia ja hiljaisia ihmisiä.

Cirsilina kirjoitti:Otsakkeessa on kysymys: "Millaiset henkilöt menevät harhaoppisiin seurakuntiin?"

Varmaan on niin, että jotkut ovat toisia alttiimpia menemään mukaan selkeästi harhaoppiseen seurakuntaan. Silti he omasta mielestään menevät mukaan hyvään seurakuntakotiin. Usein on tuttu suosittelija opastamassa väärään suuntaan. Ja tämä suosittelijakin tarkoittaa ainoastaan hyvää.

Mielestäni kyse on tästä ajasta, jossa kristinuskon keskus Kristuksen sovitustyössä on hämärtynyt. Eli elämme kuin jonkinlaisessa sumussa. Tai voisi sanoa niinkin, että elämme aikaa, missä on niin paljon hälyääniä, ettei sanoma tahdo kuulua. Toki ihminenkin on usein rikkinäinen ja etsii väärällä tavalla tukea niistä ihmisistä, jotka vaikuttavat varmoilta ja oman asiansa vakuuttamilta.

Hes. 34: 15-16: Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.

Onneksi Herramme tahtoo etsiä eksyneitä ja tulla heidän paimenekseen, meidän kaikkien paimeneksi. Samoin edellisessä luvussa 33 puhutaan varoittamisesta. Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mutta kyllähän nämä ovat vaikeita asioita, jotka myös hajoittavat laumaa. Harhat hajoittavat, mutta inhimillisessä heikkoudessamme hajoitamme myös me varoittajat laumaa ainakin ajoittain. Sitä olen ajatellut, että hyvää ravintoa täytyisi olla aina tarjolla, sellaista mikä antaa levon Herrassa. Hyvä ravinto ei tee lihavaksi ja väkeväksi ihmistä, vaan vie juurtumaan Kristukseen.

Joh. 10:11: Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Kuka voi edes kuvitella tämän rakkauden määrää! Tästä olemme kiitolliset.

.Hyviä ajatuksia Cirsilina!

Itse otan Jumalan edessä vakavasti nämä asiat.Aikoinaan Jumalan Pyhä Henki alkoi minua "herätellä" tutkimaan mistä oikein oli kysymys näissä kaatumisilmiöissä ja muissa kokemuksissa mitä olin kokenut.Siitä alkoi uudelleen Raamatun tutkiminen ja syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin.Koin henkilökohtaisesti että se mitä olin ymmärtänyt, en omasta viisaudestani vaan Pyhän Hengen kirkastamana, minun tulisi varoittaa toisiakin eksyneitä.Luin sekä Vanhaa että Uutta Testamenttia.
Erityisesti tämä kohta puhutteli ja vieläkin puhuttelee minua henkilökohtaisesti:

Hesekiel:
3:20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

Muitakin samankaltaisia paikkoja löytyy Raamatusta, kuten kaikkiin aiheisiin.

Se , että varoittaa eksytyksistä, ei tarkoita sitä että eksynyt uskova ymmärtäisi mistä on kysymys, ja siksi vastustusta tulee ja sellaiset henkilöt keksivät vaikka minkälaisia syytöksiä ja suoranaisia valheita varoittajasta.Usein olen kokenut väsymystä ja haluttomuutta kirjoittaa näistä raskaista aiheista ja olenkin ollut hiljaa pitkiä aikoja.Mutta sitten tulee taas sydämeen se kohta, kun Jeesus sanoo, että ei vaadi muuta kuin että olisimme uskollisia palveluksessamme.
Emme voi ymmärtää Jumalan aivoituksia ja tekoja, ja siksi meidän tulisikin luottaa siihen, että Hän tietää millä tavoin itsekutakin eksynyttä kutsuu ja herättelee.

Tällä kaikella tahdon sanoa, etten yhdy tuohon ajatukseen, että harhoista varoittajat olisivat mukana hajoittamassa , koska se on mielestäni ristiriidassa Raamatun koko totuutta ja koko armoa ajatellen.
Henkilökohtaisesti koenkin eksytyksistä varoittamisen rakkaudeksi ja vastuullisuudeksi lähimmäistäni kohtaan.

Kiitos Rea, kun tulit keskustelemaan. Olen saanut varoittajan tehtäväni aivan samojen jakeiden äärellä. Eli luin itsekseni muutaman viikon ajan Hes. 3:20 jaetta ja siihen liittyvää asiasisältöä. Jossain vaiheessa soitin eräälle kokeneelle kristitylle sanomatta mitään edellä olevasta. Hän sanoi kokevansa, että Jumala tahtoisi antaa minulle varoittajan tehtävän. Otin tehtävän rukoillen vastaan. Tämä tapahtui noin v.1996, ehkä vuotta ennen tai jälkeen.

Kirjoitin itse näin:

Samoin edellisessä luvussa 33 puhutaan varoittamisesta. Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mutta kyllähän nämä ovat vaikeita asioita, jotka myös hajoittavat laumaa. Harhat hajoittavat, mutta inhimillisessä heikkoudessamme hajoitamme myös me varoittajat laumaa ainakin ajoittain. Sitä olen ajatellut, että hyvää ravintoa täytyisi olla aina tarjolla, sellaista mikä antaa levon Herrassa. Hyvä ravinto ei tee lihavaksi ja väkeväksi ihmistä, vaan vie juurtumaan Kristukseen.

Tämän kaiken kohdistan juuri itseeni. Tiedän, että itse evankeliumi jo tuo miekan:
Matt.10:34-36: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'

Kuitenkin erityisesti tahdon olla Jumalan armon alla tehtävissäni erehtyvänä ihmisenä. Ajattelin jakeita:
Hesekiel. 34:20-23: Sentähden sanoo Herra, Herra niille näin: Katso, minä, minä tuomitsen lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä. Koska te olette kylki- ja niskavoimalla sysineet ja sarvillanne puskeneet kaikkia heikkoja, kunnes olette saaneet ne ajetuiksi ulos ja hajallensa, niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä. Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.

En välitä minuun kohdistuvista syytöksistä tai kiukusta, vaan jätän kaikki Jumalan varaan ja Hänen arvioitavakseen. Varmaan usein toimin väärin, ja vielä useammin koen surua tästä ajasta. Olen varoittaessani osallinen siinä, kun moni jättää harhassa olevan seurakunnan ja joutuu eroon ystävistään ja perheenjäsenistään. Ja olen osallinen siinä, ettei moni saa riittävää tukea ja opetusta näissä tilanteissa. Kuitenkin jään Kristuksen armon varaan. Hän on myös minulle Hyvä Paimen aivan erityisesti näissä kivuissani. Jään tavallaan yksinäni Jeesuksen varaan, en voi muuta.

Cirsilina kirjoitti:
Olen varoittaessani osallinen siinä, kun moni jättää harhassa olevan seurakunnan ja joutuu eroon ystävistään ja perheenjäsenistään. Ja olen osallinen siinä, ettei moni saa riittävää tukea ja opetusta näissä tilanteissa. Kuitenkin jään Kristuksen armon varaan. Hän on myös minulle Hyvä Paimen aivan erityisesti näissä kivuissani. Jään tavallaan yksinäni Jeesuksen varaan, en voi muuta.

Tätä olen monesti itsekin miettinyt.
Ja niinkuin on koko uudestisyntymis-asian kanssa,
niin on  tämän varoittamisasiankin kanssa, tunteilu ei auta.
Jokaisen on jäätävä yksin Jeeuksen varaan ja siihen on jokaista ohjattava
seurakuntatasolla, ei kiinni ihmisiin, vaan Jumalan Sanan ja Hengen ohjaukseen.

Kun Ihmisen Ikuisuudesta ja sielun pelastumisesta on kysymys, on silloin
ystävä ja tuttavapiirinkin sieluista kysymys, jos itse ymmärrämme
mikä on väärää,  olen vastuussa siitä, että kerron heille missä
he ovat väärässä, vaikka se tuntuisi miltä.


Äidit ja Isät tiedämme kuinka vaikeaa on sanoa  lapsellekin se EI!
Mutta se on sanottava, vaikka siitä tulee kova huuto ja poru.
Tiedän kokemuksesta kuinka vaikea on sanoa ystävälle,
että sinä olet menyt harhaan, koska piti jättää raamattukoulut
ja koko seurakunta.
Vielä, vaatii enempi Rakkautta sanoa se Ei, kuin sanoa Kyllä.
Monesti luulemme että vain se "kyllä" on oikeaa rakkautta.

"ettei moni saa riittävää tukea ja opetusta näissä tilanteissa"

Tätä minäkin murehdin. Vaikka puhelin on olemassa, ei se
aina ole hyvä ratkaisu.

Cirsilina kirjoitti:Otsakkeessa on kysymys: "Millaiset henkilöt menevät harhaoppisiin seurakuntiin?"



Onneksi Herramme tahtoo etsiä eksyneitä ja tulla heidän paimenekseen, meidän kaikkien paimeneksi. Samoin edellisessä luvussa 33 puhutaan varoittamisesta. Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mietin vielä tuota kun sanot:

Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mietin tuota kun sanot

Lähtökohtana varoittamiselle on nimenomaan Jumalan Sanan koko totuuden ja koko armon tuntemus.Siltä pohjalta se varoittaminen tulisi lähteä.Eli varoittajan tulee tuntea Sanan  opetukset. Jumalan sanaa ei saa "vesittää" tai "laimentaa" eikä siis jättää mitään pois, eikä siihen mitään myöskään lisätä,  eli jos puhutaan vain Jumalan armosta ilman totuutta, on menty väärille teille.Samoin jos puhutaan vain Jumalan totuudesta.Tällaisia pelkän totuuden julistajia ovat lakihenkiset farisealaiset ihmisten moralistit, joita internetissäkin löytyy vähän sieltä sun täältä.
Jos taas puhutaan pelkästä armosta, mennään myös väärälle linjalle, eli aletaan julistamaan "rakkaudesta".Niilo Yli-Vainio on muuten esimerkkinä molemmista, kun hän ennen uutta voitelua oli "kireä helvetillä peloittelija", ja hänen silloisissa saarnoissaan ei armoa näkynyt.Kun taas uuden voitelun jälkeen hänen puheensa olivat pelkkää "rakkauden sanomaa" josta puuttui kokonaan Jumalan totuuden puoli. näin lyhyesti sanottuna.
Eli se mitä tahdon sanoa on: Kristuksen mieli on koko totuus ja koko armo!
Sana sanoo: Totuus tekee teidät vapaiksi.Vapaiksi mistä? >Valheesta eli valheen pauloista.Käärmeen lumoista.Raamattu puhuu vahvoilla sanoilla eksyttäjistä.
Vai olinko käsittänyt jotain väärin? Joka tapauksessa kirjoituksemme voivat antaa uusia ajatuksia myös lukijoillemme ja saan itsenikin ajattelemaan asioita laajemmin, kun niistä keskustellaan!

Rea Aalto kirjoitti:

Cirsilina kirjoitti:Otsakkeessa on kysymys: "Millaiset henkilöt menevät harhaoppisiin seurakuntiin?"

Onneksi Herramme tahtoo etsiä eksyneitä ja tulla heidän paimenekseen, meidän kaikkien paimeneksi. Samoin edellisessä luvussa 33 puhutaan varoittamisesta. Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.

Mietin vielä tuota kun sanot:
Ehkä Kristuksen mielen tulisi näkyä myös varoittamisessa, koska lopulta kutsu pois eksyttävästä tulee itse Herralta Jeesukselta. Ja sanalla on aina luonnollisesti se ratkaiseva merkitys. Eli varoittaessamme joudumme välillä olemaan kuin arkoja tai heikkoja. Tuntuu lähinnä ihmeeltä, jos joku kuuntelee.



Lähtökohtana varoittamiselle on nimenomaan Jumalan Sanan koko totuuden ja koko armon tuntemus.
...
Eli se mitä tahdon sanoa on: Kristuksen mieli on koko totuus ja koko armo!
Sana sanoo: Totuus tekee teidät vapaiksi.Vapaiksi mistä? >Valheesta eli valheen pauloista.Käärmeen lumoista.Raamattu puhuu vahvoilla sanoilla eksyttäjistä.
Vai olinko käsittänyt jotain väärin? Joka tapauksessa kirjoituksemme voivat antaa uusia ajatuksia  myös lukijoillemme ja saan itsenikin ajattelemaan asioita laajemmin, kun niistä keskustellaan!

Testataan vähän näitä sisäkkäisiä lainauslaatikoitakin.

Luulen, että kirjoitan yksinäisyydessäni välillä kuin ajatusvirtaa. Varoitan oikeastaan hyvin monenlaisista harhaan menoista, ja eri tavoin. Lopulta en voi itse olla useinkaan yksittäisen lukijan vierellä hänen tilanteessaan. En voi olettaa, että kukin lähtisi ulos heti yhteyksistään; nythän väärää on lähes kaikkialla. Ja ehkä Jumala tahtoo itse opettaa jotain, mistä minä en mitään tiedä. Ehkä syntyy vielä jokin merkitsevä kontakti ennen jonkin väärän yhteyden hylkäämistä? Kuitenkin itse tällä omalla vartijan paikallani olen kuin entisajan vartija -ulkona ja yksin. En voi toimia hengellisistä syistä toisin, voimien (henkivaltojen) ja arviointikykyni takia.

Nyt minulla on ollut noin vuosi helppoa aikaa, koska saan elää arkea vapaana tietynlaisesta henkivaltarasituksesta. Nukun myös riittävästi. Pyydän Isältä vuosia lisää, että saisin yhä opetella kaikkea tätä mihin tehtäväni ja lahjani viittaavat. Samoin viihdyn harrastuksissani ja ihmisten parissa keskustellen. En siis arki-ihmisenä ole lainkaan liian yksin -vain tällä vartijan tai varoittajan paikallani. Tasapaino on löytynyt.

Minulla on kyllä suru siitä, ettei minua juurikaan kuulla esim. seurakuntien ja järjestöjen johtajien taholla. Jotkut ajattelevat minut ihmisenä, joka tahtoo pahaa, tai katkeroituneena kun en saa arvostusta. Myös itse olen nykyisin aika arka lähestymään arvovaltaisiksi kokemiani ihmisiä, jotka ovat aiemmin torjuneet minut jollain tavoin, tai joku muu samasta "piiristä". Tavallaan näissä tilanteissa katson Kristukseen kärsivänä Vapahtajana ja etsin Hänen mielenlaatuaan. Ja samalla tietenkin kysyn mitä ehkä voisin vielä tehdä toisin.

Nostan tämänkin ketjun.

Mielestäni on hyvä sanoa asiat suoraan, kaunistelematta ja
samalla olla lähimmäisen tasolla, eikä pitää itseään
paremmin pelastuneena, tai jonknlaisena eliitti uskovana,
kun ei ole tarvinnut kulkea eksyksiin, tai jos on sieltä
pelastunut.

Eksyminen ei ole vain vasta uskoontulleiden ongelma,
vaan kaikki ovat vaaravyöhykkeessä, koska Jumala
koettelee NE omissa luuloissaan paremmatkin uskovat!
Joten hekin, jotka ovat koko elämänsä uskossa
olleet, eivät säästy Jumalan lähettämästä ekytyksestä,
siitä koetuksesta, kuka Tuntee Jeesuksen, se on pitää kiinni Totuuden
Sanasta, loppuun asti.

Loppujen lopuksi kuitenkin on Jumalan työ ja teko,
että eksyksiin joutunut tajuaa olevansa eksynyt ja
Jumalan suurta Armoa on myöskin päästä sieltä pois,
sillä helppoa se ei ole. Monet sokeutuvat niin perusteellisesti,
etteivät koskaan enää voi sieltä palata sille tielle, joka on Jeesus Kristus.

Voisiko yksinkertaistaa harhaoppisuuden sillä,
miten vapauduttaisiin lahkolaisuudesta?
Sillä siitähän on kysymys!

Kysytään, kuka pelastaa lahkosta!!
Ei ole mitään syytä kääriä lahkolaisuutta
"kilttiin"näkökantaan eikä etsiä jotakin
lapsellista sovittelu menetelmää, niinkuin
ylläoleva _vierailija_ hienosti yrittää.

Suora ja rehellinen puhe ilman lässytystä,
on ainut tie.

Stiina, olen tästä osanotosta kiitollinen.
Olen irtautunut eräästä lahkosta.
Saamiani traumoja joudun vieläkin hoitamaan, myös monia
joihin ystävystyin ja luotin, menetin, eikä se asiaa helpota,
vaan mutkistaa ja pitkittää.

Puimatanner on tuttu, myös muutama muu.